Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surmaajaäitien haukkuminen suututtaa! (omakohtainen kokemus pimeiltä ajoilta)
25.11.2014 |
Heti alkuun huomautan, etten millään tavalla puolusta näiden äitien tekoja, mutta en myöskään ymmärrä, miten tällainen netissä repostelu ja haukkuminen mm. sairaaksi paskiaiseksi oikein hyödyttää uhreja tai tekijöitä itseään (näistä viimeisistä tosin toinen ei pääse koskaan näkemään kirjoituksia, omaksi onnekseen).
Olen aina ollut luonteeltani ailahtelevainen ja olen myös sairastanut masennusjakson vuosia ennen lapsiperhe-elämää. Ensimmäisen lapsen jälkeen en sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, vaikka sitä jopa "odotettiin" neuvolan taholta taustani huomioiden. Mutta saatuani toisen lapseni vajosin hetkiseksi jonnekin todella pimeään paikkaan.
Kokemus oli pelottava. Olin fyysisesti ihan kunnossa, ja jaksoin hoitaa kodin ja lapset. Rakastin lapsiani yli kaiken, ja vauvakin oli todella rauhallinen ja ihana. Kuitenkin univajeen, synnytyksen jälkeisen väliaikaisen rupsahtamisen ja kotiin jumahtamisen seurauksena aloin saada outoja ajatuksia. Pelkäsin mieheni pettävän minua työaikana; koin olevani surkea ja huono äiti; podin alemmuutta verrattuna kaikkiin maailman naisiin ja äiteihin. Tunsin, ettei mieheni rakastanut minua ja että minä ja lapset olisimme pilanneet hänen elämänsä (huom. tämä oli minun aivan tuulesta tempaisema juttu). Havahduin siihen, että mietin...
jos surmaisin itseni ja lapseni, niin miten oikein tekisin sen?
Hälytyskellot alkoivat soida. Kerroin ajatuksistani miehelleni, ja yhdessä koetimme helpottaa arkea niin, että pääsisin pahimmasta väsymyksestä ja alkaisin voida paremmin. Aloin ennen kaikkea pitämään huolen itsestäni. Olin varautunut puhumaan asiasta neuvolassa, mutta oloni ja mielialani alkoi parantua ennen seuraavaa käyntiä.
Kuten sanoin, en puolustele näiden äitien tekoja. Voin kuitenkin ymmärtää, kuinka helposti yksinäisyyttä ja väsymystä potevalla ihmisellä voi ns. naksahtaa päässä. Toki varsinaisten tekojen toteuttamiseen vaaditaan jo enemmän kuin synkkiä ajatuksia, mutta...
Pidän suurimpana ongelmana nyky-yhteiskunnassa sitä, että perheet ja varsinkin äidit ovat niin yksin. Perhekerhot ja muskarit eivät riitä korvaamaan sitä sukupolvien välistä yhteisöllisyyttä ja vastavuoroisuutta, millä lapset on ennen kasvatettu (toki lapsensurmia on tapahtunut aina, kun esim. köyhiin perheisiin on syntynyt epätoivottuja lapsia - näissä on ilmeisesti ajateltu jo olemassa olevien lasten selviytymistä). Omalla kohdalla lasten sairastelu sekä isomman lapsen käytösongelmat tekivät kerhoihin ym. osallistumisesta mahdotonta. Ripustauduin mieheeni, joka aluksi ahdistui asiasta (myöhemmin ymmärsi, mistä oli kyse) mikä tietenkin sai minut ruokkimaan ikäviä ajatuksia ja epäilyjä entisestään. Tunsin olevani aivan yksin.
On helppoa sanoa, että pitäisi hakea apua. Psykologilta voi saada mielialalääkitystä ja keskusteluapua, mutta itse olisin kaivannut konkreettista arkiapua - lisäksi minun olisi pitänyt pitää esikoinen virikehoidossa vauvan syntymän jälkeen, niin karulta kuin se kuulostaakin. Perheet tarvitsevat apukäsiä - ennen lapset oli helppo lähettää ulos isompien mukana, mutta nykyään ei voida enää laittaa 2-3-vuotiaita ulkoilemaan yksinään. Jatkuva lasten tarpeiden täyttäminen aamusta iltaan ja illasta aamuun voi uuvuttaa kenet tahansa, jos lähellä ei ole tarpeeksi ihmisiä antamassa mahdollisuuden levähtää.
