Lue keskustelun säännöt.
Äitiporukka ahdistaa
27.11.2014 |
Kerron ensin taustaa. Meitä on 8-10 naisen porukka. Tunsimme alunperin toisemme harrastuksen kautta, mutta nyt äitiys- tai hoitovapaalla ollessamme olemme alkaneet tapailla kahviloissa ja toistemme kotona lasten kanssa viikoittain, joskus useamminkin. Olemme kaikki yli kolmekymppisiä, hyvinkoulutettuja ja asumme pääkaupunkiseudulla. Homma on toiminut tosi kivasti päällisin puolin, mutta vähitellen tässä on alkanut tapahtua minusta jotain ihan outoa.
Sattumalta on niin, että minulla on joukon ainoa poika. Kaikilla muilla (yhtä vähän harvemmin tapaamisissa käyvää äitiä lukuunottamatta) on yksi lapsi ja tuo lapsi on tyttö. Oma poikani on tykännyt leikkiä tyttöjen kanssa, hän on rauhallinen ja kiltti, joten mitään stereotyyppistä riehuja -selitystä on turha hakea tähän keissiin. Minua on alkanut aivan suunnattomasti nimittäin ahdistaa näiden muiden äitien kanssa tapaaminen. Tapaamisissa ei kukaan puhu muuta kuin ns. tyttöjuttuja, mistä löytyy ihania mekkoja, miten hurmaavia pienet tytöt ovat, jne. Minäkin ihastelen pienokaisia ja syystä! Poikaani tosin ei kukaan koskaan kehu, vaikka puen hänet kivasti ja olen yrittänyt hänestä ihan ihmistä kasvattaa.
Nuo tyttöjutut olen vielä ihan hyvin jaksanut ja ihailen kovasti sitä, että äidit jaksavat vaatettaa lapsensa kauniisti ja näkevät esim. vaivaa lasten harrastusten ym. suhteen (jotka nekin ovat hyvin, hyvin tyttömäisiä). Mutta nyt tuntuu, etten enää meinaa jaksaa ja olen aina jotenkin kummallisesti pahoilla mielin, kun lähden tapaamisesta. Jutut ovat mennee sellaisiksi, että esim. tytölle ei voi antaa sinistä lasten sateenvarjoa, vaan se oli heitetty pois ja hankittu pinkki, koska "eihän meidän xxxx voi käyttää poikavärejä". Kun pohdiskelin ääneen leikkikeittiön ostamista pojalleni, kommentti oli "no ei ne pojat varmaan niin jaksa kiinnostua kuitenkaan", vaikka kysyin neuvoa siihen, mistä keittiö kannattaisi ostaa. Poikani synttäreille kaikki toivat lahjaksi autoja ja dinosauruksia, mikä oli tietenkin kivaa, mutta yksi toi sitten ruoanlaittovälineet koska "teillä ei varmaan ole mitään tällaista kivaa". Sanomattakin on selvää, että pojallani on leikkiruokaa, hän rakastaa leipomista ja ruoanlaittoa ja siksi minä sitä keittiötä hänelle mietiskelin.
Viimeinen pisara oli se, että nyt yksi äideistä tuli uudelleen raskaaksi ja hän odottaa nyt poikaa. Hän on sanonut olleensa aivan shokissa, siis todella järkyttynyt, poikauutisesta, mutta että hän alkaa nyt pikku hiljaa toipua. Hän tosin miettii, pitäisikö tehdä vielä kolmas lapsi, jotta hän saisi esikoisen mekot kiertoon.
Nämä olivat nyt esimerkkejä, joiden avulla yritän valaista pointtiani. Suurimmaksi osaksi puhutaan siis tyttöjen vaatteista, tyttöjen väreistä, tyttöjen kampauksista, tyttöjen harrastuksista ja ihaillaan pieniä tyttöjä.
Ennen kuin kukaan alkaa haukkua minua kateelliseksi, niin voin kertoa, että poikamme on kallein aarteeni ja häntä odotettiin pitkään. En ole kateellinen tytöistä, enkä aio hankkia lisää lapsia.
Mitä ajattelette?
