Tuleeko teistä ärtyneitä itseänne tyhmempien seurassa?

up

Ärsyttää joskus kun joutuu keskustelemaan sellaisen henkilön kanssa, jonka yleissivistys on jäänyt jonnekin peruskoulutasolle eikä muitakaan näkemyksiä ja mielipiteitä ole yhtään päivitetty niiltä ajoilta.

Minä puolestani olen juuri sellainen ihminen, johon älykkäät tai sellaisena itseään pitävät ärsyyntyvät. Olen liian hidas, liian hätäinen, kysyn outoja, puhun asian vierestä jne. Molemmat sisareni on pienestä asti joutuneet tiuskimaan minulle ja puremaan hampaitaan yhteen, kun en ole ymmärtänyt. Vanhemmilleni on muodostunut pysyvät rypyt otsaan minun takiani. LOL. Mut vakavasti: olen aina ollut tosiaan se outo ja epäsopiva.

Ja mä olen myös erittäin älykäs. Esimerkiksi minua aina mollanneet sisarukseni eivät oikeasti ymmärrä höykäsenpöläystäkään ammatistani, eivätkä pystyisi ikinä sitä hoitamaan. Käsittääkseni tämä on melko yleistä, että älykkäät tyypit jäävät vähän syrjään, koska niitä pidetään outoina, sopimattomina ja jopa ärsyttävinä.

Itse ärsyynnyn ilkeistä ihmisistä. Jotkut ilkimykset ovat tyhmiä, jotkut älykkäitä, mut ei sillä väliä, ilkeillä vain pitää, jotta se oma kylki vähän kiillottuisi tai jotain. En tiedä, kun ei ole pahemmin tarvetta ilkeillä, kaipa se ilkeily ja kiusaaminen on vain niin helvetin kivaa. Miksipä muuten ihmiset sitä tekisivät?

up

Tulee, enkä osaa edes peittää sitä. Hitaus on myös toinen ärsyttävä asia. Eräs tuttuni on hirveän hidaspuheinen ja vaikka sanon jo ensimmäisten sanojen jälkeen, että tiedän mitä hän tarkoittaa, niin hän vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.

Olisihan se mahtavaa olla sellainen pyhimys, niin kuin jotkut tässä ketjussa tuntuvat olevan, että hyväksyisi kaiken osana maailman monimuotoisuutta ja hallelujaa, mutta kun sitä ominaisuutta ei minulle ole suotu. En ole kärsivällinen, enkä jaksa jankata itsestään selvyyksiä tuntitolkulla.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 16:01"]

Tulee, enkä osaa edes peittää sitä. Hitaus on myös toinen ärsyttävä asia. Eräs tuttuni on hirveän hidaspuheinen ja vaikka sanon jo ensimmäisten sanojen jälkeen, että tiedän mitä hän tarkoittaa, niin hän vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.

Olisihan se mahtavaa olla sellainen pyhimys, niin kuin jotkut tässä ketjussa tuntuvat olevan, että hyväksyisi kaiken osana maailman monimuotoisuutta ja hallelujaa, mutta kun sitä ominaisuutta ei minulle ole suotu. En ole kärsivällinen, enkä jaksa jankata itsestään selvyyksiä tuntitolkulla.

[/quote]

Pyhimys? Tarkoitatko sellaista ihmistä, joka kykenee empatiaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Eivät tyhmät voi sille mitään, että ovat tyhmiä. Eiköhän maailmasta suurin osa ihmisistä pidä itseään poikkeuksellisen älykkäinä - siinä sitä pohdittavaa illan ratoksi ja ainakin minut tämä ajatus pitää nöyränä.

