Ekaluokkalaisen koulumatkaongelma
Tyttäreni menee ensi vuonna ekalle luokalle kouluun. Hänen äidinkielensä on ruotsi, minun suomi. Isänsä on ruotsinkielinen ja vaatii tiukasti että koulut käydään ruotsiksi. Olemme eronneet, ja isä ei siis osallistu kuljetuksiin tai arkeen millään muotoa, tapaa lasta 2 x kuukaudessa.
Lähin suomenkielinen koulu olisi 300 m päässä kotoamme.
Lähin ruotsinkielinen kouluu 7 km päässä, tarkoittaen bussimatkaa yksin (en pysty kuskailemaan aamuisin lasta, enkä näe järkeä sille että veisin aamulla ennen kahdeksaa lapsen odottelemaan koulunpihaan, jos koulu alkaa vasta yhdeksältä jne).
On tärkeää että lapsen ruotsinkielentaito säilyisi. Mutta, minusta on kohtuutonta lasta kohtaankin jo vaatia tätä kulkemaan ekalla luokalla yksin bussilla kouluun 7 km. (kävelyä pysäkille kotoa 300 m + koulun päässä 100m) Isänsä ei edes neuvottele asiasta, vaan sanoo että ruotsikieliseen kouluun on mentävä, piste. Käytännön apuja ei ole luvassa vaan vaatii että minun olisi a) lopetettava työt jotta voin kuljettaa lasta ( :D) b) järjestettävä kuljetus omakustanteisesti (taxi).
Olisi NIIN helppoa laittaa lapsi siihen suomenkieliseen lähikouluun.
Mitä sanotte?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:16"]
Kiitos vastauksista.
Olen käynyt aamun ajan isän kanssa kirjeenvaihtoa asiasta, ja todella ymmärtänyt hänen tuohtumustaan ja yrittänyt perustella ratkaisuani. Olen kokoajan sanonut että mikäli isä muuttaisi vaikka lähemmäs meitä, hän voisi viedä lasta kouluun jne. Olen oikeasti yrittänyt keksiä vaikka ja mitä. MIKÄÄN EI KÄY. Mutta nyt viestit koostuvat aiheesta minä ja nykyinen parisuhteeni. Mies siis latelee faktoja siitä kuinka nykyinen mieheni on minulle väärä ja tulemme eroamaan jne. En kommentoi näihin, vaan sanoin että juttelen ainoastaan lapseen liittyvistä asioista. Mies jankkaa tästä. Vaatii että asiasta pitää puhua puhelimitse, mutta se on todistettu mahdottomaksi miehen raivotessa ja lyödessä luuria korvaan. Lastenvalvojan kanssa isä on muutentulehduttanut välinsä, eli käyttäytynyt ala-arvoisesti näissä tapaamisissa. (heitellyt minua tavaroilla, huoritellut, häipynyt kesken tapaamisen.. syyttänyt minua lapseni murhayrityksista jne älytöntä) Mutta, uskokaa tai älkää, yritän SILTI että lapsella säilyisi isä ja äiti ja yritän että lapsi olisi paljon isänsä kanssa. vaikka mieli tekisi lyödä hanskat tiskiin.
Ehkäpä teen kuten se yksi kirjoittaja neuvoi. Lopetan kompromissien etsimisen koska ikinä isälle ei tule mikään kelpaamaan. Ilmoitan lapsen suomenkieliseen kouluun ja sillä hyvä.
AP
[/quote]
Oh, kai olet tehnyt rikosilmoituksen kunnianloukkaamisesta, mitä esim. huoraksi kutsuminen on puhumattakaan siitä, että toinen syyttää sinua rikoksesta ( murhayritys) , jota et ole tehnyt? Sinullahan olisi todistajakin eli se lastenvalvoja.
[/quote]
Tiedätkö, en ole jaksanut enää sen jälkeen kun eksäni pahoinpiteli minut viimeisimmän kerran ja lääkäri vähätteli vammojani, samoin poliisi. Koska mies kiisti kaiken, poliisin mukaan ei ollut todisteita riittävästi siitä että vammat (mustelmat ja kynsimisjäljet käsissä ja poskissa) olivat hänen aiheuttamiaan. Yhdestä pahoinpitelystä tuli tuomio koska paikalla oli todistajia. Senkin mies kiisti.
En usko oikeuden voittoon suomessa, joten yritän vaan mahdollisimman vähin äänin koittaa luovia hullun kanssa.
