Mitä ette tienneet raskaudesta/synnytyksestä/vastasyntyneistä

Yyh kunnon kauhujuttuja, en taida ikinä tehdä lapsia...  :S Siis miksi niitä peräpukamia tulee??

Tätä keskustelua lukiessa iskee kyllä todellinen vauvakuume :)

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:05"]

Raskauden ruumiillisuus yllätti. Peräpukamat, pierut, suonikohjut, isot tissit, kiihtynyt karvankasvu, pullottava pimppi, jatkuva ripuli (mikä oli peräpukamien kanssa tosi hankalaa, kun aina piti pestä). Synnytyksen hankaluus ja se kipu, istukan synnyttäminen, se miten syntyvä vauva on kuin kasa kuminauhaa ja ruumiinosat hakee paikkansa vasta kun vauva on ulkona. Veri ja maito. Eritteet. Synnytyksen jäljeen kivut, tunnottomuus ja vuoto. Miten kauan kesti palautua, miten tuntui pitkään siltä, että koko alapäätä pitää tietoisesti kannatella. Se, ettei näistä asioista puhuta ja se, etten halunnut enkä kehdannut puhua vaivoista edes miehelle. Synnytyksen jälkeen iso pehmeä löllymaha. Se miten nooeasti vauvan huuto alkaa ärsyttää. Se miten paljon sitä rakastaa ja miten lapsen saannin jälkeen herkistyi asioille ihan eri tavalla. Niin ja se, mitä kaikkea tosi ikävää synnytyksessä voi tapahtua. Minulla ollut vielä helpot raskaudet ja synnytykset, nämä vaan asioita, mitä en etukäteen tiennyt ja mitkä yllätti.

[/quote]

Sama, hyvin tiivistetty. Mua yllätti myös positiivisesti se, kuinka toisen lapsen synnytys olikin helppoa, sairaalassa jo 5 cm auki ja n. tunti siitä olin saanut pienen tytön ilman lääkkeitä, pari tikkiä emättimen sisälle ja 1 vk synnytyksestä olin melkein kuin ennen raskautta, omat farkut jalassa, maha litistyneenä ja vauva tyytyväisenä rennon äidin kanssa kun ei tarvi enää jännätä niinkuin ekalla kertaa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:32"]

Yyh kunnon kauhujuttuja, en taida ikinä tehdä lapsia...  :S Siis miksi niitä peräpukamia tulee??

[/quote]

ilmeisesti ihan sille alueelle tulevasta paineesta johtuen.. Korjatkaa joku jos olen väärässä. Mulla tuli sisäisiä noin viikko synnytyksestä, mutta paranivat itsekseen noin kolmessa viikossa.

tämän kun antas teinitytöille luettavaks nii johan vähenis teiniraskaudet!

Raskaudesta en tiennyt, että se tuntui kamalan pitkältä ja että olo oli helvetillinen. Ettei viimeisinä kuukausina jaksanut kävellä kuin keittiöön ja vessaan. Ettei lääkäri tiennyt missä kuussa lapsemme syntyy :O.

Synnytyksestä en tiennyt, että se sattuu saatanasti ja etten olisi selvinnyt siitä, jos en olisi nähnyt miten koirani hengitti synnyttäessään.

Se tuli totaalisena ja käsittämättömänä yllätyksenä, että minun olisi muka pitänyt hoitaa vauvaa heti, vaikka sairaalassa on vauvahuone. Imetysuskonto häkellytti ja raivostutti. Vauva oli kyllä aivan ihana!

Alapään karmea kipu jo viikoista 13 alkaen. Kävely, istuminen, nouseminen, siis ihan kaikki sattui alapäähän. Tuntui että ratkeaa joka paikka. Häpyluuta särki jatkuvasti :(

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:45"]

tämän kun antas teinitytöille luettavaks nii johan vähenis teiniraskaudet!

[/quote]

No teinien ei kyllä kannata lapsia hankkia, mutta monet asiat tässä ketjussa kokeneena ne ei tunnu suurimmaksi osaksi mitenkään kauheilta. Ja esim. maidonnousu ja jälkisupistukset ei ole olleet mitenkään kauhean kivuliaita juttuja.

Jälkisupistukset ja jälkivuoto oli ihan ylläreitä, joista en ollut ikinä kuullut!

58 jatkaa, se on tullut yllatyksena kuinka vahan neuvolasta tuli mitaan infoa kaksosarjesta, sieltahan saa ekalla kaynilla hirmu nipun lippuka ja lappuja, yksi ainoa vihkonen oli monikkoperheista, eika kuulemma ole enempaa.

Jälkivuoto kestikin 11 viikkoa. Se, ettei lasta alkanutkaan heti rakastaa, kun ei uskaltanut.

