Lue keskustelun säännöt.
Äitiporukka ahdistaa
27.11.2014 |
Kerron ensin taustaa. Meitä on 8-10 naisen porukka. Tunsimme alunperin toisemme harrastuksen kautta, mutta nyt äitiys- tai hoitovapaalla ollessamme olemme alkaneet tapailla kahviloissa ja toistemme kotona lasten kanssa viikoittain, joskus useamminkin. Olemme kaikki yli kolmekymppisiä, hyvinkoulutettuja ja asumme pääkaupunkiseudulla. Homma on toiminut tosi kivasti päällisin puolin, mutta vähitellen tässä on alkanut tapahtua minusta jotain ihan outoa.
Sattumalta on niin, että minulla on joukon ainoa poika. Kaikilla muilla (yhtä vähän harvemmin tapaamisissa käyvää äitiä lukuunottamatta) on yksi lapsi ja tuo lapsi on tyttö. Oma poikani on tykännyt leikkiä tyttöjen kanssa, hän on rauhallinen ja kiltti, joten mitään stereotyyppistä riehuja -selitystä on turha hakea tähän keissiin. Minua on alkanut aivan suunnattomasti nimittäin ahdistaa näiden muiden äitien kanssa tapaaminen. Tapaamisissa ei kukaan puhu muuta kuin ns. tyttöjuttuja, mistä löytyy ihania mekkoja, miten hurmaavia pienet tytöt ovat, jne. Minäkin ihastelen pienokaisia ja syystä! Poikaani tosin ei kukaan koskaan kehu, vaikka puen hänet kivasti ja olen yrittänyt hänestä ihan ihmistä kasvattaa.
Nuo tyttöjutut olen vielä ihan hyvin jaksanut ja ihailen kovasti sitä, että äidit jaksavat vaatettaa lapsensa kauniisti ja näkevät esim. vaivaa lasten harrastusten ym. suhteen (jotka nekin ovat hyvin, hyvin tyttömäisiä). Mutta nyt tuntuu, etten enää meinaa jaksaa ja olen aina jotenkin kummallisesti pahoilla mielin, kun lähden tapaamisesta. Jutut ovat mennee sellaisiksi, että esim. tytölle ei voi antaa sinistä lasten sateenvarjoa, vaan se oli heitetty pois ja hankittu pinkki, koska "eihän meidän xxxx voi käyttää poikavärejä". Kun pohdiskelin ääneen leikkikeittiön ostamista pojalleni, kommentti oli "no ei ne pojat varmaan niin jaksa kiinnostua kuitenkaan", vaikka kysyin neuvoa siihen, mistä keittiö kannattaisi ostaa. Poikani synttäreille kaikki toivat lahjaksi autoja ja dinosauruksia, mikä oli tietenkin kivaa, mutta yksi toi sitten ruoanlaittovälineet koska "teillä ei varmaan ole mitään tällaista kivaa". Sanomattakin on selvää, että pojallani on leikkiruokaa, hän rakastaa leipomista ja ruoanlaittoa ja siksi minä sitä keittiötä hänelle mietiskelin.
Viimeinen pisara oli se, että nyt yksi äideistä tuli uudelleen raskaaksi ja hän odottaa nyt poikaa. Hän on sanonut olleensa aivan shokissa, siis todella järkyttynyt, poikauutisesta, mutta että hän alkaa nyt pikku hiljaa toipua. Hän tosin miettii, pitäisikö tehdä vielä kolmas lapsi, jotta hän saisi esikoisen mekot kiertoon.
Nämä olivat nyt esimerkkejä, joiden avulla yritän valaista pointtiani. Suurimmaksi osaksi puhutaan siis tyttöjen vaatteista, tyttöjen väreistä, tyttöjen kampauksista, tyttöjen harrastuksista ja ihaillaan pieniä tyttöjä.
Ennen kuin kukaan alkaa haukkua minua kateelliseksi, niin voin kertoa, että poikamme on kallein aarteeni ja häntä odotettiin pitkään. En ole kateellinen tytöistä, enkä aio hankkia lisää lapsia.
Mitä ajattelette?
