Kertokaa minulle kiihkottomasti, miksi 2v jää päiväkotiin vauvan synnyttyä?

En tiedä olenko oikea vastaamaan, koska omani on 3v kun nuorin syntyy. Osapäivähoitoon aion viedä, koska on kuntoutuksellisista syistä siellä. Syntyy toki kesällä, joten aion pitää varmaan sen 4kk kotona ja sitten jatkuu. Joo, tympii kovasti viedä lasta, paljon mieluummin pitäisin kotona, mutta lapsen parasta onajateltava. Hällä siis autistisia piirteitä ja lääkäri suositteli vahvasti kuntoutuksellista päivähoitoa.

2-v ei todellakaan tarvi vielä päivittäin " tärkeitä" kavereita. En ymmärrä niitä kellä syy on tuo,kun laitetaan 2v päiväkotiin vaikka äiti on kotona
Enkä sitä, että lapsi niin haluaa päiväkotiin kun kotona tylsää. 2v tarvii lähinnä omia vanhempiaan, syliä ja ruokaa. Ei todellakaan mitään sosiaalisia suhteit tms. Todellisuus on oileasti äitien laiskuus. Ja en nyt puhu niistä äideistä, jotka ovat uupuneita tai tarvitaevat toipumista sektiosta tai vaikeasta synnytyksestä,tai niitä joilla vauva sairas. Uskon että suurimmalla osalla ei oikeasti ole edes hyvää syytä sille,miksi se 2v joutuu päiväkotiin vaikka äiti olisi kotona..

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:25"]

Meillä siirtyi 2v8kk päiväkotiin kun vauva syntyi. Sai virikkeitä ja ikätasoista seuraa päiväkodissa. Tutkimuksen mukaanhan 3v hyötyy päivähoidosta.

[/quote]

Virikehoitolapsi siis, oikein tunnustit sen. Mikset itse voi keksiä niitä mahtavia virikkeitä omalla lapsellesi? Miksi luovutat kasvatusvastuun päiväkodille?

[/quote]

Kysytkö ihan vakavissaan, miksei pienen vauvan äiti voi keksiä siinä samassa virikkeitä? Mistä sinä järjestät isommalle lapselle saman ikäistä seuraa ja sosiaalisia kontakteja? Millä ajalla keksit lapselle virikkeitä ja järkevää puuhaa? Huomaa, ettei sinulla ole lapsia tai jos on, eivät ainakaan mitään järjenjättiläisiä ole, jos vähänkin tulevat äitiinsä..
[/quote]
No minä vastaan ihan vakavissaan: olen ihan itse päättänyt tehdä ne lapset tähän maailmaan niin minä ne hoidankin. Sekä perustarpeet että virikkeet. Mulla on ollut maailman huonoiten nukkuvat vauvat, ja silti isommat on viety kerhoihin ja puistoon ja niiden kanssa on leivottu ja askarreltu. On väsyttänyt ihan hirveästi eikä olisi aina jaksanut tai huvittanut mutta voi voi kun niitä omia lapsia pitää hoitaa kun ne on kerran tähän maailmaan saattanut. En ole mikään superäiti enkä sen puoleen marttyyrikaan, ihan tavallinen laiskanpuoleinen nainen. Mutta selkärankaa sen verran että en työnnä lapsiani toisten hoidettavaksi jos itse olen kotona. Lapsia on 3. Miksi itse teet lapsia jos et osaa ja viitsi hoitaa?

Tässäpä kiihkottomasti selitys. Lähipiirissä on äiti, joka oli tosi väsynyt esikoisen kanssa ja mies tekee reissutöitä noin 100 yötä/vuosi. Yritettiin neuvoa pitämään vähän ikäeroa lapsille, mutta kun tää oli jo lapsena päättänyt, että pieni ikäero on tavoite ja aikuinen ihminenhän ei voi yhtään kehittyä ajatuksissaan. No, toinen lapsi tuli 1v4kk ikäerolla. Odotusaikana ehdotin, että laittaa esikoisen hoitoon ennen vauvan syntymää (ei yhdistä vauvaan asiaa) ja ottaa sitten vaikka pois, jos arki tuntuu helpolta. Ei, ei. Ihan suuttui, etteikö hän nyt pärjäisi. Sitten alkoi helvetti. Vauvan ollessa 3,5kk alettiin painostamaan isomman laittamisesta hoitoon, kun saattoivat olla 4 päivääkin putkeen kotona sisällä. Äiti karjui 1-vuotiaalle, itkeskeli, sai tykytyksiä ja kaikkea. Ihan yliväsynyt ja mielenterveys alkoi horjua. Nyt nuorempi on jo 8kk ja vanhempi lapsi reilut 2 vuotta. Tilanne on se, että lapsille myönnettiin kahden päivän varoitusajalla kummallekin hoitopaikka ja ovat siellä joka päivä 8h, kun äiti makaa lääkityksessä kotona. Että olipa se pirun huono ajatus, että esikoinen olisi alusta asti ollut hoidossa! Ehkei se olisi auttanut, mutta silti tääkö oli sitten tavoite, että meillä on masennuksesta kärsivä äiti kotona ja kumpikin lapsi täydet päivät hoidossa?

