Surmaajaäitien haukkuminen suututtaa! (omakohtainen kokemus pimeiltä ajoilta)

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:00"]

Minua suututtaa niitten puolustelu. Itselläni on ollut nuoresta saakka toistuva masennus, myös synnytyksen jälkeen enkä ole koskaan edes ajatellut muitten kuin itseni kuolemaa.

[/quote] Lycky you *huokaus*

En ole tätä päivää ennen lukenut yhtäkään artikkelia koskien asiaa, mutta juuri tunti sitten luin kaikki ja hetkessä tajusin, että mistä on kyse. Vakavan raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena ymmärsin heti.

http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288781075125.html

Tässäkin uutisessa pääsin kohtaan "Isä lähti ulos kaverinsa kanssa." ja totesin, että jaaha.
Voi olla, että äiti ei ole puhunut pahasta olostaan, mutta silti kuka ihme jättää vaimonsa kotiin 2,5v ja 1,5kk ikäisten kanssa yksin kotiin ellei ole pakko. Pakko on käydä töissä, kaupassa ynnä muuta, mutta pakko ei ole kavereiden kanssa ulos päästä. Vaimo on 1,5 kuukautta sitten synnyttänyt ja toipuu luultavasti yhä siitä ja mies lähtee kaverin kanssa ulos. Vaikka mulla ei olisi synnytyksen jälkeistä masennusta niin ensimmäiset 3kk en suostuisi jäämään molempien kanssa yksin kotiin kun mies lähtee kaverille. Ensimmäiset 3kk ovat vaikeimmat vauva ajassa jo pelkästään ilman sitä toista lasta. Selviän kyllä yksin jos on pakko, mutta silloin kun mies on olemassa en ole yksin enkä aijo kokea olevani yksin.

Tähän koko tilanteeseen päädyttiin vain, koska äidin vaikea raskaus + synnytyksen jälkeinen masennus? + miehen vähäinen apu = äiti paloi loppuun.

Ei en millään tavalla puolustele äitiä, enkä syytä isää. Äiti on tottakai syyllinen lastensa tappoon, mutta äidin henkinen tasapaino on järkkynyt se on selvää. Mielestäni kun äiti luultavasti joutuu vankilaan pitäisi hänen päästä jonnekin missä mielenterveyshäiriöistä kärsiviä. Niin, että äiti saisi mahdollisesti psykologista hoitoa ja saataisin synnytyksen jälkeinen masennus tai jopa lapsivuodepsykoosi diagnosoitua ja äiti saisi oikeanlaisen avun.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:59"]Mitä tämä murhaajaäidin ymmärtäminen ketään auttaa? Tällä loputtomalla ymmärtämisellä hän sai mitä halusi, huomiota. Jos tälläisiä tapauksia vaan selitellään väsymyksellä ja ymmärretään, niin eihän nämä perhesurmat tähän lopu. Näitä tulee vielä lisää koska edes julkisesti näitä ei tuomita vaan lässytetään väsymyksestä ja selitellään ties millä.
[/quote]
Hah, tuomitseminenko auttaa jotain?
Puhuin muuten aloituksessa uupuneista IHMISISTÄ, en äideistä. Koetin välttää tämän "äitien glorifioinnin" ongelman, mutta taisin unohtaa olevani AV:lla jossa minut tietenkin ymmärrettiin väärin.
- ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:59"]

Mitä tämä murhaajaäidin ymmärtäminen ketään auttaa? Tällä loputtomalla ymmärtämisellä hän sai mitä halusi, huomiota. Jos tälläisiä tapauksia vaan selitellään väsymyksellä ja ymmärretään, niin eihän nämä perhesurmat tähän lopu. Näitä tulee vielä lisää koska edes julkisesti näitä ei tuomita vaan lässytetään väsymyksestä ja selitellään ties millä.

[/quote] Jospa tuo ei ollutkaan huomionhakua? Oli vain täysi ymmärtämättömyys teostaan päällä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"] Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua. [/quote]   Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua. [/quote] Jos psykoosissa oleva nuori tappaa ihmisiä, niin ei tasan heru sinulta siinä tilanteessa myötätuntoa. Synnytyksestä johtuva psykoosi ei ole sen oikeuttavampi kuin muissakaan tapauksissa taustalla ollut psykoosi.

