Lue keskustelun säännöt.
Ei enää ikinä Subwayhin
23.11.2014 |
Kävin tänää ensimmäistä kertaa subwayssä.
Astuessani ravintolaan tunsin jo kuumotuksen ja mietin, että vielä ei oo liian myöhäistä perääntyä "pitää mennä moi". Kuitenkin eteisestä päästyäni nielaisin ja astuin peremmälle myymälään, olin kuitenkin ainoa asiakas joten "pikku moka" tilauksessa tuskin haittaa eivätkä ihmiset pääsisi nauramaan.
Kävelin suoraan siihen kassalle ja sanoin neidille että "yks tommonen päivän subi". Tässä vaiheessa myyjä katsoi minua hieman epäröivästi päästäen "eeeeh :E" äänähdyksen. Vaikka ravintola oli tyhjä, tunsin kuinka seinätkin rupesivat tuijottamaan minua, lävistäen katseillaan kehoni kuin miekat. Sykkeeni oli varmaan valehtelematta 180 ja tunsin, kuinka veri pakkautuu päähäni. Aika pysähtyi.
Myyjä neuvoi minua kävelemään linjaston päähän ja kertomaan haluamani leivän täytteet kolleegalleen (joka ei ollut siellä missä piti!). Kuittasin tilanteen sanomalla "ahaa" ja kävelin lasivitriinien päähän, jossa näinkin lapun "Valitse leipä". Koitin tuskaisesti miettiä mikä niistä leivistä on se, joka mainoskuvassakin on. Tätä miettiessäni taakseni ilmaantui ihmisiä jonottamaan ja pian tämä leiväntekijäkin ilmaantui paikalle.
Sanoin reippaasti että "moro tommonen vaalea seesam", oletin että tämä riittäisi tässä vaiheessa, mutta ilmeisesti ei riittänyt. Myyjällä oli tyhjä, mutta odottava ilme. Jälleen tunsin kuumotuksen ja veren pakkautumisen päässäni "miksi en päästäny noita ennen mua...". Myyjä kuitenkin korjasi tilanteen kysymällä minkä aterian otan. Osasin sanoa päivän subi (joka muuten oli spicy italian), jonka jälkeen tuli lisäkysymys "puolikas vai kokonainen". Taas olin erittäin hämmilläni, miksi tahtoisin puolikkaan patongin (Mietin siis päässäni, että puolikas meinaisi yhtä puolta patongista, eli poikittain leikattua), päädyin siis kokonaiseen, kunnes hetkeä myöhemmin hiffasin että ei *******, sehän on toi iso leipä. En kuitenkaan viitsinyt korjata että tahdon pienemmän koon. Vannoin, että nyt loppu menee kuin vettä vaan.
"Paahdetaanko?", "paahdetaan vaan". Jes, tiesin että tää on helppoo. Koitin nopeasti lukea vitriinistä ohjeita, kuinka toimin seuraavaksi, mutta jotenkin kuumotus painoi vielä päätä ja ajatteleminen oli vaikeaa, tahdoin vain kadota. Nyt oli vihannesten aika, tarkoitukseni oli ottaa kaikkia, paitsi suolakurkkua. Aloin siis luettelemaan yksitellen kasvisten nimiä, kunnes viimein tajusin, että olisin voinut sanoa "Kaikki paitsi suorakurkku". Myyjällä oli jostain syystä hieman vittuuntunut ilme ja takana oleva naputteli jalalla maahan. Ei varmaan tarkoituksella, mutta tiesin sisimmissäni, että vika on minussa.
"Mikä kastike?" Pyysin luettelemaan soossit, nyökkäsin aina ymmärtäväisesti kun kastikkeen nimi kerrottiin, otin kuitenkin sen ensimmäisen sanomalla "tota tossa" ja osoitin sormella. Toki se oli varmaan vaikeaa hahmottaa, mihin osoitin, mutta pienen tuumailun jälkeen myyjä kysyikin "Niin siis tämä eka?", vastasin kyllä.
Öljyn, pippurit sun muut jutut skippasin ihan mallikkaasti. Viimein pääsin kassalle jossa tuotettani paketointiin jo muovipussiin, vaikka olisin syönyt sen paikan päällä, en kuitenkaan viitsinyt ruveta siinä neuvottelemaan vaan hyväksyin kohtaloni, ehkä minusta haluttiin eroon? Haisinko liian pahalle? Onko minunlaiset tervetulleita ravintolaan? Näitä kysymyksiä päässäni pyörittäen en kuullut mitä myyjä minulta kysyi, joten jouduin kysymään "Anteeks mitä?". Myyjä tahtoi tietää otanko ateriana, sanoin että kyllä. Pian hän luettelikin kaikki mahdolliset ateriavaihtoehdot, joista ymmärsin vain sanan jogurtti. Ilmeisesti niitäkin on useampi vaihtoehto kuin yksi. Seuraavat hetket menikin aivan pimennossa, kuumotus oli jo hieman laskenut, mutta soijaa pukkas eikä helle auttanut ei niin pätkääkään. Sain jonkun helvetin viljajogurtin ja tyhjän kupin.
