Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada elämä kulumaan ilman parisuhdetta?
01.10.2021 |
Tai lapsia.
Ikää 36, ihan toivotonta löytää enää mitään, tinderit ja kaikki koluttu läpi moneen kertaan.
Kertokaa te muut lapsettomiksi jääneet ikisinkut mitä teette elämällänne? Varmaan ihan ensimmäisenä pitäisi löytää enemmän sinkkukavereita, kun viimeisetkin ystävät kadonneet perhe/parisuhdekuplaansa koronan myötä. Ei meille sinkuille ole aikaa niissä piireissä... Toisaalta pelottaa sekin että jos löytää uusia ystäviä, niin taas on vaan jonkun parisuhteen korvike ja ystävyys lempataan heti kun se oma rakas löytyy.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin syöpään siinä ei sen jälkeen mieti mitään turhia,elämä aukesi täysin eri tavalla. Joka aamu herään kiitollisena ja iloisena,siitäkin tulee hyvä mieli jos sataa vettä,senkun ulos kävelylle,on mieletön tunne kun nostaa kasvonsa kohti taivasta ja tuntee vesipisaroiden valuvan iholle,tietää olevansa elossa. Käyn urheilemassa ja lepää,luen ja kirjoitan. Näen harvoja ystäviä,mutta onni löytyy omasta sydämestä ja siitä tunteesta,olla olemassa. 💖
🧡🧡🧡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielekästä tekemistä, harrastukset, työ, matkustelu, ruoanlaittaminen, lukeminen, elokuvissa käynti, elokuvat telkkarista sohvalla katsoen, ystävien tapaaminen kahvittelun merkeissä. Kyllä paljon tekemistä sinkulla on. Itse sinkku useamman vuoden ollut ja pari lyhyttä suhdetta pitkän avoliiton jälkeen. Ei ongelmaa yksin olossa. Ihan mukavasti menee. Kovasti matkustelen tosin nyt korona aikana en joten rahat säästössä ja asuntolainaa saanut mukavasti lyhennettyä ja säästettyä. Sitä mieltä olen että mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Treffeillä mukava välillä käydä. Tulevaisuus avoinna mitä elämä tuo tullessaan.
Hanki vanha talo ja iso puutarha kunnostuskohteeksi. Ei lopu aika kesken, eikä elämä ole tasaista ja tylsää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua vanhempi. Lapset aikuisia. Ei lemmikkejä. Käyn töissä, nukun hyvin, urheilen, teen kotitöitä, tapaan ystäviä ja sukulaisia jne... Aikaa ei tahdo löytyä parisuhteelle.
Sinullakin on ne lapset... Ja ilmeisesti ystäväpiiri ollut sellainen ettei sinkkuja dumpata ulos.
Minun lapsilla on omat elämät. Ja parisuhteensa. Ei ne minua viihdytä. Käyvät välillä kylässä. Minulla on muutama läheinen. Viihdyn paljon yksin.
Kasvattiko joku muu ne lapset, olitko etävanhempi tms? Mietityttää siksi, että kyllähän monilla perheellisillä tulee ne ruuhkavuodet jolloin tekeminen ei lopu kesken, eli tulee kuitenkin tekemistä elämään parinkymmenen vuoden ajaksi jonka jälkeen se yksinäisyyskin voi maistua taas vähän paremmalle 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua vanhempi. Lapset aikuisia. Ei lemmikkejä. Käyn töissä, nukun hyvin, urheilen, teen kotitöitä, tapaan ystäviä ja sukulaisia jne... Aikaa ei tahdo löytyä parisuhteelle.
Sinullakin on ne lapset... Ja ilmeisesti ystäväpiiri ollut sellainen ettei sinkkuja dumpata ulos.
Minun lapsilla on omat elämät. Ja parisuhteensa. Ei ne minua viihdytä. Käyvät välillä kylässä. Minulla on muutama läheinen. Viihdyn paljon yksin.
Kasvattiko joku muu ne lapset, olitko etävanhempi tms? Mietityttää siksi, että kyllähän monilla perheellisillä tulee ne ruuhkavuodet jolloin tekeminen ei lopu kesken, eli tulee kuitenkin tekemistä elämään parinkymmenen vuoden ajaksi jonka jälkeen se yksinäisyyskin voi maistua taas vähän paremmalle 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen, että paras lähtökohta parisuhteelle on se, kun viihtyy hyvin itsensä kanssa ja tarvittaessa myös yksikseen. Jos parisuhteesta hakee jotain oman elämän pelastajaa tai onnellisuuden tuojaa, niin silloin lähtökohta on vähän vääristynyt, ei kumppanin tehtävä ole tehdä ketään onnelliseksi. Parisuhde tottakai tuo lisää onnellisuutta, mutta kyllä elämäänsä pitäisi oppia olemaan tyytyväinen ja onnellinen ilman parisuhdettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen ei keksi elämäänsä muuta sisältöä kuin parisuhteen, niin heikosti menee.
