Lue keskustelun säännöt.
Mies valittaa lapsen harrastuksesta
29.09.2021 |
Jos lapsen harrastus nousee toistuvasti keskustelujen aiheeksi parisuhteessa, onko väärin laittaa lapsi lopettamaan harrastuksensa?
Tilanne on siis seuraavanlainen: Meillä on 11-vuotias poika, joka käy höntsäjoukkueessa pelaamassa jalkapalloa kahdesti viikossa. Harrastusmaksu ei päätä huimaa, ja koska kyse on ei kovinkaan tavoitteellisesta hyvän mielen pelailusta, kuvioon ei kuulu pelireissuja, talkoita tms. Poikaa kuskataan treeneihin, koska matka on n. 30km per suunta.
Usein minä olen se, joka hoidan kuskaamisen, ja usein minä myös ehdin hoitaa harrastukseen liittyvät maksut. Toisena harrastuspäivänä miehellä on usein oma harrastuksensa, joten ymmärrettävää, että menee ennemmin sinne.
Mies on kuitenkin pari kertaa aiemminkin kritisoinut pojan harrastusta ja tuonut ilmi, ettei pidä siitä, että tätä joutuu kuskata noinkin pitkälle. Viime viikolla mies sitten räjähti, että tähän kuluu kaikki aika ja raha ja voimavarat. Näin ei mielestäni ole, mutta keskustelun päätteeksi tuli hirveän väsähtänyt olo ja ajatus siitä, että jos mies kerran toistuvasti ottaa tämän asian esille, niin antaa sitten olla. En jaksa kuskata lastamme, jos siitä pitää kuunnella aikuisen miehen valitusta.
Eilen ilmoitin miehelle, että en aio huomenna (tänään) ajella pojan kanssa futistreeneihin, ja mies alkoi päristä, että kyllä sinne nyt mennään, totta kai poika pitää viedä sinne jne.
Mikä hitto tässä nyt maksaa? Vien poikamme harkkoihin, mies valittaa. En aio viedä poikaamme harkkoihin, mies hiiltyy.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuskataan yhtä lasta 6-7 kertaa viikossa harkkoihin; 4 kertaa baletti/jazztanssi ja 2-3 kertaa viikossa taekwondo. Eipä ole tullut ongelmaksi.
No ei varmaan vanhemmille ole ongelma (istua autossa) mutta lapselle taitaa tulla isoja ongelmia tuolla harrastusmäärällä. Onko kyse ns "kilpavarustelusta" eli pitää näyttää muille kuinka meidän pikkupirjo jaksaa ja haluaa, vaikka palaakin loppuun parissa vuodessa ja sitten juostaan psykiatrisella muutama vuosi kun äiti ja iskä pakotti.
Usko vaan, että on paljon lapsia jotka tykkää elää noin. Sellaisiakin, että vanhemmat toppuuttelee, mutta lapsi haluaa. Jotkut ovat lapsesta asti määrätietoisia ja tavoitteellisia ja haluavat panostaa asioihin. Näillä menee koulukin usein hirmu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoitus kuulosti kuin poika olisi vain hänen, mutta näin ei olekaan vaan mies ei vaan ota vastuuta. Mites miehen harrastus, miten hän sinne kulkee? Olisiko syytä miettiä hänen harrastuksensa lopettamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuskataan yhtä lasta 6-7 kertaa viikossa harkkoihin; 4 kertaa baletti/jazztanssi ja 2-3 kertaa viikossa taekwondo. Eipä ole tullut ongelmaksi.
No ei varmaan vanhemmille ole ongelma (istua autossa) mutta lapselle taitaa tulla isoja ongelmia tuolla harrastusmäärällä. Onko kyse ns "kilpavarustelusta" eli pitää näyttää muille kuinka meidän pikkupirjo jaksaa ja haluaa, vaikka palaakin loppuun parissa vuodessa ja sitten juostaan psykiatrisella muutama vuosi kun äiti ja iskä pakotti.
