Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut parisuhteenne pahin koettelemus?
24.11.2014 |
Entä miten pääsitte siitä yli? Onko ollut kaukosuhdetta, pettämistä, erilleenkasvua, työttömyyttä, yms? Minä ja puolisoni olemme olleet reilu 6 vuotta yhdessä ja monenlaista on tullut vastaan. Koen, että vallitseva vauvavuosi on haastavin tilanne tähän asti väsymyksen ja siitä aiheutuvien erimielisyyksien takia; toisina päivinä on ihanaa ja toisina taas koko miehen olemassaolo saa näkemään punaista. Koen silti, että tämä on vain väliaikainen haaste, joka meidän täytyy kukistaa.
Entäs teillä?
Kommentit (73)
3 vuotta, miehen peliriippuvuus ja työttömyys ei ole hyvä yhdistelmä, mutta silti eroa ei ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:29"]
Mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut. Sovitaan vaan niin hyvin yhteen. 17 vuotta kimpassa.
[/quote]
Miksi joku alapeukuttaa tätä? En voi käsittää. Aivan kuin jonkun toisen onni olisi toisilta pois, tai ettei kyseistä pari olisi oikeasti olemasakaan. Itselläni 9 vuoden suhde, kerran on vähän riidelty.
[/quote]
No mun mielestä sillä, että sopiiko joku pari yhteen vai ei ja onko heillä koettelemuksia eivät liity mitenkään toisiinsa. Siinä ylempi teki mielestäni aika omituisen rinnastuksen. Ja sitten omaan päähän tuli ajatus, että 17 vuotta harmaata tasaista tarpomista samassa suhteessa on kyllä aika säälittävää...Eihän sitä onneakaan tai hyviä aikoja enää edes erota, jos ei välillä ole vaikeampia aikoja.
[/quote]
Minusta taas säälittävää on että pitää kokea pettämistä, eroja, sairauksia tai työttömyyttä tunteakseen itsensä eläväksi. Toiset osaavat arvostaa parisuhdettaan ja olla onnellisia ilman näitä koettelemuksiakin.
[/quote]
Tuos "mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut" kuulosti vaan niin lakoniselta toteamukselta, että parisuhteessa ei olle kyllä sen paremmin huippuja kuin notkajakaan koettu. Kuulostaa ihan kaverisuhteelta, kun vielä oikein lopuksi todetaan että "kimpassa ollaan".
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mies rakastui neljänkympin kriisissä 25-vuotiaaseen suomessa elävään thaityttöön. Kehtasi olla vielä yllättynyt ja loukkantunut kun aikaa myöten, minun hankkimieni todisteiden avulla, saimme koko suvun voimin taottua hänen kalloonsa että tyttö on prostituoitu jolla on paljon muitakin mahdollisia elättäjiä kierroksessa.
[/quote]
Olette siis yhä yhdessä? Miten sinä pääsit tästä yli?
[/quote]
Joo, jotenkin. Mies oli vaan niin täysin pimahtanut ja järjiltään ja mussa heräsi kauhea raivo pelastaa perhe. Ja se voitonriemu kun mies joutuikin itse huijatuksi ja sai näpeilleen helpotti asiaa.
Minun vakava sairastuminen ja suljetulle osastolle joutuminen pitkäksi aikaa olivat kova pala. Mies saapui sinne joka ikinen päivä, sitä en tule koskaan unohtamaan että silloin kun häntä eniten tarvitsin, hän oli läsnä. Sen jälkeen on selvitty kaksosten syntymästä ja kasvatuksesta, työttömyydestä ja hometalon ostosta.
Nyt on meidän suhteen pahin kriisi. Meillä ei isompia riitoja ole mutta vaimo on ihastunut toiseen. Ei ole kuitenkaan pettänyt fyysisesti. Tekee pahalta myöntää tosiasia, mutta rakastan häntä edelleen. Yritämme jatkaa yhdessä tästä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:49"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:29"]
Mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut. Sovitaan vaan niin hyvin yhteen. 17 vuotta kimpassa.
[/quote]
Miksi joku alapeukuttaa tätä? En voi käsittää. Aivan kuin jonkun toisen onni olisi toisilta pois, tai ettei kyseistä pari olisi oikeasti olemasakaan. Itselläni 9 vuoden suhde, kerran on vähän riidelty.
[/quote]
No mun mielestä sillä, että sopiiko joku pari yhteen vai ei ja onko heillä koettelemuksia eivät liity mitenkään toisiinsa. Siinä ylempi teki mielestäni aika omituisen rinnastuksen. Ja sitten omaan päähän tuli ajatus, että 17 vuotta harmaata tasaista tarpomista samassa suhteessa on kyllä aika säälittävää...Eihän sitä onneakaan tai hyviä aikoja enää edes erota, jos ei välillä ole vaikeampia aikoja.
[/quote]En ole tuo äskeinen, mutta mä olen ainakin joka päivä kiitollinen ihanasta miehestäni, vaikka elämämme on tasaista. Ei kylläkään harmaata vaan onnellista. Onhan meillä haasteita mutta ei suhteessamme vaan muussa elämässä. Kyllä tunnistan itseni onnelliseksi ilman mitään draamaakin.
Ei kai kukaan aidosti väitä, ettei voisi olla onnellinen ilman suhteeseen vaikuttavia koettelemuksiakin. Toisaalta kukaan ei voi kiistää, etteikö koettelemukset, niiden ratkaiseminen ja niistä selviytyminen yhdessä aina kuitenkin syventäisi suhdetta.
