Esimerkki siitä kuinka auttaa pikkulapsiperhettä

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:52"]

Ei kun juuri sitä ajattelin, että sinä et varmasti halua lapsia, ja sen takia sinulla onkin tosi paljon sanottavaa lapsiperheiden asioista.

[/quote]

Ok, eli se on siis totta, että lapsiperheet pitävät sitä ihan normaalina, että muut hoitavat heidän lapsiaan vaikka burn outiin asti.

Asia selvä, ja sitä epäilinkin, että asenne on sellainen, että muiden tulee jaksaa "auttaa" vaikka palaisivat itse loppuun, kunhan lapsiperheiden ei itse tarvitse tehdä mitään.

[/quote]

Ynnyn ynyyn yy

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 15:45"]

Mun on hyvin vaikeaa käsittää, miksi tämä asia kiinnostaa sua näin paljon! Yritä ihmeessä selittää! Varmasti jokaisella sivulla on useampi viesti, jossa pohdit tätä asiaa. Mä en voi kuvitella, että itse yhtä syvällisesti paneutuisin jonkun netissä kirjoittavan ihmisen tilanteeseen. Yritä selittää, miten tämä minun asiani on jotenkin näin tärkeä sulle.

[/quote]

Aika säälittävää kuvitella, että jollakin random keskustelijalla oikeasti kiinnostaa sun elämä. Enkä ole muuten kirjoittanut kaikkia noita tiskikone viestejä, joten en kai ole ainoa, joka ihmetteli asiaa.

On se aika silmiinpistävää, että ketjussa kovasti toivotaan apua ja haaveillaan avusta, ja ongelmana on se ettei jakseta laittaa tiskejä koneeseen, koska halutaan olla netissä.

Muiden pitäisi sitten varata aikaa siihen, että autetaan äityliä olemaan netissä ilman häiritseviä tiskinlaittoja....

[/quote]

Tiesitkö muuten, että avun tarjoaminen on asia joka tekee avunantajan onnelliseksi. Tämähän on todettu jo monessa tutkimuksessa. Sinua tämä ei tietysti koske etkä voi koskaan sitä ymmärtää, mutta kerron tämän siksi, jotta ymmärtäisit että avunannossa sekä saaja että antaja hyötyvät. Tähän varmaan perustuu sekin, että vaikeissa oloissa ihmiset tuntevat olevansa hyödyksi kaikille, jokainen tarvitsee toista ja tämä tekee onnelliseksi, ei suinkaan riippumattomuus ja oman vahvuuden ja riippumattomuuden ylistäminen.

Voi että on inhottavia kommentteja! Kun minä menetin läheisen ihmisen aivan yhtäkkiä ja aika traagisesti, väsähdin niin etten todellakaan jaksanut tehdä kotitöitä. Arki oli luokkaa tiskien tiskaaminen ja puolen tunnin lepo, pyykit koneeseen ja puolen tunnin lepo jne. Jokaisen pienenkin kotityön jälkeen tuntui ihan fyysisesti siltä kuin olisin käynyt juoksulenkillä tai valvonut vuorokauden. Oikeiden työpäivien jälkeen en jaksanut tehdä yhtään mitään muuta kuin maata ja torkkua. Ja ai kauheeta, meillä ei ole edes lapsia! Onneksi on auttavainen puoliso ja perhe, jotka eivät syyllistäneet ja haukkuneet laiskaksi, vaan auttoivat arjessa. Meillä kukin saa ja antaa vuorollaan apua.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 13:48"]

Esimerkin malli on oma äitini, joka asuu toisella paikkakunnalla mutta vierailee noin kerran kuukaudessa. 

Tullessaan hänellä on yleensä mukana kassillinen perusruokaa, maitoa, leipää, jogurttia, jauhelihaa tms. vauvalle vaippapussin varmuuden vuoksi. Tämän hän tuo kysymättä. Melkein heti ovesta sisään astuttuaan hän pistää kahvin tippumaan ja alkaa siinä kuulumisia kysellessä samalla siivoamaan tiskipöytää ja keittiötä. Sitten hän ottaa esikoisen ja lähtee leikkimään joko lastenhuoneeseen tai ulos. Minä saan juoda rauhassa kahvin. Sitten äitini yleensä laittaa jotain ruokaa, laittaa pyykit koneeseen ja edelliset mahdollisesti kuivumaan. Syömme yhdessä. Äitini on lasten kanssa sen aikaa, että saan käydä rauhassa suihkussa. Lähtiessään vie vielä kaikki roskat ja antaa halin ja pusun poskelleni. 

Vaikka apu on tavallista kotityötä ja periaatteessa pärjään ihan hyvin itsekin (en ole edes varsinaisen uupunut) on avun merkitys minulle suuri. Kysymys henkisestä puolesta, kokemuksesta olla välillä se, josta pidetään huolta. Ihan kaikki ihmiset ovat ansainneet sen tunteen joskus. Huolimatta siitä, kuinka vaikea elämäntilanne on, myös yhden lapsen vanhemmalle/vanhemmille tämä tekee hyvää. 

