Liika mukavuudenhalu bilettämisineen on se syy, miksi lapsia ei haluta

Huomaa kyllä että joillain on hirmuinen kaipuu bilettämiseen kun siitä pitää jatkuvasti jankata, mutta tuskin kukaan jättää lasta oikeasti hankkimatta ihan vaan dokaamisen vuoksi. On taas niin puhkikulunutta höpönlöpöä ettei mitään rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä että joillain on hirmuinen kaipuu bilettämiseen kun siitä pitää jatkuvasti jankata, mutta tuskin kukaan jättää lasta oikeasti hankkimatta ihan vaan dokaamisen vuoksi. On taas niin puhkikulunutta höpönlöpöä ettei mitään rajaa.

Kun on itsellä ollut rankkaa käskytettynä rivisynnytyskoneena taikka jäi perhe saamatta, niin pitää se kostaa.

Ainakin yrittää, jos vaikka se kurjuuden sosialisointi ja maksimointi saattaisi vahingonilona hiukan helpottaa.

Ap puhukoon vain ja ainoastaan omasta puolestaan, ja siitä puhe, mistä puute. Ketään ei kiinnosta tollo-ap:t.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole naista

M30

Tässähän se tärkein syy tuli esille. En ole vielä koskaan tavannut naista, joka olisi vaimomateriaalia, joten en ole päässyt lastenteossa tai missään muussakaan edes alkuun.

Semmosta siis kuin mamma oli: kävi töissä, siivosi ja hoiti lapset samalla kun isä piereskeli sohvalla. Muunlaisia naisia kun on ihan varmasti tarjolla. Pitäisi vain saada sen suomalainen "itsenäinen" nainen eli kotiorja hyysääjä paapoja.

Omituinen tulkinta. Lähtökohtaisena tavoitteena on ollut löytää ihan tavallinen opiskelijatyttö, joka tykkää viettää aikaa yhdessä, pitää itsensä hyvässä kunnossa, ei harrasta irtosuhteita ja on lapseton, mutta haluaa vielä perheen — kaikin puolin siis samanlainen kuin minäkin. Tämäkin on ilmeisesti ollut liikaa vaadittu.

Minä olin lähes nelikymppiseksi asti sitä mieltä, että en todellakaan halua lapsia. Siis todella varma ja rakastin itsenäistä elämääni. Mutta sitten kävikin niin, että rakastuin ja sain kolme ihanaa lasta. Nyt tunnen kauhua ajatuksesta, että jostain syystä tämä kaikki olisikin jäänyt kokematta. Että jotenkin se ”vanha minä” olisi pitänyt päänsä enkä olisi periaatteeni vuoksi uskaltanut heittäytyä äitiyteen. Onneksi uskalsin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämästä tuli kertaheitolla syvemmällä tavalla merkityksellistä kuin koskaan. Se oli toki merkityksellistä silloin aikaisemminkin, mutta tämä on jotain sellaista, mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Turha tätä on selittää, mun pointti vaan on se, että elämä voi yllättää. Ja sillekin kannattaa olla avoin. Mä olin 39 vuotta 100% VELA. Mutta nyt olen 3 lapsen älti. Ja aivan hiton onnellinen.

Kaikki lapsiperhe-elämässä jo ajatuksen tasolla ahdistaa. En ole koskaan halunnut omia lapsia. Hädin tuskin pystyn pitämään huolta itsestäni, stressaannun helposti, tarvitsen paljon unta, olen ailahtelevainen, en ole hoivaava luonteeltani... Olisi outoa tieten tahtoen alkaa hankkia niitä tällaisessa tilanteessa, lähtökohdat hyvälle lapsuudelle rakastavassa kodissa eivät ainakaan olisi parhaat mahdolliset.

