Lue keskustelun säännöt.
En jaksa olla enää isä..
30.09.2021 |
En vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Muijan kans riidellään koko ajan ja vauva on kaiken keskipiste. Ei seksiä, ei läheisyyttä. Vauva sitä vauva tätä. Joo ymmärrän toki että vauva on tärkeä ja kaikki kaikessa, mutta muija on niinku unohtanut mut. En halua tätä. 2 viikkoa takana ja unet ei paljon soittele. Ikää 18v. Mun elämä on ohi jo nyt. Muut elää ja nauttii, mä oon vankina kotona koska pitää olla vauvan kanssa. En edes tunne olevani isä.
Mitä tehdä???
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se teettää kun lapset tekevät lapsia. Mitä kuvittelit ? Että se on nukke jonka voi sysätä syrjään kun ei jaksakaan leikkiä enää ? Aloita ehkäisyn käyttö niin jatkossa ei tarvitse murehtia.
Kiitos kannustuksesta, hitto mikä nalkuttaja... Luuletko että halusin tätä? Niin, vastausta voit miettiä. Minkäs teet kun ehkäisy jäi KAKSI kertaa väliin. -.-!!!!! Huoh
Kai tiiät että oot ihan yhtä vastuussa ehkäisystä kuin nainenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeää on siis olla sekoittamatta parisuhteen vaatimuksia, ja omaa vanhemmuutta.
Jaa 2 viikkoa jo takana😅
Mutta joo, muistakaa se kortsu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä? Odottaa. Vauva-arki tasaantuu.
Trollihan tämä on, joten sen enempää ohjetta en nyt tähän hätään kirjoittele.
Samaa mieltä Trolihan taas kirjoitaa. Jos ei jaksa olla isä,ei jaksa tänne kirjoitaa! Olisi jo ajat sit häipynyt siitä kuviosta pois!
Ja sanooko 18-vuotias "huoh"??
Tunnistan aloituksen, on jo kerran ollut täällä ja veikkaan, että sama trolli taas yrittää iskeä tarinaa :D Pikku vinkkinä: jos haluaa tehdä uskottavan pro von niin ei kannata laittaa samaa aloitusta useaan kertaan av:lle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä? Odottaa. Vauva-arki tasaantuu.
Trollihan tämä on, joten sen enempää ohjetta en nyt tähän hätään kirjoittele.
Samaa mieltä Trolihan taas kirjoitaa. Jos ei jaksa olla isä,ei jaksa tänne kirjoitaa! Olisi jo ajat sit häipynyt siitä kuviosta pois!
Ja sanooko 18-vuotias "huoh"??
Mun 23v ex-mies/lapseni isä sanoo.
En ymmärtänyt, miksi sinä olet vauvan kanssa?
Yleensä on helpompaa, kun yksi vanhempi huolehtii vauvasta konkreettisesti (toinen ehkä elättämisen kautta, esim. "ruokkimalla" äitiä joka tuottaa rintamaitoa) ja toinen viettää vauvan kanssa vain lyhyitä hetkiä. Lapsen kehittyessä hän jaksaa myös sosiaalisuutta, vauvalle se ei tarkoita samaa asiaa kuin 2-vuotiaalle vaan sylissä oleminenkin riittää.
Jos oikein käsitin, koet että vaimosi/naisystäväsi käyttää sinua hyväkseen ja lisäksi laiminlyö sinua puolisonaan/miesystävänään. Ensinnäkin, on luonnollista että äiti omistautuu vauvalleen. Sinun vuorosi olla saada enemmän huomiota on myöhemmin. Toiseksi, sinun täytyy tietää mitä haluat - ja kyetä myös sanomaan se, aivan kuten vaimosi/naisystäväsikin tekee..! Isänä otat vastuuta siten, kun se sinulta luonnistuu. Ellet tee näin, saat pian huomata olevasi... ruikuttava marttyyri.
Joudut miettimään, millainen vanhempi ja puoliso/kumppani sinä haluat olla. Mikäli naisesi ensisijaisesti huolehtii lapsestanne, hänen täytyy jaksaa vaikka 24/7 mutta ellei jaksa tai halua, niin lapsesta välillä eroon pääseminen sinun avullasi on lapsen epäsuoraa auttamista... naisen suoraa auttamista. Parisuhteen vaalimista.
Naisen auttaminen ei kuitenkaan saisi mennä vauvan hyvinvoinnin edelle. Jos vauva saisi sinun kanssasi kovia hepuleita, auttaminen tapahtuisi vauvan psyykkisen hyvinvoinnin kustannuksella ja sehän olisi tietysti kohtuutonta. Saattaahan tietysti olla, että sinä pelastat vauvan naiselta, ja olet vauvalle toivon pilkahdus. Mutta vauvan vointi ei ole se pointti aloituksessasi, joten...
Mieti, millaisia menoja haluat elämääsi viikoittain ja mietit myös, mikä on kohtuullista ottaen huomioon perhetilanne; vauva-aika on nopeasti ohi, vaikka se nyt ehkä tuntuukin ikuisuudelta. Se että naisesi kokisi sinun auttavan häntä omassa jaksamisessaan tms. olisi paras, tai ehkä ainoa, keino saada hänet tuntemaan, että parisuhteenne on mahdollisimman arvokas. En usko, että voit pelkästään vaatia häneltä jotain mitä oli, kun olosuhteet ovat nyt aivan toiset.
Kun tiedät mitä vapauksia elämääsi vaadit, juttele niistä naisellesi aikuismaisesti ja vilpittömästi. Muista samalla myös osoittaa välittämistä hänestä, jos nvälität. JOS et rakasta, älä teeskentele muuta mutta älä myöskään ole ylimielinen, hyväksy se ettet rakasta. Muista myös, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, miten rakkautta tulee osoittaa. Saattaa olla, ettei sinun tapasi rakastaa kelpaa hänelle vaan hän haluaa sanella, miten sinun tulee rakastaa (älä esitä hänelle asiaa näin dramaattisesti).
Toisella ei ole oikeutta vaatia, millainen vanhempi sinun tulee olla. Mutta apua hän saa pyytää. Yhtä lailla sinun täytyy ottaa vastuuta siitä, mitä sinä haluat, ja kuinka paljon olet valmis "uhrautumaan", jotta naisesi saa haluamaansa ajanviettoa.