[/quote] Ei minulta nyttekään heru äidille myötätuntoa, ymmärrystä kyllä.
[/quote]
Luuletko olevasi jotenkin helvetin nokkela pilkunviilaamisellasi? Sivuutit väitteeni ihan täysin ja takerruit yhteen sanaan. Hyvä on, vaihda myötätunnon tilalle ymmärrys ja vastaa uudelleen.

Jos on elämä vaikeaa ja väsyttää niin tapa sitten vaikka itsesi, mutta en keksi mitään oikeutusta siihen että viattomat lapset pitää viedä mukana.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:56"]Kristus mitä keskenkasvuisia, huvin vähäisen elämänkokemuksen omaavia täällä kirjoittelee. Ymmärrän ap:n pointin täydellisesti.

Kyllä pitäisi pystyä puhumaan muustakin kun äitiyden ihanuudesta. Pitäisi pystyä puhumaan siitä, mitä tehdä jos puoli vuotta yksin lapsen kanssa valvoneena tulee tunne että tekee jotain pahaa lapselle. Näihin tulisi antaa jo odotusaikana neuvoja. Lapsen voi jättää yksin itkemään pinnasänkyyn ja mennä itse vetämään vaikka kierros talon ympäri. Ei lapsi huutoonsa kuole, mutta esim.ravisteluun voi kuolla. 

Hirvittävän harva täällä ymmärtää tätä - tuomitkaa teko, mutta älkää ihmistä. 
[/quote]

Minäkin ymmärsin apeen pointin vaikka olen vasta 19-vuotias. Tosin opiskelen psykologiaa joten ehkä se auttaa asiaa.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:45"]Olis siis sunkin ollut syytä jäädä lapsettomaksi, ap.
[/quote]
Hei muuten, arvaa oliko syyllisyys ja huonouden tunne taustalla ajatuksissani? Että kiitos paljon, tsemppaathan jatkossa muitakin näin.
- ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:57"] [quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"] Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua. [/quote]   Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua. [/quote] Jos psykoosissa oleva nuori tappaa ihmisiä, niin ei tasan heru sinulta siinä tilanteessa myötätuntoa. Synnytyksestä johtuva psykoosi ei ole sen oikeuttavampi kuin muissakaan tapauksissa taustalla ollut psykoosi. [/quote] Ei minulta nyttekään heru äidille myötätuntoa, ymmärrystä kyllä. [/quote] Luuletko olevasi jotenkin helvetin nokkela pilkunviilaamisellasi? Sivuutit väitteeni ihan täysin ja takerruit yhteen sanaan. Hyvä on, vaihda myötätunnon tilalle ymmärrys ja vastaa uudelleen. Jos on elämä vaikeaa ja väsyttää niin tapa sitten vaikka itsesi, mutta en keksi mitään oikeutusta siihen että viattomat lapset pitää viedä mukana.

[/quote]

Tottakai tuomitsen teon yhtälailla molemmissa tapauksissa, sekä nuoren tekemässä että äidin tekemässä, mutta sillon kun et itse kertakaikkiaan ymmärrä mitä teet, niin mitä se auttaa? Ei sille mikään annakaan oikeutusta, mutta jos ei ymmärrä tekoaan, niin eipä sillekään mitään ole tehtävissä.

Voidaanhan me lakaista koko juttu pois silmistä ja mielestä ja olla yrittämättäkään ymmärtää näitä tapauksia tai ehkäistä niitä. Mutta ei ne sillä vähene yhtään. Teko sinänsä on tuomittava. Mutta kyllähän nyky Suomessa hirveät paineet asetetaan äideille, ihan hirveät. Ja huom. Äideille pelkästään yksin. Ja miksi se äiti muuten jätetään ihan yksin sen vauvan/lapsen kanssa pitkiksi ajoiksi kotiin? Ilman mitään apua tai seurantaa? Monesti äiti ei voi nukkua yöllä tai päivälläkään. Miten siitä univajeesta toipuu? Vaikka olisi kaikkensa tehnyt? Ei se tee äidistä huonompaa jos on väsynyt. Tää helvetinmoinen yksin pärjäävien äitien ihannointi saisi loppua!!!

