Lue keskustelun säännöt.
Äitiporukka ahdistaa
27.11.2014 |
Kerron ensin taustaa. Meitä on 8-10 naisen porukka. Tunsimme alunperin toisemme harrastuksen kautta, mutta nyt äitiys- tai hoitovapaalla ollessamme olemme alkaneet tapailla kahviloissa ja toistemme kotona lasten kanssa viikoittain, joskus useamminkin. Olemme kaikki yli kolmekymppisiä, hyvinkoulutettuja ja asumme pääkaupunkiseudulla. Homma on toiminut tosi kivasti päällisin puolin, mutta vähitellen tässä on alkanut tapahtua minusta jotain ihan outoa.
Sattumalta on niin, että minulla on joukon ainoa poika. Kaikilla muilla (yhtä vähän harvemmin tapaamisissa käyvää äitiä lukuunottamatta) on yksi lapsi ja tuo lapsi on tyttö. Oma poikani on tykännyt leikkiä tyttöjen kanssa, hän on rauhallinen ja kiltti, joten mitään stereotyyppistä riehuja -selitystä on turha hakea tähän keissiin. Minua on alkanut aivan suunnattomasti nimittäin ahdistaa näiden muiden äitien kanssa tapaaminen. Tapaamisissa ei kukaan puhu muuta kuin ns. tyttöjuttuja, mistä löytyy ihania mekkoja, miten hurmaavia pienet tytöt ovat, jne. Minäkin ihastelen pienokaisia ja syystä! Poikaani tosin ei kukaan koskaan kehu, vaikka puen hänet kivasti ja olen yrittänyt hänestä ihan ihmistä kasvattaa.
Nuo tyttöjutut olen vielä ihan hyvin jaksanut ja ihailen kovasti sitä, että äidit jaksavat vaatettaa lapsensa kauniisti ja näkevät esim. vaivaa lasten harrastusten ym. suhteen (jotka nekin ovat hyvin, hyvin tyttömäisiä). Mutta nyt tuntuu, etten enää meinaa jaksaa ja olen aina jotenkin kummallisesti pahoilla mielin, kun lähden tapaamisesta. Jutut ovat mennee sellaisiksi, että esim. tytölle ei voi antaa sinistä lasten sateenvarjoa, vaan se oli heitetty pois ja hankittu pinkki, koska "eihän meidän xxxx voi käyttää poikavärejä". Kun pohdiskelin ääneen leikkikeittiön ostamista pojalleni, kommentti oli "no ei ne pojat varmaan niin jaksa kiinnostua kuitenkaan", vaikka kysyin neuvoa siihen, mistä keittiö kannattaisi ostaa. Poikani synttäreille kaikki toivat lahjaksi autoja ja dinosauruksia, mikä oli tietenkin kivaa, mutta yksi toi sitten ruoanlaittovälineet koska "teillä ei varmaan ole mitään tällaista kivaa". Sanomattakin on selvää, että pojallani on leikkiruokaa, hän rakastaa leipomista ja ruoanlaittoa ja siksi minä sitä keittiötä hänelle mietiskelin.
Viimeinen pisara oli se, että nyt yksi äideistä tuli uudelleen raskaaksi ja hän odottaa nyt poikaa. Hän on sanonut olleensa aivan shokissa, siis todella järkyttynyt, poikauutisesta, mutta että hän alkaa nyt pikku hiljaa toipua. Hän tosin miettii, pitäisikö tehdä vielä kolmas lapsi, jotta hän saisi esikoisen mekot kiertoon.
Nämä olivat nyt esimerkkejä, joiden avulla yritän valaista pointtiani. Suurimmaksi osaksi puhutaan siis tyttöjen vaatteista, tyttöjen väreistä, tyttöjen kampauksista, tyttöjen harrastuksista ja ihaillaan pieniä tyttöjä.
Ennen kuin kukaan alkaa haukkua minua kateelliseksi, niin voin kertoa, että poikamme on kallein aarteeni ja häntä odotettiin pitkään. En ole kateellinen tytöistä, enkä aio hankkia lisää lapsia.
Mitä ajattelette?