AP
Kunta todennäköiseti kustantaa lipun mutta muuten on kuljettava vusseilla kun on noin lyhyet matkat pysäkeille.
Koulun lisäksi AP joutuisi kuljettamaan lasta kavereilleen iltaisin/viikonloppuisin ja muutenkin panostamaan koulukaverisuhteisiin. Pelkona tuossa on että lapsi jää helposti ilman kavereita ja voisi olla luokassa vähän yksinäinen jos lähellä ei satu ketään samalta luokalta / tai muut asuvat lähekkäin ja leikkivät paljon yhdessä. Kovin helposti kotipiiristä ei saa pitkäaikaisia kavereita jos ei ole samassa koulussa/luokalla.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:16"]
Kiitos vastauksista.
Olen käynyt aamun ajan isän kanssa kirjeenvaihtoa asiasta, ja todella ymmärtänyt hänen tuohtumustaan ja yrittänyt perustella ratkaisuani. Olen kokoajan sanonut että mikäli isä muuttaisi vaikka lähemmäs meitä, hän voisi viedä lasta kouluun jne. Olen oikeasti yrittänyt keksiä vaikka ja mitä. MIKÄÄN EI KÄY. Mutta nyt viestit koostuvat aiheesta minä ja nykyinen parisuhteeni. Mies siis latelee faktoja siitä kuinka nykyinen mieheni on minulle väärä ja tulemme eroamaan jne. En kommentoi näihin, vaan sanoin että juttelen ainoastaan lapseen liittyvistä asioista. Mies jankkaa tästä. Vaatii että asiasta pitää puhua puhelimitse, mutta se on todistettu mahdottomaksi miehen raivotessa ja lyödessä luuria korvaan. Lastenvalvojan kanssa isä on muutentulehduttanut välinsä, eli käyttäytynyt ala-arvoisesti näissä tapaamisissa. (heitellyt minua tavaroilla, huoritellut, häipynyt kesken tapaamisen.. syyttänyt minua lapseni murhayrityksista jne älytöntä) Mutta, uskokaa tai älkää, yritän SILTI että lapsella säilyisi isä ja äiti ja yritän että lapsi olisi paljon isänsä kanssa. vaikka mieli tekisi lyödä hanskat tiskiin.
Ehkäpä teen kuten se yksi kirjoittaja neuvoi. Lopetan kompromissien etsimisen koska ikinä isälle ei tule mikään kelpaamaan. Ilmoitan lapsen suomenkieliseen kouluun ja sillä hyvä.
AP
[/quote]
Oh, kai olet tehnyt rikosilmoituksen kunnianloukkaamisesta, mitä esim. huoraksi kutsuminen on puhumattakaan siitä, että toinen syyttää sinua rikoksesta ( murhayritys) , jota et ole tehnyt? Sinullahan olisi todistajakin eli se lastenvalvoja.
[/quote]
Tiedätkö, en ole jaksanut enää sen jälkeen kun eksäni pahoinpiteli minut viimeisimmän kerran ja lääkäri vähätteli vammojani, samoin poliisi. Koska mies kiisti kaiken, poliisin mukaan ei ollut todisteita riittävästi siitä että vammat (mustelmat ja kynsimisjäljet käsissä ja poskissa) olivat hänen aiheuttamiaan. Yhdestä pahoinpitelystä tuli tuomio koska paikalla oli todistajia. Senkin mies kiisti.
En usko oikeuden voittoon suomessa, joten yritän vaan mahdollisimman vähin äänin koittaa luovia hullun kanssa.