Mistä te haukkumisen ylistäjät tiedätte, ettei se ole juuri se haukkuminen joka lisää näitä tekoja? Ei teillä ole mitään oikeaa tietoa asiasta, pelkkää arvailua, jota voi tehdä miten päin vain. Eiköhän kaikkein paras olisi, jos sekä media että palstat käsittelisi näitä tapauksia mahdollisimman vähän, ja puhenvuorot jätettäisiin niille keillä on ammatillista asiantuntemusta ja jotka osaa kommentoida kiihkottomasti.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:59"]Mitä tämä murhaajaäidin ymmärtäminen ketään auttaa? Tällä loputtomalla ymmärtämisellä hän sai mitä halusi, huomiota. Jos tälläisiä tapauksia vaan selitellään väsymyksellä ja ymmärretään, niin eihän nämä perhesurmat tähän lopu. Näitä tulee vielä lisää koska edes julkisesti näitä ei tuomita vaan lässytetään väsymyksestä ja selitellään ties millä.
[/quote]

Huomiota hyvinkin, mutta mistä tiedät millaista huomiota äiti halusi? Halusiko äiti viestitä, että ei jaksa enää. Tuskin kumminkaan kukaan huoraa huomiota tappamalla lapsensa, joten kyllä kyseessä taisi olla yksinkertaisesti se, että äiti ei enää jaksanut.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:57"] [quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"] Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua. [/quote]   Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua. [/quote] Jos psykoosissa oleva nuori tappaa ihmisiä, niin ei tasan heru sinulta siinä tilanteessa myötätuntoa. Synnytyksestä johtuva psykoosi ei ole sen oikeuttavampi kuin muissakaan tapauksissa taustalla ollut psykoosi. [/quote] Ei minulta nyttekään heru äidille myötätuntoa, ymmärrystä kyllä. [/quote] Luuletko olevasi jotenkin helvetin nokkela pilkunviilaamisellasi? Sivuutit väitteeni ihan täysin ja takerruit yhteen sanaan. Hyvä on, vaihda myötätunnon tilalle ymmärrys ja vastaa uudelleen. Jos on elämä vaikeaa ja väsyttää niin tapa sitten vaikka itsesi, mutta en keksi mitään oikeutusta siihen että viattomat lapset pitää viedä mukana.

[/quote]

Samaa mieltä tappaisi itsensä, mutta ovat ilmeisesti narsisteja ja psykopaatteja. Meidän pitäisi sitten ymmärtää näitä sekopäitä. Minusta lastentappajat pitäisi laittaa sähkötuoliin, voitaisiin ottaa kuolemantuomio käyttöön näissä tapauksissa.

Sitten käsi ylös kaikki te, jotka olette joskus olleet psykoosissa?

Minä olen sen kokenut, lapseton olin, yli 20vuotta sitten tapahtui. Muistan ne asiat suurinpiirteiden kaikki mitä tapahtui ja ymmärrän kyllä että olin tosi sairas. Kuvittelin että isäni yrittää tappaa minut. Yritin hypätä kuudennen kerroksen parvekkeelta alas isää karkuun, en kuvitellut tai tajunnut että siinä voi kuolla, halusin vain päästä isääni karkuun. 

Otin käteeni myös ison kukkaruukun ja koitin heittää sen olohuoneen ikkunamme lasin läpi, se näytti silmiini siltä, niinkuin se lasi olisi joustanut, mennyt mutkalle ja se iso kukkaruukku kimposi takaisin syliini. En tiedä oliko se totta vai ei. Mä todella luulin että kuolen, jos en pääse kotoa pois. Mitään järjellistä syytä ei ollut pelätä. Näin myöskin harhoja, pahoja sellaisia ja ne tuntuivat ihan todelta. Vaanin isääni veitsi kädessä, olin varma että hän tappaa minut, jos mä en ehdi ensin tappamaan häntä. Onneksi isä sai veitsen pois minulta. Mitään rationaalista ajattelua ei ollut, ei mitään ajatusta syistä ta seurauksista, ei hetkeäkään.

Tuntuu ihan kauhealta, kun osa on sitä mieltä, että psykoosissa oleva ihminen tajuaa mitä tekee, paskanmarjat tajua. Täällä esitetään asiantuntevia lausuntoja siitä, miten olisi pitänyt olla ja käyttäytyä ja miksi ei tunnistettu oireita jne. Moniko teistä, jotka niin kovasti tästä psykoosista tietää, on kokenut sen? Toivottavasti tosi harva. Kyllä se sellainen reissu oli, etten pahimmalle vihamiehellenikään soisi. 

