Miten saada elämä kulumaan ilman parisuhdetta?
Tai lapsia.
Ikää 36, ihan toivotonta löytää enää mitään, tinderit ja kaikki koluttu läpi moneen kertaan.
Kertokaa te muut lapsettomiksi jääneet ikisinkut mitä teette elämällänne? Varmaan ihan ensimmäisenä pitäisi löytää enemmän sinkkukavereita, kun viimeisetkin ystävät kadonneet perhe/parisuhdekuplaansa koronan myötä. Ei meille sinkuille ole aikaa niissä piireissä... Toisaalta pelottaa sekin että jos löytää uusia ystäviä, niin taas on vaan jonkun parisuhteen korvike ja ystävyys lempataan heti kun se oma rakas löytyy.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset vaan on ehkä vähän "romantikkoja" luonteeltaan. Heillä ikään kuin tulee värit päälle kaikkeen harmauteen kun on joku, jonka kanssa saa yhdessä värittää sitä maailman harmautta.
Jotkut taas viihtyy vallan mainiosti yksin ja jopa naureskelee kaikelle romantiikkahömpälle. Heille (en väitä että kaikille, mutta joillekin) riittää joku satunnainen suhde silloin tällöin.
Minusta on kovin surullista, että ne romantikkotyypit ei löydä koskaan ketään samankaltaista söpistelijä kumppania. Maailma jotenkin suosii nykyään niitä viileämpiä ihmisiä, jotka tietää mitä haluaa ja vain ottaa sen. Se on helpompaa kuin joku kohtalokas rakkaus.
Koen juuri näin. Minulla on ollut yksi parisuhde, jossa koin tällaista romanttista rakkautta. Valitettavasti päättyi miehen pettämiseen.
Onko tinderille mitään järkevää vastinetta, mistä ei etsitä vaan jotain nopeeta ja helppoa seuraa? Vai pitääkö tässä ilmoittautua ensitreffit alttarilla -ohjelmaan :D
Vierailija kirjoitti:
Onko tinderille mitään järkevää vastinetta, mistä ei etsitä vaan jotain nopeeta ja helppoa seuraa? Vai pitääkö tässä ilmoittautua ensitreffit alttarilla -ohjelmaan :D
On se uusi uskovien sovellus, mutta siinä vika on se että siellä on lähinnä uskovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ensisijaisesti haluan yhteyden toiseen, harrastukset ovat vain heikko korvike yhteydelle.
Niin ja kun muut menevät sieltä harrastuksesta kotiin oman rakkaan/perheen luo, niin itse menee taas kotiin ylhäiseen yksinäisyyteensä... Toisaalta harrastuksissa voi oppia uutta ja saa taas aikaa kulumaan, minkä saattaisi käyttää muutoin esim murehtimiseen.
Niinpä. Yksinäisen elämä on suorittamista ja korviketoimintaa, kun se varsinainen Oikea Elämä eli parisuhde puuttuu. Kyllähän siinä tosiaan voi oppia monenlaista ja olla hyödyksikin toisille. Mutta lopuksi olet taas yksin kotona eikä millään ole oikeastaan väliä. 😶😳
Niin tämä. Haaveilin aikoinani isosta maalaistalosta ja kaikesta sellaisesta normaalista, mutta mitä minä siellä talossa yksin tekisin. Korostaisi vain sitä yksinäisyyttä. Se on ihan sama missä läävässä sitä asun, kun ei kukaan jaa elämäänsä kanssani.
En tiedä. Miten saatte viikonlopun kulumaan?
Eipä ole ollut ongelmaa yksin olossa. Osaan olla yksin ja reissaan paljon itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan kirjaa.
Siihen saakin hyvin kulumaan vaikka elämän.
Vierailija kirjoitti:
Onko tinderille mitään järkevää vastinetta, mistä ei etsitä vaan jotain nopeeta ja helppoa seuraa? Vai pitääkö tässä ilmoittautua ensitreffit alttarilla -ohjelmaan :D
www.amoremi.ee -> perhekeskeisiä miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä saatan olla tyytyväinen yksin. Teen taidetta, retkeilen, luen, kirjoitan, liikun. Yksinäisyys korostuu, kun yritän mennä johonkin yhteisöön tai harrastusryhmään. Huomaan, miten eri tavalla itse ajattelen ja suhtaudun asioihin. Tulee yksinäinen olo, jos itselle esim. joku taideteos tai kirjoitus on merkityksellinen eivätkä muut ymmärrä sitä. Tai jos muut käsittelee innoissaan aiheita, joilla ei ole minulle merkitystä. Tai jos muut takertuvat yksityiskohtiin ("alkaako tämä liike oikealla vai vasemmalla jalalla?") kun itse saatan kokea syviä fiiliksiä siinä.
