Lapseton: haittaako kumppanin lapset edellisestä suhteesta?
Lapsettomille kysymys (huolimatta siitä haluatko omia lapsia vai et): olet sinkku ja tapaat hyvän tyypin. Hänellä on kaksi alle kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta. Hän on etävanhempi. Olisiko tämä este sille ettet halua ryhtyä seurustelemaan tai edes deittailemaan? Miksi tai miksi ei?
Kommentit (174)
Muuten ihan ok, mutta ALLE kouluikäinen ei houkuttele. Toisaalta nopeastihan ne kasvaa, eikä varmaan aluksi tapaillessa/seurustellessa kauheesti oltaisi tekemisissä.
Minä halusin lapsettoman miehen, joten sellaisen etsin. Olen tyytyväinen ydinperheeseemme, en olisi halunnut miehen lapsia meidän perheeseemme.
En halua joutua joustamaan toisen lasten takia. Että en olisi kamalan innostunut. Tässä pitäisi vielä sompailla sen lasten toisen vanhemman kanssa.
En edes tapailee ihmistä, jolla on lapsia. En halua omia lapsia ja vielä vähemmän jonkun vieraan kakaroita elämääni.
Minä olen aikani yrittänyt saada lapsia ja osittain eronnut sen takia että niitä ei sitten tullut. Olen osannut löytää lapsettomaksi jäämisen hyvät puolet, mutta ne vähän nollautuisi jos kumppanin takia pitäisi elää lasten ehdoilla jotka ei edes ole omia. Mieluummin siis ei, en halua lähteä repimään auki vanhoja haavoja.
Ennen ei haitannut. Nyt haittaa. Jos lapset ovat täysi-ikäisiä, niin silloin ok. Teen työtäni lasten parissa, joten tulen loistavasti lasten kanssa toimeen. Uusperhekuvioon en silti halua.
En halua niitä ristiriitoja mitä lapsipuolista seuraa. Esim. kaverini joutui kodissaan lapsipuoltensa systemaattisesti kiusaamaksi, kun lasten äiti oli kieltänyt kaveriltani kaiken puuttumisen lasten elämään, vaikka hän siis asui vuoroviikot saman katon alla kuin nämä lapset.
Olen itse vielä hedelmällisessä iässä, joten haluisin lapsettoman miehen, jonka kanssa saisimme yhteiset lapset. Jos olen lapseton vielä 10 vuoden päästä niin sitten kelpaa mies lapsinensa ja silloin se on jopa plussaa.
En jaksaisi yhtään alle kouluikäisiä lapsia. Joku yli kymmenvuotias olisi ok.
Ei haitannut se, että puolisollani on kolme lasta. Tosi mukavia tyyppejä kaikki kolme.
Yritin kerran mutta ei siitä tullut mitään. Kun itse on lapseton ja siisteydestä tarkka ihminen, en olisi voinut muuttaa yhteen miehen kanssa jonka lapset olisivat sotkeneet yhteistä kotia, lääppineet kaikki paikat tahmeinen pikkukäpälineen, pyyhkineet räkää sohvaan, metelöineet jne.
No itsellä painaisi kyllä se, että lapset olisivat pieniä. Itse olen siis vela, mutta nyt olen teini-ikäiselle äitipuoli. Se sopii vallan hyvin ja lapsi on oikein mukava.
Mutta ei ei ei, ei alta kouluikäistä. Ei edes oikeastaan alakouluikäinenkään riittävän omatoiminen ole. Jos olisin kokenut jotenkin lapsiperhe-elämän tavoittelemisen arvoiseksi, enköhän olisi itse tehnyt lapseni.
Ei missään nimessä alle kouluikäisiä. Mulla kesti pitkään miettiä pystynkö elämään sen kanssa että miehellä on teini-ikäinen lapsi. Mies on etävanhempi ja näkevät pari kertaa kuussa. Jos asiat olisivat yhtään toisin en olisi aloittanut yhtään mitään tämän miehen kanssa.
Mutta jos tästä eroan niin en enää edes vilkaise mieheen kellä on lapsia. Voipi olla että sitten ei ole paljon valinnanvaraa mutta tästä en lähtisi enää tinkimään.
Haittaa. Minulle kelpaa vain lapseton mies ja jos sellaista ei löydy niin elän yksin. En halua edes miestä jolla on jo aikuiset lapset koska jossain vaiheessa todennäköisesti on sitten lapsenlapsia joita pitää hoitaa.
Muutenkaan ei kiinnosta parisuhde missä on otettava jatkuvasti huomioon ylimääräisiä ja ulkopuolisia ihmisiä ns perheenjäseninä tai edes juhlapyhien suhteen.
On este. En halua lapsia elämääni, en omia enkä puolison. Lapset rajoittavat elämää ja parisuhdetta vaikka eivät omia olisikaan.
Minua haittaa, koska ydinperhe on asia mistä en enää neuvottele/tingi. En kaipaa elämääni mitään oman perheen ulkopuolisia hangaroundeja, koska se vaan tekee kaikesta turhaan hankalaa.
kokemusta on
Tottakai on este, kukaan halua toisen naisen kakaroita jalkoihin pyörimään ja puhumaan äidistään. Hyi olkoon
Haittaa. Ja haittaa vaikka olisivat jo aikuisia.
N45
Ei mua ole haitannut, tykkään muksuista.
Exän lapsen äiti sit haittasi kun alkoi laittamaan kapuloita rattaisiin heti kun kuuli että mies seurustelee. Kun oli isän hoitovuoro, niin nainen saattoi hävitä ilmoittamatta ja pitkittää reissuaan ihan vttuillakseen. Jos mies erehtyi sanomaan hänelle että meillä on suunnitteilla jotain, niin ex keksi jonkun syyn et miehen täytyykin olla lapsen kanssa (mä en ollut tervetullut). Oltiin suunniteltu keikalle lähtöä toiseen kaupunkiin, niin ex varasi neuvolan juuri sille päivälle ja miehen täytyi viedä kun itse ei voinut (muuten halusi aina hoitaa itse).
Vieläkin vtuttaa kun olin maksanut keikkalipuista 300e.
Itse muksut on mukavia yleensä.
Olisi este. En halua lapsia elämääni, on ne sitten omia tai jonkun muun.