Velan näkökulma "vanhempia väsyttää" -keskusteluihin
Minulle on itsestäänselvää, että vanhemmuus on rankkaa ja epämiellyttävää. Monista se on lopulta myös palkitsevaa, mutta se vaatii paljon voimavaroja, tietynlaista persoonallisuutta ja paljon muita edellytyksiä. Ja vaikka nuo kaikki olisivat kohdallaan, miinukset saattavat silti ylittää plussat.
Vertaisin vanhemmaksi ryhtymistä vuorikiipeilyyn. Mainion elämän voi elää kiipeämättä yhdellekään vuorelle. Vuorikiipeily on kuitenkin huikea kokemus niille, joille vuorikiipeily on intohimo. Siihen liittyy epämukavuutta ja riskejä, mutta silti jotkut huimapäät haluavat yritykseen ryhtyä. Parhaiten pärjäävät ne, joilla on vuorikiipeilyyn sopiva luonne, hyvät varusteet, kykyä arvioida riskejä ja ymmärrys siitä, mitä he ovat tekemässä.
Mutta jotkut haluavat vuorelle, vaikka ei kannattaisi. Amatöörit, jotka lähtevät vuoristoon harhailemaan hetken mielijohteesta vähissä vaatteissa, ilman karttaa ja ilman varusteita, ja jotka sen seurauksena paleltuvat pahasti, ovat lopulta itse vastuussa hölmöilystään. Onko väärin sanoa heille: mitäs läksit?
Vanhempien ongelmia pitäisi aina ymmärtää, kenenkään vanhemmuutta ei saa kritisoida, ja yhteisiä resursseja pitäisi aina riittää paikkaamaan vanhempien huonoja valintoja. Pidetään yllä illuusiota, että kuka tahansa voi olla vanhempi, että vanhemmuus on kaikille hyvä asia. Yksilöllä ei tunnu olevan mitään vastuuta omista valinnoistaan, vaikka ne vaikuttavat myös muiden elämään.
Minulle, joka näkee vanhemmuuden sellaisena kuin se on – vapaaehtoisena elämäntapavalintana – julkinen keskustelu vanhemmuuden asemasta on välillä todella turhauttavaa.
Miten te muut (pysyvästi tai tilapäisesti) lapsettomat olette seuranneet näitä keskusteluja?
Kommentit (118)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:24"]
Eihän ihminen ole robotti tai täysin muuttumaton ja ympäristöstään irrallaan oleva objekti. Vahvankin itsetuntemuksen omaava ihminen voi muuttua radikaalisti ja totuus on, ettei yksikään meitä tiedä miten reagoimme uusissa tilanteissa.
Minä olen aina ollut lapsirakas ihminen. Hoitanut muiden lapsia työkseni ja huvikseni. Asuin nuorempana jopa 1,5 vuotta ulkomailla perheessä lapsia hoitamassa. Tapasin myöhemmin mieheni, rakastuin ja päätimme yhdessä tehdä lapsen. Lapsi oli haluttu ja toivottu. Se mitä en voinut enkä kyennyt ennustaa oli sairastumiseni synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Tiesin toki, että jotkut sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta jos sen perusteella jätetään lisääntymättä, ei kukaan enää tee lapsia.
Jos siis haluat sanoa minulle, että mitäs läksit, niin anna mennä. Ymmärrän, että kokemusmaailmasi ja ymmärryksesi on vielä varsin suppea ja pieni.
[/quote]
Kuinka yleistä se on? Eikä keskustelu koske nyt vain sitä kokemaasi masennusta, vaan jatkuvaa käsi ojossa seisomista, ja yhteiskunnan apuun huutamista.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:24"]
Eihän ihminen ole robotti tai täysin muuttumaton ja ympäristöstään irrallaan oleva objekti. Vahvankin itsetuntemuksen omaava ihminen voi muuttua radikaalisti ja totuus on, ettei yksikään meitä tiedä miten reagoimme uusissa tilanteissa.