Hansu558 kirjoitti:

Minä olin lähes nelikymppiseksi asti sitä mieltä, että en todellakaan halua lapsia. Siis todella varma ja rakastin itsenäistä elämääni. Mutta sitten kävikin niin, että rakastuin ja sain kolme ihanaa lasta. Nyt tunnen kauhua ajatuksesta, että jostain syystä tämä kaikki olisikin jäänyt kokematta. Että jotenkin se ”vanha minä” olisi pitänyt päänsä enkä olisi periaatteeni vuoksi uskaltanut heittäytyä äitiyteen. Onneksi uskalsin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämästä tuli kertaheitolla syvemmällä tavalla merkityksellistä kuin koskaan. Se oli toki merkityksellistä silloin aikaisemminkin, mutta tämä on jotain sellaista, mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Turha tätä on selittää, mun pointti vaan on se, että elämä voi yllättää. Ja sillekin kannattaa olla avoin. Mä olin 39 vuotta 100% VELA. Mutta nyt olen 3 lapsen älti. Ja aivan hiton onnellinen.

Mutta kun kaikille se ei ole mikään rationaalinen päätös ja periaatekysymys. Jos ei vaan ole koskaan halunnut lapsia vaan ajatuskin omista lapsista on lähinnä ahdistava, niin ei silloin kannata väen vängällä hankkiutua raskaaksi. Eri asia tietenkin, jos mieli ja tunteet asiasta muuttuvat.

Hansu558 kirjoitti:

Minä olin lähes nelikymppiseksi asti sitä mieltä, että en todellakaan halua lapsia. Siis todella varma ja rakastin itsenäistä elämääni. Mutta sitten kävikin niin, että rakastuin ja sain kolme ihanaa lasta. Nyt tunnen kauhua ajatuksesta, että jostain syystä tämä kaikki olisikin jäänyt kokematta. Että jotenkin se ”vanha minä” olisi pitänyt päänsä enkä olisi periaatteeni vuoksi uskaltanut heittäytyä äitiyteen. Onneksi uskalsin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämästä tuli kertaheitolla syvemmällä tavalla merkityksellistä kuin koskaan. Se oli toki merkityksellistä silloin aikaisemminkin, mutta tämä on jotain sellaista, mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Turha tätä on selittää, mun pointti vaan on se, että elämä voi yllättää. Ja sillekin kannattaa olla avoin. Mä olin 39 vuotta 100% VELA. Mutta nyt olen 3 lapsen älti. Ja aivan hiton onnellinen.

Kiva jos olet onnellinen mutta muista että jotkut velat ovat oikeasti veloja. Mulle olisi pahin painajainen saada kolme lasta tai edes yksi. Mitään syvempää merkitystä en lapsista elämääni tarvi enkä halua. N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen synnyttää lapsen, ja mies hoitaa siitä eteenpäin lapsen ja kodin, niin sitten voin suostua. Minua ei kiinnosta lastenhoito eikä kotityöt. Olen nainen.

Tilaa kreikkalainen kotimies. Entisellä naapurilla oli. Miehensä jäi aina kotiin hoitamaan kotia sekä myöhemmin (IG:n mukaan) heidän yhteistä lasta. Osasi myöskin tehdä maittavaa ruokaa 😋

Kreikkalainen suostuu mihin vain, ettei tarvitse töitä tehdä.

Ihan varmasti. Mun sisko bilettää pari kertaa vuodessa.

Olen lapseton tietoisesti. En halua tietoisesti niitä. En tupakoi ja alkoholia en käytä joten bilettämiseen en voi vedota. Tässä yhteiskunnassa pitää olla tietynlainen ja tietyt kriteerit täyttävä että olet hyvä kansalainen. Laitan muut asiat etusijalle eikä lapsilla ole paikkaa siinä. Lapsia tehköön muut.

Minä en haluaisi enää bilettää, vaan haluaisin lapsen ja olen halunnut jo monta vuotta. Lapsettomuushoidot ovat niin ruuhkautuneet, että jo ensikäyntijono on HUSin alueella 6kk. Ivf-jono myös 6kk. Lisää ruuhkia on tulossa. Kasvattaisivat näitä resursseja, minäkin haluaisin olla äiti, mutta miehestäni johtuvista syistä emme voi saada lasta ilman näitä hoitoja.

