Lapsuutesi herkkuja tai tavallisia ruokia, mistä tykkäsit mutta aniharva enää tekee?

Vierailija kirjoitti:

Ihan perinteinen mansikka-kermakakku. Ei vaimo ole suostunut tekemään edes synttäreiden kunniaksi. :(

Ja sulla ei pysy leivontavälineet kourassa? Puuttuuko peukalot vai mikä on?

Silakkalaatikon tapainen uunilaatikko:  Perunaviipaleita, siankylkiviipaleita, suolamuikkuja pilkottuna ja

sipulia.  Oli tosi hyvää ja meillä lauantairuoka.

kanaviillokki mustaherukkahillolla

Vierailija kirjoitti:

Joulupiparit, en ikinä ole saanut yhtä hyviä ostaen, ne olivat vaaleampia kuin kaupan.

Voisiko olla, että kyseessä eivät olleet piparit vaan isoäidin valkeat kakut? Nekin saavat muotonsa piparimuotilla, mutta resepti on ihan erilainen.

Pulla

Maksapihvit

Silakkapihvit

Kääretorttu

Kiisselit

Piparit

Hedelmäsalaatti kermavaahdolla

Marjapiirakka (kunnollinen pyöreä, ei sellainen "kaksi marjaa neliömetrillä" -peltipiirakka)

Nämä siis itse tehtyinä nykyään harvinaisia ainakin omissa piireissä. Monet tutut ei osaa ollenkaan tehdä tavallista pullaa tai pipareita alusta asti, musta ihan käsittämätöntä

Äiti teki ruisleipää juuresta, jotain rieskaa, kunnon pullapitkoja neljällä letillä. Meillä tehtiin maksalaatikkoa, silakkalaatikkoa, munuaisia, makaronivelliä. Kaikki maistui minulle lapsena. Äidin makaronilaatikkokin oli muistini mukaan maailman parasta.

Äiti kuoli syöpään olellessani teini-iän kynnyksellä. Joten ruoanlaiton salat jäi minulta tietämättömiin.

Hämeen perunan valmistamat Helmi-perunaryynit saivat nimensä tuottajan vaimolta,joka oli Helmi.

Mummini Helga kertoi,että hänelle oli Hämeen perunan johtaja sanonut,että nimeää ryynit Helgaksi,kun mummini (Hämeen läänin maaherratar) oli niitä ehdottanut valmistettavaksi. Mummini kuitenkin päätti,että Helmi on ryyneille parempi nimi,tulee sitten valmistajan vaimon etunimi paketin kylkeen.

Näin minä sen muistan,ehkä vuosi oli 1950 tai sinnepäin.

Olen koko lapsuuteni syönyt tuota ihanaa puuroa ja vielä sen muunnosta,vanukasta,missä oli mm. rusinoita ja sitruunamehua ja sitä syötiin mehukeiton kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulupiparit, en ikinä ole saanut yhtä hyviä ostaen, ne olivat vaaleampia kuin kaupan.

Voisiko olla, että kyseessä eivät olleet piparit vaan isoäidin valkeat kakut? Nekin saavat muotonsa piparimuotilla, mutta resepti on ihan erilainen.

Kyllä ne olivat siirappileipiä, Paraisten piparien tyylisiä, ehkä hiukan kovempia ja enemmän vehnäjauhoja.   Meidän äiti oli vanhan ajan jouluihminen.

Ei tää ole ruoka, vaan herkku. Kauratoffee! Tietääkö joku ohjeen, se on hävinnyt vuosien saatossa? Maitojauhe, sokeri, kaakaojauhe, kaura ja voi ovat ainesosia.

Vispipuuro

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nämä ole ihan yleisiä ruokia edelleen? Ainakin itse ja moni tuttava tekee.

Mitä kammottavaa suomea tuo oikein on? Kuka tuo "itse" on josta puhutaan kolmannessa persoonassa? Oikein on sanoa: Ainakin minä teen ja moni tuttava tekee. 

Luojan tähden!

Tämähän se olikin pääasia. Olet nyt varmaan ylpeä kun pääsit esittelemään kielitaitoasi.

Koulussa makaronivelli lauantaimakkaransiivun kanssa ja kotona raparperikeitto, jota me sanoimme heinävelliksi ja riisipuuro meetwurstin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perinteinen mansikka-kermakakku. Ei vaimo ole suostunut tekemään edes synttäreiden kunniaksi. :(

Ja sulla ei pysy leivontavälineet kourassa? Puuttuuko peukalot vai mikä on?