Suositus sanoo, että alakouluikäisen pitäisi harrastaa liikunta 21 tuntia viikossa. Tuossa taisi tulla pikkupirjolle vasta 6-7 tuntia, eli muutakin liikunta noiden lisäksi tarvitaan vielä 15 tuntia viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuskataan yhtä lasta 6-7 kertaa viikossa harkkoihin; 4 kertaa baletti/jazztanssi ja 2-3 kertaa viikossa taekwondo. Eipä ole tullut ongelmaksi.
No ei varmaan vanhemmille ole ongelma (istua autossa) mutta lapselle taitaa tulla isoja ongelmia tuolla harrastusmäärällä. Onko kyse ns "kilpavarustelusta" eli pitää näyttää muille kuinka meidän pikkupirjo jaksaa ja haluaa, vaikka palaakin loppuun parissa vuodessa ja sitten juostaan psykiatrisella muutama vuosi kun äiti ja iskä pakotti.
Usko vaan, että on paljon lapsia jotka tykkää elää noin. Sellaisiakin, että vanhemmat toppuuttelee, mutta lapsi haluaa. Jotkut ovat lapsesta asti määrätietoisia ja tavoitteellisia ja haluavat panostaa asioihin. Näillä menee koulukin usein hirmu hyvin.
Tämä. Mullakin oli rakas, mutta kallis ja aikaa vievä, harrastus lapsena. En olisi ikinä suostunut mihinkään "oman kylän kerhoon" koska halusin kilpailla ym. Treenit oli pahimmillaan 9krt viikossa, mutta se oli todellakin mun mielestä sen arvoista ja menisin uudestaankin. Onneksi mun vanhemmat eivät yrittäneet estää ja siirtää mua johonkin oman kylän ilmaiseen ilman ohjausta tapahtuvaan toimintaan.
Kuskasivat tarvittaessa ja maksoivatkin mukisematta. Vaikka toki aina kun siirtyi parempaan joukkueeseen oli ensin kotoa varmistettava että se on ok. Koska mulla on sisaruksiakin, enkä ollut ihan varma pystyykö vanhemmat maksamaan kuinka paljon.
Jos olisi ilmoitettu, että ohjattu harrastaminen loppuu tähän, koska autosta kuluu renkaat, olisin masentunut siihen paikkaan.
Siinä vaiheessa, kun elämä pyörii täysin lasten harrastusten ympärille, alkaa miettimään miksi tuli lapsia hankittua. Kun arki-illat kuluu harkkoihin kuskatessa, ei aikaa ja energiaa jää mihinkään muuhun. Viikonloppuisin on koko päivän kestäviä pelireissuja. Perheen yhteinen aika / parisuhteelle varattu aika jää hyvin minimiin tai sellaista ei enää ole. Onko tällaisessakaan mitään järkeä. Ei ole mikään ihme, että avioliitot päättyvät ennemmin tai myöhemmin eroon. Tämän jälkeen se kuskailu vasta haasteellista onkin. Eri seuroilla on kaiken päälle "pakollisia" talkoita suurista jäsenmaksuista huolimatta.
Treeniajatkin ovat joskus aivan järjettömiä, jopa klo 8-16 töitä tekeville, vuorotyöstä puhumattakaan.