Kommentit (79)
Minkä ikäisiä lapset ovat? Tuo nimittäin helpottaa, kun prinsessat alkavat osoittaa omaa tahtoa, toteuttaa itseään eivätkä enää sovi äidin tekemään muottiin. Joillakin se tapahtuu aiemmin, toisilla myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En rehellisesti sanomien usko, että kukaan porukan äideistä on minulle kateellinen pojastani. Poikaa nyt odottava äiti on hyvä esimerkki. Hän kertoi päättäneensä vuosia sitten tyttärensä nimen ja tytär on hänen toteutunut unelmansa. Hän ostaa kalliita ja kauniita pitsimekkoja lapselleen (tyttö valehtelematta pukeutuu aina, jopa kesällä leikkipuistossa pitsimekkoon), etsii ihania tyttöleluja ja sisustaa vaaleanpunaista huonetta. Pojalle hän ei koskaan ole miettinyt edes nimeä ja tunnusti minulle vähän aikaa sitten harkinneensa uudelle tulokkaalle samaa nimeä kuin mikä minun pojallani on.
yhdessäolo on vain sellaista, että tyttöjen äidit ihastelevat omia ja toistensa tyttöjä, pohtivat, mitä lasten päälle pukevat jne. Minun kohdallani on tämä ikävä hiljaisuus.
Ja 44 oli ap. Lapset ovat 6 kk - 2,5 vuotiaita.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:34"]
Kiitos! Tuo kakkajuttu oli todella hassu, mutta se kertoo jotain tuon porukan asenteesta. Välillä tuntuu, että pienet pojat ovat noille äideille jotain todella pelottavaa ja vierasta, ja sitten oletetaan että yksikään poika voi leikkiä keittiöllä. Tai että pojat kakkaavat enemmän ;)
Itse yritän suhtautua melko neutraalisti sukupuoleen ja keskityn lapsen persoonaan. Siksi tällainen prinsessa-ajattelu on minulle tosi vierasta. Voi tosin olla, että tuo porukka on itseäänruokkiva siten, että kun yksi tytön äiti alkaa pukea lastaan mekkoihin ja pitseihin, niin muut lähtevät kilpailuun mukaan?
ap
[/quote]
Mielestäni touhu kuulostaa aika oudolta - ihan kuin tytöt "kelpaisivat" äideilleen vain siksi, että ovat tyttöjä. Kuten sinä, en minäkään ymmärrä tuollaista pakonomaista sukupuolen korostamista. Tytöt saavat puolestani olla "tyttömäisiä" ja pojat "poikamaisia", ei sillä, mutta eikö voitaisi korostaa lasten henkilökohtaisia hyviä ominaisuuksia ja vahvuuksia sukupuolen sijaan?
Juuri tänään näin kahvilassa aivan hellyttävän suloisen pienen pojan. Tuli oikein hyvä mieli hänen hassuja touhuja katsellessaan.
Kuulostaa tosi oudolta! Mulla on sekä tytär että poika ja se pikkulapsiaika on hyvin samanlainen molempien kanssa, kakkoja myöten. :) nyt kun lapset ovat kasvaneet (5v ja 6v tällä hetkellä) niin kyllä tytön kanssa on huomattavasti hankalampaa kuin pojan kanssa. Koska tyttäreni ei ole tällaista tavallista prinsessamallia (pukeutuu kyllä varsin tyttömäisesti ja mielellään pinkkiin), hänet jätetään usein ulos leikeistä. Tyttöjen maailma tuntuu olevan varsin julma pienestä asti. Pojat leikkivät varsin sujuvasti sekä tyttöjen että poikien kanssa.
Minä kyllä pidän myös vaatekeskusteluista. On totta, että tytöille löytyy helpommin kivoja vaatteita, mutta kyllä pojillekin on ihan yhtä kivoja löydettävissä. Tosin, jos ne vaatteet on ainoa puheenaihe kaveripiirissä niin köyhän se pidemmän päälle puuduttavaksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttäviä ihmisiä. Kuten joku muukin jo nosti esiin, miksi lasten sukupuolta pitää korostaa noin paljon? Itse en tytön äitinä ikinä voisi ajatella noin, enkä pukea lasta pelkkiin pinkkeihin hörhelöihin. Tyttärestä onkin ehkä siksi kasvanut reipas ja reilu kaveri ja pärjää kaikenlaisten lasten kanssa. Lapsuuden vanhimpien ystävien joukossa on tasaisesti tyttöjä ja poikia, ystävieni lapsia. Ehkä joskus n.5-7v oli jakaantumista tyttö-poika leireihin Lasten taholta, mutta nyt ku ovat +-9v niin ei oo väliä enää kumpaa sukupuolta ollaan. Mutta naurettavaa on se, että aikuiset ihmiset korostaa sukupuolten eroja noin räikeästi. Tulee mieleen tietynlainen vastenmielinen äitityyppi. Toivottavasti löydät parempaa seuraa.
Ehkä ne on salaa kateellisia, että sinulla on ihana pieni poika?!