Eli kiihkottomasti: Ei saa ajaa ketään tai itseään liian väsyksiin. Ennaltaehkäisevä toiminta on aina parempaa ja kaikki ei vaan jaksa kaikkea jne. Ei meidän kannata äitejä syyllistää. Pienten lasten kanssa on rankkaa ja jokainen arvioi omat voimavaransa. Pääasia, että tasapaino säilyy.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:35"]

En tiedä olenko oikea vastaamaan, koska omani on 3v kun nuorin syntyy. Osapäivähoitoon aion viedä, koska on kuntoutuksellisista syistä siellä. Syntyy toki kesällä, joten aion pitää varmaan sen 4kk kotona ja sitten jatkuu. Joo, tympii kovasti viedä lasta, paljon mieluummin pitäisin kotona, mutta lapsen parasta onajateltava. Hällä siis autistisia piirteitä ja lääkäri suositteli vahvasti kuntoutuksellista päivähoitoa.

[/quote]

erityisen ja tehostetun tuen tarpeessa olevan lapsen päiväkotiin viemisessä ei ole mitään kyseenalaistettavissa. Musta sä ainakin toimit oikein.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:04"]

Jos tietää jo etukäteen ettei jaksa taaperoa ja vauvaa hoitaa samanaikaisesti niin miksi se vauva pitää sitten vielä hankkia?

[/quote]

No totta tämäkin..

Lähtökohtaisesti alle 3-vuotias ei tarvitse päiväkotihoitoa mihinkään. Siinä iässä ei todellakaan tarvita muita kavereita kuin oma perhe ja mahdollisesti esim. naapurin lapset. Yhteisleikkitaidotkaan eivät ole alle 3-vuotiaalla vielä niin kehittyneet, vaikka varmasti muista lapsista onkin kiinnostunut. Päiväkotihoito on ryhmähoitoa ja alle 3-v ei saa päiväkodista mitään sellaista välttämätöntä, mitä ei myös normaalista kodista saisi. Eri asia on, jos vanhemmat ovat esim. psyykkisesti sairaita tai väkivaltaisia lasta kohtaan tai käyttävät päihteitä. Silloin on toki parempi, että lapsi on hoidossa vähintään osa-aikaisesti, mutta sellaiset vakavat perhetilanteet ovat oikeasti melko harvinaisia.

N. 4-vuotias yleensä hyötyy varhaiskasvtuksesta, mutta 4-vuotiaankaan ei oikeasti olisi hyvä olla yli 20 lapsen ryhmässä, jossa 3 työntekijää työskentelee vuoroissa. Mutta on myös niin, että vaikka kotona olisi väsynyt, masentunut äiti, lapselle voi riittää ihan hyvin 5 tuntia hoitoa 5 päivänä viikossa. Ei se niin mene, että mitä pidempää päivää lapsi tekee, sitä enemmän hän siitä saa. Lapsi myös kaipaa rutiineja, joten lapsen kannalta olisi parempi olla pk:ssa 5 päivänä viikossa 5 tuntia kuin 4 päivänä 6 tuntia. Jos väliin tulee jopa 3 päivän tauko kotona, lapsen on vaikeampi palata päiväkotiin. Mitä pienempi lapsi, sitä säännöllisempää pitäisi olla. Kun vanhemmat esim. tekevät 4-päiväistä työviikkoa, jotta lapsi voisi olla perjantaista sunnuntaihin kotona, se palvelee kyllä enemmän vanhempien tarpeita kuin lapsen etua. 

Minulla ei ole lapsia, mutta lastentarhanopettajana sanoisin, että mahdollisuuksien mukaan 2-vuotiaan kanssa kannattaisi olla kotona ja jos uusi vauva syntyy, pitää se esikoinen edelleen kotona, niin ei ole pelkoa hoitopaikan menettämisestä. Jos alle 3-vuotiaalle pitää hoitopaikka järjestää, etsisin ensisijaisesti osapäivähoitoa, kerhoa tai perhepäivähoitoa. Päiväkoti ei ole taaperoikäiselle optimaalinen paikka edes osapäiväisesti. Toivoisin myös, että perheet käyttäisivät avoimen varhaiskasvatuksen palveluja, joita ainakin kaupungeissa on saatavilla, vaikka valitettavasti esim. Espoo on karsinut omiaan. (Todella lyhytnäköistä).

En toki halua syyttää niitä vanhempia, jotka päätyvät viemään pienenkin lapsen täysipäiväiseen hoitoon. Ei kaikilla vanhemmilla ole voimia ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista eivätkä kaikki vanhemmat kertakaikkiaan ole mitään päivähoidon ja lapsen kehityksen asiantuntijoita, jotta voisivat arvioida realistisesti ja objektiivisesti eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia lapsen ja koko perheen hyvinvointiin. Toki päiväkodissa jokaista lasta pyritään hoitamaan parhaan taidon mukaan, vaikka niitä kaksivuotiaitakin on paikalla neljä jokaiselle aikuiselle.