Hurskastelua on väittää että jos kokee jonkun tyhmemmäksi kuin itse on on se selvä osoitus siitä että kokija onkin aina itse tyhmä tai ilkeä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:40"]

Minä puolestani olen juuri sellainen ihminen, johon älykkäät tai sellaisena itseään pitävät ärsyyntyvät. Olen liian hidas, liian hätäinen, kysyn outoja, puhun asian vierestä jne. Molemmat sisareni on pienestä asti joutuneet tiuskimaan minulle ja puremaan hampaitaan yhteen, kun en ole ymmärtänyt. Vanhemmilleni on muodostunut pysyvät rypyt otsaan minun takiani. LOL. Mut vakavasti: olen aina ollut tosiaan se outo ja epäsopiva.

Ja mä olen myös erittäin älykäs. Esimerkiksi minua aina mollanneet sisarukseni eivät oikeasti ymmärrä höykäsenpöläystäkään ammatistani, eivätkä pystyisi ikinä sitä hoitamaan. Käsittääkseni tämä on melko yleistä, että älykkäät tyypit jäävät vähän syrjään, koska niitä pidetään outoina, sopimattomina ja jopa ärsyttävinä.

Itse ärsyynnyn ilkeistä ihmisistä. Jotkut ilkimykset ovat tyhmiä, jotkut älykkäitä, mut ei sillä väliä, ilkeillä vain pitää, jotta se oma kylki vähän kiillottuisi tai jotain. En tiedä, kun ei ole pahemmin tarvetta ilkeillä, kaipa se ilkeily ja kiusaaminen on vain niin helvetin kivaa. Miksipä muuten ihmiset sitä tekisivät?

[/quote] No jotain tällaista olen itsekin kokenut. Luulen ihan oikeasti, et älyltään varsin keskinkertaiset tyypit ovat juuri näitä tiuskijoita ja silmänpyörittäjiä, kun muut eivät ole tarpeeksi nopeita tai puhuvat outoja ja ovat siten "tyhmiä".

Tuli mieleeni lapsuudestani eräs mustikanpoimintareissu: oltiin kesämökillä Savossa ja äidin mieliksi piti mennä mustikoita keräämään jo aamusta. Kahvipaussilla minä ja iskäni jäimme innokkaasti keskustelemaan Savon mäkisistä maastoista ja siitä miten ne on muotoutuneet aikojen saatossa eli kävimme läpi Suomen Alpit ja Himalajan, kaksiosaisen vuorten poimuttumisen Euraasian laatan ja Pohjois-AMerikan laatan törmäiltyä keskenään, jääkaudet ja niiden aiheuttaman eroosion, sisämeren muodostumisen ym. ym. Ja äiti muisti vielä illallakin paasata loukkaantuneena, kuinka noiden kahden idiootin kanssa ei koskaan voi tehdä tai jutella mitään järkevää ja näin vähän saatiin mustikoitakin poimittua. Äitykkä nyt oli ihan tavis tyyppi, aikaansaava ja nopea liikkeissään. Iskä ja minä taas haaveilijoita ja hitaita uneksijoita ja tutkijahan se minustakin sitten tuli - isän jalanjäljissä, tosin eri tieteenalalta.

Olkoon mikä fraasi tahansa, mut minäkin uskon, et toi ärsyyntyminen johtuu pitkälti siitä, et ärsyyntyjä näkee peilinä oman (ehkä salaa pelätyn) tyhmyytensä, kömpelyytensä ja osaamattomuutensa ja ei pidä näkemästään. Epävarmuutta se on.

Onneksi nuo ärsyyntyjät ja tiuskijat karsiutuvat suurin osa työelämässä pois esimies- ja asiantuntijatehtävistä. Meidänkin isossa organisaatiossa paksunahkaisimmat ja lempeimmät tyypit löytyvät asiantuntijoista, perehdyttäjistä ja tukihenkilöistä. Eivätkä varmasti ole työpaikan tyhmimpiä, vaikkeivät muihin ärsyynnykään. Heh.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:05"]Miksi tyhmyys ärsyttää, en tiedä. Yritän kyllä peittää ärtymyksen tilanteessa, mutta ärsytys iskee usein jälkikäteen. Kohtalotovereita?
[/quote]

Kyllä minuakin kieltämättä ärsyttää, jos joku oikeasti vaikuttaa mielestäni tosi tyhmältä. Pidän nimittäin itseänikin jo keskivertoa tyhmempänä ja mielestäni on aika kamalaa, että joku on vielä enemmän :D

Kun muistaa, että puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä, nii tuntuu se elämä tyhmien ihmisten seurassa on paljon helpommalta.