Mistähän tämä ihmisten ilkeyden tarve johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Koulussa makaronivelli lauantaimakkaransiivun kanssa ja kotona raparperikeitto, jota me sanoimme heinävelliksi ja riisipuuro meetwurstin kanssa.

Riisivelli on muuten parempaa kuin riisipuuro.

Ennen keittelin riisihiutaleista sunnuntain aamupalaksi. Hyvää oikein kunnon ruisleivän kera. Ja meetwursti ihan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Tilliliha + keitetyt perunat.

En ymmärrä, miksi on monien mielestä pahaa, inhokki.

Minulla on makumuisti kansakoulusta - tilliliha oli ihanaa.

Varmaan siksi että moni hyvin tehty on hyvää, ne koulun vetiset soosit ei sitä olleet.

Kaikkia en jaksanut lukea, mutta:

Kyllä oli köyhät eväät ennen vanhaan! Velliä, toista velliä, kaalia, maksaa. Yökks!

Kaipaan sellaista ihan perustäytekakkua, mitä omassa lapsuudessa sai synttäreillä. Sokerikakkupohja, jonka välissä säilykehedelmää, banaania, hilloa, päällä kermavaahtoa ja nonparelleja, säilykehedelmää ja/tai rouhittua suklaata. Oli taito saada siitä ihanan mehevä ilman, että se meni vetiseksi.

Toinen unohdettu välipala on kauraryynimössö. Pistetään siis sekaisin kauraryynejä, sokeria ja maitoa eli eräänlainen tuorepuurohan se on.

Uunipuuroa tehtiin vain mummolassa ja ai että, miten hyvää se yön yli hautunut puuro olikaan. Teen nykyään uunipuuroja varsin usein syys- ja talviaikaan, mutta en jaksa haudutella sitä yhtä pitkään kuin mummi. Parasta on ehdottomasti se pinnan päälle muodostunut kuori, kun se maistuu hieman toffeelle.

Tilliliha.

Lihakastike ja perunat.

Söin kaikkea, koska ruuasta oli pulaa. Riisipuurosta tykkäsin.

Nykyisin ei oikeasti maistuisi enää kaikki lapsuuden ruoat. Silloin kun ei tiennyt paremmasta eikä terveellisemmästä. Ehkä enemmän kaipaan niitä ruokia, joita rakkaat, nyt jos edesmenneet ihmiset tekivät, ja sitä yhdessä herkuttelua.

Äiti teki valtavan hyvää kanaviillokkia. En välittänyt niinkään kanasta, enkä syö sitä nykyään ollenkaan, mutta se kastike riisin kanssa oli vaan niin herkullista. Se oli sunnuntairuoka usein meillä. Myöhemmin äitini lapsenlapset kuulivat ruoasta ja vaativat usein pääsiäiseksi mummin tekemää kanaviillokkia, joten lapsuuden perinne alkoi uudestaan jatkuen aina äitini kuolemaan saakka.

Vietimme lapsuudessani kesiä saaristossa isäni vanhempien luona ja kesän suurin makea herkku oli isänisän paistamat letut. Niitä herkullisempia lettuja en ole saanut sen jälkeen; ne syötiin ilman hilloa sormin, koska olivat niin hyviä. Isäni ei ollut omaa isäänsä huonompi kokki vaan leipoi ihanaa kaneli-omenakakkua aina jouluksi, ja kesällä syötiin aina isän kalastamia ja savustamia ahvenia. Jo savustuvien ahvenien tuoksu oli ihan taivaallinen. Vanhempieni eron jälkeen en saanut enää maistaa joulukakkua enkä ahvenia.

Kun olin teini, elimme melko ankean köyhää elämää yksinhuoltaja-äitini kanssa Helsingissä, joten oli aina suurta juhlaa kun äidinäitini eli mummi matkusti meille kylään. Yleensä kotona ollut kummoista ruokaa välipalaksi koulusta tullessa, mutta mummin vieraillessa kipaistiin aina hakemassa häneen herkkuaan tuulihattuja tai Bebe-leivoksia ja keitettiin kunnon iltapäiväkahvit. Ah, siinä kyllä synkinkin marraskuun iltapäivä piristyi.

Nyt ovat kaikki isovanhempani ja omatkin vanhempanikin jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen...