Mitä ette tienneet raskaudesta/synnytyksestä/vastasyntyneistä

2

Vauva voi melkein kuolla ponnistusvaiheessa eivätkä kätilöt huomaa mitään ennen syntymää vaikka vauvan tilaa tarkkaillaan koko synnytyksen ajan. Olin aivan liian luottavainen, että sairaalassa vauva on turvassa.

Se, että vastasyntynytkin voi olla jo tosi pirteä, hymyilee ja jokeltaa ja liikkuu. Mä luulin, että ne vaan syö ja nukkuu. Lisäksi se vaikutti alusta asti ymmärtävän paljon. 

Toinen oli, että raskaus voi mennä tosi hyvin. Eli ei mitään vaivoja pientä väsymystä lukuunottamatta. 

Kolmas oli se, että synnytyskipu on jotain täysin hirveää, eikä sitä voi hallita tai lievittää mitenkään. 

Neljänneksi luulin, että 3. asteen repeämistä toipuu tosi kauan. Mutta mä kävelin, istuin ja toimin normaalisti heti. Vessakäynnit ei sattunut. Ja toivuin täysin kuukaudessa.

Se yllätti että kun maito nousi rintoihin niin kaikki itketti. KAIKKI. Ihme että päästivät synnäriltä kotiin kun itkin neljättä päivää :)

Se ettei imetys olekaan niin yksinkertaista, että tissi suuhun ja se on siinä.
Ja alkuraskauden haluttomuus. En voinut sietää mieheni kosketusta ollenkaan.

Synnytyksen jälkeen suolisto ja muut sisäelimet etsii paikkaansa kropassa. Pissihätää ei ollut pariin päivään mutta kyllä sieltä pissaa tuli kun pöntölle meni. Kakkaa ei tullut viikkoon synnytyksen jälkeen. Jälkivuoto kesti 6 viikkoa.

Sektiohaava kipeä toiselta puolelta ja synnytyksestä jo 4kk. Toisilla kestää kivut vuosikymmeniäkin.

2

Että se vatsa jää ihan tajuttoman isoksi vielä synnyksen jälkeen.

Että jälkisupparit pahenee sitä mukaan, mitä useamman lapsen on synnyttänyt. Kipu on ollut välistä pahempi kuin synnyttäessä.

jlkivuoto mainitaan vaan ohimennen, todellisuudessa 4vk menkat joihin ei normi alwayssit auta. jlki supparit, AAAUTS!!! Imetys sattuu aluksi ja on vaikeeta ennenku oppi niksit. ja pieru karkaa jatkuvasti synnytyksen jlkee.

2

En ollut koskaan pidellyt käsissäni vastasyntynyttä, joten minulle oli suuri ihmetys, millainen lötköpötkö se vauva on. En tiennyt, mistä kohtaa sitä pitelisi niin, ettei joku kohta vauvasta roikkunut epämukavasti.

Toinen asia, joka tuli aivan puun takaa, oli se, miten tajuton kipu voi tulla maidon pumppaamisesta. Viittaan tällä siihen, että synnärillä istutettiin pumppukoneen ääreen, käskettiin laittaa tissi rööriin ja sitten painettiin nappulaa. Voi herranjumala tajunta räjähti siinä kohtaa. Ei se vauvan imeminen sitten myöhemmin sattunut lainkaan, tuntui vain sellaiselta hassulta kutinalta.

Ennen kun sain ensimmäisen lapseni, en oikeasti tiennyt paljon mitään siitä todellisesta vauva-arjesta. Ei ollut enää äitiä jolta kysyä neuvoa ja elettiin aikaa, jolloin internetiä ei vielä ollut yleisessä käytössä. Raskaana ollessani ostin yhden kirjan, joista ei kyllä käytännössä ollut mitään hyötyä missään asiassa. Nykyään netti on niin laajassa käytössä ja tiedon saaminen todella paljon helpompaa. Mutta kaikesta kuitenkin selvittiin minun ja mieheni päättelykyvyn sekä kekseliäisyyden ansiosta ja vauva-aika meni kuin hujauksessa.

siin ponnistusvaiheessa voi menna tajuttomaksi ku pidattaa hengityst. siksi ne tarkkailee silmia. anteeksi kirj.virheet, a-kirjain mis pilkut ylla, ei toimi luurissa.

se ettei se rakkaus tulvahda heti lastakohtaan vaan voi kehittyy muutamissa viikoissa/kk. ekalla noin, tokaa rakastin heti ku osas jo ottaa iisimmin.

eka oli helppo raskaus ja synnytys myos, muut ihmettili munkin puolesta kuinka helpolla paasin...
mutta tama toinen, huh, odotan totaali yllari kaksosia, on kayty hampurissa hoitamassa ttts, on selka kipua, on maaratty vuodelepoon, milta tuntuu kun yksi vauva potkii rakkoa ja toinen kylkiluita, joka yo heraan vessaan ja hikoiluun, kuinka matalalle voikaan hb laskea, viikottain kayn polilla tunnin ultrissa...rv 26+1 vasta ja olen kuin viimeisillani..
mitahan kaikkea tassa viela tulee eteen..

Raskauden ruumiillisuus yllätti. Peräpukamat, pierut, suonikohjut, isot tissit, kiihtynyt karvankasvu, pullottava pimppi, jatkuva ripuli (mikä oli peräpukamien kanssa tosi hankalaa, kun aina piti pestä). Synnytyksen hankaluus ja se kipu, istukan synnyttäminen, se miten syntyvä vauva on kuin kasa kuminauhaa ja ruumiinosat hakee paikkansa vasta kun vauva on ulkona. Veri ja maito. Eritteet.

Synnytyksen jäljeen kivut, tunnottomuus ja vuoto. Miten kauan kesti palautua, miten tuntui pitkään siltä, että koko alapäätä pitää tietoisesti kannatella.

Se, ettei näistä asioista puhuta ja se, etten halunnut enkä kehdannut puhua vaivoista edes miehelle.

Synnytyksen jälkeen iso pehmeä löllymaha. Se miten nooeasti vauvan huuto alkaa ärsyttää. Se miten paljon sitä rakastaa ja miten lapsen saannin jälkeen herkistyi asioille ihan eri tavalla.

Niin ja se, mitä kaikkea tosi ikävää synnytyksessä voi tapahtua.

Minulla ollut vielä helpot raskaudet ja synnytykset, nämä vaan asioita, mitä en etukäteen tiennyt ja mitkä yllätti.

Kertokaa siit istukan synnyttämisest? Millon se sit tapahtuu?

Häpyliitoksen lonksuminen. Kun käänsin kylkeä tms, niin muljahti ilkeästi. Säikähdin ensimmäisillä kerroilla ja pelkäsin, että jääkö tämä nyt tällaiseksi. Sitä kesti aika pitkään, n. puolisen vuotta. Kukaan ei ollut kertonut, että tällaistakin se aiheuttaa.

Ei tullut yllätyksiä. Opiskelin kätilöksi. Lapset onkin toinen stoori.