70-luku, minkä ikäinen olit, vieläkö muistat?

Vierailija kirjoitti:

Ripille -72,yo-76. Ensi rakkaus koettu. Huppari,taiteilijan takki,leveäpunttiset housut(piti tehdä itse kun kaupasta ei tarpeeksi leveitä löytynyt),Hai-saappaat,Retu-kengät,mikroshortsit kera pitkän neuleliivin yms.Omppoviiniä,suklaa-minttuviiniä. Sweet,Uriah Heep,Rollarit,Black Sabbath ym. Oi niitä aikoja !

Minkälainen oli taiteilijan takki?

Omppu pomppua ja olikos se joku vodkalime?

Meillä oli tv, mutta siitä näkyi vain ykkönen. En ymmärtänyt mistä puhuttiin kun siitä puhuttiin paljon, että peruskoulu tulee ja minä en enää mene oppikouluun. Aloitin koulun 1971 ja ollaan (Pohjois-Savo) alueella ensimmäistä ikäpolvea, mistä kukaan ei mennyt oppikouluun. 

Olen vm 72.

PikkuKakkonen ja muut lastenohjelmat oli rautaa. Lasse Pöystin lukema iltasatu ja Nukkumatti oli aina viimeisenä. Hirmu hyviä animaatioita ja piirrettyjä silloin tehtiin, näkyykö noita missään enää?

Päiväkodissa askarreltiin ja maalattiin sormiväreillä. Isä veti pulkassa päiväkotiin ja haki iltapäivällä pois. Pelkäsin hirveästi pistämistä, jäänyt joku kauhumuisto jostain ehkä verikokeen pistosta pienenä.

Värit oli kirkkaita perusvärejä, paljon kirkasta punaista, tummaa ruskeaa, keskikeltaista. Talvella kaikilla toppavaatteet, saapikkaat, naisilla korkokenkiä. Nuoret käytti tennareita. Juoksubuumi tuli vasta kasarin alussa. Mitään fitnesskulttuuria ei tod ollut, joko oltiin laihoja ( monet ikilaihiksella) ja vähän pulleita. Uimahalleissa kyllä käytiin.

Lähikioskilta kärtin aina karkkia. Mummi ja ukki toivat aina suklaata tullessaan. Nukuin veljeni kanssa keltaisessa kerronsängyssä. Suosikkilelu oli nalle. Myöhemmin sain nukkeja vaatteineen. Olin sopeutuva ja kiltti. Kyllä pojat saivat enemmän vapauksia silloin. Kiusaamista oli ja ilkeät pojat/tytöt pelotti. Jotain kovaa siinä maailmassa oli, ja aikuisissa oli liikaa turhantärkeyttä.

Sanoisin että se oli elämänkoulua. Opin monenlaista. Sain myös pahan trauman, nimittäin syömisvaatimuksista. En vielä yli 50-vuotiaanakaan ole sinut ruuan kanssa.

Näistä en saanut traumoja vaikka nykyihminen voisi niin luulla:

- sain piiskaa, luunappeja, tukkapöllyä ja suljettiin komeroon.

- koulussa opettajat olivat pelottavia ja ilkeitä. Rehtori nosti poikia seinälle, karjui ja ravisteli. Pakkosyöttö oli traumaattisinta, vaikka jouduin vain näkemään sitä.

- jouduin pahoinpidellyksi monesti saman luokkakaverin taholta, sain päähäni erilaisia heitettyjä ja ritsalla ammuttuja ammuksia, minua ja kaveriani jahdattiin uhaten pahoinpitelyllä. Aikuisten selitys asiaan oli että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Hyväksyin selityksen.

- Seksistä sain tietää lähes kaiken jo 7-8 -vuotiaana. Luokkakaverit esittelivät rivoja runoja ja lauluja ja lehdestä leikattuja kikkelinkuvia. Näin varmaan kymmeniä itsensäpaljastajia ja kerran jouduin tekemisiin ehdan pedofiilin kanssa.

- Opin että on erilaisia ihmisluokkia ja minua eivät monet hyväksy siksi kun olen porvarin pentu. Ja myöskään siksi ei hyväksytä enkä saa kavereita, että vanhempani eivät anna bilettää ja vaativat tulemaan ajoissa kotiin.