Edelleen olen sitä mieltä, että iso osa tuosta äitien väsymisestä johtuu epärealistisista odotuksista ja vaatimuksista. Jos äitejä tuettaisiin rentoon äitiyteen ja tunnistamaan riittävän hyvä äitiys, ei näitä burn outejakaan tulisi kuin sieniä sateella. Ei ihmekään, että osa miehistäkin katkeroituu perhettä elättäessään, kun äiti on vauvan kanssa kotona ja isompi lapsi tai lapset muualla hoidossa. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:34"] [quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"] Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi. [/quote] Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin? [/quote] Kyllä, maksamme hoidon 100% itse. 130 euroa kuussa puolipäivähoidosta. Kuten tuossa ylhäällä jo ehdin kirjoittaa, emme asu Suomessa. Kunnallista päivähoitoa ei ole. [/quote] Ellette asu jossain Afrikan maassa tms. kehitysvaltiossa, kuulostaa aika alhaiselta hinnalta kuvailemasi hoitoryhmän todelliseksi kustannukseksi (monta hoitajaa, vähän lapsia). Teillä ei varmaankaan tarjoilla hoidossa ruokaa, mutta silti tuo summa vakuttaa halvalta.  [/quote] Lapsille viedään omat välipalat mukaan. Kokopäivähoidossa olevat saavat hoitopaikassa myös lämpimän lounaan. Kokopäivähoidon hinta on 190 euroa/kk. Yksi hoitajista tekee lämpimän ruuan itse hoitopaikan keittiössä. Hoitopaikka on perheyritys, kaksi sisarta ja näiden äiti. Maa on etelä-Euroopassa, asumme ihan maaseudulla, ei siis kaupunkien kovia vuokria. Nämä seitsemän lasta ovat tod.näk. koko paikkakunnan ekaluokkalaiset sitten aikanaan. Miettikää mikä kaveriporukka, kun kasvavat yhteen 1-2 -vuotiaista asti.

[/quote]

Älä nyt ota tätä henkilökohtaisesti, mutta mieleen tulee tuosta viimeisestä lauseesta se, että mieti, jos olisi kasvanut yhteen näiden lasten sijaan perheensä kanssa (äiti ja sisarus). Olen ehkä jotenkin ylitunteellinen tai omistava, koska haluaisin ensisijaisesti lapsen kasvavan yhteen kanssani ja imevän vaikutteensa ja oppinsa minulta. 

Muuten kyllä kuulostaa oikein mukavalta kasvuympäristöltä ja jos kävisin töissä, veisin lapseni mielelläni sinne hoidettavaksi. 
[/quote]

Täh!? Väitätkö tosissasi, että lapsi ei kasva yhteen ja samaistu perheeseensä ja sisaruksiinsa, jos on kuudesosan vuorokaudesta 2-5 krt viikossa hoidossa kodin ulkopuolella?

Eikö sinun lapsesi kasva yhteen ja saa vaikutteita esim. isästään, kun isä kuitenkin on tuplat tuosta hoitoajasta työssä?

Oletko koskaan nähnyt miten läheisiä ja tiiviitä etelä-eurooppalaiset perheet ovat? Miten tärkeä äiti näissä perheissä on? Myös sittenkin kun lapset ovat isoja, teini-ikäisiä tai aikuisia. Tämä siitä huolimatta, että äitiyslomat ovat lyhyitä ja lapset hoidossa hyvin pienestä!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"]Meillä 2v3kk esikoinen oli kaksi kuukautta kotona vauvan syntymän jälkeen, sen jälkeen hoidossa 2-3pv/vko kuuden tunnin päiviä, välillä viikko ettei ollut hoidossa ollenkaan ja pitkät joulu- ja kesälomat (joululomaa 2-3vko ja kesällä taas 2kk). Tärkein syy tuohon oli se, että haluttiin pitää hyvä hoitopaikka (pieni yksityinen päikky). Jos olisi ollut kunnallisella puolella isossa ryhmässä, niin oltaisiin irtisanottu koko hoitopaikka. Nyt myös tuo pienempi lapsi on samassa päikyssä ja olen erittäin tyytyväinen tekemäämme ratkaisuun.
[/quote]
Kuinka paljon maksoitte hoidosta? Meillä ei olisi mitenkään mahdollista, kun päiväkoti tekee vain kokopäiväisiä sopimuksia ja kuntalisää ei makseta, jos vanhemmat eivät opiskele tai käy töissä. Hoidosta joutuisi maksamaan yli tuhat euroa kuussa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:56"]

Päivkodin työntekijänä sanon, että ihme selityksiä ihmsillä...! Selittäkää ittellenne asia miten haluatte, mutta älkää luulko ammattilaisten millään lailla "ostavan" näitä selityksiä. Pahin kaikista selityksistä tuo "haluttiin lapsen oppivan toisen äidinkielensä". Mahtaa olla todellinen kotikieli mitä tarvii päiväkotiin mennä oppimaan!