Meillä on pikkulapsiaika (3 lasta 3 vuodessa) ja minun vuoden verran kestänyt alakuloisuuteni toisen lapsen syntymän jälkeen on ollut tähän mennessä pahin koetinkivi meidän suhteellemme. Nyt kun ne ajat on takana, voin aidosti todeta rakastavani ja kunnioittavani miestä enemmän kuin koskaan ennen. Luotan häneen nyt aivan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteltu 6kk ja miehen ex pahin ongelma. Mulla ei oo mitään syytä olla mustis enkä pelkää että mies haluisi exänsä takaisin mutta aina kun kuulen että se ex on taas soittanut niin tulee oksettava olo ja rintaa polttaa. Se keksii vähän väliä että "no löysin vielä sitä ja tätä. No mä siivosin taas kaappeja ja löysin sun tavaroita". Ihankuin se tahallaan jättäisi niitä tavaroita kaappeihin että voi taas kohta soittaa.. Lisäksi viikon sisällä soitti 3kertaa jostain autojutuista kun pyysi miestä korjaamaan autoa ja kyseli että mistä saa ostettua lamppuja autoon. Ja minä yritän hoitaa asiaa yrittämällä sulkea ajatukset pois päästäni ja sietämällä ahdistusta
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 21:35"]Seurusteltu 6kk ja miehen ex pahin ongelma. Mulla ei oo mitään syytä olla mustis enkä pelkää että mies haluisi exänsä takaisin mutta aina kun kuulen että se ex on taas soittanut niin tulee oksettava olo ja rintaa polttaa. Se keksii vähän väliä että "no löysin vielä sitä ja tätä. No mä siivosin taas kaappeja ja löysin sun tavaroita". Ihankuin se tahallaan jättäisi niitä tavaroita kaappeihin että voi taas kohta soittaa.. Lisäksi viikon sisällä soitti 3kertaa jostain autojutuista kun pyysi miestä korjaamaan autoa ja kyseli että mistä saa ostettua lamppuja autoon. Ja minä yritän hoitaa asiaa yrittämällä sulkea ajatukset pois päästäni ja sietämällä ahdistusta
[/quote]
Ja kyllä, olen onnellinen ettei "tämän isompaa ongelmaa" meillä ole. Vaikka tämä vaikuttaakin mun oloon aikalailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi-kolmevuotiseksi ajatellun omakotitalon rempan paisuminen peruskorjaukseksi ja laajennukseksi, joka vei lopulta 7 vuotta. Ensimmäiset pari vuotta tehtiin remonttia yhdessä, eikä pahempia ristiriitoja ollut, mutta eskoisen syntymän jälkeen tilanne muuttui kielteiseen suuntaan. Mies on todella tarkka ja pedantti luonne, joten missään kohdassa ei voitu oikaista yhtään, vaan kaikki tehtiin viimesen päälle ja tietysti itse iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Appiukko oli meillä kaikki vapaa-ajat auttelemassa, itse hoidin lapsen kokonaan yksin, kahvinkeittelyt ja ruuanlaitot näille remppamiehille päälle. Tuntui kuin mies olisi ollut naimisissa isänsä, ei mun kanssa, niin paljon hengasivat työmaalla yhdessä. Mä olisin halunnut siirtää remonttia hamaan tulevaisuuteen tai oikaista enemmän, jotta normaalille perhe-elämälle olisi jäänyt myös aikaa. Mies ei halunnut, joten riitaisaa oli.
Pahin kriisi tuli pian toisen lapsemme syntymän jälkeen. Mies oli itse ehdottomasti halunnut toisen lapsen ja luvannut että rempat saa nyt pikkulapsi-ajaksi jäädä, ja hänkin halusi kuulemma keskittyä lapsiin ja perheeseen. Mutta kuinka ollakkaan, sama remonttihärdelli jatkui vielä monta kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Olin väsynyt, pettynyt ja vihainen, ja lopulta tilanne ajautui siihen että olin lähdössä lasten kanssa omien vanhempieni luo evakkoon, ja sanoin että takaisin kotiin tulemme vasta kun viimeinenkin ruuvi on ruuvattu, ja mies on oikeesti valmis lopettamaan ton remontoinnin. Se onneksi herätti miehen tajuamaan mun näkökulman ja tilanteen. Tilanne ja perhe-elämä normalisoitui ja mies tajusi kantaa vastuunsa lapsista. Ihana mies ja ihana isä, mutta ihan hullu remontoimaan! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:21"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:29"]
Mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut. Sovitaan vaan niin hyvin yhteen. 17 vuotta kimpassa.
[/quote]
Miksi joku alapeukuttaa tätä? En voi käsittää. Aivan kuin jonkun toisen onni olisi toisilta pois, tai ettei kyseistä pari olisi oikeasti olemasakaan. Itselläni 9 vuoden suhde, kerran on vähän riidelty.
[/quote]
No mun mielestä sillä, että sopiiko joku pari yhteen vai ei ja onko heillä koettelemuksia eivät liity mitenkään toisiinsa. Siinä ylempi teki mielestäni aika omituisen rinnastuksen. Ja sitten omaan päähän tuli ajatus, että 17 vuotta harmaata tasaista tarpomista samassa suhteessa on kyllä aika säälittävää...Eihän sitä onneakaan tai hyviä aikoja enää edes erota, jos ei välillä ole vaikeampia aikoja.
[/quote] Ja sun logiikalla 17 vuotta onnellista yhdessäoloa = harmaata tasaista tarpomista :D Kuka nimittään harmaata elämää onnelliseksi, en minä ainakaan. [/quote]
Kyllä välillä ihmetyttää, miten olematonta täkäläisten mammojen päättelykyky ja kyky yhdistellä asioita oikeasti on :D Vai kolmevuotiastko tämän kirjoitti?