Minä olen aina ollut lapsirakas ihminen. Hoitanut muiden lapsia työkseni ja huvikseni. Asuin nuorempana jopa 1,5 vuotta ulkomailla perheessä lapsia hoitamassa. Tapasin myöhemmin mieheni, rakastuin ja päätimme yhdessä tehdä lapsen. Lapsi oli haluttu ja toivottu. Se mitä en voinut enkä kyennyt ennustaa oli sairastumiseni synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Tiesin toki, että jotkut sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta jos sen perusteella jätetään lisääntymättä, ei kukaan enää tee lapsia.
Jos siis haluat sanoa minulle, että mitäs läksit, niin anna mennä. Ymmärrän, että kokemusmaailmasi ja ymmärryksesi on vielä varsin suppea ja pieni.
[/quote]
Kuinka yleistä se on? Eikä keskustelu koske nyt vain sitä kokemaasi masennusta, vaan jatkuvaa käsi ojossa seisomista, ja yhteiskunnan apuun huutamista.
[/quote]
Synnytyksen jälkeinen masennus on sairaus, joka vaatii hoitoa. Varsinaisesta synnytysmasennuksesta kärsii arviolta 10-26 % äideistä. Se merkitsee Suomessa noin
6 000-15 600 sairastunutta äitiä joka vuosi. Synnytysmasennuksella ei ole omaa lääketieteellistä koodia eli tautiluokitusta, ja siksi arvio sairastuneiden määrästä vaihtelee. Synnytysmasennus määritellään lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi.
Useimmille masennus tulee yllätyksenä. Synnytysmasennus alkaa yleensä noin neljän viikon sisällä synnytyksestä. Joillakin se voi puhjeta paljon myöhemminkin eli useita kuukausia synnytyksen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:25"]
10-26% äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miten ennakoit sen?
[/quote]
Jaa, harrukka on iso. Linkkiä? Suomesta siis? Kiitos. Väsymys ja masennus on eri asioita. Mammojen on helppoa leikkiä uhria suomessa, ja huudella omaa riittämättömyyttään vanhemmaksi "masennuksena".
Tähän on nyt valittu lapsiperheet ja heidän tukemisensa yhteiskunnassa. Mutta aivan yhtä hyvin tähän voitaisiin valita vaikkapa terveyskeskusasiakkaat tai jokin ammattiryhmä, työttömät, eläkeläiset jne.
Vähän samalla tavalla voisi pohtia esim. vanhusten oikeudesta eläkkeeseen. Jos olet itse sössinyt elämäsi etkä nyt eläkkeellä pärjääkään, niin itse kannat vastuun. Miksi et ole kerryttänyt rahaa pankkitilillesi yli 40 työvuoden aikana? Miksi nyt yhteiskunnan pitäisi tulla apuun vain, koska olet valinnut käyttää rahasi johonkin muuhun?
Ja toisaalta ne eläkeläiset ja vaikkapa työttömät ovat usein vain vastuussa omasta elämästään mutta vanhempi on vastuussa pienestä lapsesta, joka on syytön tilanteeseen. Se, että vanhemmalla ei olekaan voimavaroja, voi tuhota sen lapsen elämän. Tätätkö haluat?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:25"]
10-26% äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miten ennakoit sen?
[/quote]
Jokaisen täytyy itse arvioida, onko valmis ottamaan tun riskin, pystyykö ottamaan sen, ja mitä tulee tehdä, jos tämä riski toteutuu. Masennukseen on saatavilla apua (ja hyvä niin), mutta on turha kuvitella, että vanhemmuudesta voisi poistaa riskielementit kokonaan. Kuten vuorikiipeily, myös vanhemmuus on aina vähän vaarallista. -ap
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:23"]
Miksi ihmisiä kiinnostaa keskustelu joka ei koske itseä? Ainutlaatuinen tilaisuus nyt kysyä kun vela on paikalla.
[/quote]
Vaikka siksi, että velat maksavat itsekkäästi raskautuneiden huikeita verorahojen kulutusta aina lapsen aikuisuuteen saakka? Jopa sen jälkeenkin?
