Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Olen lähes 3kymppinen naisihminen. En voi sanoa muistavani mitään, mutta jos edellisiä elämiä on ollut, olen melko varma että olen asunut usa:ssa, jossain keskilännessä. Aina kun joku mainitsee maissipellot, pitkät aavikkotiet, alkeelliset pikkukylät, hevoset yms, ihoni menee kananlihalle. Hirveä palo sinne keskelle "ei mitään". Olen todella pelokas kaikkea terrorismia ja sotia kohtaan (venäjän hyökättyä ukrainaan en ole nukkunut yötäkään hyvin kun näen painajaisia että joku hyökkää tekemään pahaa minulle tai perheelleni), veikkaan siis että minulle on tapahtunut jotain pahaa. Toisaalta, hiljattain tuli tv:stä dokumentti amerikan orjista. Jotenkin kolahti. Uskon olevani vanha sielu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:11"]
Se ei ole höpöä. Noo olen itse venäläinen ja olen asunut Suomessa melko kauan,mutta olen lapsena ollut tosi kiinnostunut juuri just Suomesta,luin Kalevalakiin monta kerta ja pidin sen kirjan aina sänkyni vieressä..siis venäjänkielinen Kalevalan,minun vanhemmat oliva ihmeissään että miten pieni lapsi voi olla niin umpirakastunut naapurinmaa jossa e eds koskaan käynyt??? Noo menii muutama vuotta,löysin miehen ja hän sattumalta oli suomalainen,menin naimisiin ja muutin tänne.Muistan ekatunne rajanylitettynä että minä pääsin kotiin,tunne oli sellainen tosi vahva;OLEN KOTONA. Muutaman vuoden kuluttua tämä tunne muuttui riesaksi koska melko vaikean rasismin takia en enää halunnut kuulua tänne,mutta vahvatunneside tähään maahaan on jäänyt ja aina vain löytänyt jotain ihanaa Suomessa-mulla on hyviä ystäviä eikä meidän suhde kärsinyt edes tämän Ukrainan kriisin myötä!!! Vaikka olen venäläinen joka rakastaa entinen kotimaani joka tippa myöten olen venäläinen. Sitten ystäväni neuvoi minua mennä regressioterapiaan,se on tapaa jollan avulla palataan entisia elämiä. Ja nyt se selvisikiin että olen asunut Suomessa 1830 sunnilleen,minulla oli isä-ruotsinkielinen,äitiä ei ollut,isä oli opettaja ja meillä oli ihan mukava elämä. Sitten olin kesällä maalla ja koska rakastin ratsastusta niin isä hommaisi minulle hepan. Heppa oli ruskea ja rakastin siitä valtavasti, ja vielä talon vieressä kasvoi sireenia-valkoisia ja liilan värisiä ne kukkii kevällä ja tuoksui niin hurmaavan ihanasti-siinä elämässä olin rakastettu lapsi ja vaikka me ei oltu rikkaita niin silti olin tavattoman onnellinen. Muistan tai sain nähdä terapiassa kuolemani. Toin hevosen ratsastamisen jälkeen talliin ja rupesin harjaa ja juottaa ja kun pyörin se ympärille niin pihasta kuului joku kova ääni ja mun heppa pillastui ja potkii mua mahaan kova takajalkaan.. sen jälkeen en enää muistanut mitään mutta sitten muistan että katson itseään YLHÄLTÄ KATOLTA ...heppa syylisenä seisoi vieressa ja ravisti hännänsä...mustan etten olisi halunnut lähteä...elämäni ihan vain loppui-yks kaks.
[/quote]
No niin palsta-Sherlockit, selvitetäänpä tää faija :) Tummennetuista kohdista saa johtolankoja, kyseessä siis ruotsinkielinen opettaja 1830-luvulla. Koska kirjoittaja mainitsee syreeninen kukkineen keväällä, epäilisin että asuivat eteläisessä Suomessa koska syreeni yleensä kukkii kesäkuussa. Kenties jokin hyvin kuuma kesä, jolloin kukkiminen on aikaistunut? Onko jostain saatavilla säätietotoja tuolta ajalta?
Kalevala on julkaistu 1835, eli tapahtumat voisi ajoittaa välille 1835-40?
P.S. Aivan sama onko kirjoittaja trolli, tämä on vain hauskaa
Lapsesi on terve. Tuollaisia lapsia on ollut aina. Kokoa hänen puheensa esim. nauhalle. Hän lopettaa jossain vaiheessa ja unohtaa joko kokonaan tai liki kaiken, mutta noista jää hänelle kaunis muisto.
Uskon jälleensynntymiseen.