Ymmärrän tunteesi hyvin ja ehkä vaihtaisin äiti- kavereita. T. Ihanan jo nyt ison pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, nämä teidän viestinne tulevat minulle tosi tarpeeseen. Olen ollut tosi iloinen siitä, että äitiporukka on löytynyt, mutta huomaan nyt eläväni aivan eri todellisuudessa kuin muut porukan äidit. Yksi asia minua mietityttää vielä. Minulla on aina, ihan aina näitä äitejä tavattuani jotenkin tyhjä olo. On kuin hyvä ajatukset ja hyvä mieli olisi imetty pois, en osaa tarkemmin tätä kuvailla. Joku tuossa ylhäällä totesi, että tuskin he ovat niin yksinkertaisia, etteivät huomaa satuttavansa minua. En käsitä tätä... Voiko olla niin, että ainakin joku porukassa jostain syystä haluaa loukata minua tuolla?
olen esim. kutsunut heitä kotiini ja tuolloinkin sama meno jatkuu. Meillä ollessa he ovat todenneet, ettei pojille saa mitenkään sisustettua ihanaa huonetta, tai että pojan saaminen on ollut ihan kauhea järkytys, josta nyt vähitellen toivutaan... Minä kaadoin siinä vaiheessa aika hiljaisena kahvia...
Ja lisään vielä, että tytöt ja tyttöys, sellainen söpöstely, tuntuu olevan noille äideille harrastus ja tärkeä sisältö elämässä. Jotenkin minusta tuntuu, että tuo seura vielä ruokkii sitä.
En siis usko, että kukaan on minulle kateellinen. Minähän on ulkopuolinen ja outolintu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mimmeillä viiraa ja ne on vielä paskamaisiakin. AP, pahoittelen mutta ei tuon sortin ihmisiä mikään paranna. Muuta seuraa löytyy varmasti ja et uskokaan miten olo paranee kun ei tarvitse enää olla hiljaa ja kuunnella moisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kyllä kai kirjoita tänne näin tunnistettavasti?
Minäkin törmäsin tähän tyttöjen ihannointiin vasta hiljattain. Poikaa odottaessa satuin kuulemaan erään mamman suusta sammakon: tämä rouva suureen ääneen kauhisteli miten nykyisin kaikki tekee vaan poikia. Joo, sehän kun onkin vanhempien päätettävissä kumpaako sukupuolta tällä kertaa laitetaan tulemaan.
Tunnen joitakin joille se tyttö on joku omien prinsessa/nukkeleikkien jatkumo. Lapsi puetaan kuin nukke ja pidetään kuin nukkea. Mutta onneksi tunnen myös heitä, joille lapsi on lapsi sukupuoleen katsomatta. He tuntuvat muutenkin fiksummilta ja heidän kanssaan voi puhua muustakin kuin mekoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jätä porukka joka imee sinusta voimaa ja saa aikaan huonoja fiiliksiä. Anna näiden mammojen romahtaa maanpinnalle, kun he hoksaavat, että prinsessoilla on oma tahto ja osaavat olla varsinaisia draamakuningattaria (viimeistään neljä vee).
Siinä vaiheessa poika on mitä ihanin, hurmaavin ja hauskin pelikaveri, kun tytöt taasen nostavat hirveän haloon jokaisesta asiasta, hakevat herkeämättä huomiota ja ovat epäreiluja toisia kohtaan.
Nämä mammat elävät ihan selvästi läpi omaa lapsuuttaan - ovat jääneet nukkekoti-leikit kesken pahemman kerran.
Minä olen kaltaisesi äiti Helsingistä ja minullakin on yksi poika. Olen pyörinyt samantyyppisessä äiti-seurassa, josta olen aina poistunut jotenkin selittämättömän pahan mielen kera. Vähän aikaa asiaa seurasin ja mietiskelin, onko vika minussa, mutta kun tapaamiskerta tapaamiskerralta tuli selvemmäksi se, että minä en ole tuollainen lapsellisen kilpailuhenkinen, erittäin huonokäytöksinen ja narsistinen törppö, päätin lopettaa yhteydenpidon. Ja kummasti helpotti :).
Ihanaa joulua koko perheellesi!
Siis mitä? Toivottavasti tämä on provo. En suostu uskomaan, että noin moukkamaisia ja kapeakatseisia ihmisiä on olemassa. Eikö tuollainen käytös ja reagointitapa poikalapseen ole jo jonkin mielenterveyden ongelman rajoilla? Vaikea uskoa, että vuonna 2014 on vielä oletettavasti nuoria ihmisiä, jotka haluavat itse määrätä lapsilleen "poikien ja tyttöjen leikit".