Enemmän mua ärsyttää ylimieliset kusipäät kuin ns. tyhmät ihmiset. Ja olen siis itse ihan kohtalaisen fiksu tietyllä tasolla, testattu ÄO on 145.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 00:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:05"]

Miksi tyhmyys ärsyttää, en tiedä. Yritän kyllä peittää ärtymyksen tilanteessa, mutta ärsytys iskee usein jälkikäteen. Kohtalotovereita?

[/quote]

Projektio (lat. proiacere 'heittää eteen') eli sijoittaminen on psykologian japsykiatrian käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns.defenssimekanismeihin. Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta.[1] Kyseiset mielensisällöt koetaan usein torjuttaviksi, ja ne saattavat ärsyttää tai ahdistaa asianosaista itseään. Esimerkiksi omat ahneusyllykkeet voidaan sijoittaa vaikkapa juutalaisiin, ja asianosaisesta näyttää siltä kuin juutalaiset todellakin olisivat ahneita.lähde? Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida.[2]

[/quote]

Mä en nyt usko, että tätä korttia kannattaa liittää tähän yhteyteen. Melkein sama kuin se kuuluisa kateuskortti, kun asiat ei mene kuten haluaa.

Mullakin ihan oikeasti palaa hermot ihmisten kanssa, vaikka en hirveästi ketään varsinaisesti ala jaottelemaan fiksuihin tai tyhmiin suoralta kädeltä. Silti mua on alkanut hirveästi nyppiä joidenkin ihmisten kanssa se, että kaikki vieraammat sanat saa toistaa tai oikaista kerta toisensa jälkeen uudelleen. Mm. sellainen sana oli viimeksi sermi. Sain toistaa sen yhdessä liikkeessä myyjälle kolme kertaa, ennen kuin se meni jakeluun ja kyse ei kuitenkaan ollut mun artikuloinnista vaan sanasta itsestään kuulemma. Eivät ole ennen kuulleet sitä, vaikka myivät niitä liikkeessään. Kun näitä hieman vieraampia sanoja saa jankuttaa kerta toisensa jälkeen, niin siinä turhautuu.

Toinen vakioturhautumisenaiheeni ovat nenäkkäät ihmiset. En vain jaksa enää kuunnella yhtäkään ihmistä, joka selostaa pokkana vanhoja tietoja ja tulee päälle kuin höyryjyrä, vaikka ei olisi yhtään heidän mielipiteitään edes kysytty. Ei tarvitse olla edes vanhentuneita tietoja, vaan riittää, että ihminen on nenäkäs, niin mulla palaa hihat ihan lopullisesti. Haluaisin vain kerrankin keskustella ilman että joku apina on tietäväisenä paikalla tai alkaa historioida ääneen kitarani, polkupyöräni, kahvinkeittimen tai tupakkani alkuperästä vaikka sanoisin aivan suoraan että minua ei nyt kiinnosta kuunnella vaan jatketaan juttua. En tajua miten tämä on defenssi, sillä en esim. kokisi tarpeelliseksi tarinoida puolta päivää ihmiselle kitaroista, jos ihminen itse on ammattikitaristi -   tajuan ajan ja paikan ja tarinoinnin tarpeellisuuden ja osaan lukea ihmisestä koska kannattaa pitää suu kiinni.

Ihan noin esimerkkinä, tyhmyyttä on montaa lajia, ja sellaista kaikkitietävää paskaa ei kuuntele kukaan.

Pieninä annoksina ei, jos ovat hyväntahtoisia ja kivoja muuten. Muuten kyllä. Kovasti.

