70-luku, minkä ikäinen olit, vieläkö muistat?

Synnyin -72, paljon muistoja 70-luvulta. Muistan tykänneeni lapsena Slade-yhtyeestä ja Abbasta, lastenlaulut eivät niinkään kiinnostaneet. -77 olin 5-vuotias tyttö ja muistan, että silloin tuli väri-tv meille. Tuossa joitakin esimerkkejä. Kouluun menin vuonna 1979.

70-luvun lastenlaulut ja moni muukin laulu oli jotenkin masentavan mollisävyinen :/

Vierailija kirjoitti:

Olin 21 v vuonna 70.

Menin naimisiin keväällä 71 ja esikoinen syntyi keväällä 73. Samalla opiskelin ja piipahdin synnyttämässä siinä sivussa. Kotiutumista seuraavana päivänä olikin tenttiin meno.

Onneksi se oli illalla.

Asuttiin vanhan omakotitalon yläkerrassa ja sitten otettiin isohko laina ja ostettiin oma asunto. Yksö 25 neliötä😅.

Hyvin mahduttiin.

75 muutettin pikkukaupungista Helsingin keskustaa. Minua peloteltiin, että landepaukut ei saa kavereita, mutta parissa viikossa puistossa tapasin muita äitejä, joista osa on edelleenkin ystäviä, vaikka kaikki ovat muuttaneet sinne ja tänne.

Ihania ihmisiä.

Muut äidit vahtivat lapsia, niin aina jokainen pääsi yksin kaupungille vähän shoppailemaan, vaikka kellään ei oikeasti ollut rahaa.

77 syntyi toinen lapsi ja hänen kanssaan olin myös aika pitkään kotona, vaikka tiukoilla oltiin.

Välillä tein yötöitä ja välillä oli joku lapsi hoidossa, sillä yhden pienipalkkaisen miehen tuloilla ei paljon juhlittu.

Apuna oli se taakse jääneen yksiön vuokratulo, joka meni kokonaan sen lainan lyhennyksiin.

Oltiin koko ajan yritetty säästää pientä pesämunaa ja saatiin yksiö myytyä, niin alettiin 79 keväällä rakentaa omaa taloa lähikuntaan, mistä sai ylijäämä tontin edullisesti.

Jouluksi 79 muutettiin puolivalmiiseen taloon. Muuttoluvan sai kun oli keittiö, vessa ja yksi huone valmiina.

Sitten alkaakin jo seuraava vuosikymmen.

Tosi tyypillinen ikäluokkasi tarina. Omilla tädeilläni on juuri tuohon tapaan elämä mennyt. T. N 55 v.

Aloitin koulun v.-73.

Sain koulun alkamisen kunniaksi kelta-valkoruutuisen takin, sekä uudet samettihousut. Sain myös punaisen koululaukun. Olin niistä ylpeä. Tunsin itseni isoksi tytöksi.

Aluksi olin koulussa ihan pihalla koko hommasta. Päiväkotia käyneet luokkatoverini olivat paljon valmiimpia toimimaan ryhmässä ja heillä oli jo tuttuja kavereita koulussa. Minulla kesti jonkun aikaa tottua luokkatovereihini, vaikka olinhan minäkin toki leikkinyt aina muiden lasten kanssa. Kyse olikin siitä luokan dynamiikasta. Sain kuitenkin pian kavereita ja koulu meni ihan hyvin.

Meille kotiin hankittiin väritelkkari 70-luvun lopulla. Entisessä musta-valkotelkkarissa ihmisten päät alkoivat näkyä munanmuotoisina. Muistan kun naurettiin niille, olivat niin koominen näky. Kekkonenkin näytti huvittavalta telkkarissamme. Oli aika vaihtaa uuteen väritelkkariin. Oli ylellistä katsoa vaikkapa taitoluistelua väreissä. Televisioruutu oli kuitenkin pieni nykyisiin verrattuna.

Waude mitä tarinoita. Juuri tätä kaipasin😉

Lisää, lisää...

Vierailija kirjoitti:

Aloitin koulun vuonna 70. Silloin oli koulua vielä lauantaisin. Lauantai oli lyhyt päivä ja opettaja luki satuja. Matematiikassa opeteltiin joukko-oppia, alkioita, unioneita, leikkauksia. Siitä on ollut hyötyä ohjelmointiharjoituksia tehdessä opiskellessa.

Meillä oli mustavalkotelevisio varmaan koko 70-luvun, vasta vuosikymmenen vaihteessa taidettiin vaihtaa väritelevisioon. Kanavia taisi olla yksi ja sitten tuli toinen. Ärsytti kovasti, kun suosikkisarjani Avaruusasema alfa siirrettiin kakkoselle ja se ei näkynyt meillä, tai ainakaan meidän telkkarissa, mihin olisi pitänyt hankkia joku lisälaite.