Vaan kun se kaikki muukin tuntuu paremmalta ja merkityksellisemmältä, kun on se parisuhde.
Itse en edes jaksaisi 24/7 suhdetta ja tapaammekin vain pari kertaa viikossa ja viestittelemme muutaman viestin viikossa. Olen onnellinen näin. Ilman parisuhdetta tunsin suurta yksinäisyyttä, vaikka muutoin elämäni oli samaa ja täyttä.
Se tekee susta niin paljon kuumemman, kun sulla on joku oma juttu, johon keskityt. Sen jotenkin aistii, kun ihmisessä on sellaista virtaa. Tyypit vetää puoleensa kuin magneetti. Netflix on hyvää viihdettä - pari tuntia illassa, mutta jos muuta touhua et keksi niin ei sille voi mitään, että tulee vähän sellainen ikävystyttävä persoona mieleen. Mieti hetki, että voiko parisuhde täyttää kaiken ajan vuorokaudesta ja miten se tapahtuisi? Kun aamukahvit juotu niin mitä sitten teette? Käsi kädessä ei yhtään mitään? Yhtä tyhjää se elämä ilman mielenkiinnon kohteita on toisenkin kanssa. Sulla on vielä hyvin aikaa. Härkää sarvista. Mikä kiinnostaa sua oikeasti? Sitä kohti ja elämällä voi vielä olla yllätyksiä tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tekee susta niin paljon kuumemman, kun sulla on joku oma juttu, johon keskityt. Sen jotenkin aistii, kun ihmisessä on sellaista virtaa. Tyypit vetää puoleensa kuin magneetti. Netflix on hyvää viihdettä - pari tuntia illassa, mutta jos muuta touhua et keksi niin ei sille voi mitään, että tulee vähän sellainen ikävystyttävä persoona mieleen. Mieti hetki, että voiko parisuhde täyttää kaiken ajan vuorokaudesta ja miten se tapahtuisi? Kun aamukahvit juotu niin mitä sitten teette? Käsi kädessä ei yhtään mitään? Yhtä tyhjää se elämä ilman mielenkiinnon kohteita on toisenkin kanssa. Sulla on vielä hyvin aikaa. Härkää sarvista. Mikä kiinnostaa sua oikeasti? Sitä kohti ja elämällä voi vielä olla yllätyksiä tiedossa.
Tää on totta. Silloin kun olin aivan lamaantunut parisuhteettomuudestani, mua ei kiinnostanut mikään. Nyt kun olen päässyt siitä surusta yli ja alkanut kiinnostua jostain aktiviteeteista, myös minusta on oltu kiinnostuneempia. Lähinnä tarkoitan työkavereita, kun ei tässä nyt sattuneesta syystä ole paljon muita ihmisiä aikoihin pystynyt tapaamaan. Mutta sen huomaa hyvin, että nyt minua pidetään kiinnostavampana ihmisenä kun minulla on jotain intoa tehdäkin jotain. On jotain juttelemisen aihetta ja tarttumapintaa. Epätoivo karkottaa ihmiset ympäriltä. Tavallaan se on väärin, mutta myös hyvin ymmärrettävää.
Arvosta enemmän sitä aikaasi ja omaa rauhaasi. Ei se perhe-elämän pyörityskään pelkästään positiivista ole. Työkaverini (jolla on mies+5 lasta) sanoi mulle juuri eilen: "sun elämä on varmaan rauhallista." Kyllä, minä saan olla ihan rauhassa. Liiankin kanssa. Hänellä on jatkuvasti jotain lapsiin liittyvää. Sekin on varmasti mukavaa ja tunteepahan olevansa tärkeä, mutta ei hänellä ole tätä vapautta kuin minulla. Minä voin vaikka löhötä tässä palstailemassa koko päivän. Oikeasti ajattelin lähteä ajelulle ja vähän sieniä kyttäämään. Sielläkin saan olla ihan rauhassa ❤️.
36-vuotias joka lyö hanskat tiskiin koska parisuhdejuna meni jo. Jaahas.
Voisit aivan hyvin olla myös parikymppisenä vakiintunut 36-vuotias jolle ei lasta yrityksistä huolimatta ole siunaantunut, ja joka on tylsistynyt ja yksinäinen avioliitossaan. Kummatkaan eivät ole taikalääkkeitä jotka täyttävät sinussa sen tyhjiön josta kirjoitat. Ja ihminen joka etsii kumppanista tyhjiön täyttäjää ei ole se ykkösvalinta Tinderissä tai missään muuallakaan.
