Tuleeko silloin onnelliseksi, kun on tehnyt lapsen?
Kommentit (30)
Vaikka lapsen kanssa onkin välillä uuvuttavaa ja oma aika vähissä, on onnellisuuden taso aivan eri korkeudella kuin ennen lasta.
Piti muotoilla kysymys eril lailla, tarkotin kun on tullut raskaaksi ja tehnyt lapsen, onko jotenkin erilailla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä ja tuntuu että "noniin, nyt on täysi ihminen ja kaikki on tehty ja koettu"?
Ei, eikä varsinkaan jos ei ole ollut onnellinen jo ennen lapsen saantia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lapsen kanssa onkin välillä uuvuttavaa ja oma aika vähissä, on onnellisuuden taso aivan eri korkeudella kuin ennen lasta.
Okei, mutta miten onnellinen olit ennen lasta? Ja miten se sitten tai missä kohtaa se muuttui erilaiseksi? Koitko ennen lasta että olet jotenkin epätäydellinen ja vain lapsi voi saada sinut onnelliseksi? vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lapsen kanssa onkin välillä uuvuttavaa ja oma aika vähissä, on onnellisuuden taso aivan eri korkeudella kuin ennen lasta.
Väsymyksen taso on myös aivan eri korkeudella kuin ennen lasta. Paitsi jos on helpot eli hyvin nukkuvat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Okei, mutta miten onnellinen olit ennen lasta? Ja miten se sitten tai missä kohtaa se muuttui erilaiseksi? Koitko ennen lasta että olet jotenkin epätäydellinen ja vain lapsi voi saada sinut onnelliseksi? vai mitä?
Ennen lasta ei ollut päämäärää, ei mitään suuntaa tai odotuksia elämältä, ei juuri mitään väliä mistään. Nyt lapsen kanssa kaikki on toisin, kaikella on tuntuu olevan merkitys ja kaikella on väliä. Tämä vastaus tuli muuten sitten mieheltä, pahoittelen jos vastausta odotettiin naiselta.
Jos haluaa lapsen, niin tottakai tuntee itsensä onnelliseksi melko todennäköisesti kun on saavuttanut haaveensa. Osalle tulee masennusta jne. joten ei se mikään automaatti ole.
Yleensä lapsi tehdään sen takia että tulee suuri halu ja tarve saada oma lapsi, sitä sanotaan vauvakuumeeksi, vaikka harvemmin se liittyy vain vauvaikäseen lapseen. Biologia on syynä siihen että se halu tulee, se on hormoneissa.. geeneissä.. muuten ihmisiä ei olisi olemassa.
Varmasti osa ihmisistä ajattelee noin että tuntee itsensä kaiken tärkeän kokeneeksi kun on sisällään tehnyt uuden ihmisen ja tottahan se on, että kyllä se tärkeä ja iso juttu on. Mutta eri ihmisillä on erilaiset prioriteetit. Mutta elämänkokemus on täytetty vasta siinä vaiheessa kun makaat arkussa ja päällä on pari metriä multaa. Ei se riitä että tekee sen lapsen, se pitää myös kasvattaa kunnialla, sitten tulee lapsenlapset ja ne tuo lisää elämään kaikenlaisia kokemuksia ja uusia tunteita. Ei ihminen koskaan elinaikanaan ole valmis, eikä kukaan ole kokenut kaikkea.
En usko. Kaikki lapsia maailmaan pyöräyttäneet ystäväni jatkuvasti puhuvat siitä, miten raskasta on tulla töistä kotiin "toisiin töihin" lapsista huolehtimaan, miten ikinä ei ole omaa aikaa ja aina rahat vähissä ja stressaa ja väsyttää. Itse en ainakaan kaipaa lasten tuomaa ylimääräistä hommaa elämääni, etenkin kun vanhemmuus on koko loppuelämän pituinen urakka.
Lapsen myötä en enää halua kuolla. Tai jos sairastuisin tai joutuisin onnettomuuteen nyt niin haluaisin taistella itseni kuntoon lapseni vuoksi. Ennen ei ollut niin väliä vaikka hirvi rysähtäisi tuulilasista sisään.
Lapsen kanssa on usein rankkaa, vaikeaa, on erilaisia ongelmia. Mutta sitä vaan rakastaa niin paljon että kyllä, se tekee minut onnellisemmaksi kuin mikään muu asia maailmassa.
Silloin kahlitsee itsensä ja oma selviytyminen on vaikeampaa. Monelle naiselle tulee hormonien takia masennus.
Lapsi laajentaa onnellisuuden käsitettä.
Ei lapsia tehdä, niitä hankitaan.
Kun kysytään mikä on elämän tarkoitus niin kumman moni sanoo lisääntyminen. Minusta kuulostaa todella masentavalta jos elämän ainoa tarkoitus on lisääntyä. Ja seuraava kysymyshän on että mikä on se lisääntymisen tarkoitus?
Siinä menettää koko elämänsä. Saa toisen elämän. Jos edellinen elämä oli kovin upeaa, se tietenkin harmittaa. Mutta jos edellinen elämä oli säälittävää, joku voi olla ihan onnensa kukkuloilla uudesta elämästä.
Synnytyksen jälkeen voi tulla masennus ja jos raha-asiat eivät ole kunnossa jo ennen lapsen syntymää niin todennäköisesti tulee melkoinen stressi raha-asioista ja elämä menee pelkäksi selviytymiseksi. Lapsi maksaa todella paljon, vauvavuoden hankinnat maksavat, kunnallinen päiväkoti maksaa, vaatteet ja harrastusvälineet maksavat. Jos itsellä on huonot lähtökohdat vanhemmaksi, eikä juuri annettavaa esim. geenien puolesta lapselle, kannattaa lapsi jättää tekemättä. Erityislapsen hoitaminen on nepsy-vanhemmalle todella raskasta.
Mutta jos asiat ovat kunnossa ja lapsi on toivottu, niin kyllähän se lisää onnellisuutta, vaikka pelkkää onnellisuutta vanhemmuus ei ole. Onnelliseenkin vanhemmuuteen kuuluu jatkuva ajoittainen huoli lapsesta. Tämä kannattaa tiedostaa, jos ei ole hyvä stressinsietokyky.
https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/lp/8kv/hggt/3175/975880741…
Mikä on kenellekin onnen päivä. Syntymäpäivä on yksi niistä.
Ei tule. Huolen ja stressin määrä lisääntyy. Väsymys voi olla hirvittävä. Oma aika katoaa.
Ei, eikä kaikkien todellakaan kannattaisi edes yrittää täyttää sitä biologista tehtäväänsä.