Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada elämä kulumaan ilman parisuhdetta?
01.10.2021 |
Tai lapsia.
Ikää 36, ihan toivotonta löytää enää mitään, tinderit ja kaikki koluttu läpi moneen kertaan.
Kertokaa te muut lapsettomiksi jääneet ikisinkut mitä teette elämällänne? Varmaan ihan ensimmäisenä pitäisi löytää enemmän sinkkukavereita, kun viimeisetkin ystävät kadonneet perhe/parisuhdekuplaansa koronan myötä. Ei meille sinkuille ole aikaa niissä piireissä... Toisaalta pelottaa sekin että jos löytää uusia ystäviä, niin taas on vaan jonkun parisuhteen korvike ja ystävyys lempataan heti kun se oma rakas löytyy.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ensisijaisesti haluan yhteyden toiseen, harrastukset ovat vain heikko korvike yhteydelle.
Niin ja kun muut menevät sieltä harrastuksesta kotiin oman rakkaan/perheen luo, niin itse menee taas kotiin ylhäiseen yksinäisyyteensä... Toisaalta harrastuksissa voi oppia uutta ja saa taas aikaa kulumaan, minkä saattaisi käyttää muutoin esim murehtimiseen.
Niinpä. Yksinäisen elämä on suorittamista ja korviketoimintaa, kun se varsinainen Oikea Elämä eli parisuhde puuttuu. Kyllähän siinä tosiaan voi oppia monenlaista ja olla hyödyksikin toisille. Mutta lopuksi olet taas yksin kotona eikä millään ole oikeastaan väliä. 😶😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää keksiä joku hyvä sarja mihin koukuttua. Tulee katsoessa samanlainen olo kuin jotain ystävää tapaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ensisijaisesti haluan yhteyden toiseen, harrastukset ovat vain heikko korvike yhteydelle.
Niin ja kun muut menevät sieltä harrastuksesta kotiin oman rakkaan/perheen luo, niin itse menee taas kotiin ylhäiseen yksinäisyyteensä... Toisaalta harrastuksissa voi oppia uutta ja saa taas aikaa kulumaan, minkä saattaisi käyttää muutoin esim murehtimiseen.
Niinpä. Yksinäisen elämä on suorittamista ja korviketoimintaa, kun se varsinainen Oikea Elämä eli parisuhde puuttuu. Kyllähän siinä tosiaan voi oppia monenlaista ja olla hyödyksikin toisille. Mutta lopuksi olet taas yksin kotona eikä millään ole oikeastaan väliä. 😶😳
:(
Minulla on paljon juttuja joita en halua tehdä yksin. Esim en halua mennä brunssille yksin. Tai en halua matkustaa yksin. On ok mennä yksin kirjastoon, uimaan, salille, lenkille, metsään jne. Mutta esimerkiksi elokuvissa taas olisi kiva käydä jonkun kanssa ja jutella siitä elokuvasta sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon juttuja joita en halua tehdä yksin. Esim en halua mennä brunssille yksin. Tai en halua matkustaa yksin. On ok mennä yksin kirjastoon, uimaan, salille, lenkille, metsään jne. Mutta esimerkiksi elokuvissa taas olisi kiva käydä jonkun kanssa ja jutella siitä elokuvasta sen jälkeen.
Niin ja teatterissa on paljon ihanampaa jonkun kanssa! Baariin taas on usein helppo saada joku kaveri mukaan nopeastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksinäinen hakee merkitystä ja täyttymystä itsensä ulkopuolelta. Hän kokee, että ratkaisut yksinäisyyden tunteeseen löytyvät toisista ihmisistä tai olosuhteista ja odotukset näitä kohtaan ovat korkeat. Yksinäisellä on korostettu tarve kuulua johonkin tai kiinnittyä ympäristöönsä jopa epäterveellä tavalla. Hän tuntee olevansa kokemuksistaan irrallinen eikä tunnista mahdollisuutta vaikuttaa niihin." (Maija Ilmoniemi. Yksinäinen.)
Luin tämän, nopealukuinen kirja. Siinä yksi ohje oli "Mitä sellaista tarvitsen, mitä voisin juuri nyt antaa muille?", eli esim. kun kaipasi seuraa uudella paikkakunnalla, aloitti kaverikerhon, kun kaipasi korona-aikana parisuhdetta niin aloitti Ko-Si Korona-ajan sinkut -ryhmän.