Tunnen montakin ikisinkkua jotka ovat löytäneet vierelleen kumppanin yli nelikymppisinä, vanhempinakin. Parille 40plussalle jopa siunaantui lapsi. Ja tunnen ikisinkkuja jotka eivät kuuna päivänä haluaisi kumppania tai lapsia sotkemaan mielekästä, aktiivista elämäänsä.
Toki sinulla on oikeus lyödä ne hanskat tiskiin, ja sen myötä löytää tapa elää elämää jossa viihdyt. Vinkki: kaikki halvat/ilmaiset harrastukset eivät ole koronan takia tauolla, ja kaikki ihmiset eivät ole ystävinä sellaisia jotka hylkäävät kun tulee mukavampaa tekemistä. Itselleen voi koota muunkinlaisen perheen kuin verisiteiden tai liittojen kautta, ja se perhe voi olla tiiviimpi ja rakastavampi kuin "virallinen" perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tee juuri mitään kuin käyn töissä, syön, nukun, ulkoilen. Olen onnellinen. Ihmissuhteita minulla ei ole lainkaan enkä niitä halua.
Minulla on pari kolme ystävää, joita näen toisinaan. Luen kokoajan jotain. Kävelen.
Osaisiko sitä enää olla suhteessakaan? Mielestäni yksikseen viihtyminen on lopulta elämäntaidoista tärkein. Ilman ketään on jo sitten raskasta.
lukekaa Karla Niemisen kirja Olet hyvä tyyppi. siinä on todella hyviä vinkkejä ihmissuhdeverkoston rakentamiseen, joka on sinkulle tärkeää. niitä sinkkukavereita on hyvä olla useampia, koska joku voi tosiaan jossain vaiheessa pariutua. luonnon seuraaminen on itselle tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppista yksinäisen lauantain kuluksi.
Mä teen taidetta ja käyn tanssitunneilla zoomissa.
Teen samaa mitä aina, asioita, jotka on pakko tehdä sekä asioita, joista nautin. En myöskään enää odota toisilta ihmisiltä mitään, jos joku ystävä haluaa nähdä vaikka kerran vuodessa, sekin on parempi kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännössä ollut kohta kaksi vuotta omaehtoisessa karanteenissa ja enkä ole ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Ruuat tilaan kotiin ja jonkin verran ulkoilen. Vielä ei ahdista eikä seinät kaadu päälle.
Huh, aikamoista! Olen itsekin introvertti, mutta tämä koronaeristys, parisuhteettomuus, ystävien katoaminen, taloudellisen tilanteen huonontuminen on kaikki yhdessä ollut hankalaa kestää :/
Niin, kaikki on suhteellista. Enemmän suorittaminen, urakeskeisyys ja 24/7 elämä kaataa ihmisiä kuin yksinolo, rauhoittuminen ja seesteisyys.
Mä täällä harjoittelen yksinoloa rauhassa.
Te joiden mielestä parisuhde ei tuo juuri mitään lisää elämään: miten huonossa/kuolleessa suhteessa te oikein roikutte? Ainakin itselläni kaikkiin suhteisiin on liittynyt läheisyyttä, seksiä, arjen jakamista. Vaikka molemmat menisivätkin päivän omissa töissään tai harrasteissaan, niin illalla on ihanaa käpertyä jonkun kainaloon. Ja aamulla herätä jonkun vierestä. Ja jos haluaa vaikka käydä jossain eikä halua aina itse tehdä kaikkea yksin, niin on aina se tyyppi jota kysyä heti ensimmäisenä. Ei tarvitse soitella koko numerohakemistoa läpi saadakseen seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua vanhempi. Lapset aikuisia. Ei lemmikkejä. Käyn töissä, nukun hyvin, urheilen, teen kotitöitä, tapaan ystäviä ja sukulaisia jne... Aikaa ei tahdo löytyä parisuhteelle.
Jos olet kerta siinä iässä, että lapset jo aikuisia, niin oletettavasti myöskin ystäväpiirissäsi suurimmalla osalla lapset myös aikuisia. Totta kai silloin on jo muillekin aikaa kuin vain omalle perheelle! Ei kuitenkaan yhtään sama tilanne niille jotka ovat noin 30-40 jolloin lähes kaikki ikäluokasta ovat joko suhteessa tai edes perheellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole ottanut kilttistä?
Miksi hlvetissä kukaan ottaisi kilttistä riesakseen? Mitä ihmettä jollain perässävedettävällä nahjuksella tekee?
Alue: Aihe vapaa
Olen itse sosiaalityöntekijä. Teikäläisiä kyllä riittää, sen voin sanoa.