Mukavuudenhaluinen olen kyllä mutten todellakaan koe bilettämistä mukavaksi, vaan oman rauhan ja hiljaisuuden. Siksi en halua lapsia.

Hansu558 kirjoitti:

Minä olin lähes nelikymppiseksi asti sitä mieltä, että en todellakaan halua lapsia. Siis todella varma ja rakastin itsenäistä elämääni. Mutta sitten kävikin niin, että rakastuin ja sain kolme ihanaa lasta. Nyt tunnen kauhua ajatuksesta, että jostain syystä tämä kaikki olisikin jäänyt kokematta. Että jotenkin se ”vanha minä” olisi pitänyt päänsä enkä olisi periaatteeni vuoksi uskaltanut heittäytyä äitiyteen. Onneksi uskalsin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämästä tuli kertaheitolla syvemmällä tavalla merkityksellistä kuin koskaan. Se oli toki merkityksellistä silloin aikaisemminkin, mutta tämä on jotain sellaista, mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Turha tätä on selittää, mun pointti vaan on se, että elämä voi yllättää. Ja sillekin kannattaa olla avoin. Mä olin 39 vuotta 100% VELA. Mutta nyt olen 3 lapsen älti. Ja aivan hiton onnellinen.

Hyvä, että olet olet onnellinen vaikka käänsitkin kelkkasi. Kaikki eivät tosin välttämättä koskaan ailahtele. Kokematta jää sinultakin se lapsettoman aikuisen vapaa, huoleton arki. Kaikkea ei voi ikinä saada (FOMO).

Eli siis sanot että lasten hankkiminen on epämukavaa ja silti niin pitäisi tehdä? Logiikka?

Hansu558 kirjoitti:

Minä olin lähes nelikymppiseksi asti sitä mieltä, että en todellakaan halua lapsia. Siis todella varma ja rakastin itsenäistä elämääni. Mutta sitten kävikin niin, että rakastuin ja sain kolme ihanaa lasta. Nyt tunnen kauhua ajatuksesta, että jostain syystä tämä kaikki olisikin jäänyt kokematta. Että jotenkin se ”vanha minä” olisi pitänyt päänsä enkä olisi periaatteeni vuoksi uskaltanut heittäytyä äitiyteen. Onneksi uskalsin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämästä tuli kertaheitolla syvemmällä tavalla merkityksellistä kuin koskaan. Se oli toki merkityksellistä silloin aikaisemminkin, mutta tämä on jotain sellaista, mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Turha tätä on selittää, mun pointti vaan on se, että elämä voi yllättää. Ja sillekin kannattaa olla avoin. Mä olin 39 vuotta 100% VELA. Mutta nyt olen 3 lapsen älti. Ja aivan hiton onnellinen.

Tämä on kuin meidän elämästä. Meillä vaan on 4 lasta. Voisi laulaa "elämältä kaiken sain".

Nuorena biletys ja vanhempana lapset. Tosin onhan tämä aika raskasta 55-vuotiaana harrastaa ja kuskata harrastuksiin 4 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole naista

M30

Tässähän se tärkein syy tuli esille. En ole vielä koskaan tavannut naista, joka olisi vaimomateriaalia, joten en ole päässyt lastenteossa tai missään muussakaan edes alkuun.

Semmosta siis kuin mamma oli: kävi töissä, siivosi ja hoiti lapset samalla kun isä piereskeli sohvalla. Muunlaisia naisia kun on ihan varmasti tarjolla. Pitäisi vain saada sen suomalainen "itsenäinen" nainen eli kotiorja hyysääjä paapoja.

Omituinen tulkinta. Lähtökohtaisena tavoitteena on ollut löytää ihan tavallinen opiskelijatyttö, joka tykkää viettää aikaa yhdessä, pitää itsensä hyvässä kunnossa, ei harrasta irtosuhteita ja on lapseton, mutta haluaa vielä perheen — kaikin puolin siis samanlainen kuin minäkin. Tämäkin on ilmeisesti ollut liikaa vaadittu.