Sun pitää kehittää vahvempi minuus,mitä toisten läsnäolo, tekemiset ja mielipiteet eivät hajoita. On selvää, että erilaiset ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Ei sen tarvitse olla erottava tekijä vaan rikkaus. Esim juuri taiteesta eri-ikäiset, eritaustaiset ihmiset saavat hyvin erilaisia elämyksiä (jos saavat). Ryhmätilanteessa yritä ignoroida muut ja keskity omaan kokemukseesi, kun se on sinulle tärkeä, merkityksellinen. Sama se, mihin lillukanvarteen joku toinen kompastuu.
Miten?
Up
Minäkin haluaisin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ensisijaisesti haluan yhteyden toiseen, harrastukset ovat vain heikko korvike yhteydelle.
Niin ja kun muut menevät sieltä harrastuksesta kotiin oman rakkaan/perheen luo, niin itse menee taas kotiin ylhäiseen yksinäisyyteensä... Toisaalta harrastuksissa voi oppia uutta ja saa taas aikaa kulumaan, minkä saattaisi käyttää muutoin esim murehtimiseen.
Niinpä. Yksinäisen elämä on suorittamista ja korviketoimintaa, kun se varsinainen Oikea Elämä eli parisuhde puuttuu. Kyllähän siinä tosiaan voi oppia monenlaista ja olla hyödyksikin toisille. Mutta lopuksi olet taas yksin kotona eikä millään ole oikeastaan väliä. 😶😳
Niin tämä. Haaveilin aikoinani isosta maalaistalosta ja kaikesta sellaisesta normaalista, mutta mitä minä siellä talossa yksin tekisin. Korostaisi vain sitä yksinäisyyttä. Se on ihan sama missä läävässä sitä asun, kun ei kukaan jaa elämäänsä kanssani.
Minä olen sarjamuuttaja. Olen vuosien aikana muuttanut suurin toivein moniin asuntoihin, ajatellen että tässä on unelmakämppäni ja täällä elän unelmaelämää ja parin vuoden päästä muuttanut pois kun ei se uusi parempi elämä taaskaan alkanut. Asunto tai mikään ulkoinen asia ei tee onnelliseksi jos joku perusasia puuttuu. Olen yksinäinen ja unelmakämpän sijaan tarvitsisin välittäviä ihmisiä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Onko tinderille mitään järkevää vastinetta, mistä ei etsitä vaan jotain nopeeta ja helppoa seuraa? Vai pitääkö tässä ilmoittautua ensitreffit alttarilla -ohjelmaan :D
Bumble, facebook dating, okcupid, happypancake, suomi24 treffit, badoo
Vierailija kirjoitti:
Onko tinderille mitään järkevää vastinetta, mistä ei etsitä vaan jotain nopeeta ja helppoa seuraa? Vai pitääkö tässä ilmoittautua ensitreffit alttarilla -ohjelmaan :D
Vaikuttaisi että tänä vuonna kyseisestä ohjelmasta tulee jopa 3 paria neljästä, joten huomattavasti parempi onnistumisprosentti kuin missään tindereissä ikinä.
Ap tässä moi. Olo taas niin yksinäinen...
Olen viime viikkoina käynyt teatterissa, baarissa, taidenäyttelyssä, aloittanut kokonaan uuden harrastuksen ja harkinnut toista uutta harrastusta. On ollut töitäkin. Silti on vaan hirveä tyhjyys koko ajan sisällä. Ne kaverit menee sen baari-illan jälkeen kumppaninsa luo kotiin. Kesällä on paljon helpompi olla ikisinkku, kun voi mennä vaikka puun alle lukemaan kirjaa että saa jotain vaihtelua päiviin. Pelkään että kohta putoan hyvin syvälle depressioon. Onneksi löydän vielä syitä olla elossa, mutta käy se vaan koko ajan haasteellisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitää keksiä joku hyvä sarja mihin koukuttua. Tulee katsoessa samanlainen olo kuin jotain ystävää tapaisi.
Hyvä vinkki. Ja tästä syystä tutun sarjan katsominen uudestaan on myös mukavaa, kun tietää mitä tulee tapahtumaan ja tulee turvallinen olo.
Tsemppiä kaikki muutkin ikisinkut, ehkä jotakuta meistä vielä onnistaa jonain päivänä 🧡🧡🧡🧡🧡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ensisijaisesti haluan yhteyden toiseen, harrastukset ovat vain heikko korvike yhteydelle.
Tämä. Se kun joku kaipaa sinua, ja on joku ketä kaivata. Kenen kanssa vaihtaa päivän tapahtumat, kenen kanssa suunnitella tulevaa. Ketä ilahduttaa, kenen kanssa halata, olla oma itsensä ja olla haluttava sellaisena. Kenen kanssa hassutella. Inside-vitsit. Sukulaisillakin jaksaa paremmin, kun se joku kenen kanssa katseet voi kohdata tilassa ja katse sanoo "kyllä se tästä".
Huokaus
Hyvä tiivistys
Taas yksi viikonloppu, jolloin aika matelee ja odotan vaan että pääsisi takaisin töihin.
Minäkin haluaisin tietää.