Ja uskokaa tai älkää, väsymys voi ajaa valmiiksi epävakaan ihmisen todella käsittämättömiin ratkaisuihin.
Kommentit (129)
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"]
Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua.
[/quote]
Jos uupunut koti-isä ajautuisi samaan ratkaisuun, niin ymmärtäisin samalla tavoin. Sinänsä en ole samaa mieltä kanssasi, sillä keskustelussa pyritään kyllä löytämään syitä, mutta ei se tarkoita itse tapahtumien hyväksymistä. Voidaanhan vaikka insestiä tutkia ilmiönä ilman, että sitä hyväksytään.
Miesten tekemissä perhesurmissa on kuitenkin usein ollut takana mm. päihdeongelmia, rahahuolia ja pelko perheen menettämisestä. Puolisonsa surmaava mies on usein ollut väkivaltainen jo aiemmin. Eli tavallaan tullaan eri suunnasta samaan ratkaisuun. Ehkä tämä tekee ihmiset kärkkäämmiksi. Miehet ovat harvemmin naisten tavoin lähes yksinään lapsista vastuussa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa eniten se että lööpeistä lähtien näitä murhanaisia marttyrisoidaan ja säälitään. Tuntuu niinkuin heille annettaisi juuri se mitä ne teollaan hakevat. Tyhmää spekulointia; mutta pakosti juolahtaa mieleen että olisiko tätä viimeisintäkään surmaa tapahtunut ilman median tapaa ikonisoida tekijöidä.
Eli kiitos, haukkukaa ainakin täällä noita juuri siksi ihmispaskaksi mitä nuo ovatkin.
Olis siis sunkin ollut syytä jäädä lapsettomaksi, ap.
Totta kai on helppo sanoa, että pitäisi hakea apua, koska se on ainoa keino saada apua. Jos ei ilmaise tarpeitaan, ei niitä kukaan voi täyttää. Miten ap sun mielestä muiden sitten olisi pitänyt toimia, että sulla ei olisi ollut näitä ajatuksia? Käsitin että sinä et esimerkiksi soittanut neuvolaan, vaan puhuit tästä asiasta vain miehesi kanssa, mikä sekin oli tietenkin hyvä juttu.
Kun masentunut nuori tappaa ihmisiä saadakseen apua, ei silloinkaan kukaan puolustele nuorta. Varsinkin kun tapon kohteena on _omat lapset_, en voi vittu käsittää millaset ihmiset puolustelevat äitiä!?! Ei missän muussakaan tappotapauksissa tekijä saa myötätuntoa koska hän oli väsynyt tai masentunut, vaikka teko olisi vähemmän julmempi. Siis tappo on aina julma teko ja jokainen ihmishenki yhtä kallis, mutta kyllä minua enemmän järkyttää jos äiti tappaa lapsensa kuin vaikka että piripäät tappavat toisiaan, ja silti äidin teko on joidenkin mielestä jollain tavalla ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaan ja masentuneen ei nyt vaan kannata hankkia lapsia. Sori.
Ilmeisesti äidit on joku pyhä lehmä ja vitut sanon minä, jos murhaa pikkulapsia on ansainnut kaiken paskan mitä saa. En tunne mitään myötätuntoa, lasten tappajat on alinta roskasakkia mitä maan päältä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin ylipäänsä juuri synnyttänyt tarvisi erityisesti tukea. Synnytyksenjälkeinen masennus on varsin yleistä ja olen tosiaan lähipiirissä nähnyt tapauksen, jossa muuttui psykoosiksi. Meni hoitoon sairaalaan.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"]
Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua.
[/quote]
Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitustako sinä tiedät näiden kaikkien perheiden elämästä? Voihan äitikin tappaa lapsensa mustasukkaisuuden tai rahahuolien vuokai jos oikein on päästään pipi, mutta silti äitejä vain höösätään että "se oli varmaan niin väsynyt". Ja mikä kauheinta, monesti näissä tapauksissa aletaan vielä isästä etsimään vikoja, aivan niin kuin ei tarpeeksi ko kärsisi!