[/quote]

Olen tuo "haluttiin lapsen oppivat toisen äidinkielensä" kirjoittaja. Tämä neuvo tuli tosiaan puheterapeutilta. Meillä on tarkoitus muuttaa ruotsiin kun miehen työt täällä loppuvat ja lapset tulevat käymään koulunsa ruotissa. Huolestuttavaa, että ammattilaisella on noin tuomitseva asenne. Suosittelen alan vaihtoa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:04"]

Lähtökohtaisesti alle 3-vuotias ei tarvitse päiväkotihoitoa mihinkään. Siinä iässä ei todellakaan tarvita muita kavereita kuin oma perhe ja mahdollisesti esim. naapurin lapset. Yhteisleikkitaidotkaan eivät ole alle 3-vuotiaalla vielä niin kehittyneet, vaikka varmasti muista lapsista onkin kiinnostunut. Päiväkotihoito on ryhmähoitoa ja alle 3-v ei saa päiväkodista mitään sellaista välttämätöntä, mitä ei myös normaalista kodista saisi. Eri asia on, jos vanhemmat ovat esim. psyykkisesti sairaita tai väkivaltaisia lasta kohtaan tai käyttävät päihteitä. Silloin on toki parempi, että lapsi on hoidossa vähintään osa-aikaisesti, mutta sellaiset vakavat perhetilanteet ovat oikeasti melko harvinaisia.

N. 4-vuotias yleensä hyötyy varhaiskasvtuksesta, mutta 4-vuotiaankaan ei oikeasti olisi hyvä olla yli 20 lapsen ryhmässä, jossa 3 työntekijää työskentelee vuoroissa. Mutta on myös niin, että vaikka kotona olisi väsynyt, masentunut äiti, lapselle voi riittää ihan hyvin 5 tuntia hoitoa 5 päivänä viikossa. Ei se niin mene, että mitä pidempää päivää lapsi tekee, sitä enemmän hän siitä saa. Lapsi myös kaipaa rutiineja, joten lapsen kannalta olisi parempi olla pk:ssa 5 päivänä viikossa 5 tuntia kuin 4 päivänä 6 tuntia. Jos väliin tulee jopa 3 päivän tauko kotona, lapsen on vaikeampi palata päiväkotiin. Mitä pienempi lapsi, sitä säännöllisempää pitäisi olla. Kun vanhemmat esim. tekevät 4-päiväistä työviikkoa, jotta lapsi voisi olla perjantaista sunnuntaihin kotona, se palvelee kyllä enemmän vanhempien tarpeita kuin lapsen etua. 

Minulla ei ole lapsia, mutta lastentarhanopettajana sanoisin, että mahdollisuuksien mukaan 2-vuotiaan kanssa kannattaisi olla kotona ja jos uusi vauva syntyy, pitää se esikoinen edelleen kotona, niin ei ole pelkoa hoitopaikan menettämisestä. Jos alle 3-vuotiaalle pitää hoitopaikka järjestää, etsisin ensisijaisesti osapäivähoitoa, kerhoa tai perhepäivähoitoa. Päiväkoti ei ole taaperoikäiselle optimaalinen paikka edes osapäiväisesti. Toivoisin myös, että perheet käyttäisivät avoimen varhaiskasvatuksen palveluja, joita ainakin kaupungeissa on saatavilla, vaikka valitettavasti esim. Espoo on karsinut omiaan. (Todella lyhytnäköistä).

En toki halua syyttää niitä vanhempia, jotka päätyvät viemään pienenkin lapsen täysipäiväiseen hoitoon. Ei kaikilla vanhemmilla ole voimia ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista eivätkä kaikki vanhemmat kertakaikkiaan ole mitään päivähoidon ja lapsen kehityksen asiantuntijoita, jotta voisivat arvioida realistisesti ja objektiivisesti eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia lapsen ja koko perheen hyvinvointiin. Toki päiväkodissa jokaista lasta pyritään hoitamaan parhaan taidon mukaan, vaikka niitä kaksivuotiaitakin on paikalla neljä jokaiselle aikuiselle.