Kommentit (79)
Ja ap lisää... Olen ihan samaa mieltä, että tämä kuulostaa köykäiseltä fiktiolta! Oikeasti, siksi minä tänne kirjoitin, kun minulla on koko ajan tunne, että tämä ei VOI olla totta! Eihän lapset ole mitään nukkeja! Poikaa odottava äiti ihan oikeasti harmitteli, että nyt tulee niin tylsää, kun pojilla on niin kamalia vaatteita ja mitä esikoisen mekoille nyt tehdään. Toinen äiti puhui juuri viime tapaamisella siitä, miksi pinkki on sopiva ja oikea väri hänen tyttärelleen. Uskokaa tai älkää, ihan kamalaa, mutta minä olen saanut esim. tällaisen kommentin, että "voi ei, onko kamalaa, kun pojat kakkaavat niin isoja kakkoja?" :D
en tiennyt, että tällaista voi olla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen sukupuolta pitäisi korostaa? Typerää käytöstä tuolta porukalta.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:18"]
Anna muiden iloita ja hössöttää. Hyvä tuuri, kun teillä kaikilla on asiat noin hyvin. Terveyttä, hyvät miehet, työasiat kunnossa jne. Kun niin puheenaiheet pyörivät mekoissa ja tyttöleikeissä. Moni muu äiti joutuu kaveriporukassa miettimään ihan oikeitakin asioita. Työttömyyttä, sairauksia, alkoholismia, pettämistä, kiirettä jne. Yritä löytää joku äitikaveri, jolla myös poika, niin yhdessä nautitte kaverusten touhuista.
[/quote]
Kyllä sitä vaihtoehtoisia, jopa mielenkiintoisia puheenaiheita on maailma pullollaan, ei tarvitse olla joko typerää prinsessamekko-lässytystä tai sitten miehen alkoholismista ja ryyppyputkesta jauhamista. Paljon mahtuu siihen väliin.
Nyt repesin, ap! Poikien isot kakat... :D
Kuulostaa tosiaan joltain painajaiselta, juoksisin tuollaisesta tapaamisesta kirkuen karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kuulostaapa ahdistavalta. Homma kyllä varmasti tasoittuu kun niitä poikia alkaa tupsahdella muillekin. Toivon sitä puolestasi!
Tuli muuten mieleen, että ovat jotenkin rennompia ja jalat maassa nämä äidit, joilla on poikalapsia. Toki näitä äitejä löytyy tyttöjen äideistä, mutta takakireää nipottajaa poikalapsen äitiä en ole tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samanlaisia kokemuksia. Plus että monet ystävieni tytöt ovat ihan kammottavia prinsessahirviöitä joiden vaatetus näyttää vaaleanpunaisella oksennuksesta. Silti siunaillaan että onneksi ei ole poikia ja että pienet pojat ovat kammottavia. Oma poikani käyttäytyy noin sata kertaa kauniimmin kuin ne pikku raivottaret, mutta sitähän ei toki kukaan huomaa, vertaillaan vaan niitä vaaleanpunaisia rättejä. Yawn.
Kiitos! Tuo kakkajuttu oli todella hassu, mutta se kertoo jotain tuon porukan asenteesta. Välillä tuntuu, että pienet pojat ovat noille äideille jotain todella pelottavaa ja vierasta, ja sitten oletetaan että yksikään poika voi leikkiä keittiöllä. Tai että pojat kakkaavat enemmän ;)
Itse yritän suhtautua melko neutraalisti sukupuoleen ja keskityn lapsen persoonaan. Siksi tällainen prinsessa-ajattelu on minulle tosi vierasta. Voi tosin olla, että tuo porukka on itseäänruokkiva siten, että kun yksi tytön äiti alkaa pukea lastaan mekkoihin ja pitseihin, niin muut lähtevät kilpailuun mukaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Jeesus mitä porukkaa... Onneksi mulla on ihan normaaleja kavereita.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:33"]
Mulla vähän samanlaisia kokemuksia. Plus että monet ystävieni tytöt ovat ihan kammottavia prinsessahirviöitä joiden vaatetus näyttää vaaleanpunaisella oksennuksesta. Silti siunaillaan että onneksi ei ole poikia ja että pienet pojat ovat kammottavia. Oma poikani käyttäytyy noin sata kertaa kauniimmin kuin ne pikku raivottaret, mutta sitähän ei toki kukaan huomaa, vertaillaan vaan niitä vaaleanpunaisia rättejä. Yawn.
[/quote]
sic
Saman huomannut. Meillä on poika ja tyttö, eikä typy kyllä jää riehumisessa yhtään pojasta jälkeen. Olen melko onnellinen että minulla on iloiset ja eloisat lapset. Toiset sitten varmaan tykkäävät niistä vähän rauhallisemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:34"]
Kiitos! Tuo kakkajuttu oli todella hassu, mutta se kertoo jotain tuon porukan asenteesta. Välillä tuntuu, että pienet pojat ovat noille äideille jotain todella pelottavaa ja vierasta, ja sitten oletetaan että yksikään poika voi leikkiä keittiöllä. Tai että pojat kakkaavat enemmän ;)
Itse yritän suhtautua melko neutraalisti sukupuoleen ja keskityn lapsen persoonaan. Siksi tällainen prinsessa-ajattelu on minulle tosi vierasta. Voi tosin olla, että tuo porukka on itseäänruokkiva siten, että kun yksi tytön äiti alkaa pukea lastaan mekkoihin ja pitseihin, niin muut lähtevät kilpailuun mukaan?
ap
[/quote]
Tuo keittiöjuttu on oikeasti aika naurettava. Taannoin naispuolinen pomini kertoili siitä, kun poikansa pienenä halusi leikki-imurin. Joutui kuulemma oikein harkitsemaan että ostaako sellaista. Leikkikeittiötä ei sitten enää suostunut ostamaan pojalle, herra paratkoon sentään! Sehän on kuitenkin poika!