Sitten kun minusta tulee mummo, aion tehdä juuri näin kuin äitini. 

[/quote]

Mitä ihailtavaa on siinä, että napanuora ei ole katkennut? Entä jos teillä ei olisi lapsia ja anoppi tulisi tuolla tavalla käymään, hyvää hyvyyttään siivoaisi keittiötä ja siinä rupattelun ohessa silittäisi miehesi paidat ja sukat ja varmistaisi, että tällä on puhtaita kalsareita. Kävisikö mielessä, että mitä meitä paapot, aikuisia ihmisiä, vai ihailisitko anoppia, kun hän niin välittää.

Olen ihan sanaton näistä kommenteista. Jotenkin tämä selittää niin paljon...minun äitini ei milloinkaan ole marttyyri auttaessaan, vaan onnellinen kun voi tehdä toiselle hyvää. Ja autan häntä myös aina kun tarvitsee. Perheessämme lapsesta asti opetettiin että olemme täällä toisiamme varten, hyvä tulee antajalleen takaisin. Äitini ei tosiaankaan saa burn outia siitä että kerran kuukaudessa tekee kotitöitä lapsiperheessä. Anoppikin saa tulla meille tiskaamaan jos haluaa. Mutta yleensä hän istuu alas odottamaan palvelua ja valittaa jostain taukoamatta. Ei se minua haittaa, rakastan häntäkin. On lapsenlapsille ihana mummo.

Ap

Meillä äitini on periaatteessa kuten ap:lla. Sillä erotuksella, että tulee itsetehtyjen (huonosti) ruokalastien kera tuoden ruokaa, joka ei meillä kulu. Hän ei ole koskaan ollut hyvä kokki, mutta on kokki, joka osaa tehdä paljon ruokaa mausta/säilytystavoista viis. Hän ei tee sellaista ruokaa, jota meidän perheessä syödään, vaan esim. könttilihaa, jota säilyttää hellalla yön yli. Lisäksi me tienaamme mieheni kanssa paljon enemmän kuin hän eläkeläisenä, joten ruoka-apu on turhaa.

En missään nimessä halua, että meille tullaan huushollamaan eli pesemään pyykkiä, järjestelemään keittiötä tms. Sitä hän aluksi yritti, muta on oppinut, ettei se ole suotavaa.

Sen sijaan lasten kanssa vietettämä aika on arvokasta. On ihan istua juomassa se kahvikuppi ja lukea lehteä, kun mummi leikkii tai ulkoilee lasten kanssa. Jo se on taivaallista, kun saa rauhassa laittaa niitä pyykkejä lasten ollessa mummon vastuulla.

Omien lasteni kohdalla aion kysyä mitä apua halutaan/tarvitaan. Jos ruokakassi auttaa, niin ok. Jos oma aika on parempi juttu, niin sitten vahdin lapsia. Jos se siivousapu kelpaa niin sitten sitä. En missään nimessä ala kysymättä päsmäröimään. Ja yritän ottaa vinkistä onkeeni eli jos moneen kertaan vihjaillaan, että tämä "apu" on turhaa, niin en väkisin tyrkytä.

Edesmennyt anoppi tuli välillä muutamaksi päiväksi meille kun lapset olivat pieniä. Vaihtelimme ns vuoroja, eli toinen hoiti lapsia, toinen teki keittiöhommia (olin äitiyslomalla) Ihanaa kun ei tarvinnut huolehtia näistä molemmista yhtäaikaa. Vaikka toki siitä selvisi, en sitä tarkoita.

Itse olen kertaalleen joutunut pyytämän sisartani apuun kun olin kuumeessa ja mahataudissa ja kaksin lasten kanssa ( 1v ja 3v) viikonlopun. Tulivat auttamaan pariksi tunniksi ja olin kiitollinen

Mutta omaa äitiä tai anoppia en ottaisi auttamaan kotiini muuten kuin viettämään aikaa lasten kanssa. Siivoamista, ruoanlaittoa tai pyykinpesua en hevillä suostuisi antamaan heidän haltuunsa omassa kodissani edes pakkotilanteessa. Olen joutunut kieltämään äitiäni tyhjäämästä astianpesukonetta kun tavarat menevät ihan vääriin paikkoihin vaikka joka ovessa ja laatikossa on laput. Haluaa auttaa mutta tekee isomman ongelman kun mistään ei löydy mitään.  

MInunkin äiti kävi miehensä kanssa parin kolmen viikon välein, äitini toi usein kassillisen myös perusruokaa, mutta ei hän siivonnut tms, lapsia leikitti ja muuten vaan juteltiin ja hörpittiin kaffet.

Omiani autan, mutta kysymällä, että miten.

Minä vetäsin sellaiset itkupotkuraivarit, jos äiti alkaisi siivoomaan. :D Ja äitini tietää tämän. Samaa pätee ruokaan, pienestä eläkeestä ruokaa aikuisen lapsen perheelle. Tosin äitiys ei ole koskaan ollut minulle niin iso ponnistus, että en olisi sitä jaksanut. Joten ei sitä siivottavaa ole edes ollut. 

