Mikä on ollut parisuhteenne pahin koettelemus?
Entä miten pääsitte siitä yli? Onko ollut kaukosuhdetta, pettämistä, erilleenkasvua, työttömyyttä, yms? Minä ja puolisoni olemme olleet reilu 6 vuotta yhdessä ja monenlaista on tullut vastaan. Koen, että vallitseva vauvavuosi on haastavin tilanne tähän asti väsymyksen ja siitä aiheutuvien erimielisyyksien takia; toisina päivinä on ihanaa ja toisina taas koko miehen olemassaolo saa näkemään punaista. Koen silti, että tämä on vain väliaikainen haaste, joka meidän täytyy kukistaa.
Entäs teillä?
Kommentit (73)
On ollut kaikenlaista kaukosuhteesta toiseen ihastumiseen. Luulinkin meidän selvinneen "kaikesta", kun olimme kuitenkin menneet nuorena yhteen ja olleet yhdessä yli 10v ennen 1. lapsen syntyä.
MITÄÄN kriisiä ei voi meillä verrata pikku-lapsi-arjen aiheuttamiin kriiseihin. Jatkuva unenpuute, korvatulehdus kierteet, uran huippuvuodet samaan aikaan, huhhuh!
Ja korjaukset: Annoin anteeksi. Lapset kasvoivat isommiksi eikä arki ollut enää niin hirveetä hoppua. Mies sai töitä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:21"]Ja korjaukset: Annoin anteeksi. Lapset kasvoivat isommiksi eikä arki ollut enää niin hirveetä hoppua. Mies sai töitä.
[/quote] tämä siis ekan vastaajan viestin jatko
Mieheni halusi erota, mutta vikitteli sillä välin naisia minkä ehti ja palasi takaisin. Itsekin panin muita miehiä. Päästiin yli kun päätettiin niin, sitoudutaan toisiimme ja luottamuksen saavuttamiseksi oltiin pitkä aika ettei käyty eriaikoja missään vaan olimme aina yhdessä. Nyt on sääntö, että selvistä päin voi olla omia menoja, mutta viikonloput yhä edelleen yhtämatkaa mennään ja ollaan.
Minun ahdistuneisuus. Onneksi on rakas edelleen vierellä.
Mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut. Sovitaan vaan niin hyvin yhteen. 17 vuotta kimpassa.
Ensin kaukosuhde, helpotti, kun muutimme yhteen. Sitten vahinkoraskaus, joka on nyt viikolla 28. Lopulta päädyimme pitämään vauvan, mutta koskaan ennen en ole itkenyt ja riidellyt niin.
Minun työttömyyteni, joka antoi jotenkin uraorientoituneelle miehelle syyn ihastua toiseen ja pettää. No, suhde sitten kaatui siihen.
Meillä seurustelun alkaessa miehellä oli päällä ns. Pitkittynyt teini-ikä, oli jo 30 mutta joka viikonloppu oli bileet. Kun alettiin puhua perheen perustamisesta, alkoholi aiheutti riitoja pitkään ja epäilin onko miehestä aikuistumaan ja isäksi. Oli itselläkin kasvun paikka. Mutta saatiin elämä rauhoittumaan, mentiin naimisiin ja esikoinen syntyi. Alkoholia käytetään yhä, mutta harvoin ja kohtuudella :) mies paljastui mahtavaksi isäksi!
Tämä hetki. Vauva muutaman kk vanha.
itken päivittäin
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:29"]
Mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut. Sovitaan vaan niin hyvin yhteen. 17 vuotta kimpassa.
[/quote]
Miksi joku alapeukuttaa tätä? En voi käsittää. Aivan kuin jonkun toisen onni olisi toisilta pois, tai ettei kyseistä pari olisi oikeasti olemasakaan. Itselläni 9 vuoden suhde, kerran on vähän riidelty.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:36"]
Tämä hetki. Vauva muutaman kk vanha.
itken päivittäin
[/quote]
Voimia!
Miehen pettäminen. Annoin anteeksi, erottiin tosin hetkeksi . Elämä jatkuu...
Neljä peräkkäistä keskenmenoa esikoisen jälkeen. Nyt onnellisesti raskaana rv 16.
Hmmm. No mulla on mielenterveysongelmia (mm. epävakaa persoonallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, toistaiseksi lääkitsemätön joten pään sisällä myrskyää), poikaystävä on biologisesti nainen ja mua ei kiinnosta ku miehet, sillä on sukupuolenkorjausprosessi kesken, ollaan molemmat työttömiä tällä hetkellä, velkoja kertynyt n. tonni, ja vähän jännittää nyt että nouseeko vuokra taas vuoden alussa. Tosin vois olla pahemminkin, oltiin kaksi vuotta sitten asunnottomiakin. Että sellaisia haasteita.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:36"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:29"]
Mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut. Sovitaan vaan niin hyvin yhteen. 17 vuotta kimpassa.
[/quote]
Miksi joku alapeukuttaa tätä? En voi käsittää. Aivan kuin jonkun toisen onni olisi toisilta pois, tai ettei kyseistä pari olisi oikeasti olemasakaan. Itselläni 9 vuoden suhde, kerran on vähän riidelty.
[/quote]
Tässä nimenomaan pyydettiin kertomaan haasteista suhteessa, joten nämä kehuskelukommentit eivät ainakaan mielestäni kuulu tänne, siksi ainakin itse alapeukutin.
Miehen mielenterveyden horjuminen 10v sitten, opimme elämään asian kanssa. Nyt esikoinen sairastunut skitsofreniaan. Rankkaa. Suhde rakoilee.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:29"]
Mitään koettelemuksia ei ole koskaan ollut. Sovitaan vaan niin hyvin yhteen. 17 vuotta kimpassa.
[/quote] Meillä muuten sama mutta abortointi myöhäisillä viikoilla aiheutti kriisin mun päässä ja sitä myöten myös meidän elämässä. Mutta ainakin tiedämme nyt että mikään ei kaada tätä liittoa. Saman verran yhdessä.
Mies petti. Pikkulapsiaika. Mies oli hetken työtön. Siinä meidän.