Tavallaan ymmärrän tämän. Mutta itsellä elämänmittainen tapa on ollut juuri ulkoistaa omat tarpeet muihin. Jos olen kaivannut hoivaa, olen ottanut hoidettavan kumppanin. Olen palvellut muita vaikka itse olen ollut tyhjää täynnä. Nyt haluaisin ensisijaisesti täyttää itse itseni ensin, ennen kuin alan perustaa mitään elämäntarkoituksen etsijöiden ryhmää.
Kiitos tästä viestistä. Sanoitit tunteitani niin että minäkin nyt ymmärsin itseäni. Olen tämän tiedostanut, mutta tarvitsin muistutuksen. Olen tällä hetkellä oman elämäni tienhaarassa ja hieman pelkään että palaan osaamattomuuttani vanhoihin tapoihini täyttää elämäni muiden palvelemisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä saatan olla tyytyväinen yksin. Teen taidetta, retkeilen, luen, kirjoitan, liikun. Yksinäisyys korostuu, kun yritän mennä johonkin yhteisöön tai harrastusryhmään. Huomaan, miten eri tavalla itse ajattelen ja suhtaudun asioihin. Tulee yksinäinen olo, jos itselle esim. joku taideteos tai kirjoitus on merkityksellinen eivätkä muut ymmärrä sitä. Tai jos muut käsittelee innoissaan aiheita, joilla ei ole minulle merkitystä. Tai jos muut takertuvat yksityiskohtiin ("alkaako tämä liike oikealla vai vasemmalla jalalla?") kun itse saatan kokea syviä fiiliksiä siinä.
Sun pitää kehittää vahvempi minuus,mitä toisten läsnäolo, tekemiset ja mielipiteet eivät hajoita. On selvää, että erilaiset ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Ei sen tarvitse olla erottava tekijä vaan rikkaus. Esim juuri taiteesta eri-ikäiset, eritaustaiset ihmiset saavat hyvin erilaisia elämyksiä (jos saavat). Ryhmätilanteessa yritä ignoroida muut ja keskity omaan kokemukseesi, kun se on sinulle tärkeä, merkityksellinen. Sama se, mihin lillukanvarteen joku toinen kompastuu.
Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän se kuluu vaikkei tekisi yhtään mitään.
Olen keskittynyt asioihin, jotka tuntuvat itsestäni mielekkäiltä. Työn lisäksi treenaaminen (ja muu ulkonäöstä huolehtiminen) kuuluu tärkeimpiin prioriteetteihini ja siihen käytän ison osan vapaa-ajastani. Hauskinta on että innostukseni lähti siitä, että tulin torjutuksi ulkonäköni takia ja ajattelin, etten halua enää koskaan joutua kokemaan sitä samaa uudelleen. Jos vielä joskus tulee mahdollisuus suhteeseen minua kiinnostavan henkilön kanssa (tuskin tulee, mutta jos), ainakaan vartalooni se ei kaadu. Vähitellen huomasin tykästyneeni tekemiseen, joten kiitos vaan tälle torjuneelle henkilölle.
Olen siitä onnellinen että lapsia en halua, joten mitään pakottavaa tarvetta suhteelle ei ole. Voin elää vaikka koko loppuelämäni itsekseni, vaikka tietysti parisuhde ajatuksena kiinnostaakin. Ei kuitenkaan kenen tahansa kanssa.
Oon huomannut, että sellaiset ihmiset, jotka ei ole kovin kiinnostuneita mistään harrastuksista tms, kokee ehkä useammin yksinäisyyttä. Minä oon elänyt suurimman osan elämästäni ilman parisuhdetta, mutten oikeastaan koskaan ole kärsinyt yksinäisyydestä. Oon sisäänpäin kääntynyt ihminen ja päinvastoin olo on aina helpottunut, jos tiedän, että saan koko päivän puuhailla yksin omia juttujani.
Työn takia joutuu arkipäivisin olemaan jonkin verran sosiaalinen ja se riittää.
Harrastan monenlaista: luonnossa liikkumista kävellen, juosten ja hiihtäen. Sienestystä ja marjastusta. Koirieni kanssa olemista. Lukemista ja kirjoittamista. Kodin remontointia ja sisustamista. Pihatöitä. Kirppisten kiertelyä, vanhojen esineiden keräilyä. Pääosin harrastukseni ovat hyvin huokeita tai ilmaisia.
Penninvenytys on oikeastaan tärkein harrastukseni, eli yritän remontoida ja sisustaakin mahdollisimman kustannustehokkaasti, kierrätysmateriaaleja käyttäen jne.