Nyt kun tää kaamos väsyttää, olisin niin onnellinen, jos joku tulis ja panis tiskit koneeseen, pesis käsitiskit, pesis muutaman villavaatteen, imurois keittiön lattian tai veis esikoisen ulos. Mun vanhemmat vaan ei nyt ehdi kauheasti käymään, kun asuvat kuitenkin sen verran kaukana ja ovat molemmat työelämässä. Mutta kyllä me oikeasti pärjätään, pitää vaan antaa välillä tiskien rehottaa ja pyykin kertyä.

Eli velvoitettasiin vanhemmat huolehtimaan aikuisista lapsista. 

Ihana äiti sinulla! Toivoisin niin että äitini tulisi joskus auttamaan myös. Hänellä ei ole autoa mutta isäni kyydissä varmasti pääsisi jos vaan halua löytyisi. Kun oli synnyttämässä niin anoppi siivosi sillä välin koko talon (300m2). Kun tulin kotiin kävi pari kertaa senkin jälkeen siivoamassa. Äiti ei ole tehnyt mitään.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:10"]

Eli velvoitettasiin vanhemmat huolehtimaan aikuisista lapsista. 

[/quote]

???

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:10"]

Nyt kun tää kaamos väsyttää, olisin niin onnellinen, jos joku tulis ja panis tiskit koneeseen, pesis käsitiskit, pesis muutaman villavaatteen, imurois keittiön lattian tai veis esikoisen ulos. Mun vanhemmat vaan ei nyt ehdi kauheasti käymään, kun asuvat kuitenkin sen verran kaukana ja ovat molemmat työelämässä. Mutta kyllä me oikeasti pärjätään, pitää vaan antaa välillä tiskien rehottaa ja pyykin kertyä.

[/quote]

Kuitenkin sulla on energiaa palstailla, mutta et jaksa edes laittaa tiskejä koneeseen?

En ymmärrä. Jonkun pitäisi tulla ulkoilemaan sun lapsen kanssa ja laittamaan tiskit koneeseen sillä aikaa, kun itse palstailet?

Heittäisin äitini pihalle, jos tulisi kotiini päsmäröimään.

Kylässä saa käydä ja lasta leikittää, syömään saa kotiinsa meidät kutua ja mennäänkin, mutta pyykkeihini ja  ei kukaan koske. Mieheni äiti saa komentaa mieheni siivoamaan, jos sotku häiritsee.

Jotain rajaa sentään, johan se napanuora on siihen sukupolveen katkaistu!

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:10"]

Nyt kun tää kaamos väsyttää, olisin niin onnellinen, jos joku tulis ja panis tiskit koneeseen, pesis käsitiskit, pesis muutaman villavaatteen, imurois keittiön lattian tai veis esikoisen ulos. Mun vanhemmat vaan ei nyt ehdi kauheasti käymään, kun asuvat kuitenkin sen verran kaukana ja ovat molemmat työelämässä. Mutta kyllä me oikeasti pärjätään, pitää vaan antaa välillä tiskien rehottaa ja pyykin kertyä.

[/quote]

Kuitenkin sulla on energiaa palstailla, mutta et jaksa edes laittaa tiskejä koneeseen?

En ymmärrä. Jonkun pitäisi tulla ulkoilemaan sun lapsen kanssa ja laittamaan tiskit koneeseen sillä aikaa, kun itse palstailet?

[/quote]

Nyt en ihan ymmärrä. Miten rinnastat nämä asiat keskenään? (Eikä mulla muuten just nyt niitä tiskejä ole odottamassa.) Kumpi sinusta kysyy enemmän energiaa, perseellään istuminen vai keittiöhommien puuhailu? Mä pidän viestiäsi suoraan sanottuna aika omituisena.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:18"]

Heittäisin äitini pihalle, jos tulisi kotiini päsmäröimään.

Kylässä saa käydä ja lasta leikittää, syömään saa kotiinsa meidät kutua ja mennäänkin, mutta pyykkeihini ja  ei kukaan koske. Mieheni äiti saa komentaa mieheni siivoamaan, jos sotku häiritsee.

Jotain rajaa sentään, johan se napanuora on siihen sukupolveen katkaistu!

[/quote]

Mun tyttäreni ei myöskään tykkkäisi, jos menisin hänen kotiinsa siivoamaan tai ruokaa laittamaan. 

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:08"]

Minä vetäsin sellaiset itkupotkuraivarit, jos äiti alkaisi siivoomaan. :D Ja äitini tietää tämän. Samaa pätee ruokaan, pienestä eläkeestä ruokaa aikuisen lapsen perheelle. Tosin äitiys ei ole koskaan ollut minulle niin iso ponnistus, että en olisi sitä jaksanut. Joten ei sitä siivottavaa ole edes ollut. 

[/quote]

En minäkään tykkää että joku tulisi meille siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Mutta jos vaikka leikkisi lasten kanssa että saa itse kerrankin tehdä rauhassa ruuan.

Jos anoppi tekisi tuon saman, niin sepä vasta kamalaa olisi!