[/quote]

Kyllä niillä vanhemmilla tulisi olla niitä "voimia"ottaa kunnolla selvää mihin on lapsensa sijoittamassa jos tästä ei itse huolehdi. Päiväkodin velvollisuus on myös kertoa vanhemmille minkälaiset asiat tulevat olemaan hankalia ja miten päiväkoti pystyy auttamaan ja tukemaan. Muista vaihtoehdoista ja niiden sisällöstä ja merkityksestä tulisi vanhempien saada ihan objektiivista tietoa että sitten lapsensa kohdalla pystyisivät räätälöimään hyvältä tuntuvan ratkaisun. Tämä palvelu tulisi olla neuvolassa olemassa ja suuri puute on ettei siihen olla panostettu. Nykyään vanhemmat tekevät päätökset hoitopaikan ja hoitoaikojen suhteen aika sokkoina.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:16"]

Edelleen olen sitä mieltä, että iso osa tuosta äitien väsymisestä johtuu epärealistisista odotuksista ja vaatimuksista. Jos äitejä tuettaisiin rentoon äitiyteen ja tunnistamaan riittävän hyvä äitiys, ei näitä burn outejakaan tulisi kuin sieniä sateella. Ei ihmekään, että osa miehistäkin katkeroituu perhettä elättäessään, kun äiti on vauvan kanssa kotona ja isompi lapsi tai lapset muualla hoidossa. 

[/quote]

Aivan äitejä tulisi tukea äitiydessä ei poistaa lasta joka antaa mahdollisuuden äidille kehittyä äitinä. Apua ei ole siitä että annetaan taaperoikäisen äidille mahdollisuus poistaa lapsi kuvioista liian pitkiä aikoja kun uusi vauva syntyy. Tavallisesti tämä kyllä häiritsee pikeminkin kuin auttaa äidin ja taaperon välistä suhdetta, josta taaperon kehitys on vielä hyvin riippuvainen ja jota päiväkoti ei pysty mitenkään korvaamaan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:16"]

Edelleen olen sitä mieltä, että iso osa tuosta äitien väsymisestä johtuu epärealistisista odotuksista ja vaatimuksista. Jos äitejä tuettaisiin rentoon äitiyteen ja tunnistamaan riittävän hyvä äitiys, ei näitä burn outejakaan tulisi kuin sieniä sateella. Ei ihmekään, että osa miehistäkin katkeroituu perhettä elättäessään, kun äiti on vauvan kanssa kotona ja isompi lapsi tai lapset muualla hoidossa. 

[/quote]

Aivan äitejä tulisi tukea äitiydessä ei poistaa lasta joka antaa mahdollisuuden äidille kehittyä äitinä. Apua ei ole siitä että annetaan taaperoikäisen äidille mahdollisuus poistaa lapsi kuvioista liian pitkiä aikoja kun uusi vauva syntyy. Tavallisesti tämä kyllä häiritsee pikeminkin kuin auttaa äidin ja taaperon välistä suhdetta, josta taaperon kehitys on vielä hyvin riippuvainen ja jota päiväkoti ei pysty mitenkään korvaamaan.

[/quote]

Ihan samaa mieltä! Tässä on kysymys juuri esimerkiksi paremmista neuvolapalveluista ja avoimista varhaiskasvatus- ja perhepalveluista. Siis päiväkodeista, leikkipuistoista, perhevalmennuksesta yms. jossa vanhemmat tapaavat muita samassa elämäntilanteessa olevia lasten kanssa, saavat vertaistukea ja ennaltaehkäisevää apua leikkipuistoissa yms. paikoissa työskenteleviltä sosiaaliohjaajilta, lastentarhanopettajilta ym. Ennaltaehkäisevä lapsi- ja perhetyö todellakin on turvaverkko, joka on monta äitiä säästänyt täydelliseltä uupumukselta. Ongelma on se, että juuri näitä palveluita karsitaan, koska ne eivät ole suoraan lakisääteisiä, ja toisaalta näiden palveluiden piiriin eivät välttämättä hakeudu ne, jotka ovat suurimmassa riskissä väsyä. Vaikka ne on tarkoitettu matalan kynnyksen palveluiksi, ovat maksuttomia jne, kaikki äidit ja isät eivät tiedä niistä tai kokevat kynnyksen niin korkeaksi, etteivät uskalla.

Ja siis huom. nämä avoimet palvelut eivät ole pelkästään lapsille tai pelkästään vanhemmille. Sinne voi mennä koko perhe: äiti/isä vauvan JA taaperon kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"]

Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy.[/quote]

Ihan vinkkinä, ei kannata kauheasti mainostaa, että viet  huonosti nukkuvan taaperon hoitoon joka arkipäivä, vaikka sinulla olisi mahdollisuus antaa sen lapsen nukkua aamulla pitempään. Kun teille syntyy vauva, joka itkeskelee öisin, se esikoinen tulee nukkumaan vieläkin huonommin. Kuulostaa vähän pahalta, että sun lapsi menee väsyneenä joka arkipäivä hoitoon, vaikka sinä tuskin jaksaisit mennä töihin edes neljäksi tunniksi rikkonaisilla yöunilla. 
[/quote]

En tiedä miksi edes viitsin vääntää... Mutta lapsi on aamupäivät pirteimmillään, minä taas ihan zombie, näin raskaana ollessani. Sopii hyvin molempien rytmiin, että lapsi saa riehua ja touhuta juuri tuolloin ja minä nukkua lisää edes parina päivänä viikossa.