- Opin valehtelemaan. Minulla oli säännöt toisin kuin toisilla. Rikoin niitä, enkä yleensä jäänyt kiinni.

Oli myös paljon hyviä muistoja. Lähikorttelit lapsilauman yhteiset leikit ennen kouluikää. Iso ja läheinen suku. Mummu, jonka hoidossa olin paljon. Lentävä mielikuvitus. Kivat harrastukset.

Eläisin kyllä paljon mieluummin 70-luvun yhteiskunnassa kuin tässä nykyisessä. Kaikkein mieluiten 80-luvulla. Olen syntynyt -68.

Niin seniili en vielä ole, ettenkö muistaisi omaa ikääni. 70-luvun puolella olin alla kouluikäinen ja muistot ovat hajanaisia.

Moniin edellisiin verrattuna lapsuuteni oli erilaista, sillä asuimme maalla. Vessana oli ulkohuussi ja juokseva vesi tuli vain lehmille navettaan. Sähköt ja mustavalkotelkkari sentään oli.

Leikin paljon itsekseni ja joskus naapurin tytön kanssa. Toisessa naapurissa asui kouluikäinen poika, joka teki minulle hiekkakakkuja ja kehotti syömään. Minähän söin.

En muista, synnyin vasta 96

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripille -72,yo-76. Ensi rakkaus koettu. Huppari,taiteilijan takki,leveäpunttiset housut(piti tehdä itse kun kaupasta ei tarpeeksi leveitä löytynyt),Hai-saappaat,Retu-kengät,mikroshortsit kera pitkän neuleliivin yms.Omppoviiniä,suklaa-minttuviiniä. Sweet,Uriah Heep,Rollarit,Black Sabbath ym. Oi niitä aikoja !

Minkälainen oli taiteilijan takki?

Eri

Semmonen tunikamallinen helmasta levenevä. Vahvaa isokuvioista puuvillaa.

Hauska muisto, jonka olin jo unohtunut. Siskolla oli semmoinen.

Assburger kirjoitti:

Fiat 600 oli aika suosittu auto.

Naapurin veljekset olivat hupaisa näky, 3 rotevaa ja parimetristä miestä niskat kyyryssä kaahasivat pikkuisella kotterolla moottori ulvoen.

Tuosta mielikuvasta tulisi hieno Innas- tyylinen naivistinen taulu...

Eka auto, mitä ajoin oli juurikin tuo. Myöhemmin huima ajokokemus oli Anglialla. Siinä vasta auto.

Vierailija kirjoitti:

Olen vm 72.

PikkuKakkonen ja muut lastenohjelmat oli rautaa. Lasse Pöystin lukema iltasatu ja Nukkumatti oli aina viimeisenä. Hirmu hyviä animaatioita ja piirrettyjä silloin tehtiin, näkyykö noita missään enää?

Päiväkodissa askarreltiin ja maalattiin sormiväreillä. Isä veti pulkassa päiväkotiin ja haki iltapäivällä pois. Pelkäsin hirveästi pistämistä, jäänyt joku kauhumuisto jostain ehkä verikokeen pistosta pienenä.

Värit oli kirkkaita perusvärejä, paljon kirkasta punaista, tummaa ruskeaa, keskikeltaista. Talvella kaikilla toppavaatteet, saapikkaat, naisilla korkokenkiä. Nuoret käytti tennareita. Juoksubuumi tuli vasta kasarin alussa. Mitään fitnesskulttuuria ei tod ollut, joko oltiin laihoja ( monet ikilaihiksella) ja vähän pulleita. Uimahalleissa kyllä käytiin.

Lähikioskilta kärtin aina karkkia. Mummi ja ukki toivat aina suklaata tullessaan. Nukuin veljeni kanssa keltaisessa kerronsängyssä. Suosikkilelu oli nalle. Myöhemmin sain nukkeja vaatteineen. Olin sopeutuva ja kiltti. Kyllä pojat saivat enemmän vapauksia silloin. Kiusaamista oli ja ilkeät pojat/tytöt pelotti. Jotain kovaa siinä maailmassa oli, ja aikuisissa oli liikaa turhantärkeyttä.

Heikko-Peikko oli jotenkin ahdistava ja surumieĺinen.