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:37"]
Niin, nämä teidän viestinne tulevat minulle tosi tarpeeseen. Olen ollut tosi iloinen siitä, että äitiporukka on löytynyt, mutta huomaan nyt eläväni aivan eri todellisuudessa kuin muut porukan äidit. Yksi asia minua mietityttää vielä. Minulla on aina, ihan aina näitä äitejä tavattuani jotenkin tyhjä olo. On kuin hyvä ajatukset ja hyvä mieli olisi imetty pois, en osaa tarkemmin tätä kuvailla. Joku tuossa ylhäällä totesi, että tuskin he ovat niin yksinkertaisia, etteivät huomaa satuttavansa minua. En käsitä tätä... Voiko olla niin, että ainakin joku porukassa jostain syystä haluaa loukata minua tuolla?
olen esim. kutsunut heitä kotiini ja tuolloinkin sama meno jatkuu. Meillä ollessa he ovat todenneet, ettei pojille saa mitenkään sisustettua ihanaa huonetta, tai että pojan saaminen on ollut ihan kauhea järkytys, josta nyt vähitellen toivutaan... Minä kaadoin siinä vaiheessa aika hiljaisena kahvia...
[/quote]
Kommentoin jo tuossa ylempänä, mutta pakko jatkaa. Mielestäni tuollainen "pojan saaminen oli hirveä järkytys" -kommentointi - vieläpä teidän kotonanne - on kyllä jo aika mautonta. Vähän samaan kategoriaan menisi, jos sattuisit olemaan naimisissa tai avoliitossa vaikkapa ulkomaalaisen/liikuntavammaisen/kuuron/keksi-tähän-mikä-tahansa-määritelmä, ja sitten ystävät kauhistelisivat sitä, että olisipa kamalaa jos oma mies olisi sellainen. :/
En pysty ymmärtämään. Tulee väkisinkin mieleen, että ystäväsi ovat päässeet elämässä aika helpolla, jos meininki on tuollaista ja suurin tragedia on/olisi saada poika. Lapsettomuuskriisin tai vaikean sairauden läpikäyneeltä olisi jotenkin vaikea kuvitella kuulevansa tuollaisia kommentteja - vaikka kaikkihan on toki aina mahdollista...
Joku tuossa ylempänä antoi neuvoksi ottaa asia suoraan puheeksi. Mielestäni se on hyvä idea, jos vain pystyt ja jaksat. Voisit kertoa, miltä sinusta tuntuu kuulla jatkuvaa negatiivista kommentointia pojista, kun itselläsi on sellainen. Jostakin nimittäin kertoo, että tapaamisenne vievät sinulta ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks hengaat tollasien ihmisten kansaa
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:40"]
Ja lisään vielä, että tytöt ja tyttöys, sellainen söpöstely, tuntuu olevan noille äideille harrastus ja tärkeä sisältö elämässä. Jotenkin minusta tuntuu, että tuo seura vielä ruokkii sitä.
En siis usko, että kukaan on minulle kateellinen. Minähän on ulkopuolinen ja outolintu ;)
[/quote]
Tuollaisia äitejä voi seurata "Tanssin superäidit"-sarjassa. Kuulostaa kyllä melko vastenmieliseltä. Eikä se kiva ole noille tytöillekään, jos pienestä asti tungetaan muottiin ja tukahdutetaan mahdolliset riehakkaammat mielihalut.
Tiedän mitä tarkoitat tuolla että tuntuu tyhjältä. Uskon että se on tarkoituksellista tietyillä ihmisillä, tuntuu kuin omaa lastasi väheksyttäisiin. Ei saa antaa vaikuttaa itseensä vaikka se vaikeaa onkin.
Onpa omituista porukkaa tuo ap:n äitikaveripiiri. Itselläni kolme poikaa ja minäkin olen kuullut siitä joskus säälittelyä. Hyvänen aika! Miksi ihmeessä jokaisen naisen "kuuluu" toivoa tytärtä? Ja jos vielä joskus saan neljännen lapsen ja se sattuisi olemaan tyttö, niin en kyllä ikinä voisi kuvitella, että alkaisin lässyttää jostain mekoista ja tyttöväreistä.
Nämä ovat varmaan tällaisia "oih mä sain bestiksen jonka kanssa voin tulevaisuudessa jakaa kaiken"-äitejä. Sitten se yllätys kun tyttö ei olekaan halutunlainen/ oma persoona alkaa kasvaa... Tai vielä pahempi, näistä todella tulee se äidin pikku uskottu jolle avaudutaan kaikesta avioelämää myöden. Sitten nämö tytöt kirjoittelevat tulevaisuuden AV:lle kuinka äiti imee energian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että tyttöjä syntyy paljon enemmän:/ Minun puistoporukassani aikoinaan muilla oli ne 2 tyttöä ja minulla 2 poikaa, pakosti siinä jäi ulkopuoliseksi. Jostain syystä tyttöjen äidillä monesti oli joku ihme kammo poikalapsia kohtaan, kai kuvittelivat että jokainen on riehujaidiootti ilman kontrollia.