Lapsi tulee kyllä kotiin päiväunilleen, joku siitäkin kysyi/kommentoi.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:25"]

Vähän ohiksena, mutta mun äiti on usean päiväkodin johtaja ja sanonut monesti, että nämä "virikelapset" ovat hoidossa haastavampia kuin tavallisessa päivähoidossa olevat. Lapsi vaistoaa, jos hän on päiväkodissa vain siksi, että olisi (kärjistetysti ilmaistuna) poissa tieltä.

[/quote]

Haastavia ne samat esikoiset ovat kotonakin. Onhan se ihan järkyttävä kriisi, kun joutuu kasvamaan hetkessä isoksi. Itse sain kaksi lasta tasan kahden vuoden ikäerolla ja hoidin molemmat kotona. Tukiverkkonani oli lasten isä, jonka kanssa olimme mahtava tiimi, mutta hänkin joutui tekemään täyttä työaikaa suurimman osan ajasta.

Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin ekat kaksi vuotta esikoiselle täydellinen äiti. Imetin, luin, hellin 24/7. Kun pikkusisarus syntyi, kaikki muuttui. Siinä olivat vastakkain hormonihirviö ja maailman pahin uhmis. Monta kertaa teki mieli nostaa kädet ylös. Mutta näin jälkikäteen mietittynä olen todella iloinen siitä, että ymmärsin pitää esikoisen lähelläni ja ottaa vastaan kaiken sen vihan. Nykyään ovat hienoja lapsia molemmat.

[/quote]

Ei meillä esikoiselta vaadittu enempää kuin ennen vauvaakaan. Ei hänen tarvinnut kasvaa isommaksi pikkusisaren myötä, sai olla se sama lapsellinen 2v kuin ennen sisaren syntymää, en mä alkanut vaatia iso pien asioita.. Ihan yhtä paljon autoin pukemisessa, vessaan menossa jne kuin aiemminkin.

[/quote]

Mutta et myöskään ilmeisesti vaatinut vauvalta samoja asioita kuin esikoiselta?

[/quote]

Miksi edes pitäisi?

[/quote]

Aikuisen näkökulmasta varmaan ei pitäisikään. Mutta eläydy nyt hetkisen sen kaksivuotiaan rooliin. Paikka isän ja äidin ainoana silmäteränä on menetetty, ja se uusi käärö vain kakkaa vaippaan ja köllii äidin rintaa vasten, vailla mitään pukemis- tai pottailuvaatimuksia. Ei kaksivuotiaalta voi odottaa objektiivista suhtautumista asiaan.

Ja joka väittää, ettei parivuotiaan lapsensa elämä muuttunut mitenkään pikkusisaruksen myötä, on melkoinen puusilmä.

[/quote]

Meillä 2v sai mennä vauvan kanssa köllimään leikkimatolle tasan niin paljon kuin halusi! Huomiota sai kyllä ja esikoinen itse ei myöskään itse enää halunnut vaippaa, enkä ole koskaan PAKOTTANUT potalle. Hänellä oli pottailu kammo vuoden ikäisenä ja silloin ei menty potalle, ei siitä ole mitään pakkoa tehty.

Kyllä on meille sanottu ettei kukaan ole huomannut esikoisen saavan vähempää huomiota kuin aiemmin.. Onko vaikeaa lukea kirjaa samalla kuin imettää? Ei! Vaikea toisella kädellä leikkiä autolla kun vauva on tissillä? Ei! Sai huomiota kyllä ;) Tykkäsi valita pienelle vaatteita kaapista, toi vaippaa, halusi itse tulla mukaan kun vaippaa vaihdettiin.. Miksi olisin pistänyt pois jaloista, koska oli itse kiinnostunut tästä?

Ja ensinnäkin, kuka 2v siis normaali 2v enää edes haluaisi olla kuin vauva? Ei minun tuntemistani kukaan.

Nyt 2v ja 4v ovat kuin paita ja peppu. Tuleppa vaikka tänne katsomaan, jos on jotai epäiltävää.  Ovat paljon läheisempiä kuin ystäväni lapset, jotka vain riitelevät. Sama ikäero, isompi tarhaan vauvan syntyessä.. Ehkä mä sit tein virheen kun en laittanut tarhaan vaan annoin heidän välien kehittyä läheisiksi.

2- tai 3-vuotiaalle eivät kaverit voi ikinä olla tärkeämpiä kuin mahdollisuus olla äidin tai isän kanssa kotona. Sen ikäiselle riittää aivan täydellisesti, että pääsee silloin tällöin tai vaikka kerran-pari viikossa kerhoon tai tuttujen luo tapaamaan "kavereita" eli ikäisiään lapsia. 

Itse olen sitä mieltä, että moni jolle tulee toinen lapsi lyhyellä ikäerolla, on yksinkertaisesti niin kauhuissaan, että PELKÄÄ arkea kahden pienen kanssa. Eikä tilannetta auta se, että ympäristö kauhistelee ja kyselee että "kai isompi nyt menee päivähoitoon". 