Maksoin ostokset ja mietin hetken, että mitä ****** mä tyhjällä mukilla. Epäröiden kuitenkin sanoin "niin se limu?" ja myyjä neuvoi minut juomapisteelle, jossa toimi itsepalvelu limuhana. Laitoin kupin täyteen raikasta ja ravitsevaa kokista, mutta tajusin liian myöhään, että enhän mä tota voi kantaa ulos myymälästä ilman läikyttämästä puolia lattialle. Niitä kansiakaan ei ollut missään, enkä varmasti kysy enää yhtään ***** mitään. Hörppäsin kupistä noin desin, jotta varmasti pääsen turvallisesti ulos.
Ulkona harmittelin, että missä mä tän kehtaan syödä, kotiinkin on matkaa. Istuin semmoselle betonitasolle ja avasin kääreet. Noin puolet sisälmyksistä kaatui rinnuksille. Päätin, että ***** ihan sama, otin haukun, en pitänyt, heitin leivän roskiin ja kävelin kotiin.
Ei enää ikinä subwayhyn. ***** että on elämä vaikeeta.
Kommentit (210)
Voi hyvänen aika. Mä ymmärrän, että uudet tilanteet ahdistaa, mutta leivän tilaaminen Subwayssa ei kyllä saisi aikuiselle olla ylivoimaista.
Ja sitten se tärkein. Ihmiset eivät aina katso sinua, he miettivät omassa päässään kuinka kaikki muut katsovat heitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Subway kuuluu kategoriaan ihmeelliset mestat, joissa ensikertalaisen kannattaa käydä kokeneemman kanssa.
Miten oikeasti voi olla noin avuttomia ihmisiä, jos subin osto tai videon vuokrauksen teko pelottaa.
Ekan kerran pitää rohkeasti kysyä apua. Toinen kerta on paljon helpompi juttu.
En jaksanut lukea loppuun, kun oli niin tarkasti pitänyt selittää kaikki leivänmuruNI ja pippuriNI. Minusta Subissa on helppo asioida. Valitsen usein hunajaleivän, tonnikalatäytteen ja salaatit ilman tomaattia. Paahdettuna leipä on hyvää. Ilmeisesti valinta on joillekin älyä haastava ja viisaiden tehtävä, jonka välissä on mahdotonta hengittää ja hymyillä myyjälle takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:29"]
En jaksanut lukea loppuun, kun oli niin tarkasti pitänyt selittää kaikki leivänmuruNI ja pippuriNI. Minusta Subissa on helppo asioida. Valitsen usein hunajaleivän, tonnikalatäytteen ja salaatit ilman tomaattia. Paahdettuna leipä on hyvää. Ilmeisesti valinta on joillekin älyä haastava ja viisaiden tehtävä, jonka välissä on mahdotonta hengittää ja hymyillä myyjälle takaisin.
[/quote]Et nyt ilmeisesti tajunnut pointtia. Oliko sinusta ensimmäisellä kerralla helppo asioida ilman kaverin apua siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin menisin ap:n tapaan siihen halpaan, että kuvittelisin päivän leivän olevan valmis paketti ilman mitään miettimistä..
Niillä pitäisi olla joku "pikavalinta" ummikoille ja harvoinkäyville, joille nyt oikeastaan on ihan sama onko leipä seesamileipää ja paahdettua tai ei, ja menisi kastikkeet ja öljyt suosituksen mukaan. Eli itse valitsisi vain ne lisukerehut sinne väliin, kaikki muut tulisi annettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmäkään käy, kun sieltä ei saa gluteenitonta patonkia "Emme ole vielä löytäneet sopivaa gluteenitonta tuotetta, mutta voit tuoda tänne oman leipäsi, niin voimme täyttää sen" on ollut jo vuosikausia vastaus gluteenittoman leivän puuttumiseen. :DDD
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:13"]
Hitto että rupes ahistamaan jo tämän lukeminen :D Mulla on kans kammo tällasia "miljoona vaihtoehtoa"-tilanteita kohtaan, ei safkan ostamisen tarvis olla niin hemmetin vaivalloista.
[/quote]
Nyt ollaan kuitenkin Suomessa. Mua on joskus ahistanut ulkomailla Mäkkärissä, kun sönkkäät enkuksi ja vastapuoli ei osaa oikein sitäkään kieltä ja tenttaa huonolla englannillaan limukokoja ja vaihtoehtoja. Siinä on joskus oltu vähän sormi suussa.
[/quote]Missä maassa ei vuonna 2014 osata englantia? :D :D :D :D
[/quote]
Aika monessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:28"]
Miten oikeasti voi olla noin avuttomia ihmisiä, jos subin osto tai videon vuokrauksen teko pelottaa. Ekan kerran pitää rohkeasti kysyä apua. Toinen kerta on paljon helpompi juttu.