Ja jatkuva kitinä aiheesta joka tuutista?
[/quote]Mutta nuo lapset ovat yhteiskunnan osia aivan samalla tavalla kuin sinä. Mietitkö jokaisen tapaamasi ihmisen kohdalla maksaako hän itse kulunsa? Myös sinä voit tulla kalliiksi yhteiskunnalle kun sairastut tai vammaudut. Mieti kokonaisuutta. Yhteiskunta ei kehity mihinkään suuntaan jollei uusia ihmisiä synny.
Mun vela-kaverillani on koira ja hoidan sitä koiraa aina, kun vela-kaverini haluaa lähteä reissuun tai vaikka ihan vaan baariin ja nukkua aamulla krapulaansa pois. Aika vastuutonta ottaa koira, jos ei olekaan valmis 24/7 sitä hoitamaan seuraavan 15 vuoden ajan.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:32"]
Se, että vanhemmalla ei olekaan voimavaroja, voi tuhota sen lapsen elämän. Tätätkö haluat?
[/quote]
Haluan, että ihmiset, joilla ei ole voimavaroja vanhemmuuteen, eivät hanki lapsia alunperinkään. Tähän ei päästä poistamalla yksilön vastuuta omista valinnoistaan. Jälleen kerran: lapsen hankkiminen on vapaaehtoista, luksusta. Oletuksen pitäisi olla, ettei lapsia hankita kuin painavista syistä. -ap
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:24"]
Eihän ihminen ole robotti tai täysin muuttumaton ja ympäristöstään irrallaan oleva objekti. Vahvankin itsetuntemuksen omaava ihminen voi muuttua radikaalisti ja totuus on, ettei yksikään meitä tiedä miten reagoimme uusissa tilanteissa.
Minä olen aina ollut lapsirakas ihminen. Hoitanut muiden lapsia työkseni ja huvikseni. Asuin nuorempana jopa 1,5 vuotta ulkomailla perheessä lapsia hoitamassa. Tapasin myöhemmin mieheni, rakastuin ja päätimme yhdessä tehdä lapsen. Lapsi oli haluttu ja toivottu. Se mitä en voinut enkä kyennyt ennustaa oli sairastumiseni synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Tiesin toki, että jotkut sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta jos sen perusteella jätetään lisääntymättä, ei kukaan enää tee lapsia.
Jos siis haluat sanoa minulle, että mitäs läksit, niin anna mennä. Ymmärrän, että kokemusmaailmasi ja ymmärryksesi on vielä varsin suppea ja pieni.
[/quote]
Kuinka yleistä se on? Eikä keskustelu koske nyt vain sitä kokemaasi masennusta, vaan jatkuvaa käsi ojossa seisomista, ja yhteiskunnan apuun huutamista.
[/quote]
Ehkä sinun kannattaisi määritellä aloituksessasi, että millaisesta tapauksesta puhut. Kenelle suuntaat kritiikkisi. Minä muistutin osaltani, että on olemassa valtavasti asioita, joita ihminen ei voi ennakoida. On olemassa valtavasti asioita, joiden itsessään aiheuttamaa reaktiota ei osata ennakoida.
Juuri siitä syystä meitä on täällä pallolla muitakin. Ihminen on laumaeläin. Kun yksi kaatuu, toinen nostaa. Kun vanhat, lapset, vammaiset, sairaat tai muuten heikot eivät jaksa, nuoret, vahvat ja terveet hoitavat. Tällainen on ihmisrotu luonnollisessa ympäristössään. Yhteisöllinen ja toisiinsa tukeutuva.
Toki voitaisiin jättää auttamatta niitä vanhempia, joilta vanhemmuus ei luonnistu, mutta siinä ei kärsi kukaan muu kuin lapset. Ja se olisi hirvittävän väärin.