Yläasteella koulun tanssikurssilla opeteltiin kovasti Travoltan tanssiliikkeitä Saturday Night Feveristä.

Ei Alfa näkynyt meilläkään. Mutta eikö ole nykyään youtubessa

Leluja oli vähän, sitäkin rakkaampia. Veljellä oli ihana pikkuauto, keltainen avoJeep. Tuulilasi oli kellastunutta taipuisaa muovia.

Paperinuket! Wow. Avusta leikattiin. Valitut Palat vintillä kesäisinä sadepäivinä. "Kiireetöntä" yhdessäoloa perheen kanssa maalaistalon töissä...

Uimista, hiihtoa, pallopelejä, piilosta...

Lihakeittoa, perunalaatikkoa, pottua ja soossia. Uudet mekot kevätjuhliin, joulujuhlat ja laulut pikku kyläkoulussa.

10v 1970

Ripille -72,yo-76. Ensi rakkaus koettu. Huppari,taiteilijan takki,leveäpunttiset housut(piti tehdä itse kun kaupasta ei tarpeeksi leveitä löytynyt),Hai-saappaat,Retu-kengät,mikroshortsit kera pitkän neuleliivin yms.Omppoviiniä,suklaa-minttuviiniä. Sweet,Uriah Heep,Rollarit,Black Sabbath ym. Oi niitä aikoja !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 21 v vuonna 70.

Menin naimisiin keväällä 71 ja esikoinen syntyi keväällä 73. Samalla opiskelin ja piipahdin synnyttämässä siinä sivussa. Kotiutumista seuraavana päivänä olikin tenttiin meno.

Onneksi se oli illalla.

Asuttiin vanhan omakotitalon yläkerrassa ja sitten otettiin isohko laina ja ostettiin oma asunto. Yksö 25 neliötä😅.

Hyvin mahduttiin.

75 muutettin pikkukaupungista Helsingin keskustaa. Minua peloteltiin, että landepaukut ei saa kavereita, mutta parissa viikossa puistossa tapasin muita äitejä, joista osa on edelleenkin ystäviä, vaikka kaikki ovat muuttaneet sinne ja tänne.

Ihania ihmisiä.

Muut äidit vahtivat lapsia, niin aina jokainen pääsi yksin kaupungille vähän shoppailemaan, vaikka kellään ei oikeasti ollut rahaa.

77 syntyi toinen lapsi ja hänen kanssaan olin myös aika pitkään kotona, vaikka tiukoilla oltiin.

Välillä tein yötöitä ja välillä oli joku lapsi hoidossa, sillä yhden pienipalkkaisen miehen tuloilla ei paljon juhlittu.

Apuna oli se taakse jääneen yksiön vuokratulo, joka meni kokonaan sen lainan lyhennyksiin.

Oltiin koko ajan yritetty säästää pientä pesämunaa ja saatiin yksiö myytyä, niin alettiin 79 keväällä rakentaa omaa taloa lähikuntaan, mistä sai ylijäämä tontin edullisesti.

Jouluksi 79 muutettiin puolivalmiiseen taloon. Muuttoluvan sai kun oli keittiö, vessa ja yksi huone valmiina.

Sitten alkaakin jo seuraava vuosikymmen.

Tosi tyypillinen ikäluokkasi tarina. Omilla tädeilläni on juuri tuohon tapaan elämä mennyt. T. N 55 v.

Olin 20 v. vuonna 1970 ja kauppakorkeassa. Syksyllä 1971 lähdin ulkomaille ja sillä tiellä olen edelleenkin. Jatkoin opiskelua työn ohessa ulkomailla. Parissa kolmessa maassa olen asunut ja tehnyt töitä. Työttömänä en ollut päivääkään. Nyt eläkkeellä elelen Toskanassa leskenä omassa töllissäni. Syyskuussa vietin juhlia, 50 v. ulkosuomalaisena olemisesta. 

Synnyin -76. Olin 3,5-vuotias vuosikymmenen vaihtuessa eikä mitään muistikuvia 70-luvusta ole. Valokuvia on toki todisteena että silloin on taipaleeni alkanut. Vanhemmat näyttivät kuvissa niin nuorilta ja iloisilta leveälahkeisissa farkuissaan. 🙂

Oltiin jotain kuustoist kesää, paidat nailonii ja kolmen kaljan jälkeen oltiin puolet vanhempii ja jos oikein tahdon muistaa, kai meille hymyiltiin... Hannikaisen baari/Hector

1977

Menin ensimmäiselle luokalle 1978.

