Lapseton: haittaako kumppanin lapset edellisestä suhteesta?

Olen varmaan harvinaisuus, mutta ei haittaa. Pidän kumppanini lapsista. Helpotus kyllä on, että ovat jo teinejä!

Henkilökemiasta on paljon kiinni. Minun on helppo ajatella, että tietenkin ovat ihania nuoria, kun heidän toinen vanhempansa on minun suloinen rakkaani :)

Olisi este. En halua mitään uusperhekuvioita. Haluan vain oman perheen, en sellaista jossa toisten lapset käy oleilemassa puolet ajasta.

En halua lapsia enkä varsinkaan toisen lapsia. Mun näkemys on että ihminen ei arvosta itseään tarpeeksi jos tyytyy yh kumppaniin

Vastapainona sanoisin, että jos ikinä eroaisin vaimostani, ei edes harkitsisi lapsetonta naista. En ole elämässäni tavannut yhtään henkisesti tasapainoista, yli 40v lapsetonta naista.

Vierailija kirjoitti:

Vastapainona sanoisin, että jos ikinä eroaisin vaimostani, ei edes harkitsisi lapsetonta naista. En ole elämässäni tavannut yhtään henkisesti tasapainoista, yli 40v lapsetonta naista.

Parhaat viedään päältä, jämät jää jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Vastapainona sanoisin, että jos ikinä eroaisin vaimostani, ei edes harkitsisi lapsetonta naista. En ole elämässäni tavannut yhtään henkisesti tasapainoista, yli 40v lapsetonta naista.

Oletpa ennakkoluuloinen. Älä opeta samaa lapsillesi. Lapsiparat. Tai pikemminkin, säälittää tämä koko ihmiskunnan tulevaisuus kun tuollaiset tekevät lapsia!

Todellakin haittaa.

Kokemusta on. Toisen lapset on pelkkiä esteitä ja se ainainen tekohymy heille. Ihme teatteria.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tässä ulkopuolisena - eli tuo ei ole minun tilanteeni kun en itse enää etsi ketään tai mieti uutta suhdetta - mutta silmät minulla on ja korvat ja ikääkin kertynyt. Joten väitän:

KAIKKIA eronneen isäihmisen kanssa liittoon menneitä haittaavat AINA ne lapset miehen edellisestä liitosta. Uusperheen „malli“ on vain sellainen, että onnistumista pitää jostain syystä aina mainostaa. Kukaan uusi vaimo ei pidä tilanteesta.

Hammasta siinä purraan, ja kovia kolhuja saa uusi nainen. Aina joku vertaa lasten oikeaan äitiin, aina on huonommassa asemassa, aina on mentävä lasten loma-aikojen mukaan, aina kritisoidaan, aina on joustettava mitä juhlissa tulee j.n.e. Ruokaa saa tehdä ja siivota. Mutta sananvaltaa ei ole.

Älkää ymmärtäkö tätä niin, että en pitäisi tärkeänä lasten suhdetta isään! Tässä nyt on vain se minun käsitykseni sen uudelleen naisen asemasta. Paljon olen elämäni aikana näitä liittoja nähnyt. Jos olisitte rehellisiä, myöntäisitte!

"KAIKKIA eronneen isäihmisen kanssa liittoon menneitä haittaavat AINA ne lapset miehen edellisestä liitosta. Uusperheen „malli“ on vain sellainen, että onnistumista pitää jostain syystä aina mainostaa. Kukaan uusi vaimo ei pidä tilanteesta.

Hammasta siinä purraan, ja kovia kolhuja saa uusi nainen. "

Kyllä!

Muistakaa ihmiset ympärillä.

KYLLÄ, jos ovat alaikäisiä.

-nainen-

Ainoa ehdoton turn-off.

Mä hyväksyn menneisyydessä tapahtuneita asioita vaikka kuinka paljon, mutta vaikka omia lapsia haluankin, niin kumppanilla ei niitä saa olla entuudestaan.

Ennemmin olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vastapainona sanoisin, että jos ikinä eroaisin vaimostani, ei edes harkitsisi lapsetonta naista. En ole elämässäni tavannut yhtään henkisesti tasapainoista, yli 40v lapsetonta naista.

Nauroin ääneen🤣 Oli niin typerä kommentti, että ei ole tosikaan.

EI haittaa. Lapset ovat osa tuon toisen ihmisen elämäntarinaa, ja ovat omalta osaltaan muokanneet häntä ihmiseksi, josta pidän. Yhteen en ole kuitenkaan enää kenenkään kanssa muuttamassa, sen verran arvostan omaa rauhaa.