AP
[/quote]
Tuttu tunne. Joskus pitää antaa armoa itselleen eikä hakea oikeutta. Siitä on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä. Koita nyt kuitenkin tsempata itsesi siihen, että lopetat miehen miellyttämisen sopuratkaisuja hakiessa. Se johtuu vanhasta pelosta. Oikeasti mies ei voi enää tehdä sulle pahaa, tyhjää uhkailua.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:16"]Kiitos vastauksista. Olen käynyt aamun ajan isän kanssa kirjeenvaihtoa asiasta, ja todella ymmärtänyt hänen tuohtumustaan ja yrittänyt perustella ratkaisuani. Olen kokoajan sanonut että mikäli isä muuttaisi vaikka lähemmäs meitä, hän voisi viedä lasta kouluun jne. Olen oikeasti yrittänyt keksiä vaikka ja mitä. MIKÄÄN EI KÄY. Mutta nyt viestit koostuvat aiheesta minä ja nykyinen parisuhteeni. Mies siis latelee faktoja siitä kuinka nykyinen mieheni on minulle väärä ja tulemme eroamaan jne. En kommentoi näihin, vaan sanoin että juttelen ainoastaan lapseen liittyvistä asioista. Mies jankkaa tästä. Vaatii että asiasta pitää puhua puhelimitse, mutta se on todistettu mahdottomaksi miehen raivotessa ja lyödessä luuria korvaan. Lastenvalvojan kanssa isä on muutentulehduttanut välinsä, eli käyttäytynyt ala-arvoisesti näissä tapaamisissa. (heitellyt minua tavaroilla, huoritellut, häipynyt kesken tapaamisen.. syyttänyt minua lapseni murhayrityksista jne älytöntä) Mutta, uskokaa tai älkää, yritän SILTI että lapsella säilyisi isä ja äiti ja yritän että lapsi olisi paljon isänsä kanssa. vaikka mieli tekisi lyödä hanskat tiskiin. Ehkäpä teen kuten se yksi kirjoittaja neuvoi. Lopetan kompromissien etsimisen koska ikinä isälle ei tule mikään kelpaamaan. Ilmoitan lapsen suomenkieliseen kouluun ja sillä hyvä. AP [/quote] Et voi päättää kouluasiaa yksin, jos teillä on yksinhuoltajuus, ikävä kyllä. Tai siis isältä ainakin pitäisi myös pyytää nimi papereihin. Sun homma ei kuitenkaan ole huolehtia siitä vaan virkamiesten. Suosittelen silti yksinhuoltajuuden hakemista. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että näkeekö isä lastaan vai ei. Yksinhuoltajuus tarkoittaa vain sitä, että sun ei tarvitse pyytää isältä lupaa tehdessäsi lapsen elämää koskevia päätöksiä. Ja tosiaan se voidaan määrätä, vaikka molemmat vanhemmat olisivat ihan "kunnollisia", jos he eivät pääse keskenään sopuisiin ratkaisuihin.
[/quote]
Mitä, jos mies ei suostu? Yksinhuoltajuutta on kuulemma todella vaikea saada, kun kerran isä ei ole lasta kohtaan osoittanut mitään väkivaltaisuutta tms ja on ollut ihan hyvä isä sen vähän mitä lastaan tapaa. Lastenvalvoja sanoi että kaikesta tästä sekoilusta huolimatta yksinhuoltajuuden saaminen olisi raskas, kallis ja pitkä prosessi.
Uskon että mies vaan yksinkertaisesti kieltäytyy tästä.
Toiselle vastaajalle joka ehdotti taksia: Oikeasti, onnistuuko näin? Maksaako kunta tämän?
AP
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:16"]Kiitos vastauksista. Olen käynyt aamun ajan isän kanssa kirjeenvaihtoa asiasta, ja todella ymmärtänyt hänen tuohtumustaan ja yrittänyt perustella ratkaisuani. Olen kokoajan sanonut että mikäli isä muuttaisi vaikka lähemmäs meitä, hän voisi viedä lasta kouluun jne. Olen oikeasti yrittänyt keksiä vaikka ja mitä. MIKÄÄN EI KÄY. Mutta nyt viestit koostuvat aiheesta minä ja nykyinen parisuhteeni. Mies siis latelee faktoja siitä kuinka nykyinen mieheni on minulle väärä ja tulemme eroamaan jne. En kommentoi näihin, vaan sanoin että juttelen ainoastaan lapseen liittyvistä asioista. Mies jankkaa tästä. Vaatii että asiasta pitää puhua puhelimitse, mutta se on todistettu mahdottomaksi miehen raivotessa ja lyödessä luuria korvaan. Lastenvalvojan kanssa isä on muutentulehduttanut välinsä, eli käyttäytynyt ala-arvoisesti näissä tapaamisissa. (heitellyt minua tavaroilla, huoritellut, häipynyt kesken tapaamisen.. syyttänyt minua lapseni murhayrityksista jne älytöntä) Mutta, uskokaa tai älkää, yritän SILTI että lapsella säilyisi isä ja äiti ja yritän että lapsi olisi paljon isänsä kanssa. vaikka mieli tekisi lyödä hanskat tiskiin. Ehkäpä teen kuten se yksi kirjoittaja neuvoi. Lopetan kompromissien etsimisen koska ikinä isälle ei tule mikään kelpaamaan. Ilmoitan lapsen suomenkieliseen kouluun ja sillä hyvä. AP [/quote] Et voi päättää kouluasiaa yksin, jos teillä on yksinhuoltajuus, ikävä kyllä. Tai siis isältä ainakin pitäisi myös pyytää nimi papereihin. Sun homma ei kuitenkaan ole huolehtia siitä vaan virkamiesten. Suosittelen silti yksinhuoltajuuden hakemista. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että näkeekö isä lastaan vai ei. Yksinhuoltajuus tarkoittaa vain sitä, että sun ei tarvitse pyytää isältä lupaa tehdessäsi lapsen elämää koskevia päätöksiä. Ja tosiaan se voidaan määrätä, vaikka molemmat vanhemmat olisivat ihan "kunnollisia", jos he eivät pääse keskenään sopuisiin ratkaisuihin.