[/quote]
Ei ole kyse avuttomuudesta, jos on esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko yhdistettynä paniikkihäiriöön.
lol tää ketju on kopioitu suomi24 sivulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:13"]
Hitto että rupes ahistamaan jo tämän lukeminen :D Mulla on kans kammo tällasia "miljoona vaihtoehtoa"-tilanteita kohtaan, ei safkan ostamisen tarvis olla niin hemmetin vaivalloista.
[/quote]
Nyt ollaan kuitenkin Suomessa. Mua on joskus ahistanut ulkomailla Mäkkärissä, kun sönkkäät enkuksi ja vastapuoli ei osaa oikein sitäkään kieltä ja tenttaa huonolla englannillaan limukokoja ja vaihtoehtoja. Siinä on joskus oltu vähän sormi suussa.
[/quote]Missä maassa ei vuonna 2014 osata englantia? :D :D :D :D
Minulla on paniikkihäiriöön lääkitys, ja muutenkin paniikkihäiriö on pahana, eikä silti Subwayssä käynti ole miulle noin vaikeaa :D 15cm tonnikalasubi, hunajakaura, saa paahtaa, kaikki paitsi sipuli ja tomaatti, ei majoneesia ja juoma vielä ja syön täällä. En toisin ole käynyt enää pitkään aikaan, niin en muista meneekö tuo järjestys just tuolleen, mutta melkein :D Enkä koskaan itse jaksa keskittyä siihen, mitä edellä oleva tilaa. Mokaa jos mokaa, en huomaa, en keskity.
Ap, sinulla on varmaan sosiaalisten tilanteiden pelko? Subwaylta tilaaminen on ihan helppoa kun on saanut vähän kokemusta ja tietää ennalta mitä kysytään seuraavaksi. Sinulla on nyt eka kokemus takana ja jatkossa olisi paljon helpompaa.
Ap, mikä on sun äo?! Siinä linjaston yläpuolella lukee ihan selvästi missä järjestyksessä tehdä mitäkin. Ei pitäis olla noin vaikeeta.
Toivottavasti et tosiaan astu IKINÄ jalallasi Subwayhin, koska tällaista normaalijärkistä asiakaista aina vituttaa kun siinä on edessä joku kaltaisesi lukutaidoton imbesilli tilaamassa. Kiitos päätöksestäsi. Se on ihan oikea.
Minulla samanlainen kokemus, olin ekaa kertaa lasten 10 ja 12v kanssa. Vanhempi lapsi kinusi sinne, en yhtään edes tiennyt, että millainen systeemi siellä oikein on.
Eli kaikki nämä valintajutut x3 plus etten kuullut mitään! Siellä hurisi joku hemmetin ilmastointilaite niin kovalla. Jouduin koko ajan kysymään anteeksi mitä? Myyjä oli todeeella v*ttuuntunut. Lisäksi olin juuri sen pituinen ja myyjä myös, että se hemmetin tiskin reuna oli myyjän suun edessä eli en pystynyt edes huulilta lukemaan. Kun pääsimme pöytään, lapset kysyvät että miksi sä äiti olet niin vihainen? :D
Vanhempi lapsi asioi siellä jo yksin ja osaa varmasti toimia mutta minua ei sinne toista kertaa saa.
Että terveisiä vaan Tapiolan Subiin!
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:13"] Hitto että rupes ahistamaan jo tämän lukeminen :D Mulla on kans kammo tällasia "miljoona vaihtoehtoa"-tilanteita kohtaan, ei safkan ostamisen tarvis olla niin hemmetin vaivalloista. [/quote] Nyt ollaan kuitenkin Suomessa. Mua on joskus ahistanut ulkomailla Mäkkärissä, kun sönkkäät enkuksi ja vastapuoli ei osaa oikein sitäkään kieltä ja tenttaa huonolla englannillaan limukokoja ja vaihtoehtoja. Siinä on joskus oltu vähän sormi suussa. [/quote]Missä maassa ei vuonna 2014 osata englantia? :D :D :D :D
[/quote]
Prahassa ja Budapestissä oon käynyt joskus kymmenen vuotta sitten ja ei kovin hyvin puhuttu englantia kummassakaan.
Kyllä mää ainakin oon kysynyt, että miten tää toimii, en oo ennen käynyt. Ja hienosti oon saanut palvelua. :) Oon myös kysellyt kaikkea muutakin. Nyt siellä on esim. uus juusto. Kysyin, että millainen se on. Olen kysynyt myös, että mitä kastiketta suosittelee jos olen ottanut jonkun uuden täytteen, mitä en aiemmin ole ottanut.
Miksi joku häpeää kysymistä? Mä meen melkein aina uudessa kaupassa heti myyjän luokse, jos etsin jotakin tiettyä. Kysyn paljon, koska voin!