Ei ole este, kun tiedän heistä ja tulen toimeen heidän äitinsä kanssa.

Eri asia, jos puoliso nyt kertoisi lehtolapsista vuosien yhdessäolon jälkeen 😉

Riippuu tosi paljon miehestä, miten hän asiat hoitaa ja minkälaiset rajat on laitettu lapsen toisen vanhemman mahdolliselle manipuloinnille.

Mulla on yksi traaginen kokemus seurusteluyrityksestä miehen kanssa, jolla oli exän kanssa koiran yhteishuoltajuus. Ihan todella vaikeeksi meni, miten voikin vallankäyttö onnistua koiranhoidon varjolla. Ihan älytön show, en pysty vieläkään ymmärtämään.

Eli jos on suoraselkäinen mies ja asiat exän kanssa käsitelty ja sinne suuntaan reilut välit, niin ei haittaisi. Lapsista tykkään yleisesti paljon, ja tulen lasten kanssa helposti juttuun, aikuiset niitä ongelmia aiheuttaa.

Leskimiestä voisin deittailla, mikäli lapset olisivat jo muuttaneet pois kotoa. Mutta mihinkään uusperheeseen en sekaantuisi, vaikka se olisi ainoa mies maailmassa. Luonto varmaan on ohjelmoinut naiset inhoamaan muiden naisten lapsia, koska muutenhan vauvakuumeiset naiset kidnappailisivat toisten naisten vauvoja. En ole ikinä kuullut, että niin olisi edes käynyt, minkä selittää vain se, että muiden lapset ovat lähtökohtaisesti ällöttäviä, tyhmiä, rumia ja kaikin puolin turhia. Miettikää nyt, lapset ovat joidenkin naisten hartain unelma ja silti hulluimmatkaan naiset ei varasta muiden lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Leskimiestä voisin deittailla, mikäli lapset olisivat jo muuttaneet pois kotoa. Mutta mihinkään uusperheeseen en sekaantuisi, vaikka se olisi ainoa mies maailmassa. Luonto varmaan on ohjelmoinut naiset inhoamaan muiden naisten lapsia, koska muutenhan vauvakuumeiset naiset kidnappailisivat toisten naisten vauvoja. En ole ikinä kuullut, että niin olisi edes käynyt, minkä selittää vain se, että muiden lapset ovat lähtökohtaisesti ällöttäviä, tyhmiä, rumia ja kaikin puolin turhia. Miettikää nyt, lapset ovat joidenkin naisten hartain unelma ja silti hulluimmatkaan naiset ei varasta muiden lapsia.

Mä en huolisi edes lapsellista leskimiestä. Kuten jo aiemmin ketjussa todettu, sieltä tulevat kuitenkin ne perintösotkut ja lapsenlapset.......... ei kiitos.

Haittaa. En missään nimessä ala mihinkään uusperhekuvioon. Itse olen vielä sen ikäinen, että haluan perustaa perheen enkä todellakaan halua naimisiin ja lapsia sellaisen miehen kanssa joka on jo kokenut kaikki elämän isot virstanpylväät jonkun toisen kanssa. Esimerkiksi raskauden kohdalla se olisi minulle ensimmäinen ja kaikki olisi uutta ja ihmeellistä mutta miehelle siinä ei olisi enää mitään ihmeellistä koska on kokenut kaikki ne tunteet jo exän kanssa. Ei myöskään houkuttele uusperhe siksi, että exällä olisi liian suuri sananvalta minun perheen elämään ja aikatauluihin. Ja huomiona myös etten missään nimessä halua myöskään miestä joka on hylännyt edellisen suhteen lapset jotta löytäisi helpommin uuden naisen. 

En suostuisi treffeille tuommoisen kanssa. Olen itse lapseton (en omasta tahdostani) ja vituttais koko elämä katsoa muiden mukuloita. Mieluummin otan lapsettoman miehen tai olen yksin. 

En koskaan lähtisi uusperhekuvioihin. Ihan kamalaa kun pitää elää myös niiden exien aikataulujen ja oikkujen mukaan + kaikki se säätö lasten kanssa, koska vaikka elävät osan aikaa sun kodissa niin todellisuudessa ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa heidän kasvatukseensa. Tuntuisi siltä, että olisi vieraita ihmisiä asumassa mun kodissa. Ei ei ja ei. 

Jos olisi muutoin sopiva kumppani, niin ei haittaisi.

N43