Joo-o. Eli siis jonkun ihanan opiskelijatyttösen olisi mielestäsi pitänyt ymmärtää säästellä itseään juuri sinulle harrastamatta koskaan irtosuhteita, ymmärtää odotella siis, että kaltaisesi upea ihana ritari saapuu jostain sumun keskeltä suhteeseen.  

Onnea vaan matkaan yksinäiseen elämääsi. Se on vähän niin kuin voi voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole naista

M30

Tässähän se tärkein syy tuli esille. En ole vielä koskaan tavannut naista, joka olisi vaimomateriaalia, joten en ole päässyt lastenteossa tai missään muussakaan edes alkuun.

Semmosta siis kuin mamma oli: kävi töissä, siivosi ja hoiti lapset samalla kun isä piereskeli sohvalla. Muunlaisia naisia kun on ihan varmasti tarjolla. Pitäisi vain saada sen suomalainen "itsenäinen" nainen eli kotiorja hyysääjä paapoja.

Omituinen tulkinta. Lähtökohtaisena tavoitteena on ollut löytää ihan tavallinen opiskelijatyttö, joka tykkää viettää aikaa yhdessä, pitää itsensä hyvässä kunnossa, ei harrasta irtosuhteita ja on lapseton, mutta haluaa vielä perheen — kaikin puolin siis samanlainen kuin minäkin. Tämäkin on ilmeisesti ollut liikaa vaadittu.

Joo-o. Eli siis jonkun ihanan opiskelijatyttösen olisi mielestäsi pitänyt ymmärtää säästellä itseään juuri sinulle harrastamatta koskaan irtosuhteita, ymmärtää odotella siis, että kaltaisesi upea ihana ritari saapuu jostain sumun keskeltä suhteeseen.  

Onnea vaan matkaan yksinäiseen elämääsi. Se on vähän niin kuin voi voi. 

Mikä tässä on omituista? Niin olen minäkin elänyt. Minkään muun vaatiminen olisi kaksinaismoralistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole naista

M30

Tässähän se tärkein syy tuli esille. En ole vielä koskaan tavannut naista, joka olisi vaimomateriaalia, joten en ole päässyt lastenteossa tai missään muussakaan edes alkuun.

Semmosta siis kuin mamma oli: kävi töissä, siivosi ja hoiti lapset samalla kun isä piereskeli sohvalla. Muunlaisia naisia kun on ihan varmasti tarjolla. Pitäisi vain saada sen suomalainen "itsenäinen" nainen eli kotiorja hyysääjä paapoja.

Omituinen tulkinta. Lähtökohtaisena tavoitteena on ollut löytää ihan tavallinen opiskelijatyttö, joka tykkää viettää aikaa yhdessä, pitää itsensä hyvässä kunnossa, ei harrasta irtosuhteita ja on lapseton, mutta haluaa vielä perheen — kaikin puolin siis samanlainen kuin minäkin. Tämäkin on ilmeisesti ollut liikaa vaadittu.

Joo-o. Eli siis jonkun ihanan opiskelijatyttösen olisi mielestäsi pitänyt ymmärtää säästellä itseään juuri sinulle harrastamatta koskaan irtosuhteita, ymmärtää odotella siis, että kaltaisesi upea ihana ritari saapuu jostain sumun keskeltä suhteeseen.  

Onnea vaan matkaan yksinäiseen elämääsi. Se on vähän niin kuin voi voi. 

Mikä tässä on omituista? Niin olen minäkin elänyt. Minkään muun vaatiminen olisi kaksinaismoralistista.

Tasa-arvohan ei tarkoita sitä, että oltaisiin samanlaisia...?

Mistä voin tietää haluanko lapsia? En tunne ketään kenellä olisi lapsia ja kuvittelen, että se muuttaisi elämäni niin täysin, että en osaisi sitä edes aavistaa.

M30