Ap, mites se mamma joka käy harvemmin jolla poika? Ota tähän yhteyttä ja pitäkää "sukupuolineutraalia" mammakerhoa? Lainausmerkit siksi että riittää sukupuolen äärimmäisen korostamisen välttäminen.
Mä jaksan kyllä jutella lapsen kehityksestä, kun se on musta kiinnostavaa tieteellisessä mielessä, mutta vaatteista ja söpöydestä... ei. Lapsi on söpö mutta miljoona kertaa tärkeämpiä mulle on muut jutut, mielikuvitus, luovuus, muisti, hahmottaminen, keskittyminen, yrittäminen, ystävälliset teot, kielellinen kehitys ym!
T.avoin mammakerhoilulle, 1,5v lapsi, pk-seutu
"Pääkaupunkiseudulla" selittää kaiken... Tunnen paljon nuoria pääkaupunkiseudulta jotka opiskelevat kanssani samassa, ja suurin osa on todella pinnallisia, suoraan sanottuna. Itse en jaksaisi todellakaan viettää aikaani sellaisessa seurassa. Älä vaan mene tapaamisiin, kyseessä on pinnalliset ja kilpailuhenkiset äidit, joilla ei ole reaalimaailmasta todellista käsitystä.!! Ovat jo nuorena sellaisia... En todellakaan usko että tilanne tasoittuu vaikka joku pojan saisikin, kun ovat luonteeltaan noin kummallisia. Parempi omin päin kuin noin huonossa seurassa.
Ovatko kaikki muut äidit blondeja?
En ihmette ap:n kertomusta alkuunkaan. En toki näin lapsettomana miehenä kykene mitään syväluotausta tuollaisista mammajengeistä tekemään, mutta mitä olen tuttuja ja sukulaisia seurannut, niin tuon tyyppinen käyttäytyminen ei ole alkuunkaan tavatonta.
Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa naisilla tuntuu kaikki kodin ulkopuoliset asiat häviämään useammaksi vuodeksi, eli on vain lapsi, lapseen liittyvät ja vaikuttavat asiat. Tuoreelle isällekkin tätä tapahtuu, mutta äideille tämä verho tuntuu olevan melko totaalinen. Enkä tarkoita tätä negatiivisena asiana, vain huomiona.
Voin vain kuvitella, kuinka suhteellisen kapea näköala alkaa moninkertaistumaan tuollaisessa porukassa, josta sitten seuraa ulkopuolisen silmin räikeä överiksi vetäminen asian kanssa kuten ap kertoi.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö on juurikin näiden alle 5v lasten äidien seksistisyys, tämä tuntuu olevan yksilöllisempää, mutta melkein kaikille tämä iskee enemmän tai vähemmän. Pojat on tämmösiä, ei tuommoisia leluja tytöille jne. vaikka ennen raskautta oltiin julistamassa tasa-arvoa ja perinteisiä arvoja hautaan ja unholaan.
Ap, jos seurassa tulee ikävä olo, kannattaa vaihtaa seuraa. Taatusi tarjolla on myös tolkullisempaa juttuseuraa, tai ainakin toivon todella, todella kovasti.
Jos ne imee susta kaiken energian ja tulet seurasta vain harmistuneeksi, niin minä kyllä miettisin kaksi kertaa, mihin heitä tarvitsen. Toisaalta, jos haluat olla porukassa ja niitä muitakin poikia alkaa tupsahtaa, niin luulisi menon siinä vaiheessa muuttuvan edes vähän. Toki tuolle tyttö/poika -erottelulle ei välttämättä tiettyjen ihmisten kohdalla tule eroa koskaan. Jotkut ovat aivan keskenkasvuisia tyttöväreineen ja poikaleluineen.
Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että teitä pitää yhdessä vain tämä samanaikainen kotiäitiys. Työelämään ja päivähoitorutiineihin palattuasi luulen, että he tipahtavat sinun matkastasi joka tapauksessa.
Miltään penaalin terävimmiltä kyniltä nää eukot ei kyllä vaikuta, jotenkin touhu vaikuttaa niin älyttömältä, että voisin jopa kuvitella, etteivät tajua sanovansa tyhmästi. Tai seuraapa joskus, ehkä näitä yksinkertaisia on vain osa, toiset yrittää sitten hymistellä siinä vieressä, mutta kun eivät voi kaveriaan potkaistakaan kesken kaiken. Ja ehkä ne, jotka yrittävät käyttäytyä poikasi huomioiden, jäävät kovaäänisempien jalkoihin.
2