Pelkkää suorittamista niin vanhemmilla kuin lapsillakin ulkoapäin tulevien paineiden ja suositusten takia. Pakkohan se on harrastaa ja osallistua, kun kaikki muutkin, muuteen syrjäytyy. Hattua nostan niille, jotka valittamatta jaksavat tätä oravanpyörää pyörittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma siis miehelle on se, että vaimo on poissa kotoa kun vie lapsen harkkoihin. Tuntuu olevan sairaalloisen mustasukkainen tai narsisti, vain MINUN harrastukseni on tärkeä. Jos teiltä on pitkä matka joka paikkaan niin voit varmaan käydä asioilla / tavata ystäviäsi lapsen ollessa niissä treeneissä, joten samalla polttoaineen kulutuksella hoituu useampi asia. Onko auto miehen ja onko mies ainoa joka perheessä tienaa vai mistä hän kuvittelee olevansa oikeutettu määräämään kaikesta? Onko mies jämähtänyt 50-luvulle?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus kuulosti kuin poika olisi vain hänen, mutta näin ei olekaan vaan mies ei vaan ota vastuuta. Mites miehen harrastus, miten hän sinne kulkee? Olisiko syytä miettiä hänen harrastuksensa lopettamista?
Miehen harrastus on 6km päässä, ja joskus aikoinaan riideltiin hänen ehdottomuudestaan lähteä harrastukseen tilanteessa kuin tilanteessa. Tuolloin nämä nykyään isot lapset oli pieniä, ja olin itse monen asian summana aivan uuvuksissa. Kyse oli lähinnä siitä, eikö tosiaan voi edes yhtä kertaa jäädä sieltä pois. Muistaakseni kuitenkin meni tuonne.
Tämäpä se vitsi onkin, että mikä show nousee jos miehen harrastamista kritisoi mutta toisten pitäisi hänen mielestään vain hyväksyä realiteetit ja tosiasioista voi hänen mielestään keskustella.
Joku aiemmin kysyi, eikö poika voisi harrastaa jotain täällä kotikylällä. Totta kai poika täällä tekemistä keksii, mutta ei ole innostunut täällä järjestettävistä kerhoista. On joskus käynyt niissä ja todennut että ne on ihan ok, mutta vähän sellaisia että jos ei mitään muuta ole niin sitten sinne. Kun voi kuulemma kotona ja kavereidenkin kanssa vaikka leipoa, tehdä puutöitä jne mitä noissa täällä tehdään.
Tiedän, että lapsen asiaa ajatellen mun ehkä nyt tulisi ajatella nimenomaan lasta. Tyhmää kai itseltäni tällä tavalla "lannistua" mut jotenkin on vain sellainen olo, että en jaksa enää vääntää - ehkä poika vain sitten jää kotiin ja saa isukki keksiä pojalle jotain järkevää ja mielekästä tekemistä.
Mä tosiaan olen kuskannut ja maksanutkin pojan harrastuksen, ja silti toinen kokee tarpeelliseksi säännöllisin väliajoin puhua hankalia aiheesta.
Mies tosiaan hämmentyi, kun ilmoitin, etten enää jaksa kuljettaa poikaa tuolla, koska se kerran rasittaa perhettämme niin rahallisesti kuin muutenkin ja koska tästä asiasta täytyy säännöllisesti avautua. Nyt miehen mielestä voitaiskin katsoa vaikka jouluun saakka asiaa.
Niin, ja miestä ei tosiaan ole kuskattu lapsena harrastamaan ja se kyllä näkyy tässä hyvin vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suorittaja kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun elämä pyörii täysin lasten harrastusten ympärille, alkaa miettimään miksi tuli lapsia hankittua. Kun arki-illat kuluu harkkoihin kuskatessa, ei aikaa ja energiaa jää mihinkään muuhun. Viikonloppuisin on koko päivän kestäviä pelireissuja. Perheen yhteinen aika / parisuhteelle varattu aika jää hyvin minimiin tai sellaista ei enää ole. Onko tällaisessakaan mitään järkeä. Ei ole mikään ihme, että avioliitot päättyvät ennemmin tai myöhemmin eroon. Tämän jälkeen se kuskailu vasta haasteellista onkin. Eri seuroilla on kaiken päälle "pakollisia" talkoita suurista jäsenmaksuista huolimatta.
Treeniajatkin ovat joskus aivan järjettömiä, jopa klo 8-16 töitä tekeville, vuorotyöstä puhumattakaan.