Minusta on tosi mieinkiintoista ja lohduttavaa tietää että elämä jatkuu, kiitos että ihmiset täällää haluavat avautua ja tuntea asioita joista vaijetaan,tosi ihmellista ettei ihmisten kokemukseista saa puhua ja pidetään aivan hulluina ...ehkä omien kokemuksien pelosta,minullakiin oli karmivaa kokemus hukkumisesta joten laivoja pelkän kun ruttoa- entisessa elämässä ilmeisesti koin laivaonnettomuus, en oo varmaa mutta saattaa olla, koska muutkiin pelot ja epäilyt sain lievitettynä ja selitettynä regressioterapian avulla.
Kannustan teitä olla pelkämättä vaan kokeilla itse vaikka yrittää muista,se avartaa hirveesti ja poistaa pelkoja ja mitä olen itse kokenut niin auttaa rakasta lähimmäistä enemmään ja opettaa anteksiantoa :).
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:42"]
Mielenkiintoista. Mä ole ollut aina varma että olen edellisessä elämässä asunut jossain maaseudulla isohkossa maalaistalossa 1800-luvulla. Monesti tullut sellainen kaipuu että pitäisi päästä kuljeskelemaan pitkin peltoja jossa kasvaa pitkää vilja jne.. Toisaalta myös laivaonnettomuudet ovat olleet sellaisia joista olen aina ollut kiinnostunut ja niistä tulee jotenkin kauhean ns tuttu tunne että tuon minäkin olen kokenut.
[/quote
Hei vau. Munki tekee monesti mieli suklaata ja vaatteita ja olen vähän laiska! Olen siis ollut joku korkea-arvoinen naisihminen edellisessä elämässäni. Korkeat paikat on aina vähän pelottaneet eli olen selvästikin pudonnut kuolemaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni kertoi noin kolme vuotiaana kuinka auto ajoi hänen päälleen kun hän oli pikku poika. On aina ollut hyvin poikamainen ja leikkinyt vain poikien leluilla ym.
Kyllä on kertonut. Poikani oli entisessä elämässään Manalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollu toisen rintani pois leikannu amatsoni. Mikän ei tunnu sillain omalta kun kovat tilanteet ja taistelu yleensä. Anti tulla kerralla. :)
79: hän kertoi lukeneensa kalevalaa nykyisessä elämässään ollessaan lapsi, eituolloin 1830-luvulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässäkin ketjussa nyt jotkut Pietarin trollit asialla? Tarkoituksenaan saada ihmiset uskomaan, että oikeasti me ollaan kaikki venäläisiä. Jos ei muuten niin ainakin edellisessä elämässä.
Minä en väitän että olisinlukenut Kalevala ennen Suomessa asuessaan!!! Minulle Kalevala oli muista entisesta elämästä-Kalevalassa mainitaan mm suomalainen ruoka ja tapaelää, ja suomalainen luonto-kalliot ja järvet kuvataan tarkasti ja kauniisti, kuvataan myös männyt ja kuuset ja kukat ja myös asuinaluet-kylät ja arkielämä,sen takia tuntin vetoo Kalevala kohtaan :).
Ja olkoot vaikka sireenit kukkii kesäkuun alussa onhan kesäkuun alku melken kevät,ei kai tää on kahdesta viikosta kiinni vaan ikimuistoisesta tunnelmasta ja tiedosta siitä mitä oikeasti oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän sama asia kuin kaksosten välinen henkinen kytkös. Olen myös lukenut jotain siitä, kuinka kaikissa ihmisissä on pieni osa soluja/geenejä (en ole aivan niin perehtynyt tähän että saisin termit kuntoon ;)) jotka ovat periytyneitä satojenkin vuosien takaa. Meissä kaikissa on siis osia muista ihmisistä ja olennoista, eivät ihmiset synny taikapölystä. Ja tosiaan, kun jälleensyntymistä ei olla voitu varmasti todistaa valheeksi ja osa tiedemiehistäkin myöntää jonkin sen suuntaisen olevan mahdollista, niin miksei saisi pitää hieman hauskaa ja antautua mielikuvituksen/muistojen vietäväksi, ei siitä ole kenellekkään mitään haittaakaan?
Itse olen monesti ihmetellyt, miksi pelkään niin järkyttävän paljon raajojen, erityisesti jalkojen menettämistä. Siis näen mielessäni tilanteita, joissa näin voisi tapahtua ja joskus jopa tunnen heikkoa pistelyä ja syvää ahdistusta. En ole koskaan tuntenut ihmistä jolle näin olisi käynyt, enkä tiedä mistä näin syvä pelko voisi juontaa juurensa. Lapsena myös yllätin vanhempani Kreikassa, kun osasin kertoa mitä kreikankieliset kyltit yms. sanovat. Olen aina kaivannut ortodoksikirkkoon - tiesin lapsesta asti jotain heidän riiteistään, vaikken ollut koskaan heidän kirkoissaan käynyt eikä perheeni muutenkaan ole uskonnollinen. Olen myös lapsesta asti pitänyt turkiksista, äitini mukaan rauhoituin aina taljaan käärittynä :D Tunnen myös syvää vetoa Venäjälle, olen pienestä asti paennut unissani vainoajia ja pienenä eräässä Venäjän keisarin palatsissa vieraillessani totesin, että tämä on minun kotini, muistin jopa siniset tapetit, joista nykypäivänä oli näkyvissä enää pieni pala ylimmässä kerroksissa. Ehkäpä olen jokin ortodoksipakolainen, kukapa tietää?