Isomman vieminen hoitoon on kuitenkin asia, jota kannattaisi pikkuisen miettiä REHELLISESTI myös lapsen itsensä kannalta. Kotiin tulee kilpailija, itse joutuu asustelemaan päivät päiväkodissa. Ei paranna mustasukkaisuuden mahdollisuutta eikä lähennä sisarusten välejä kovinkaan paljon. Plus, että lapsella olisi ihana mahdollisuus olla rennosti kotona äidin ja sisaruksen kanssa. Ei se päiväkotielämä kovin hehkeää ole noin pienille: meteli on kova, saavat puolustaa itse itseään, hoitajia on lukuisia ja varsin eri tasoisia, ohjattua aktiviteettiä hyvin vähän, syöminen laitosmaista jne. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:16"]

Edelleen olen sitä mieltä, että iso osa tuosta äitien väsymisestä johtuu epärealistisista odotuksista ja vaatimuksista. Jos äitejä tuettaisiin rentoon äitiyteen ja tunnistamaan riittävän hyvä äitiys, ei näitä burn outejakaan tulisi kuin sieniä sateella. Ei ihmekään, että osa miehistäkin katkeroituu perhettä elättäessään, kun äiti on vauvan kanssa kotona ja isompi lapsi tai lapset muualla hoidossa. 

[/quote]

Aivan äitejä tulisi tukea äitiydessä ei poistaa lasta joka antaa mahdollisuuden äidille kehittyä äitinä. Apua ei ole siitä että annetaan taaperoikäisen äidille mahdollisuus poistaa lapsi kuvioista liian pitkiä aikoja kun uusi vauva syntyy. Tavallisesti tämä kyllä häiritsee pikeminkin kuin auttaa äidin ja taaperon välistä suhdetta, josta taaperon kehitys on vielä hyvin riippuvainen ja jota päiväkoti ei pysty mitenkään korvaamaan.

[/quote]

Ihan samaa mieltä! Tässä on kysymys juuri esimerkiksi paremmista neuvolapalveluista ja avoimista varhaiskasvatus- ja perhepalveluista. Siis päiväkodeista, leikkipuistoista, perhevalmennuksesta yms. jossa vanhemmat tapaavat muita samassa elämäntilanteessa olevia lasten kanssa, saavat vertaistukea ja ennaltaehkäisevää apua leikkipuistoissa yms. paikoissa työskenteleviltä sosiaaliohjaajilta, lastentarhanopettajilta ym. Ennaltaehkäisevä lapsi- ja perhetyö todellakin on turvaverkko, joka on monta äitiä säästänyt täydelliseltä uupumukselta. Ongelma on se, että juuri näitä palveluita karsitaan, koska ne eivät ole suoraan lakisääteisiä, ja toisaalta näiden palveluiden piiriin eivät välttämättä hakeudu ne, jotka ovat suurimmassa riskissä väsyä. Vaikka ne on tarkoitettu matalan kynnyksen palveluiksi, ovat maksuttomia jne, kaikki äidit ja isät eivät tiedä niistä tai kokevat kynnyksen niin korkeaksi, etteivät uskalla.

Ja siis huom. nämä avoimet palvelut eivät ole pelkästään lapsille tai pelkästään vanhemmille. Sinne voi mennä koko perhe: äiti/isä vauvan JA taaperon kanssa.

[/quote]

Juuri näin! Varhaiskasvatuspalveluja tulisi monipuolistaa eikä niin kuin ollaan uuden varhaiskasvatuslain myötä ajamassa kaikkia lapsia päiväkoteihin ilman että riittävästi ollaan edes mietitty perheiden erilaisia tarpeita ja hoitovaihtoehtoja jotka saattaisivat olla huomattavasti edullisempia samalla kun tukisivat perheitä tehokkaammin.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:32"]"Lapsille viedään omat välipalat mukaan. Kokopäivähoidossa olevat saavat hoitopaikassa myös lämpimän lounaan. Kokopäivähoidon hinta on 190 euroa/kk. Yksi hoitajista tekee lämpimän ruuan itse hoitopaikan keittiössä. Hoitopaikka on perheyritys, kaksi sisarta ja näiden äiti. Maa on etelä-Euroopassa, asumme ihan maaseudulla, ei siis kaupunkien kovia vuokria. Nämä seitsemän lasta ovat tod.näk. koko paikkakunnan ekaluokkalaiset sitten aikanaan. Miettikää mikä kaveriporukka, kun kasvavat yhteen 1-2 -vuotiaista asti"

Mikähän on maa ja valuutta? Jos hoitajia on 3 ja lapsia 7 ja kuukauden hoitomaksut ovat yhteensä 1.300 e/kk, josta pitäisi vähentää vielä ruoka, rakennusten ylläpito, vakuutuksen, lelut jne. niin varmasti ollaan miinuken puolella. Vaikka tuo 1300 e/kk jaettaisiin kolmen hoitajan kesken niin tuntipalkaksi tulisi 2,5 euroa tunti, mutta millä katettaisiin muut kulut. Jopa Kiinassa maksetaan lastenhoitajalle enemmän.