Pelkkää suorittamista niin vanhemmilla kuin lapsillakin ulkoapäin tulevien paineiden ja suositusten takia. Pakkohan se on harrastaa ja osallistua, kun kaikki muutkin, muuteen syrjäytyy. Hattua nostan niille, jotka valittamatta jaksavat tätä oravanpyörää pyörittää.
Kaikki kunnia minultakin heille, jotka tuota jaksaa. Itsekin ymmärtäisin miehen rutinan, jos lapsemme harrastaminen tapahtuisi tuolla tavalla.
Mutta kuten kerroin, pelailevat pari kertaa viikossa ja siinä se. Kaikkinensa. Ei pelejä, talkoita, mitään muutakaan ns. ylimääräistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelma siis miehelle on se, että vaimo on poissa kotoa kun vie lapsen harkkoihin. Tuntuu olevan sairaalloisen mustasukkainen tai narsisti, vain MINUN harrastukseni on tärkeä. Jos teiltä on pitkä matka joka paikkaan niin voit varmaan käydä asioilla / tavata ystäviäsi lapsen ollessa niissä treeneissä, joten samalla polttoaineen kulutuksella hoituu useampi asia. Onko auto miehen ja onko mies ainoa joka perheessä tienaa vai mistä hän kuvittelee olevansa oikeutettu määräämään kaikesta? Onko mies jämähtänyt 50-luvulle?
En jotenkin usko miehen mustasukkaisuuteen tai narsismiinkaan, mutta joissain asioissa tuo kyllä tuntuu toisinaan olevan varsinainen taukki.
Joskus aiemmin hän nimittäin valitti tämän nuoremman lapsen kerhoista, joihin niihinkin täytyy tietysti kuskata kun asuu noin 7 km päässä kirkonkylältä. Silloin aiheena ei olleet auton renkaat, vaan polttoaineen kulutus.
Auto on yhteinen, ja molemmat tienaa. Itse tankkasin viimeksi eilen tankin täyteen, joten siitäkään ei pitäisi olla valituksen aihetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä mies ei vain kestä kiukutteluasi ja nalkutustasi
Siis vain superpihi, jonka mielestä lastensa lapsuus pitää olla yhtä kurja kuin hänenkin oli... Koita kestää, jos miehessä on kuitenkin jotain hyviäkin puolia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ehkä mies ei vain kestä kiukutteluasi ja nalkutustasi
Tai ehkä sinun kannattaisi lukaista viestit paremmalla menestyksellä.
Ap
Osta ap oma auto ja ala ajaa sillä kaikki matkasi. Eipähän valita enää mies sitten renkaiden kulumisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta ap oma auto ja ala ajaa sillä kaikki matkasi. Eipähän valita enää mies sitten renkaiden kulumisesta...
Meillä on kaksi (yhteistä) autoa. Ei ole realistista ostaa kolmatta autoa harrastamisen takia kuitenkaan, mutta kyllä tätä ongelmaa jotenkin pitäisi käsitellä.
Mies on puhunut monesti siitä, että eikö poika vain voisi mennä noihin kerhoihin kirkonkylälle. Mutta kuten myös aiemmin kerroin, mies valitti jossain vaiheessa nuoremman kerhokuskauksistakin, vaikkei monta kilometriä tarvinnutkaan ajella.
Ehkä lähinnä mietin, että jos poika sitten menee vain kylän kerhoihin, niin valittaako mies seuraavaksi niistäkin ja onko ainoa ratkaisu hautautua tänne peräkorventaustaan, kunnes mies on tyytyväinen kun kukaan ei halua mennä mihinkään.
