Tuleeko silloin onnelliseksi, kun on tehnyt lapsen?

Mä tässä odottelen juuri, milloin se onnellisuus iskee. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että olisin vähintään yhtä onnellinen ilman jälkikasvuakin.

Harkitse tarkkaan, vaikka biologinen kello hälyttäisikin. Itse kadun, sillä huolien määrä on niin suuri. Lasta kuitenkin rakastan.

Tulee. Kun saa lapsen syliin, onnentunne on sanoin kuvaamaton. Illalla ennen nukkumaan menoa pienet kädet kiertyvät kaulaan. Olen jollekin maailman tärkein ihminen.

Elämäni jatkuu lapsessani. Ajatukseni ja arvomaailmani siirtyvät eteenpäin sukupolvien ketjussa.

Minulle ainakin tuli tunne, että olen kokonainen ja tehnyt tärkeimmän tehtäväni. Tunsin, että perheeni on nyt valmis ja täydellinen. Minulla on vain yksi lapsi, enkä enempää halua. Ehkä ikuinen vauvakuumeilija ei tunne samoin ikinä, mutta minä tiesin että perheeni on minä ja yksi lapsi. Muut ihmiset ympärillä voi vaihtua, mutta me kaksi ollaan yhdessä kokonaisia. Joten kyllä musta tuli onnellinen.

Ei tule. Tosin juuri äsken oltiin onnellisia kun muisteltiin lastemme lapsuutta exän kanssa. Vaikka miten monta kertaa kerromme toisillemme ne jutut niin emme kyllästy. Eli ei se silloin niin onnellista aina ollut mutta nyt kun ne on aikuisia niin löydetään asioista ne hauskatkin puolet.

Ei välttämättä.

Ei ole mitään biologista tehtävää.

naiset eivät koskaan ole onnellisia. lue vaikka tältä palstalta. jatkuvaa valitusta joka asiasta

Hetken ajan on ihan kiva olo, mutta kyllä se elämä siitä taas nopeasti paskaksi muuttuu - ei huolta. 

Vierailija kirjoitti:

naiset eivät koskaan ole onnellisia. lue vaikka tältä palstalta. jatkuvaa valitusta joka asiasta

Mä en hyväksy tätä näkemystä. Mun mielestä toi on niin just tota mitä sä aina sanot. Mun kaverit sanoo ihan samaa, että sä oot just tollanen ja niiden miehet on kanssa. Voisitko edes joskus yrittää olla mies - sun veljeskin on paljon parempi sängyssä kuin sinä ja sen vaimo sanoi ihan samaa.