[/quote]
Mitä, jos mies ei suostu? Yksinhuoltajuutta on kuulemma todella vaikea saada, kun kerran isä ei ole lasta kohtaan osoittanut mitään väkivaltaisuutta tms ja on ollut ihan hyvä isä sen vähän mitä lastaan tapaa. Lastenvalvoja sanoi että kaikesta tästä sekoilusta huolimatta yksinhuoltajuuden saaminen olisi raskas, kallis ja pitkä prosessi.
Uskon että mies vaan yksinkertaisesti kieltäytyy tästä.
Toiselle vastaajalle joka ehdotti taksia: Oikeasti, onnistuuko näin? Maksaako kunta tämän?
AP
[/quote]
Tässä kohtaa asianajajalla on väliä. Etsi riita-asioihin erikoistunut asianajaja ja kerro hänelle taustat ja tilanne. Joskus voidaan myös sopia jaetusta huoltajuudesta, jossa toinen päättää kaikki tai osan käytännön asioista (kuten koulusta). Juuri Ahvenanmaalla oli tapaus, jossa oikeus määräsi, että vain isällä on oikeus päättää lapsen rokotuksista. Joo, tulee kalliiksi ja raskaaksi, mutta sun elämä tulee tuollaisenaan olemaan raskasta (ja kallista, jos lasket omalle ajallesi hinnan), jos joudut neuvottelemaan kaikesta seuraavat 12 vuotta...
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:51"]
Pidä lapsesei puolta, jos hän itse haluaa lähikouluun.
[/quote]
Minusta järkevä vastuuntuntoinen vanhempi ei pistä vastuuta päätöksestä 6-vuotiaalle.
Itse pitäisin lähikoulua parempana koulun ulkopuolisen kaveriporukkadynamiikan vuoksi.
Mieheen suhtaudu järjestelmällisesti kaikki keskustelut kirjaamalla ym. pidä myös kirjaa hänen matkoistaan ym. Jos huoltajuustaistoa tulee ei 6 vuotiaan mielipiteellä ole juuri painoarvoa (kun ei 15-vuotiaidenkaan sanalla tahdo olla), mutta rauhallinen ja hyvin perusteltu lähestymistapa on taatusti plussaa.
muualta saat varmasti parempia neuvoja miten varautua ja varustautua huoltajuuskiistaan, minulla ei omaa kokemusta
Tosiaan se asianajaja on paras henkilö arvioimaan mahdollisuuksia oikeudessa. Hänellä on käytännön kokemusta oikeudenkäynneistä ja yksityiskohdista, toisin kuin lastenvalvojalla. Teidän tapauksessa jaettu huoltajuus (eli päätösvalta lapsen asioista sulla) voisi olla riittävä. Meillä mukana oli holtiton rahankäyttö. Mies olisi aivan varmasti vienyt lasten rahat, jos näille jotain ikinä tulisi. Ei siis vienyt vaan lainannut. Käytännössä ei kuitenkaan olisi ikinä pystynyt maksamaan takaisin.
Lisäänpä vielä, että lastenvalvojalla saattoi olla oma lehmä ojassa, kun sanoi ettei huoltajuustaistelu kannata. Lisää työtä hänelle...