Heikot sortuu elon tiellä, eikä ole paheksyttavaa paheksua hirmutekoja.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:00"]Minua suututtaa niitten puolustelu. Itselläni on ollut nuoresta saakka toistuva masennus, myös synnytyksen jälkeen enkä ole koskaan edes ajatellut muitten kuin itseni kuolemaa.
[/quote]

Sinä oletkin samanlainen kuin kaikki muut. Tiesitkö, että ihmisiä on erilaisia?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"] Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua. [/quote]   Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua. [/quote] Jos psykoosissa oleva nuori tappaa ihmisiä, niin ei tasan heru sinulta siinä tilanteessa myötätuntoa. Synnytyksestä johtuva psykoosi ei ole sen oikeuttavampi kuin muissakaan tapauksissa taustalla ollut psykoosi.

[/quote] Ei minulta nyttekään heru äidille myötätuntoa, ymmärrystä kyllä.
[/quote]
Luuletko olevasi jotenkin helvetin nokkela pilkunviilaamisellasi? Sivuutit väitteeni ihan täysin ja takerruit yhteen sanaan. Hyvä on, vaihda myötätunnon tilalle ymmärrys ja vastaa uudelleen.

Jos on elämä vaikeaa ja väsyttää niin tapa sitten vaikka itsesi, mutta en keksi mitään oikeutusta siihen että viattomat lapset pitää viedä mukana.
[/quote]

Eihän siihen mitään oikeutta olekaan, että ne lapset tapetaan, mutta mikset pysty käsittämään, että masentunut tai psykoosissa oleva ihminen ei pysty ajattelemaan asioita loppuun asti. Ympärillä on vain pimeys ja paha olo ja niiden aiheuttaja/aiheuttajat, joista masentunut tai psykoosissa oleva yrittää päästä eroon.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:09"]Voidaanhan me lakaista koko juttu pois silmistä ja mielestä ja olla yrittämättäkään ymmärtää näitä tapauksia tai ehkäistä niitä. Mutta ei ne sillä vähene yhtään. Teko sinänsä on tuomittava. Mutta kyllähän nyky Suomessa hirveät paineet asetetaan äideille, ihan hirveät. Ja huom. Äideille pelkästään yksin. Ja miksi se äiti muuten jätetään ihan yksin sen vauvan/lapsen kanssa pitkiksi ajoiksi kotiin? Ilman mitään apua tai seurantaa? Monesti äiti ei voi nukkua yöllä tai päivälläkään. Miten siitä univajeesta toipuu? Vaikka olisi kaikkensa tehnyt? Ei se tee äidistä huonompaa jos on väsynyt. Tää helvetinmoinen yksin pärjäävien äitien ihannointi saisi loppua!!!
[/quote]
Se on suomessa 99% äidin valinta että onko yksin vai onko isä mukana

Nyky-yhteiskunnassa, blaa blaa blaa...Luin tuossa joku aika sitten vuoden 1953 sanomalehteä, jossa tarjottiin halkojen ja rattaiden välissä yksivuotiasta tyttölasta hyvään kotiin ja vielä 1960-luvulla lapsia vietiin ulkoimaille. Tuon ajan nostalgisissa valokuvissa elämä voi näyttää vähän toiselta mitä se todellisuudessa oli. Elämä oli ihan oikeasti ankaraa. Lapset kasvoivat kurissa, vaimoja ja lapsia hakattiin, tapettiin ja pedofialia oli yleisempää. Jouduitko sinä esim lopettamaan peruskoulusi tultuasi opettajallesi raskaaksi, jota pidettiin ihan normaalina. Tai jouduitko 12-vuotiaana kulkemaan talosta taloon tekemässä töitä. 

Joko tekee mieli suvaitsevaan ja inhimilliseen nyky-yhteiskunttaan vai mennäänkö vielä ajassa taakse päin.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:36"]

Heti alkuun huomautan, etten millään tavalla puolusta näiden äitien tekoja, mutta en myöskään ymmärrä, miten tällainen netissä repostelu ja haukkuminen mm. sairaaksi paskiaiseksi oikein hyödyttää uhreja tai tekijöitä itseään (näistä viimeisistä tosin toinen ei pääse koskaan näkemään kirjoituksia, omaksi onnekseen).

Olen aina ollut luonteeltani ailahtelevainen ja olen myös sairastanut masennusjakson vuosia ennen lapsiperhe-elämää. Ensimmäisen lapsen jälkeen en sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, vaikka sitä jopa "odotettiin" neuvolan taholta taustani huomioiden. Mutta saatuani toisen lapseni vajosin hetkiseksi jonnekin todella pimeään paikkaan.