Niin mutta on mahdollista että olet lukenut Kalevalaa sen ilmestyessä, jos et muista tarkkaa kuolinvuotta. Eli 1830-40 välille voisi tapahtumat ajoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:10"]
Onko tässäkin ketjussa nyt jotkut Pietarin trollit asialla? Tarkoituksenaan saada ihmiset uskomaan, että oikeasti me ollaan kaikki venäläisiä. Jos ei muuten niin ainakin edellisessä elämässä.
[/quote]
Mee rasisti pois! Ennemmin tänne otetaan venäläisiä ihmisiä juttelemaan kuin jotain foliohattuisia persuja.
Kaksostutkimukset ovat mielenkiintoisia, yhdessäkin Yle:llä tulleessa dokumentissa kaksoset laitettiin eri huoneisiin. Toiselle laitettiin mittaavat anturit, ja toista kaksosta säikyteltiin toisessa huoneessa esim. paiskaamalla lautasia lattiaan jolloin tyttö hätkähti. Uskomatonta oli, että antureissa oleva kaksonen reagoi (syke nousi tms.) täsmälleen samaan aikaan kuin toisessa huoneessa oleva hätkähti.
Joo siis, mun lapsi on varmasti ollut edellisessä elämässään samovaari, aina teetä litkimässä ja hokee jotain tsaita. Toinen on varmaan ollut maatuskanukke, laulaa aina että "Venäjän maa toi lapsilleen vanhoja mummoja" ja pukee kukkahuivin päähänsä. Kolmas lienee ollut Rasputin, kertoilee aina yksityiskohtia tsaarittaresta ja hovielämästä.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:10"]
Onko tässäkin ketjussa nyt jotkut Pietarin trollit asialla? Tarkoituksenaan saada ihmiset uskomaan, että oikeasti me ollaan kaikki venäläisiä. Jos ei muuten niin ainakin edellisessä elämässä.
[/quote]
Mee rasisti pois! Ennemmin tänne otetaan venäläisiä ihmisiä juttelemaan kuin jotain foliohattuisia persuja.
[/quote]
Trollitehtaassako näin opetettiin kommentoimaan, kun paljastutte?
Nää on hirveen jänniä juttuja kyllä, oli sitten totta tai ei :) Itsellä ei noin selkeitä muistoja koskaan ole kai ollut, mutta välillä tulee todella selkeitä tunteita, kuin olisin joskus tehnyt jotakin, vaikken oikeasti ole. Siis vähän kuin deja vu, mutta ei kuitenkaan. Vaan tunne tulee ilman, että se tapahtuu uudelleen. Esim. pikkulapsena olin aivan satavarma että olen joskus taaperona pudonnut alas portaita, siis se oli todella selkeä mielikuva tapahtuneesta, enkä millään ollut uskoa, kun vanhempani sanoivat, ettei niin ole oikeasti koskaan käynyt. Mutta saattaahan tietenkin olla, että olen esim. nähnyt tuollaisesta unta, joka vain tuntuu todelliselta muistolta... Ei voi tietää :) Samoin vähän vanhempana lapsena, olin jossain missä oli tupakoivia ihmisiä (lähipiirissäni ei kukaan polttanut, joten en ollut tottunut siihen), sain yhtäkkiä todella vahvan mielikuvan, että olisin joskus polttanut sikaria! :D Siis pystyin ihan maistamaan miltä se maistuisi, näin välähdyksen vanhasta huoneesta ja takasta jonka ääressä istuin polttelemassa... Nämä ovat todella jännittäviä kokemuksia, tosin aikuisena niitä ei tule enää yhtä usein kuin lapsena. En ihan täysin itsekään usko niihin, koitan etsiä järkevää selitystä, kuten tuo että ne olisi unesta tms. Mutta olisi kyllä kiva uskoa uudelleensyntymiseen, se on mielestäni jotenkin lohdullinen ajatus :)
Meidän poika on myös asunut Neuvostoliitossa edellisessä elämässään. Pelästyy aina pahanpäiväisesti, jos jossain joutuu jonottamaan. Tuijottaa lasittunein silmin eteensä ja hokee "Onko pakko jonottaa? Leipä on kuitenkin loppu. Maitokin on loppu. Ei ole taaskaan ruokaa. " Eläviä muistikuvia siitä, että kotona oli kaikki paikat väärällään silitysrautoja, äidin palkat tehtaasta. Ei ruokaa.
Täällä taitaa nyt olla vaan yksi sama hullu kertomassa tarinoita, joissa muka muidenkin lapset on hirveästi kertoneet samanlaisia stooreja :-D sekopää-apn yksinpuhelua puolet keskustelusta!