En kyllä ap jaksaisi tuota jengiä enempää, varsinkin jos se näin kovasti rasittaa. Poikani ovat nyt teinejä ja ihania ovat siltikin:))
Tää pesee jo Kauniit ja Rohkeat. Todella pikkusieluista ja pinnallista touhua. Jätä koko porukka, ei ole pakko olla tuollaisten kanssa tekemisissä.
Itse en jaksa "äitiporukoita"; ystäväpiirissä puhutaan sitten ystävinä, aikuisina ja vanhempina meitä itseämme kiinnostavista asioista, joskus toki lapsistakin mutta tuo kuvailemasi, no, "taso" alkoi ihan naurattaa. Kyse oli siis koulutetuista aikuisista naisista eikä viisivuotiaista leikkimässä kotileikkiä?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee väkisin mieleen se kuopion tappaja. Sehän veti tosissaan jotain kuningatarkerhoa aikuisillekin. Maailman yksinkertaisin johanna oli varmaan mukana laittamassa itseruskettavaa.
Hyviä ajatuksia, kiitos! Minustakin poikalasten väheksyminen, se että joku kertoo poikauutisen olleen kauhea järkytys johon erikseen piti tottua, meillä kotona on uskomatonta! Olen miettinyt, että olenko eksynyt todella poikkeukselliseen seuraan vai onko tyttölasten ja poikalasten äitien välillä näin suuria eroja... Tiedän ettei ole, ainakaan kaikkien, mutta aika hurjaa tämä meno on meidän porukassamme. On tosin totta, että pari äitiä näyttävät suunnan ja muut seuraavat perässä.
Aion ottaa etäisyyttä ja tarkkailen tilannetta. Jos itsellä on pala kurkussa tapaamisten jälkeen, niin luultavasti tapaamiset pitää lopettaa. Osaan kyllä sanoa ihmisille suoraan ja nätisti, joten sitä ennen aion yrittää puhua asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on siis eka kerta, kun olen mukana tällaisessa äitiporukassa... Joo, se että joku äiti pätee lapsensa sukupuolella, on kyllä minulle melkonen turn off. en pysty samastumaan nukkeleikkeihin enää tässä iässä. Jotain tosi passiivis-aggressiivista tuossa on. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:30"]
Tuntuu että tyttöjä syntyy paljon enemmän:/ Minun puistoporukassani aikoinaan muilla oli ne 2 tyttöä ja minulla 2 poikaa, pakosti siinä jäi ulkopuoliseksi. Jostain syystä tyttöjen äidillä monesti oli joku ihme kammo poikalapsia kohtaan, kai kuvittelivat että jokainen on riehujaidiootti ilman kontrollia.
En kyllä ap jaksaisi tuota jengiä enempää, varsinkin jos se näin kovasti rasittaa. Poikani ovat nyt teinejä ja ihania ovat siltikin:))
[/quote]
Enpä ole tollasesta ajattelusta koskaan kuullutkaan tai törmännyt. Mun tytöt on ainakin vapaasti saanut leikkiä aikanaan poikien kanssa ja ei ne pojat ole sen riehakkaammilta vaikuttaneet. No 1 musta poika oli kyllä sellainen duracell etten ole sitä vilkkaampaa nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:33"]
Mulla vähän samanlaisia kokemuksia. Plus että monet ystävieni tytöt ovat ihan kammottavia prinsessahirviöitä joiden vaatetus näyttää vaaleanpunaisella oksennuksesta. Silti siunaillaan että onneksi ei ole poikia ja että pienet pojat ovat kammottavia. Oma poikani käyttäytyy noin sata kertaa kauniimmin kuin ne pikku raivottaret, mutta sitähän ei toki kukaan huomaa, vertaillaan vaan niitä vaaleanpunaisia rättejä. Yawn.