Odotettu koulu olikin ahdistavaa, jouduin heti kiusatuksi ja opettajakin oli minulle aina vihainen.

Telkusta seurasin Pikku Kakkosta, mutta myös mm. sarjoja Siipien sankarit ja Kapteeni Nemo.

Uutiset olivat pelottavia, pommeja ja sotaa, ydinsota tuntui olevan tulossa vääjäämättä.

Puhelin saatiin meille noihin aikoihin.

Luulen, että moni 70-luvulla lapsuutensa elänyt ei välttämättä kovin paljon lastenlauluja kuunnellutkaan. Minullekin ne olivat suurimmaksi osaksi vieraita, kun koulun aloitin. Vasta koulussa niitä opin, kun se kuului ohjelmaan ja ope niitä laulatti.

Meillä kotona soi pop-musiikki ja iskelmät, ne kappaleet kyllä osasin.

Koulussa jokainen sai kertoa mielilaulunsa. Moni sanoi jonkun lastenlaulun. Minä sanoin, että Abban Waterloo.

Opettaja närkästyi ja sanoi, että hän tarkoitti lastenlauluja.

Piti äkkiä keksiä joku. Muistin sitten laulun ”Hippa-Heikin laiva” ja sen sanoin.

Radion lastenohjelmissa soi kyllä paljon vanhoja lastenlauluja, Georg Malmstenia jne.

Radion musiikista jäi mieleen The Shadows, jonka soundia yritin jäljitellä isän nylonkielistä soittamalla pyykkipoikaa plektrana käyttäen.

Maalaistalossa oli paljon työtä, mutta porukalla tehtiin. Muistan, miten joskus heinäntekoaikaan lähdin pellolta ruoanlaittoon. Oli varattu noin tunti, sitten väki tulisi syömään. Piti ensin tehdä tuli hellaan. Savutti, eikä vetänyt. Piti polttaa sanomalehteä alaluukussa. Perunan pesu, keitto, ruskea kastike. Ehkä vielä joku marjakiisseli. Pöydän kattaminen. Kiirettä piti.

Olin kai 9v...

1950-luvun lopussa syntyneelle tuo vuosikymmen oli sitä villeintä teini-ikää, jonka voisi tiivistää "jos äiti tietäisi niin pois hakisi". Paitsi minun äitini, joka ei paljon minun menoistani piitannut. Hän sai olla todella iloinen, että poliisi ja sossu eivät ilmoitelleet hänelle minun edesottamuksistani.

Joopa joo kirjoitti:

Oltiin jotain kuustoist kesää, paidat nailonii ja kolmen kaljan jälkeen oltiin puolet vanhempii ja jos oikein tahdon muistaa, kai meille hymyiltiin... Hannikaisen baari/Hector

1977

Jokseenkin noin se meni. Kaukana maalla oli vain muutama baari, jossa käytiin, ja sitten tavallisia tanssipaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa oli paljon työtä, mutta porukalla tehtiin. Muistan, miten joskus heinäntekoaikaan lähdin pellolta ruoanlaittoon. Oli varattu noin tunti, sitten väki tulisi syömään. Piti ensin tehdä tuli hellaan. Savutti, eikä vetänyt. Piti polttaa sanomalehteä alaluukussa. Perunan pesu, keitto, ruskea kastike. Ehkä vielä joku marjakiisseli. Pöydän kattaminen. Kiirettä piti.

Olin kai 9v...

Heinätalkoisiin tuli aika paljon sukulaisia.

70- luvulla olin niin pieni, että minusta ei heinän seivästyksessä apua ollut.

Leikittiin pellon laidalla serkkujen kanssa.

Töihin osallistuin vasta 1980- luvun puolella, kuivaheinän teko oli vähentynyt niin, ettei seivästykseen tarvittu enää talkooväkeä, usein olosuhteiden ollessa hyvät, heinät kävi naapuri paalaamassa.

Takaisin 70- lukuun.

1. automme, jonka muistan, oli 1962 DKW 1000 S, sitten tuli käytetty Fiat 600.

Kauppareissulle otettiin usein mukaan naapurin satakiloinen pariskunta, jolla ei ollut autoa.

Oli siinä Pompannappi ahdettu, mutta ei turbolla...

Fiat 600 oli aika suosittu auto.

Naapurin veljekset olivat hupaisa näky, 3 rotevaa ja parimetristä miestä niskat kyyryssä kaahasivat pikkuisella kotterolla moottori ulvoen.

Tuosta mielikuvasta tulisi hieno Innas- tyylinen naivistinen taulu...