Kukaan ei tunnu ajattelevan näiden perheiden lapsia. Aina meuhkataan vain yhteiskunnan rahoilla elämisestä. Mitä niille lapsille sitten pitäisi tehdä? Syntynyttä lasta kun ei voi jälkiabortoida, eikä raskaana olevaa naista voida pakottaa aborttiin, oli elämäntilanne mikä tahansa. Ikävä fakta, mutta niin se on.
Myös ihan normaalissa, hyvässä perheessä voi tulla ongelmia. Pitäisikö silloinkin vain antaa olla? Mitä väliä?
Tästä maasta löytyy jokaiselle se verovaroin kustannettu kohde, joka ei ole mieleinen. Sekin on ikävä fakta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:35"]
Mun vela-kaverillani on koira ja hoidan sitä koiraa aina, kun vela-kaverini haluaa lähteä reissuun tai vaikka ihan vaan baariin ja nukkua aamulla krapulaansa pois. Aika vastuutonta ottaa koira, jos ei olekaan valmis 24/7 sitä hoitamaan seuraavan 15 vuoden ajan.
[/quote]
Kuinka paljon julkisia palveluita ja veronmaksajien rahoja on käytetty kaverisi koiranomistajuuden tukemiseen? -ap
Aloittajan tekstin alkuosa oli ihan aiheellista ja paikkansa pitävää tekstiä, mutta loppuosassa tullaan kuitenkin elämäntapavalintoihin: joka on kerran valinnut lapsien hankkimisen, ei ole oikeutettu valittamaan väsymystä. Saako lapseton väsyä, masentua, sairastua ja sanoa sen ääneen, mutta silloin ei saa, jos on lapsia? Elämäntilanteissa voi olla mukana niin paljon muutakin kuin se, mitä päälle päin näkyy ja minkä ulkopuolinen tajuaa, monia tilanteita, jotka tulevat eteen ilman ennakkovaroitusta.
Totta sekin, että pieni osa lapsiperhe-elämään ryhtyneistä ei ole ajatellut eikä suunnitellut elämäänsä eteenpäin ja taloudellisien ongelmien ja siitä seuranneiden muiden ongelmien syyt voivat olla itse aiheutettujakin. Hyvin pienissä prosenteissa kuitenkin liikutaan näissä tapauksissa.
Tekeekö lapsettomuus ihmisistä itsekkäitä, vai jättävätkö itsekkäät ihmiset tekemättä lapsia. Herää kysymys, kun tätä ketjua lukee?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:32"]
Se, että vanhemmalla ei olekaan voimavaroja, voi tuhota sen lapsen elämän. Tätätkö haluat?
[/quote]
Haluan, että ihmiset, joilla ei ole voimavaroja vanhemmuuteen, eivät hanki lapsia alunperinkään. Tähän ei päästä poistamalla yksilön vastuuta omista valinnoistaan. Jälleen kerran: lapsen hankkiminen on vapaaehtoista, luksusta. Oletuksen pitäisi olla, ettei lapsia hankita kuin painavista syistä. -ap
[/quote]
Miten ihminen voi tietää voimavaransa? Se on mahdotonta. Ei kukaan voi nähdä kristallipallolla tulvaisuuteen ja ennustaa kaikki sairaudet, onnettomuudet ja vastoinkäymiset. Kukaan ei voi ennalta tietää miten oma psyyke kestää elämän kriisejä. On ignoranttia ja kapea-alaista väittää muuta.
Toki olen samaa mieltä kanssasi, että jokaisen tulee evaluoda kyvykkyytensä, mutta ennustajaksi kukaan ei voi ryhtyä. Siksi meillä on sivistysvaltio ja hyvinvointiyhteiskunta, joka auttaa silloin, kun ihmiseltä itseltään, syystä tai toisesta, lähtee siihen kyky. Ja tämä kokoomuslaisen suusta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:32"]
Tähän on nyt valittu lapsiperheet ja heidän tukemisensa yhteiskunnassa. Mutta aivan yhtä hyvin tähän voitaisiin valita vaikkapa terveyskeskusasiakkaat tai jokin ammattiryhmä, työttömät, eläkeläiset jne.