[/quote]Hei, onko sitä aina pakko haukkua sitten se vastapuoli. Kyllä niitä nättejä vaatteita löytyy sekä tytöille että pojille. Pienet tytöt ei yleensä ole mitään "kammottavia prinssessahirviöitä" sen paremmin kuin pienet pojat kammottavia.Ja se oma poika(si) käyttäytyy varmaan yhtä hyvin kuin suuri osa muitakin lapsia, ei yhtään paremmin eikä huonommin. Joku jopa kirjoitti,että tyttölasten äidit ovat takakireitä ja poikalasten ei koskaan. Mitä yleistystä. Eihän ne tyttölapset ole poikalasten kilpailoita tai toisin päin. Ollaan vaan tyytyväisiä,että molempia löytyy. Tv. sekä poika-& tyttölapsen äiti
Voi elämä että on ihmisillä ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulun varmaan samaan viiteryhmään kuin sinäkin, eli yli 30 v. hyvinkoulutettu, hyvätuloinen Helsingissä asuva. Mä kuuluun useampaankin äitiporukkaan ja kyllä se on pakko sanoa, että ne jutut VOI hyvinkin olla tuota luokkaa mistä kerroit, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Olen itse törmännyt päinvastaiseen ilmiöön eli poikaintoiluun. Yhden äitiporukan äiti juuri tuossa täräytti mulle (jolla siis on tyttövauva) suoraan että "voi että mun mies oli niiiiiin ylpeä kun kuuli saavansa pojan! Ja kyllä mäkin olen niin onnellinen, en olis halunnut tyttöä." No ihan kiva kun tuon kerroit tyttövauvan äidille... Ja kyseinen nainen KEHTAA jatkuvasti kommentoida äitiporukkamme tyttövauvojen ULKONÄKÖÄ! Ja tottakai kehuu oman poikansa ulkonäköä eniten tyyliin "niin komea mies siitä vielä tulee että särkee kaikkien sydämet" ja "on kyllä perinyt kummankin vanhempansa parhaat piirteet" jne. jne. Minun tytärtäni ei ole koskaan kehunut eikä ylipäänsä noteerannut millään lailla. Mikä lie syynä, en tiedä.
Että semmosta, koita kestä ap! Ja onneksi Helsinki on sen verran iso kaupunki että täältä löytää kyllä uusia kavereita jos vanhat kyllästyttää. :)
Ja siis tämän naisen poikavauvassa ei ole mitään erikoista, ihan tavallinen suomalainen pottunenäinen, haljusilmäinen kalju vauva.
68
Vittuako te niitä vauvojanne vertailette.
Ei ole tervettä tuollainen, vertailisitte itseänne mielummin kuin viattomia sivuhenkilöitä.
Tai alkakaa vaikka lastenhankkimisen sijaan keräillä kiiltokuvia ja vertailla niitä.
Tälle ilmiöllehän on englanninkielessä ihan nimi SMOG "Smug Mother of Girls", eli tyttöjen leuhkat äidit (tai jotain sinnepäin) ja siellä päin maailmaa ihan käsite.
Mä totesin joskus kahden lapsen jälkeen, että en voinut tajutakaan, miten merkityksetöntä se on, kumpaako sukupuolta lapset ovat. En ollut ennenkään pitänyt sitä merkityksellisenä, mutta kahden lapsen jälkeen huomasin, miten vielä vähemmän sillä oli väliä. Kumpikin sai tehdä samoja asioita ja kumpaakin kasvatin samalla tavalla. Ja uskalsin sanoa tämän vain seurassa, jossa muillakin oli molempia sukupuolia, jotta en loukkaisi ketään. Mutta yllättäen en saanutkaan vastakaikua vaan moni muu oli sitä mieltä, että on niin tärkeää päästä opettamaan tytölle pienestä pitäen, mitkä on niitä tyttöjen juttuja ja tekemään niitä yhdessä ilman perheen miehiä ja poikia.
Olisiko ryhmässä yksi tai useampi voimakas henkilö, jotka imevät muutkin mukaansa tähän tyttöilyyn. Esim. tuo poikaa odottava, joka ei kuulosta ihan normaalilta...
Mutta joka tapauksessa kuulostaa kyllä ikävälle. Olen itsekin törmännyt erinäköisiin äitiporukoihin ja jättänyt ne sikseen, jos olen huomannut ettei kemiat kohtaa. Mieluummin olen onnellinen ja yksinäinen, kuin seurassa jossa tulee paha mieli.