Mutta kun mies tappaa lapsensa, on kyseessä aina ihmisten mielestä sairas mustasukkaisuus tai rahahuolet ja pelkkää itsekkyyttään tappaa lapset, ja voivoi äiti raukkaa. Todella kärjistettyjä esimerkkejä, mutta näinhän se on käytännössä aina mennyt. Isäkin voi olla yksinhuoltaja ja väsynyt, mikä siis ei todellakaan anna hänellekään oikeutta tappaa lapsiaan, mutta pointti oli se, että älä sitten tuomitse isiäkään, kun et mitenkään voi median perusteella perheen taustoja.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"]
Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua.
[/quote]
Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua.
[/quote]
Tätä koetin sanoa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristus mitä keskenkasvuisia, huvin vähäisen elämänkokemuksen omaavia täällä kirjoittelee. Ymmärrän ap:n pointin täydellisesti.
Kyllä pitäisi pystyä puhumaan muustakin kun äitiyden ihanuudesta. Pitäisi pystyä puhumaan siitä, mitä tehdä jos puoli vuotta yksin lapsen kanssa valvoneena tulee tunne että tekee jotain pahaa lapselle. Näihin tulisi antaa jo odotusaikana neuvoja. Lapsen voi jättää yksin itkemään pinnasänkyyn ja mennä itse vetämään vaikka kierros talon ympäri. Ei lapsi huutoonsa kuole, mutta esim.ravisteluun voi kuolla.
Hirvittävän harva täällä ymmärtää tätä - tuomitkaa teko, mutta älkää ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"]
Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua.
[/quote]
Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua.
[/quote]
Jos psykoosissa oleva nuori tappaa ihmisiä, niin ei tasan heru sinulta siinä tilanteessa myötätuntoa. Synnytyksestä johtuva psykoosi ei ole sen oikeuttavampi kuin muissakaan tapauksissa taustalla ollut psykoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se usein niin menee, että väsynyt perhe kaipaa eniten tukiverkostoa, josta voi saada ihan konkreettista apua. Auttaa huomattavan paljon, jos ympärillä olevat ihmiset haluavat koko sydämestään auttaa. Perheet jätetään usein liian yksin, vaikka näennäisesti ympärillä olisikin paljon ihmisiä.
Itse kun on sairastanut "vain" babybluesin synnytyksen jälkeen ja silloinkin koin itseni masentuneeksi ja apeaksi vaikka järjellä tiesin, että minun pitäisi olla onneni kukkuloilla, niin pystyn ymmärtämään ihmistä, jolla tämä menee psykoosiin asti eikä edes tiedä mitä tekee. Eikä itselläni ollut minkäänlaista masennusta aiemmin. Kahdesti neljästä olen kokenut tuon babybluesin, joka onneksi oli vain sitä.
Mitä tämä murhaajaäidin ymmärtäminen ketään auttaa? Tällä loputtomalla ymmärtämisellä hän sai mitä halusi, huomiota. Jos tälläisiä tapauksia vaan selitellään väsymyksellä ja ymmärretään, niin eihän nämä perhesurmat tähän lopu. Näitä tulee vielä lisää koska edes julkisesti näitä ei tuomita vaan lässytetään väsymyksestä ja selitellään ties millä.
Minua suututtaa niitten puolustelu. Itselläni on ollut nuoresta saakka toistuva masennus, myös synnytyksen jälkeen enkä ole koskaan edes ajatellut muitten kuin itseni kuolemaa.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:39"] Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua. [/quote] Isä ei voi sairastua synnytyspsykoosiin. Sen asian ymmärtämättä jättäminen suututtaa minua. [/quote] Jos psykoosissa oleva nuori tappaa ihmisiä, niin ei tasan heru sinulta siinä tilanteessa myötätuntoa. Synnytyksestä johtuva psykoosi ei ole sen oikeuttavampi kuin muissakaan tapauksissa taustalla ollut psykoosi.
[/quote] Ei minulta nyttekään heru äidille myötätuntoa, ymmärrystä kyllä.
Kyllä mua suututtaa enemmän se että näissä tapauksissa joissa äiti tappaa lapsensa, moni on heti viivana kyselemässä että "missä isä oli?". Miten jumalauta se nyt isän vika on? Kiinnostais tietää onko näiden kyselijöiden miehet AINA kotona vahtimassa ettei mamma sekoa ja tapa mukuloita? :o
Alue: Aihe vapaa
Jos kyseessä olisi isän tekemä teko, olisi isän haukkuminen täysin sallittua. Mikä siinä on että äidin teko on jotenkin enemmän anteeksiannettavampi!?! Tämä, jos joku suututtaa minua.