Muita joita ärsyttää nuo kriminaalien "muistelmat"?
Jos nämä olisi edes hyvin kirjoitettu ja sisällöltään laaja-alaisempia ja analyyttisempia, niin sitten voisi olla mielenkiintoista lukeakin. Mutta aina sitä samaa "minä minä minä"-shaibaa kunnon weetee-twistillä yhdistettynä. Kaikilla muistelijoilla tuntuu olevan narsistinen persoonallisuushäiriö.
Nämä äänikirjat ovat mahdollistaneet tuon sonnan rynnimisen markkinoille. Ei tarvitse enää keskittyä lukemiseen, sen kun kuuntelee. Saisi kuolla ilmiönä tällainen kirjallisuus pois, ihan kaikki pirikauppiaat ja narsistit ei ole laulun arvoisia.
Kommentit (108)
Aina voi äänestää lompakolla. Jos ei kauppa käy niin ne häviävät luonnostaan.
Muistelmat ovat juuri sitä "minä minä minä", koska ne ovat juuri sen ihmisen elämän muistelmia.
Ja kummasti vaan kustantajat ottavat noita muistelmia julkaistavaksi ja ne myyvät hyvin.
Jopa erittäin hyvin.
Ei kustantajan koskaan pistä käsiään paskaan, julkaisemalla sellaista mikä ei kannata.
Noille muistelmille tehdään jo kustannussopimus ennen niitä aletaan kirjoittaa. Taustalla on aina joku kokenut kirjailija, joka ne muistelemat niin rikollisista tai diplomaateista, presindenteistä kirjoittaa, omien haastattelujen perusteella ja suorina lainauksina kohteelta.
Eikä noita myydä vain ja ainostaan äänikirjoina. Niitä myydään ja hankitaan kirjastoihin ja kauppoihin myös kirjoina.
Äänikirja on yksi tapa, "lukea" kirja, eli kuuntelemalla kirja.
Vierailija kirjoitti:
juu rikollisista tehdään sankareita. etenkin miehistä.
Ei tehdä sankareita. Myös urheilijoista, laulajista ja näyttelijöistä ja politikoista kirjoitetaan muistelmia. Heillä kaikkilla on värikäs ja kokemusrikas elämä, aivan samoin kuin rikollisilla.
Ja Suomessa luetaaan tosi paljon kirjoja, edelleenkin.
Hiljaista kansaa kiinnostaa tunnettujen ihmisten elämä, muistelmat ovat aina olleet meillä suosituttu lukemisen kohde.
Ja aina noista kirjoista joitain oppiikin, ja saa uusia näkemyksiä asioihin.
Ei se rikollinen ja urheilija tai muukaan, itse niitä muistelemiaan pysty kirjoittamaan, heillä on joku ihminen ne kirjoittamassa, tai ainakin neuvomassa ja tausta vaikuttamassa.
Itse olen runsaasti sotamuistelmia ja oppinut totisesti erittäin paljon toisen maailmasodasta, ihan noiden muistelmien kautta.
Kattele ap, kuka ja mitkä kustantamot ovat noita rikollisten muistelmia kirjoittaneet.
Jos julkaisija on laatukustantamo se on jo tae.
Ja luuletko että nämä rikolliset ovat itse joitain kirjailijoita jotka pystyvät aikaan saamaan julkaisukelpoisen teoksen.
Eivä totisesti ole. Eri asia on sitten, jos julkaisevat ne oma kustanteena.
Kun kustannussopimus on muistelmista tehty, niin henkilö saa jonkun alan asiantuntijan kirjoittamaan muistelmansa. Tälle henkilölle maksetaan siitä, että hän kirjoittaa nuo muistelmat tai elämänkerran yhdessä tämän rikollisen kanssa.
Antavat upean viestin meille kaikille:
tee rikos. Mitä hirveämmän rikoksen teet, sitä suurempi mahdollisuus päästä myöhemmin julkkikseksi.
Pahat teot palkitaan!
Ja se toinen viesti: rikosten uhreilla ei ole mitään väliä. Ne ovat krääsää, pelkkää kasvotonta roskaa. Ei niiden kärsimyksillä mitään väliä ole, kuten ei myöskään omaisten, joiden rikoksen uhriksi joutunut läheinen makaa mahdollisesti jo kuolleena ja he katselevat kirjakauppojen hyllyjä, joilla julkkismurhaaja komeilee ja toimittajat sirkuttava ympärillä.
Irvokasta.
Juuri tänään jollain sivustolla tuli mainos ties kenen rikollisen elämäkerrasta. Mietin, että kuka niitä lukee?
Tuli sellainen mielikuva wannabe-mopokerholaisesta, sellaisesta kohta keski-ikäisestä elämäm kolulaisesta. Tiedättehän, kaljamaha, Leijonakoruja, puheet kuin merimiehellä vaikka mitään ei ole koskaan edes uskaltanut tehdä. Sitten hän lukee oikean kirjan, ja samaistuu mielessään kirjoittajaan, joka on kova jätkä. Miesten mies. Sellainen, jolle ei ryttyillä.
En osaa sanoa, tavallaan hyvä että saavat jostain laillisesti ja ilman väkivaltaaaa rahaa.