Loppuraskaus oli aivan perseestä. Joka paikkaan sattui. Turvotti niin, että suihkuun mennessä jalkapohjia vihloi laattojen reunat. Liitoskivut oli niin pahat, että olin käytännössä katsoen vankina itseni sisällä, kun en voinut lähteä kotoa (synnytyksestä toivuttuani kävelin aivan hervottomia vaunulenkkejä ihan vain kävelemisen ilosta!).

Sitten taas toisaalta hämmästyin hyvää palautumista, sitä kuinka kilot sulivat silmissä ja kuinka hyvä imettäjä olin ihan luonnostaan. Mulle se oli tissi suuhun ja se on siinä.

Mulla oli niin helppo raskausaika, että vieläkin ihmettelen, mitä ovat liitoskivut, turvotus, se ettei jaksa liikkua yms. Olin vikaan päivään asti liikkeellä ja tuntui ihan normaalilta. Toivottavasti jäävät mulla vain teoria-asteelle, jos joskus päätän toista yrittää.

Mutta ne raskausarvet. Olin öljynnyt ja rasvannut mahaa ja hermoillut raskausarvista, mutta niitä ei tullutkaan yhtään. Mutta auta armias, ne tulivat tisseihin, kun maito yhtäkkiä nousi. Olin ihmetellyt, kun kaikki sanoi että raskausaikana tissit kasvaa, no eipä vaan mulla. Sen takia varmaan niihin tulikin ne arvet, kun eivät kasvaneet odotusaikana vaan kaikki yhdessä yössä. Harmittaa, en kyllä tiedä olisiko öljyäminen auttanut mitään.

Se, että melkein 4,5 kg painavan lapsen synnyttäminen voi olla niin nopeaa ja kivutonta. Raskausaika yhtä helvettiä ja sitten itse synnytys ja siitä toipuminen niin helppoa. Tästä kaikesta kuukausi aikaa ja olo kuin ei ois ikinä synnyttänytkään. :)

Se, ettei raskausaika ollutkaan vaikeaa. Se kun isä lähetettiin kotiin kesken synnytyksen ja minä jäin kovien supistusten kanssa osastolle, jossa samassa huoneessa on muita synnytystä odottavia naisia. Se miten pitkään synnytys voi kestää. Se ettei epiduraalia saakaan heti, kun itse haluaa. Se ettei mikään muu kivunlievitys auta. Se ettei eppari ollutkaan paha. Se että ponnistus ei ollutkaan synnytyksen vaikein vaihe. Vastasyntyneen lapsivesioksennus. Ilmavaivat synnytyksen jälkeen. Se että sairaalassa pitää itse vaihtaa jopa lakanat ja hakea puhtaat vaatteet itse. Apua saa vasta kun pyytää itkien. Kaikkein eniten yllätti se että vauva ei nuku koskaan yksin, vaan vaatii jatkuvaa syliä vuorokauden ympäri.

meidät oli jo siirretty osastolle, kun vauva alkoi oksentaa lapsivettä. kutsuin paniikissa hoitajan, luulin suunilleen että pikkuinen kuolee käsiin ! :D

Mitä helvettiä raskausaika voi olla. Pahoinvointi 24h, jatkuva oksentelu ja yökkiminen. Hajuyliherkkyys. Valkovuodon lorahtelu housuihin kuin hanasta päästäisi. Ensin pelkäät pysyykö sikiö vatsassa kun vuodat jatkuvasti verta ja ramppaat sairaalassa syöden lääkkeitä, sitten loppuajasta haluat vauvan jo mahasta pois koska koko ajan on tukala olla.

Unettomuus ja migreeni. Järjettömät vatsakivut. Osastolle joutumiset, kovaan kipuun käsikaupan paskalääkkeitä joista vain vatsa entistä kipeämmäksi. Vatsan jatkuva kuralla olo, tahmea uloste tai ummetus. Stressihiki. Liitoskivut jotka vie toimintakyvyn. Neuvolan vähättely vauvan asennosta. Eritteiden määrä ja sisätutkimukset jotka sattuu helvetisti. Ihmisten alentuva suhtautuminen.
Ai niin mutta kun raskauden pitäis olla ihanaa hehkuvaa aikaa ja hevonvitut.

