Lapseton: haittaako kumppanin lapset edellisestä suhteesta?

Haittaisi. Kakarat haittaavat aina.

Yritin suhdetta itseäni vanhemman miehen kanssa jolla kaksi pientä lasta ja itsellä ei lapsia. Oli mukavaa niin kauan kun vasta tapailtiin, mutta yhteen muuton jälkeen kaatui aika äkkiä niskaan se uusperhearjen mahdottomuus. Ero siitä tuli vaikka mies olikin kiva. Enää en katsele kuin lapsettomia miehiä, itse nyt 30 niin vielä ihan mahdollisuuksia sellainen löytääkin.

Ennen ei haitannut mutta nykyään se on este. Kerran riitti se kokeilu missä saat palvella ja maksaa ja elättää kuin omasta lasta mutta siihen se jäi.

Haittaa. Ikinä en voisi olla miehen elämässä se ykkönen kun lapset menee aina edelle ja lasten äitikin siinä pyörii tavalla tai toisella mukana kuviossa. En haluaisi tällaista suhdetta ja elämää.

N29

Ei haitannut aikoinaan kun otin valmiin paketin eli vaimon ja kaksi lasta. Vaimosta tuli ero 15 vuoden suhteen jälkeen mutta lapset ovat edelleen kuin omia, ja isäksi kutsuvat.

Ottaisin edelleen vaimon jolla on alle kouluikäisiä lapsia, mutta olen jo yli 50, joten vaimo joutuisi todennäköisesti katselemaan itseään vanhempaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Haittaa. Poikkeuksena anna pienen mahdollisuuden että voisin olla yhdessä jonkun sellaisen miehen kanssa jonka lapset asuvat jo omillaan.

Mutta kun en omiakaan missään nimessä halua niin en kyllä siedä kenenkään toisen lisääntymistuotoksia enkä muokkaa elämääni heidän hyväkseen.

Se mies, kuten sinäkin, on jonkun "toisen lisääntymistuotos"...

Ei olisi haitannut, jos sellainen tilanne olisi tullut. Itse asiassa oli vähällä tullakin, kun olin 20+ ja tapailemani mies 30 ja hänellä oli kaksi lasta. Suhteemme ei kariutunut lapsiin, tulin hyvin toimeen heidän kanssaan. Jälkeenpäin on tosin harmittanut, että olin yksi kiva orastava ihmissuhde niille lapsille ja sitten pistin poikki. Ehkä kuitenkin lasten isänkään ei olisi pitänyt tutustuttaa meitä toisiimme liian aikaisin. Hän kuitenkin halusi ehdottomasti tehdä niin vauhdilla, n. kuukauden tapailun jälkeen.

Etävanhempi? Eli ei osaa ottaa vastuuta pershetelmistään.

Olisi este. Oma lapsi on jo teini-ikäinen. Minusta ei ole tukemaan toista vanhemmuudessa vielä seuraavan yli kymmenen vuoden ajan ja kyllä, suhteeseen kuuluu se, että kumppania tuetaan tärkeissä asioissa. Vaikka olisi etävanhempi, pienissä lapsissa on puuhaa, rahanmenoa ja päänvaivaa vielä pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. En halaja kokea sitä kaikkea uudestaan, edes vähän sivummasta.

En tiedä miksi, mutta jos saan tietää että miehellä on lapsia, se on seksuaalisessa mielessä tietynlainen turn off. En halua imeskellä sellaista penistä tai saada sellaista sisääni, josta lentäneestä spermasta on tullut lapsi. Jotenkin vähän ällöttää ko. ajatus. Olenko ihan outo?

Olisi ihan ehdoton ei. En halua lapsia elämääni. Nykyisellä miehellä on aikuisia lapsia, en olisi tähänkään ryhtynyt jos olisin arvannut etukäteen millaista tämä on. 

Olen kiinnostunut vain tapailusuhteista, joten ei haittaisi.

Ei kiinnosta elättää toisen miehen lapsia, joten ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi, mutta jos saan tietää että miehellä on lapsia, se on seksuaalisessa mielessä tietynlainen turn off. En halua imeskellä sellaista penistä tai saada sellaista sisääni, josta lentäneestä spermasta on tullut lapsi. Jotenkin vähän ällöttää ko. ajatus. Olenko ihan outo?

Et ole outo. Tunnen samoin. On hyvin intiimi asia saada lapsi jonkun kanssa. Sillä miehen lapsella olisi 50% geeneistä miehen kanssa, jota minun pitäisi rakastaa, ja toinen puoli ihan vieraan naisen kanssa. Ajatus on ilkeäntuntuinen.

Olisi este.

Toisen jätteet korjatessa joutuu siivousputkeen. Mitä vanhemmat lapset niin sitä pahempi. Olen sivusta nähnyt että ihan aikuiset voivat olla tosi vaikeita uudelle kumppanille.

Saisi olla aika upea mies, jotta lähtisin. Ehdoton vaatimus olisi että suhde exään täysin käsitelty ja jäljellä enää vain positiivinen yhteisvanhemmuus. Pelin säännöt sovittu ja yhteinen linja sovittu kasvatuksen suhteen. Ja lapset hiton pieniä, reippaasti alle kouluikäisiä. Vaikka olisikin "etävanhempi".

Tiedän, että lapsivapaita miehiä on markkinoilla todella vähän, mutta en nyt niin miehennälkäinen edes ole, että pitäisi tyytyä kirpparikamaan.

Ei ikinä yh-äitejä.

Haittaa. En halua omiakaan lapsia, vielä vähemmän haluan leikkiä kotia jonkun muun lasten kanssa. Eikä ole ollut vaikeaa löytää lapsetonta seuraa. 

Monia muita taas ei haittaa. Tiedän useitakin lapsettomia ihmisiä, jotka ovat suhteessa tai elävät uusperheenä lapsellisten kanssa.

Menin suhteeseen ja sain lapsen miehen kanssa jolla kaksi aikuista lasta, nyt kaduttaa. Nämä kaksi aikuista lasta lojuvat kodissamme ja näyttävät huonoa esimerkkiä lapsellemme laiskuudellaan, minä sitten joko siivoan heidän jälkiään tai elän sikolätissä. Jos nyt saisin vielä valita, olisin mennyt yhteen miehen kanssa jolla ei lapsia ole ennestään.

Ei haittaisi. En pysty saamaan lapsia, joten kumppaninkin kannalta olisi kiva, jos hänellä olisi lapset jo ennen mun tapaamista. Rakastan lapsia, mutta mun mielestä voisi olla kiva, ettei lapset olis paikalla koko ajan. Toki kumppanin ex vaikuttaisi paljon siihen, miten kuvio toimisi. Se on melkeinpä ainoa asia, mikä mietityttäisi mua.

Pikku kakarat on pahin turn off minkä naisessa tiedän.