Itse en kuluta true crimeä, ei voisi vähempää kiinnostaa ja äänikirjojakin kartan.
En osaa sanoa äänikirjoista noin muutoin, että lukivatko äänikirjojen kuuntelijat kirjoja ennen kuin äänikirjat rynnivät nykyisellä volyymilla helposti saataville?
Jotenkin voisi kuvitella, että ei.
Eli hyvä, että edes kuuntelevat?
Vaikka voisihan sitä jotain muutakin tietysti kuunnella kuin true crimeä tai turhien julkkisten elämänkertoja…
Tosin eihän äänikirjojen kuunteleminen sulje pois lukemista, osa kuuntelijoista myös ihan lukee kirjoja eikä vain kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Antavat upean viestin meille kaikille:
tee rikos. Mitä hirveämmän rikoksen teet, sitä suurempi mahdollisuus päästä myöhemmin julkkikseksi.
Pahat teot palkitaan!
Ja se toinen viesti: rikosten uhreilla ei ole mitään väliä. Ne ovat krääsää, pelkkää kasvotonta roskaa. Ei niiden kärsimyksillä mitään väliä ole, kuten ei myöskään omaisten, joiden rikoksen uhriksi joutunut läheinen makaa mahdollisesti jo kuolleena ja he katselevat kirjakauppojen hyllyjä, joilla julkkismurhaaja komeilee ja toimittajat sirkuttava ympärillä.
Irvokasta.
Ihmiset voivat valita, mitä kuluttavat.
Itse en tuollaisia kirjoja lue, en katso Katiska-dokumentteja, Jere-elokuvia tai muita vastaavia.
Katson myös muutoinkin tarkkaan mitä kulutan ja millaista maailmaa valinnoillani luon, niin viihteessä kuin muutoinkin.
Ällöttävää. Eniten vituttaa Janne Raninen ja fanityttö-puolisonsa Mercedes Bentso, jonka siivellä kaksoismurhaaja Ranisesta on yhtäkkiä tullut salonkikelpoinen julkkis tai influensseri. Uskon, että pian Maria Veitola menee heidän luokseen yökylään.
Vierailija kirjoitti:
juu rikollisista tehdään sankareita. etenkin miehistä.
Tässä on taas huutava vääryys. Tasa-arvovaltuutettu paikalle! Lisää naisia rikollisjengeihin ja vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Antavat upean viestin meille kaikille:
tee rikos. Mitä hirveämmän rikoksen teet, sitä suurempi mahdollisuus päästä myöhemmin julkkikseksi.
Pahat teot palkitaan!
Ja se toinen viesti: rikosten uhreilla ei ole mitään väliä. Ne ovat krääsää, pelkkää kasvotonta roskaa. Ei niiden kärsimyksillä mitään väliä ole, kuten ei myöskään omaisten, joiden rikoksen uhriksi joutunut läheinen makaa mahdollisesti jo kuolleena ja he katselevat kirjakauppojen hyllyjä, joilla julkkismurhaaja komeilee ja toimittajat sirkuttava ympärillä.
Irvokasta.
Pahasta hyvää, mustasta valkoista. Tekijä palvottu sankari ja julkkis, josta naiset, julkisuus ja uskonnot kilpailevat, uhri unohdettu ja kuollut. Lopullisesti eikä enää koskaan tee mitään.Voin fyysisesti pahoin seuratessani tätä sairasta näytelmää.
Sinänsä hyvä että yhteiskunnan eri ilmiöistä kirjoitetaan mutta ihannoiva asenne rikollisuutta kohtaan ei inspiroi.
Wanted-kirjan kirjoittaja kertoi, että haluaa kirjalla valottaa syitä, miksi ihminen ajautuu tälle polulle. Kirjassa aivan alkumetreillä kerrotaan että tyypillä on diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Lienee yksi keskeisimmistä syistä ongelmakäyttäytymisen taustalla, eipä tuon avaamiseen kokonaista kirjaa olisi tarvittu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antavat upean viestin meille kaikille:
tee rikos. Mitä hirveämmän rikoksen teet, sitä suurempi mahdollisuus päästä myöhemmin julkkikseksi.
Pahat teot palkitaan!
Ja se toinen viesti: rikosten uhreilla ei ole mitään väliä. Ne ovat krääsää, pelkkää kasvotonta roskaa. Ei niiden kärsimyksillä mitään väliä ole, kuten ei myöskään omaisten, joiden rikoksen uhriksi joutunut läheinen makaa mahdollisesti jo kuolleena ja he katselevat kirjakauppojen hyllyjä, joilla julkkismurhaaja komeilee ja toimittajat sirkuttava ympärillä.
Irvokasta.
Pahasta hyvää, mustasta valkoista. Tekijä palvottu sankari ja julkkis, josta naiset, julkisuus ja uskonnot kilpailevat, uhri unohdettu ja kuollut. Lopullisesti eikä enää koskaan tee mitään.Voin fyysisesti pahoin seuratessani tätä sairasta näytelmää.
Täsmälleen sama juttu! Sanoinkuvaamattomia tuskia tuotetaan uhrien omaisille. Kuvottavaa, vastenmielistä.
True crime-shittiä.