Ja tälläiseen hoitopaikkaan viet "niin rakkaan lapsesi". Hälytyskellojen pitäisi jo soida. Kerrothan, maksavasi 100% hoitomaksun ja paikan olevan yksityinen. Joku nyt ei vain täsmää.

 
[/quote]

No voi hyvän tähden... Mitä ihmettä oikein kuvittelet, että hoitajat syövät jonain kauniina päivänä hoitolapsensa kun loppuu rahat ruokaan? En minä heidän bisneksestään tiedä, itse ovat hintansa määritelleet. Että pitäisikö kieltäytyä paikkakunnan ainoasta päivähoitopaikasta, koska se on liian halpa suomalaisella mittapuulla?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:26"]

Aikuisen näkökulmasta varmaan ei pitäisikään. Mutta eläydy nyt hetkisen sen kaksivuotiaan rooliin. Paikka isän ja äidin ainoana silmäteränä on menetetty, ja se uusi käärö vain kakkaa vaippaan ja köllii äidin rintaa vasten, vailla mitään pukemis- tai pottailuvaatimuksia. Ei kaksivuotiaalta voi odottaa objektiivista suhtautumista asiaan.

Ja joka väittää, ettei parivuotiaan lapsensa elämä muuttunut mitenkään pikkusisaruksen myötä, on melkoinen puusilmä.

[/quote]

Meillä 2v sai mennä vauvan kanssa köllimään leikkimatolle tasan niin paljon kuin halusi! Huomiota sai kyllä ja esikoinen itse ei myöskään itse enää halunnut vaippaa, enkä ole koskaan PAKOTTANUT potalle. Hänellä oli pottailu kammo vuoden ikäisenä ja silloin ei menty potalle, ei siitä ole mitään pakkoa tehty.

Kyllä on meille sanottu ettei kukaan ole huomannut esikoisen saavan vähempää huomiota kuin aiemmin.. Onko vaikeaa lukea kirjaa samalla kuin imettää? Ei! Vaikea toisella kädellä leikkiä autolla kun vauva on tissillä? Ei! Sai huomiota kyllä ;) Tykkäsi valita pienelle vaatteita kaapista, toi vaippaa, halusi itse tulla mukaan kun vaippaa vaihdettiin.. Miksi olisin pistänyt pois jaloista, koska oli itse kiinnostunut tästä?

Ja ensinnäkin, kuka 2v siis normaali 2v enää edes haluaisi olla kuin vauva? Ei minun tuntemistani kukaan.

Nyt 2v ja 4v ovat kuin paita ja peppu. Tuleppa vaikka tänne katsomaan, jos on jotai epäiltävää.  Ovat paljon läheisempiä kuin ystäväni lapset, jotka vain riitelevät. Sama ikäero, isompi tarhaan vauvan syntyessä.. Ehkä mä sit tein virheen kun en laittanut tarhaan vaan annoin heidän välien kehittyä läheisiksi.

[/quote]

Tässä varmaan hyvin tyypillinen kuvaus perheestä, jossa isot lapset olleet kotona pienen synnyttyä. Sitä kutsutaan elämäksi. Normaali, hieno mutta osaltaan myös vaativa uusi vaihe isojenkin lasten elämässä.

Lapsi iloitsee uudesta vauvasta ja oppii samalla myös jakamaan äidin huomiota, hoitamaan vauvaa, kasvaa uudenlaiseen perhedynamiikkaan. Ja se onnistuu parhaiten ja luonnollisimmin siten, että hän saa olla itse osana eikä häntä sysätä syrjään muiden hoidettavaksi. Kun tilanne kuitenkin on se, että lapsia on nyt kaksi (tai useampi), tilannetta ei saa edes päivähoidolla samanlaiseksi kuin se oli esikoisen syntyessä. Olisiko aikuisten syytä hyväksyä sekin, että mitä enemmän isot saavat olla läsnä ja vauvan kanssa, sitä luonnollisemmin ja paremmin uudenlainen elämä alkaa sujua. Ja sitä nopeammin lapset lähentyvät.

Ja muuten, tuo uusi käärö valtaa äidin sylin jne. on mielestäni ihan turhan ikävästi esitetty. Vauvan syntymää edeltää raskausaika, ja itse asiassa se uusi vauva valtaa äidin sylin jo kauan ennen syntymäänsä. Sisarukset oppivat siihen jo paljon aikaisemmin, että äidin mahassa on nyt uusi sisarus, ja lasta voidaan monella tavalla valmistella tulevaan. Eikä äiti mihinkään katoa vauvan synnyttyä. Vauva nukkuu aluksi paljon, ja isompien lasten kiinnostus on usein paremminkin suunnattoman suuri kuin järkyttynyt, jos häntä on osattu valmistella kunnolla.