Kuulosti todella väsyneeltä korvaani. Sitten nämä mammat ihmettelevät kun poika ei isompana osallistu kodinhoitoon eikä oikein osaa mitään sen suuntaista. Eikä mieskään tietenkään osallistu, se sika. Ei silti, että keittiöön edes päästäisivät.
T: kokkaavan pikkupojan kokkaava isä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:45"]
kertoili siitä, kun poikansa pienenä halusi leikki-imurin. Joutui kuulemma oikein harkitsemaan että ostaako sellaista. Leikkikeittiötä ei sitten enää suostunut ostamaan pojalle, herra paratkoon sentään! Sehän on kuitenkin poika!
Kuulosti todella väsyneeltä korvaani. Sitten nämä mammat ihmettelevät kun poika ei isompana osallistu kodinhoitoon eikä oikein osaa mitään sen suuntaista. Eikä mieskään tietenkään osallistu, se sika. Ei silti, että keittiöön edes päästäisivät.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:34"]
Kiitos! Tuo kakkajuttu oli todella hassu, mutta se kertoo jotain tuon porukan asenteesta. Välillä tuntuu, että pienet pojat ovat noille äideille jotain todella pelottavaa ja vierasta, ja sitten oletetaan että yksikään poika voi leikkiä keittiöllä. Tai että pojat kakkaavat enemmän ;)
Itse yritän suhtautua melko neutraalisti sukupuoleen ja keskityn lapsen persoonaan. Siksi tällainen prinsessa-ajattelu on minulle tosi vierasta. Voi tosin olla, että tuo porukka on itseäänruokkiva siten, että kun yksi tytön äiti alkaa pukea lastaan mekkoihin ja pitseihin, niin muut lähtevät kilpailuun mukaan?
ap
[/quote]
pomoni
T: kokkaavan pikkupojan kokkaava isä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ohhoh, mitä porukkaa. Tuli mieleen, että ehkä ainakin jotkut heistä ovat (alitajuisesti?) kateellisia sinulle pojastasi, jos kerta koko ryhmä on tyttöjä täynnä. Sinulla on siis jotain mitä muilla ei ole, ja tästä syystä he jotenkin ylikorostuneesti intoilevat tyttöasioita. Toivottavasti tilanne tasapainottuu, kun poikaa odottava saa lapsensa (ja varmasti niitä poikia alkaa pian tupsahdella muillekin). En ottaisi esille mielipahaasi heidän kanssaan, koska naiset ovat niin kovia juoruilemaan selän takana ja jatkossa tuntisit itsesi ehkä vielä ulkopuolisemmaksi.
Ja meni se korjauskin näköjään perseelleen.
Nimim. kädetön koneiden kanssa
Mitenkähän nämä tytöt oppii luontevaa suhtautumista poikiin, jos mammojen käytös on tuota luokkaa? Minulla on tyttöjä, joita pienenä usein luultiin pojiksi, enkä viitsinyt yleensä edes korjata väärää oletusta. Meillä vaatteet ja leikit olleet ilmeisesti sitten poikamaisia.
Jäisin pois tuosta porukasta. Ei kait ne niin tyhmiä ole etteivät tajua että loukkaavat sinua! Meillä oli pojilla niin nuket kuin leikkikeittiöt ja se kassakone ja kauppaleikki vasta kivaa olikin. Kaikki pojat tykkäävät leikkiastioista ja puuron tekemisestä.
Kerro niille äideille et tytöillä on vaikeampi se murrosikä ja mulla kaksi teinipoikaa ja niin helppoa on. Ihanat äidin kultamussukat. Ne söpöilyt tyttöjen vaatteiden kanssa on kyllä äkkiä ohi. Oma lapsi on rakas oli se sitten tyttö tai poika.
Parhaimmat kokit on muuten miehiä ja se ruoka tehdään ihan siellä keittiössä.
Anna muiden iloita ja hössöttää. Hyvä tuuri, kun teillä kaikilla on asiat noin hyvin. Terveyttä, hyvät miehet, työasiat kunnossa jne. Kun niin puheenaiheet pyörivät mekoissa ja tyttöleikeissä. Moni muu äiti joutuu kaveriporukassa miettimään ihan oikeitakin asioita. Työttömyyttä, sairauksia, alkoholismia, pettämistä, kiirettä jne. Yritä löytää joku äitikaveri, jolla myös poika, niin yhdessä nautitte kaverusten touhuista.