Vähän samalla tavalla voisi pohtia esim. vanhusten oikeudesta eläkkeeseen. Jos olet itse sössinyt elämäsi etkä nyt eläkkeellä pärjääkään, niin itse kannat vastuun. Miksi et ole kerryttänyt rahaa pankkitilillesi yli 40 työvuoden aikana? Miksi nyt yhteiskunnan pitäisi tulla apuun vain, koska olet valinnut käyttää rahasi johonkin muuhun?
Ja toisaalta ne eläkeläiset ja vaikkapa työttömät ovat usein vain vastuussa omasta elämästään mutta vanhempi on vastuussa pienestä lapsesta, joka on syytön tilanteeseen. Se, että vanhemmalla ei olekaan voimavaroja, voi tuhota sen lapsen elämän. Tätätkö haluat?
[/quote]
Eli työttömät ja eläkeläiset ovat itse syyllisiä tilaansa, ja ITSEKKÄÄSTI lisääntyneet lapsiperheet ajavat joka jonossa kaiken ohi, AINA!! ,koska lapset???????? Ja yhteiskunta maksaa, muista viis?
Kaikki lapsetkaan eivät kasva veronmaksajiksi. Todella tympeää itsekästä lapsiperheen mamman ajattelua. Puistattavaa.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:32"]
Se, että vanhemmalla ei olekaan voimavaroja, voi tuhota sen lapsen elämän. Tätätkö haluat?
[/quote]
Haluan, että ihmiset, joilla ei ole voimavaroja vanhemmuuteen, eivät hanki lapsia alunperinkään. Tähän ei päästä poistamalla yksilön vastuuta omista valinnoistaan. Jälleen kerran: lapsen hankkiminen on vapaaehtoista, luksusta. Oletuksen pitäisi olla, ettei lapsia hankita kuin painavista syistä. -ap
[/quote]
Ihan turha sitä on täällä kertoa. Pissikset hankkivat vauvan 2kk seurustelun jälkeen koska se on niin söpö ja sitten sen voi pukea pinkkiin hamoseen! Kun se vähän kasvaa ja alkaa uhmaamaan niin hankitaan toinen ihkusöpövauva. Satujen lukeminen, mitä se on? Ne voi istuttaa telkkarin eteen kasvamaan ja jos ne käyttäytyy huonosti, se on opettajan ja kelan vika kun se ei anna tarpeeksi rahaa
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:37"]
Totta sekin, että pieni osa lapsiperhe-elämään ryhtyneistä ei ole ajatellut eikä suunnitellut elämäänsä eteenpäin ja taloudellisien ongelmien ja siitä seuranneiden muiden ongelmien syyt voivat olla itse aiheutettujakin. Hyvin pienissä prosenteissa kuitenkin liikutaan näissä tapauksissa.
[/quote]
On täysi myytti, etteikö ongelmia voisi ennustaa etukäteen. Tosiasiassa ongelmat voidaan ennustaa jopa masentavan hyvin: huono-osaisuus periytyy, elämänhallintataidot periytyvät, alkoholismi periytyy, vanhemmuuden mallit periytyvät, sosioemotionaaliset ongelmat periytyvät. Silti kukaan ei kyseenalaista lasten hankkimista elämäntapavalintana, vaan päin vastoin lisääntymistä ihannoidaan ja siihen kannustetaan. -ap
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:25"]
10-26% äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miten ennakoit sen?
[/quote]
http://www.aima.fi/masennus.html
Jaa, harrukka on iso. Linkkiä? Suomesta siis? Kiitos. Väsymys ja masennus on eri asioita. Mammojen on helppoa leikkiä uhria suomessa, ja huudella omaa riittämättömyyttään vanhemmaksi "masennuksena".
[/quote]
Lapsettomathan eivät ikinä kuluta verovaroja, he vain tuottavat niitä marttyyrimaisesti.
Vähän väsytti kun en kolmeen vuoteen nukkunut kuin pari tuntia, herätys ja taas parin tunnin rauha ja taas herätys...kävin myös töissä. Selvisin.