Käytöskukkanen oli hauska, Hinku ja Vinku, Suursyömäri...

Youtubesta löytyy jotain.

Synnyin v. 1975. Neljä-viisivuotiaana istuin usein iskän tai äidin pyörän takana kun mentiin johonkin, autoa ei ollut. Mukavat muistot 70-luvun lopulta ovat kun ostimme Kaivopuiston grillistä lihapiirakkaa (Raumalla). Ei silloin ollut vielä suuria pikaruokaketjuja. Tuon ajan höyrytetty lihapiirakka oli hyvää.

Joskus haettiin kanisteriin juomavettä Kaivopuiston kaivolta. Sekin haettiin pyöräillen.

Farkkujen piti olla tiukat ja siihen aikaan ne eivät juurikaan venyneet. Muistan kun serkkuni laittoi uudet Beaversin jalkaan lattialla selällään kiemurrellen ja sitten kun nousi ylös, niin nappi paukahti irti.

Olin ylä-asteella -70 luvun puolivälissä.

Kotiin saatiin eka mustavalko telkkari.

Siitä näkyi kaksi kanavaa. Katsottiin lähes kaikki ohjelmat. Uutisten aikaan piti olla hiljaa, oli isän komento.

Meillä oli köyhää, joten elämä oli niukkaa ja tiukkaa.

Levenevät lahkeet olivat housuissa ja meikata ei saanut ennen rippikoulua.

Nuorten sävellahjaa oli "pakko" kuunnella joka lauantai. Ihailin Dannya ( 🙄) ja Johnnya, he olivat kai myös kilpailijoita keskenään nuorten suosikiksi.

Kauppoihin tuli jukurttia !!! Muistan kun ihmeteltiin että mitä se on .

Puhelinta ei ollut, mutta tuli meille joskus - 76 tai -77.

Mieleen on jäänyt miten ihmiset olivat paljon tekemisissä keskenään.

1971 lähdin oppikouluun. Pienen kyläkoulun jälkeen oli iso monikerroksinen kivirakennus. Luokallani oli pahimmillaan 45 oppilasta. Eka päivinä pelkäsin eksymistä ja vesiklosettia!

Seitkyt luvulta tulee ekaksi mieleen minulle ensimmäiset ulkomaan matkat. Kesällä pääsin tuttavaperheen mukana Lappiin ja sieltä pistäydyttiin vähäsen sekä  Norjan että Ruotsin puolella.  Sitten lukioaikana käytiin muutaman luokkakaverin kanssa Leningradissa, Pietariksihan sitä nykyään kutsutaan.

Lapin reissu oli niin valloittava minulle, että vuoden päivät siitä silloin tällöin jotakin muistelin.

Leningradin reissu taas oli herkkua, kun päästiin irrottelemaan ilman kenenkään vanhemman ihmisen silmälläpitoa. No, nätisti oltiin silti ja kunnialla kotia tultiin - toin vielä tuliaisetkin.

Mahtaakohan tässä 70-luvun isä:

a) nauraa lasten pelikonsolipelaamiselle

b) karjua raivoissaan suu auki että nyt perkele loppuu se jonniinjoutava pelaaminen tai tulee selkäsauna

https://www.instagram.com/p/Bz7r-IIIHsF/?utm_source=ig_web_copy_link

Vuosikymmenen vaihtuessa olin kymmenvuotias, elin siis oikeastaan nuoruuteni 70-luvulla. Mahtavaa aikaa näin jälkeenpäin muisteltuna. Mopot, moottoripyörät, ekat autot, ekat tyttöystävät, opiskelut ja vähän ennen seuraavan vuosikymmenen vaihtumista olikin sitten armeijaan lähtö.

70-luvun puolivälissä syntyneenä ei hirveän paljon muistikuvia ole, varmaan 70-luvun loppupuolelta varhaisimpia muistoja. Sitähän ei varmaan ainakaan ekaan vuoteen osaa muuta kuin työntää paskaa vaippoihinsa ja muusta paljon ymmärräkään vielä :D

Synnyin -76 ja ensimmäiset muistikuvat sijoittuvat 80-luvun puolelle. Valokuvista on kiva katsella 70-luvun muotia ja värimaailmaa.

Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla oli miestenkin kengissä liki kymmenen sentin korot. Minullakin.