Kokemus oli pelottava. Olin fyysisesti ihan kunnossa, ja jaksoin hoitaa kodin ja lapset. Rakastin lapsiani yli kaiken, ja vauvakin oli todella rauhallinen ja ihana. Kuitenkin univajeen, synnytyksen jälkeisen väliaikaisen rupsahtamisen ja kotiin jumahtamisen seurauksena aloin saada outoja ajatuksia. Pelkäsin mieheni pettävän minua työaikana; koin olevani surkea ja huono äiti; podin alemmuutta verrattuna kaikkiin maailman naisiin ja äiteihin. Tunsin, ettei mieheni rakastanut minua ja että minä ja lapset olisimme pilanneet hänen elämänsä (huom. tämä oli minun aivan tuulesta tempaisema juttu). Havahduin siihen, että mietin...

jos surmaisin itseni ja lapseni, niin miten oikein tekisin sen?

Hälytyskellot alkoivat soida. Kerroin ajatuksistani miehelleni, ja yhdessä koetimme helpottaa arkea niin, että pääsisin pahimmasta väsymyksestä ja alkaisin voida paremmin. Aloin ennen kaikkea pitämään huolen itsestäni. Olin varautunut puhumaan asiasta neuvolassa, mutta oloni ja mielialani alkoi parantua ennen seuraavaa käyntiä.

Kuten sanoin, en puolustele näiden äitien tekoja. Voin kuitenkin ymmärtää, kuinka helposti yksinäisyyttä ja väsymystä potevalla ihmisellä voi ns. naksahtaa päässä. Toki varsinaisten tekojen toteuttamiseen vaaditaan jo enemmän kuin synkkiä ajatuksia, mutta...

Pidän suurimpana ongelmana nyky-yhteiskunnassa sitä, että perheet ja varsinkin äidit ovat niin yksin. Perhekerhot ja muskarit eivät riitä korvaamaan sitä sukupolvien välistä yhteisöllisyyttä ja vastavuoroisuutta, millä lapset on ennen kasvatettu (toki lapsensurmia on tapahtunut aina, kun esim. köyhiin perheisiin on syntynyt epätoivottuja lapsia - näissä on ilmeisesti ajateltu jo olemassa olevien lasten selviytymistä). Omalla kohdalla lasten sairastelu sekä isomman lapsen käytösongelmat tekivät kerhoihin ym. osallistumisesta mahdotonta. Ripustauduin mieheeni, joka aluksi ahdistui asiasta (myöhemmin ymmärsi, mistä oli kyse) mikä tietenkin sai minut ruokkimaan ikäviä ajatuksia ja epäilyjä entisestään. Tunsin olevani aivan yksin.

On helppoa sanoa, että pitäisi hakea apua. Psykologilta voi saada mielialalääkitystä ja keskusteluapua, mutta itse olisin kaivannut konkreettista arkiapua - lisäksi minun olisi pitänyt pitää esikoinen virikehoidossa vauvan syntymän jälkeen, niin karulta kuin se kuulostaakin. Perheet tarvitsevat apukäsiä - ennen lapset oli helppo lähettää ulos isompien mukana, mutta nykyään ei voida enää laittaa 2-3-vuotiaita ulkoilemaan yksinään. Jatkuva lasten tarpeiden täyttäminen aamusta iltaan ja illasta aamuun voi uuvuttaa kenet tahansa, jos lähellä ei ole tarpeeksi ihmisiä antamassa mahdollisuuden levähtää.

Ja uskokaa tai älkää, väsymys voi ajaa valmiiksi epävakaan ihmisen todella käsittämättömiin ratkaisuihin.

[/quote]

Ihminen on tekojensa summa! näitä ei vaan voi mitenkään hyväksyä tai hyssyttellä. Nämä tappajat ansaitsevat kovimmat tuomiot mitä löytyy. Ja turha selitellä millään mielenterveyden ongelmilla, kukaan joka toisen tappaa ei ole henkisesti kunnossa. Ihmettelen suuresti että osan tuomiota lievennetään sillä perusteella että ois kotelossa vikaa

Tämäkään nainen ei ollut köyhä vaan hyvin koulutettu ja menestynyt elämässään, kotona ei tapeltu ja silti..tekoa ei voi ymmärtää, kannattaa ottaa huomioon jos suvussa on mieleisairautta, niin sitten..itselläni on ollut köyhyyttä ja kurjuutta, mutten koskaan olisi surmannut lastani. Meidän suvussa ei ole mielisairautta mutta mieheni suvussa on paljon ja se näkyy, periytyy kuten sanotaan.