Haluaisin mennä kansalaisopiston taidemaalauskurssille ja opiskella elokuvakäsikirjoittamista. Kaikenlaisia haaveita on tosi paljon. Ei vain ole tarpeeksi aikaa toteuttaa niitä kaikkia!
n51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoituksen tavoittelu on vienyt tarkoituksen tunteen yhä kauemmas. Ehkä sellaista ei ole. On vain tämä arkinen.
"Yksinäinen hakee merkitystä ja täyttymystä itsensä ulkopuolelta. Hän kokee, että ratkaisut yksinäisyyden tunteeseen löytyvät toisista ihmisistä tai olosuhteista ja odotukset näitä kohtaan ovat korkeat. Yksinäisellä on korostettu tarve kuulua johonkin tai kiinnittyä ympäristöönsä jopa epäterveellä tavalla. Hän tuntee olevansa kokemuksistaan irrallinen eikä tunnista mahdollisuutta vaikuttaa niihin."
Itse en ajattele niin ja minusta vähän ikävääkin jos tulkinta on tämä. Kuitenkin tuokin on otettu kirjasta ja olevinaan "virallista" tekstiä. Sen takia, että kyllä yksinäisyys itsessäänkin on jo ikävä asia monelle. Itsekin voin olla ihan tyytyväinen elämääni ilman ystäviäkin, mutta samalla kaikki tekeminen voisi olla monesti paljon mukavampaa seurassa. Samalla asioista olisi kiva puhua muiden kanssa ja jakaa kokemuksia. Minusta on jotenkin raakaa ajatella niin ettei toinen saisi kaivata seuraa ja on tyhmää väittää ettei muiden seura voisi poistaa sitä tunnetta. Itselläkin oli nuorempana koulussa joskus kavereita niin heti oli parempi mieli ja surullinen olo väheni. Kaipasin siis sitä, että pääsisin mukaan porukkaan ja se, kun joku huomasi auttoi minua ja parempi oloa heti. Samalla minulla ei ole koskaan ollut vaatimuksia ihmisten suhteen kuni se, että joku kohtelisi asiallisesti ja hyvin. Useinkaan tämä ei ole mennyt niin ja olen ollut kiusattu aiemmin. Samalla en kuitenkaan vaadi muilta paljon ja minulle kelpaisi monenlaiset ihmiset seuraksi.
jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkoa
"Se kun joku kaipaa sinua, ja on joku ketä kaivata. Kenen kanssa vaihtaa päivän tapahtumat, kenen kanssa suunnitella tulevaa. Ketä ilahduttaa, kenen kanssa halata, olla oma itsensä ja olla haluttava sellaisena."
"Tämä. Yksinäisyys ja sisäinen tyhjyys poistuvat, kun tulee kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. En yhtään ihmettele, ettei joku aiemmin ketjussa kirjoittanut löytänyt vastausta yksinäisyyteensä järjestötoiminnasta ja harrastuksista.
Siksi yksinäisyyttä ja siinä koettua ongelmallisuutta ei pidä väittää yksinäisen omaksi viaksi, puutteeksi, kasvun paikaksi. Ihminen kasvaa ja kehittyy parhaiten suotuisassa ympäristössä, johon kuuluu rakastavia ihmisiä, jotka eivät hylkää."
Samoin ajattelen itsekin ja mietin monesti, ettei kukaan kaipaa minua ja olen kuin jokin näkymätön. Samalla kaipaisin sitä, että joku hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Haluaisin olla jollekin tärkeä ja että joku olisi sellainen myös minulle. Olisi jokin sellainen ihminen. Jaan myös ajatuksen siitä, että jokaisen pitäisi saada kasvaa rauhassa ja että olisi sellaisia ihmisiä ympärillä, jotka mahdollistaisit tämän. Jos kokee kaikkea ikävää ja nuorena paljon niin se voi vaikuttaa elämään. Itsekin olen epävarma ja varovainen tämänkin takia.
Samoin joku kirjoitti, ettei tykkää tehdä yksin kaikkia asioita tai mennä eri paikkoihin niin en minäkään kyllä tykkää. Tulee jokin muisto nuoruudesta, kun istuin yksin jossain. Tietyt paikat minusta ovat vähän kuin tarkoitettu siihen, että mennään jonkun kanssa. Ravintola voisi olla yksi esimerkki. Yksinkin voi mennä, mutta samalla itsellä se kokemus monesti latistaa jotenkin ja en saa iloa niin paljon. Itselle myös ulkomaan matkat ovat nousemassa yhdeksi jutuksi. Tuntuu olevan vaikeaa ajatella yksin menoa ja samalla ymmärrän monien menevän yksin silti. Kuitenkin se ajatus, että olisi joku edes joskus jakamaan asioita.