Ei, koska haastan itseni sellaisessa tilanteessa tekemään havaintoja siitä että mikä voisin oppia tuolta ihmiseltä. Vaikka mitattu älykkyysosamääräni olisi yleisesti hyvänä pidetty, se ei tee minusta ihmisenä arvokkaampaa. Jokaisella ihmisellä on vahvuutensa ja piirteitä tai taitoja, joista muut voivat ottaa opikseen. Vähintäänkin voi iloita toisen ihmisen seurasta.

Jos seurassani olevalla ihmisellä ei ole laajaa yleissivistystä, tietoa jostakin spesifistä asiasta tai hänellä on puutteellinen omaksumiskyky, voi käyttää älykkyyttäni siihen, että saisin hänelle opetettua jonkin hänen tarvitsemansa asian tehokkaasti ja lempeästi, toista ihmistä nolaamatta. Koen myös tehtäväkseni kannustaa tuollaista ihmistä ja haluan antaa myönteistä palautetta, sillä he eivät välttämättä ole sitä saaneet riittävästi.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 02:00"]

Ei, koska haastan itseni sellaisessa tilanteessa tekemään havaintoja siitä että mikä voisin oppia tuolta ihmiseltä. Vaikka mitattu älykkyysosamääräni olisi yleisesti hyvänä pidetty, se ei tee minusta ihmisenä arvokkaampaa. Jokaisella ihmisellä on vahvuutensa ja piirteitä tai taitoja, joista muut voivat ottaa opikseen. Vähintäänkin voi iloita toisen ihmisen seurasta.

Jos seurassani olevalla ihmisellä ei ole laajaa yleissivistystä, tietoa jostakin spesifistä asiasta tai hänellä on puutteellinen omaksumiskyky, voi käyttää älykkyyttäni siihen, että saisin hänelle opetettua jonkin hänen tarvitsemansa asian tehokkaasti ja lempeästi, toista ihmistä nolaamatta. Koen myös tehtäväkseni kannustaa tuollaista ihmistä ja haluan antaa myönteistä palautetta, sillä he eivät välttämättä ole sitä saaneet riittävästi.

[/quote]

Mikä voisin oppia, Pitäisi olla MITÄ voisin oppia.

ed

Ei. Mutta jos ovat SEKÄ tyhmempiä ETTÄ vielä ilkeitä päälle, se on aika sietämätöntä.

Oikeastaan ihmisten ärsyttävyys liittyy pelkästään heidän ilkeyteensä (ylimielisyys, pahantahtoisuus jne.). Nimittäin itseä fiksumpi JA ilkeä on ärsyttävä myös.

Jälkimmäisessä tilanteessa on kuitenkin itselläni helpompi tuntea empatiaa itseä kohtaan. Mutta ensimmäinen tilanne on jotenkin traumatisoiva, koska ei pysty käsittämään, millä eväillä toinen on vielä ilkeäkin. Tuntuu, että maailma ei saa olla tällainen. On jotenkin järkyttävää huomata, ettei toinen tajua ollenkaan tyhmyyttään ja vielä kehtaa pullistella kuin joku... pikaruokalan muita vuoden vanhempi vuoropäällikkö.

En tiedä vielä.

Näin on. Tyhmyys ja tietämättömyys yhdistettynä ilkeyteen on pahinta. Jos ei kaiken lisäksi koskaan myönnä virheitään, syyttelee toisia ja jopa kehuu itseään taukoamatta, on tilanne sietämätön. 

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 02:20"]

Näin on. Tyhmyys ja tietämättömyys yhdistettynä ilkeyteen on pahinta. Jos ei kaiken lisäksi koskaan myönnä virheitään, syyttelee toisia ja jopa kehuu itseään taukoamatta, on tilanne sietämätön. 

[/quote]

Tällainen ihminen kannattaa kohdata Kristuksen rakkaudella, lempeästi ja rakastavasti. Tilanne voi sulaa tai ainakin rakkaus voi jäädä itämään ja saada myöhemmin jotain hyvää aikaan