Ei kunta taksia maksa, jos on muu julkinen liikenne. Jossain viestissä isä oli matkatöissä ja toisessa opiskelija. JNos hän on matkatöissä, niin tuskin hän mitään huoltajuutta saa. Myös jos on heitellyt tavaroita lastenvalvojan nähden niin siitäkin on dokumentti jossain. ainakin Helsingissä lapsen kulkevat julkisilla kauemmaksi kouluihin. 6 vuotiaalla on joko henkkari tai bussikortti jostaa näkyy että on alle 7v. Kyllä se lapsi oppii sen matkan kun muutaman kerran menet hänen kanssaan. Itse suosin lähikoulua, mutta jokainen tietää tarpeensa parhaiten.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:56"]
Ei kunta taksia maksa, jos on muu julkinen liikenne. Jossain viestissä isä oli matkatöissä ja toisessa opiskelija. JNos hän on matkatöissä, niin tuskin hän mitään huoltajuutta saa. Myös jos on heitellyt tavaroita lastenvalvojan nähden niin siitäkin on dokumentti jossain. ainakin Helsingissä lapsen kulkevat julkisilla kauemmaksi kouluihin. 6 vuotiaalla on joko henkkari tai bussikortti jostaa näkyy että on alle 7v. Kyllä se lapsi oppii sen matkan kun muutaman kerran menet hänen kanssaan. Itse suosin lähikoulua, mutta jokainen tietää tarpeensa parhaiten.
[/quote]
Isä opiskelee nyt. Valmistuu parin kk päästä työhön joka on pääasiassa suoritettavaa ulkomailla (en voi kertoa enempää, koska ala jolle kouluttautuu on niin marginaalinen ja saattaisi paljastaa kenestä on kyse jos joku sattuisi tunnistamaan). Arvasin että joku tähän epäkohtaan puuttuu.
Varmasti lapsi oppii sen koulumatkan menemään julkisilla. Tunnen lapseni, eikä hän ole 6-vuotiaana valmis menemään kouluun yksin yli 10 pysäkin väliä. Aivan eri asia, jos kyseessä olisi vaikka 10-vuotias lapsi. Mutta tuo hajamielinen pikkuapina, joka uskoo sokeasti joulupukkiin, keijuihin ja muuhun hassuihin juttuihin ei vaan ole taatusti valmis kulkemaan vielä ekalla luokalla bussilla. Ja vaikka olisikin, päätökset kouluunmenosta on tehtävä kk päästä.
AP
En ymmärrä, miksi lapsi ei voi matkustaa kouluun bussilla. Teillähän on vielä monta kuukautta aikaa harjoitella koulumatkaa. Aluksi yhdessä ja sitten niin, että lapsi menee periaatteessa yksin, mutta sinä oikeasti seuraat vähän kauempana. Sen jälkeen vaikka niin, että lapsi menee yksin bussilla, mutta sinä tulet autolla vastaan oikealle pysäkillä. Ja jos lapsi on nyt ruotsinkielisessä eskarissa, niin kaikki eskarikaveritkin menevät siihen samaan kouluun. Koululla saattaa myös olla aamupäivähoito sellaisille lapsille, jotka tuodaan sinne aikaisemmin. Siinä tapauksessa voisit itse viedä lapsen kouluun.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:23"]
En ymmärrä, miksi lapsi ei voi matkustaa kouluun bussilla. Teillähän on vielä monta kuukautta aikaa harjoitella koulumatkaa. Aluksi yhdessä ja sitten niin, että lapsi menee periaatteessa yksin, mutta sinä oikeasti seuraat vähän kauempana. Sen jälkeen vaikka niin, että lapsi menee yksin bussilla, mutta sinä tulet autolla vastaan oikealle pysäkillä. Ja jos lapsi on nyt ruotsinkielisessä eskarissa, niin kaikki eskarikaveritkin menevät siihen samaan kouluun. Koululla saattaa myös olla aamupäivähoito sellaisille lapsille, jotka tuodaan sinne aikaisemmin. Siinä tapauksessa voisit itse viedä lapsen kouluun.
[/quote]
Ei, eskarikaverit eivät tule samaan kouluun. Muutimme eron tullessa tietysti kun asunto myytiin, mutta halusin että lapsi käy samaa päiväkotia ja eskaria, jotta ei tule liian paljon pienelle muutoksia elämässä, kun on muutenkin erotilanne. Nyt vien autolla lasta siis eskariin reilu 10 km matkan- Samaan kouluun eskarikavereiden kanssa tarkoittasi sitten 2 eri bussia. Se on poissuljettu vaihtoehto.
Niin, tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta että lapsi kulkisi bussilla itsekseen kouluun kun ei hänellä ole esim. mitään hajua kellosta tai muusta, mutta ehkä tilanne on toinen syksyllä.
AP
No eihän tuossa mitään kuljetusongelmaa ole? Lapsi kuuluu ruotsinkielisen peruopetuksen piiriin kun kerran nyt on ruotsinkielisessä eskarissa. Saatte taksin ala-asteen ajaksi ja bussilipun yläasteelle kunnalta. Mutta urpon kanssa silti oot mennyt aikoinaisi lisääntymään...