Myös ne hetket, kun tarvisi neuvoja tai vinkkejä johonkin tai ideoita johonkin uuteen asiaan on aina itse mietittävä. Haluaisin monesti vaan puhua jonkun kanssa kunnolla tai sitten jakaa jonknu hetken. Sitä usein toivon. Joku näkisi minut ja hyväksyisi. Ja minä hänet. Vaikeita juttuja. Itse siis kirjoitinkin jo tänne ja kaipaan ystäviä välillä paljon. Parisuhde olisi sitten jo ihan ihme juttu minulle. Olen itse 27 nainen ja kirjoitin tuon 114 viestin ( alkuna : Jos mietin parisuhde asiaa niin vaikealta se tuntuu itsellekin)
Vierailija kirjoitti:
Pitää keksiä joku hyvä sarja mihin koukuttua. Tulee katsoessa samanlainen olo kuin jotain ystävää tapaisi.
Huvittavaa että frendit oli joskus tällainen sarja. Nykyään jos katsoo jaksonkin miettii että mille siinä muka naurettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua matkustella lainkaan yksin. En saa siitä mitään iloa. Olisipa joku jonka kanssa lähteä matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Pitää keksiä joku hyvä sarja mihin koukuttua. Tulee katsoessa samanlainen olo kuin jotain ystävää tapaisi.
How I met your mother
Vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset vaan on ehkä vähän "romantikkoja" luonteeltaan. Heillä ikään kuin tulee värit päälle kaikkeen harmauteen kun on joku, jonka kanssa saa yhdessä värittää sitä maailman harmautta.
Jotkut taas viihtyy vallan mainiosti yksin ja jopa naureskelee kaikelle romantiikkahömpälle. Heille (en väitä että kaikille, mutta joillekin) riittää joku satunnainen suhde silloin tällöin.
Minusta on kovin surullista, että ne romantikkotyypit ei löydä koskaan ketään samankaltaista söpistelijä kumppania. Maailma jotenkin suosii nykyään niitä viileämpiä ihmisiä, jotka tietää mitä haluaa ja vain ottaa sen. Se on helpompaa kuin joku kohtalokas rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ensisijaisesti haluan yhteyden toiseen, harrastukset ovat vain heikko korvike yhteydelle.
Niin ja kun muut menevät sieltä harrastuksesta kotiin oman rakkaan/perheen luo, niin itse menee taas kotiin ylhäiseen yksinäisyyteensä... Toisaalta harrastuksissa voi oppia uutta ja saa taas aikaa kulumaan, minkä saattaisi käyttää muutoin esim murehtimiseen.
Niinpä. Yksinäisen elämä on suorittamista ja korviketoimintaa, kun se varsinainen Oikea Elämä eli parisuhde puuttuu. Kyllähän siinä tosiaan voi oppia monenlaista ja olla hyödyksikin toisille. Mutta lopuksi olet taas yksin kotona eikä millään ole oikeastaan väliä. 😶😳
Voi ei, samaistun liikaa... Ja ajattelen ihan liikaa että "sitten kun olen parisuhteessa...". On vaan niin paljon asioita joita en halua tehdä täysin yksin.
Ajatella, parisuhde hankitaan koska
1) pitää päästä jyystää
2) viihdyttämään minua koska en viihdy itseni kanssa
Lapsia hankitaan koska
1) viihdyttämään minua koska en viihdy itseni kanssa
2) hoitamaan ja viihdyttämään minua vanhana
Vautsi!
Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa. Ei loppujen lopuksi tehty paljon mitään yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Sun pitää kehittää vahvempi minuus,mitä toisten läsnäolo, tekemiset ja mielipiteet eivät hajoita. On selvää, että erilaiset ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Ei sen tarvitse olla erottava tekijä vaan rikkaus. Esim juuri taiteesta eri-ikäiset, eritaustaiset ihmiset saavat hyvin erilaisia elämyksiä (jos saavat). Ryhmätilanteessa yritä ignoroida muut ja keskity omaan kokemukseesi, kun se on sinulle tärkeä, merkityksellinen. Sama se, mihin lillukanvarteen joku toinen kompastuu.