Lapsen syntymä. Elimistön ja mielen totaalinen sokki ja alakuloisuus kun kehosi on aivan paskana. Pelot ja huonot kokemukset tiivistää tuntemukset kovien tuskien kanssa. Puhumattakaan kivuista ja huonoimmillaan kun ihan kaikki menee pieleen. Miten paljon voi katetri sattua kun työnnetään väkisin ahtaaseen virtsaputkeen puuduttamatta. Miten meinaa taju lähteä kun jälkisupistukset tyhjää kohtua, valut verta ja kaikkea mönjää isot määrät vaikkei kroppa jaksaisi. Sitten 9kk vitutuksen, huonon olon ja rikkinäisen kehon kanssa pitäisi olla yhtä vauvaonnea ja jaksamista etkä saa näyttää onnetonta oloasi. Kotona itket. Superäidit haukkuu tuhannen paskaksi jos jokin seuraavista ei mene kultaisen oppikirjan mukaan: synnytys, tapa, imetys, äidin olotila ja kotona olo. Tadaa

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:20"]Mulla oli niin helppo raskausaika, että vieläkin ihmettelen, mitä ovat liitoskivut, turvotus, se ettei jaksa liikkua yms. Olin vikaan päivään asti liikkeellä ja tuntui ihan normaalilta. Toivottavasti jäävät mulla vain teoria-asteelle, jos joskus päätän toista yrittää.

Mutta ne raskausarvet. Olin öljynnyt ja rasvannut mahaa ja hermoillut raskausarvista, mutta niitä ei tullutkaan yhtään. Mutta auta armias, ne tulivat tisseihin, kun maito yhtäkkiä nousi. Olin ihmetellyt, kun kaikki sanoi että raskausaikana tissit kasvaa, no eipä vaan mulla. Sen takia varmaan niihin tulikin ne arvet, kun eivät kasvaneet odotusaikana vaan kaikki yhdessä yössä. Harmittaa, en kyllä tiedä olisiko öljyäminen auttanut mitään.
[/quote]

Ihan samat kokemukset, paitsi että en rasvannut ja öljynnyt mahaa (mutta silti ei tullut mahaan raskausarpia). Eli olen kokenut kolme fyysisesti helppoa raskautta. Synnytystenkin helppous ylätti. Minun mielestäni kivut olivat ihan siedettäviä. No ilokaasua otin, mutta se riitti oikein hyvin varsinkin ekassa ja tokassa synnytyksessä, kolmannestakin selvisin jotenkin sen turvin. Kolmannessa synnytyksessä koin kuitenkin myös todella kipeitä supistuksia (viimeisen tunnin ajan), ja ymmärsin, miksi moni haluaa epiduraalin. Eihän sellaista tuntitolkulla kestäisikään!

Ikäviä yllätyksiä olivat synnytyksen jälkeiset kivut: vatsan painelu (aivan karseeta!), peräpukamat, alapää ihan tohjona ja kipeenä kaksi viikkoa (ekan synnytyksen jälkeen siis).

Yllätyin, että mun AA-kuppikoon rinnoista tuli niin valtavasti maitoa. Suihkutissit. Toisesta tissistä suihkusi samalla kun toisesta imetti. Kun rinnat oli täynnä, ne olivat ihan kivikovat ja vauvan oli vaikea saada otetta. Oi niitä aikoja..! ;)

Raskauden aikana voi hemoglobiini laskea ja tulla tarvetta lisäraudalle. Pimppaa voi turvottaa raskausaikana. Vauvalla voi olla jatkuva hikka ollessaan kohdussa. Raskauspahoinvointi voi olla ympärivuorokautista ja kestää monta kuukautta. Raskaana ollessa melkein kaikki ruoka voi närästää pirusti. Hajuaisti voi voimistua lähes yhtä vahvaksi kuin koiralla. Lapsiveden menon jälkeen supistukset voivat kestää jopa 30 tuntia tai enemmän ennenkuin vauva saadaan ulos. Epiduraalin ja spinaalin jälkeen ei voi itse päättää synnytysasentoa. Synnytyksen jälkeen vessassa käynti kirvelee kauheasti monta päivää. Synnytyksen jälkeen maha voi olla kovalla ja kakalla käynti voi olla kamalaa ähkimistä monta kuukautta. Imetysaikana seksihalut voi vähentyä. Rintatulehduksesta selviää hieromalla pattia, käymällä kuumassa suihkussa ja imettämällä paljon. Tuttia ei välttämättä tarvita ja kaikki vauvat eivät huoli tuttia/tuttipulloa. Jne jne.

Noniin, tässä kertailimme hieman tuntoja raskausajalta. Ei oo ihan helppo nakki. Arvon ladyt, miltä tuntuu lukea palstoilta kuinka miehet arvostelevat ja haukkuvat raskaanaolevia naisia laiskoiksi ja lihaviksi? Itselläni oli suht helppo raskaus eikä kilojakaan juuri kertynyt, mutta näen silti punaista joka ikinen kerta kun näen jonkun miehen ryhävalaskommentin. Mites muut?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:07"]

Siitä kohdun painelusta synnytyksen jälkeen en etukäteen tiennyt. Kyllä teki kipeää, ja tietysti kohtu vielä tyhjeni huonosti.

[/quote]

Anteeksi mitä? Voisiko joku kertoa aiheesta lisää? Kuukelilla löytyy vain keskusteluja 8 vuoden takaa, joten nykypävän informaatio olisi paikallaan...