Ap
Ja miksi se vähän pitempi ajomatka on joku tympeä pakollinen asia, josta pitää päästä eroon? Minusta oli lapsena mukava isän kanssa ajella harrastuksiin, siinä ihan eri tavalla tulee keskusteltua kuulumisetkin kahden kesken, sillä kotona sitä isompia lapsia kiinnostaa jo kaikki muu kuin juttelu tai sitten on paljon muita paikalla. Isän kanssa edelleen näin aikuisena mieluummin asioistani juttelen kuin äidin kanssa, liekö yhteisillä ajomatkoilla osuutta asiaan. Oon nyt miettinyt että pitäskö omiakin lapsia viedä jonnekin kauemmas niin tulisi molempien kanssa säännöllisesti viikottain juteltua kunnolla. Harrastus melkeen toissijaista.
No just. Tyttäreni on harrastanut jalkapalloa tavoitteellisesti 10 vuotta. Kuskauksia on 5krt viikossa. Kauimmat 30km päähän, jos pelireissuja ei lasketa. Onneksi on kyytirinki. Silti kuskaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Lisäksi löytyy toinenkin harrastava lapsi.
Rehellisesti. Minulle miehesi valitus kuulostaa naurettavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta ap oma auto ja ala ajaa sillä kaikki matkasi. Eipähän valita enää mies sitten renkaiden kulumisesta...
Meillä on kaksi (yhteistä) autoa. Ei ole realistista ostaa kolmatta autoa harrastamisen takia kuitenkaan, mutta kyllä tätä ongelmaa jotenkin pitäisi käsitellä.
Mies on puhunut monesti siitä, että eikö poika vain voisi mennä noihin kerhoihin kirkonkylälle. Mutta kuten myös aiemmin kerroin, mies valitti jossain vaiheessa nuoremman kerhokuskauksistakin, vaikkei monta kilometriä tarvinnutkaan ajella.
Ehkä lähinnä mietin, että jos poika sitten menee vain kylän kerhoihin, niin valittaako mies seuraavaksi niistäkin ja onko ainoa ratkaisu hautautua tänne peräkorventaustaan, kunnes mies on tyytyväinen kun kukaan ei halua mennä mihinkään.
Ap
aaa, mä käsitin, että teillä on yksi yhteinen auto ja että ongelma on, että se kuluu. Sano miehellesi, että kyllä se auto kärsii myös siitä, että sillä ei ajeta tarvittaessa. Esim. akku heikkenee.
Toivon todella, että lapsi saa jatkaa harrastusta. Minusta tuo matka ei ole vielä liian pitkä. Itsekin kävin harrastuksissa tuollaisen matkan päässä ja myöhemmin koulumatkakin oli noin pitkä. Tosin itsellä se hyvä asia, että pääsin bussilla kulkemaan usein ja vanhemmat toivat takaisin usein kun pääsivät töistä. Tämä helpotti paljon.
Muistan yhden kerran, kun eräs poika surullisena kertoi kun olimme nuoria, että häntä eivät vanhemmat viitsineet kuljettaa, vaikka olisi halunnut harrastaa urheilua. Niinpä lopetti sen kaiken. Oli surullista kuulla se ja tämä poika hyvin aktiivinen ja tykkäsi liikkua. Kuoli onnettomuudessa pari vuotta myöhemmin.
Mietin vaan, että ehkä vanhemmat olisivat viitsineet kuskata jos olisivat tienneet miten pojan elämä päättyy ja yhteistä aikaa tulee olemaan vähän. En halua olla ilkeä ja tietysti kauhea asia vanhemmille, mutta joskus mietin tätä että sitten kun kokee menetyksen niin ehkä sen ymmärtää mikä on tärkeintä.
Kunnon kyrväke ukko.
Jos matka on ongelma niin alkakoon valmentaa kylällä omaa junnujen futisjoukkuetta. Tai vaikka teidän takapihalla.
Mä olen tullut siihen lopputulokseen, että nämä ihmiset itse eivät koskaan ole harrastaneet tavoitteellisesti.
Mun lapset myös haluaa harrastaa juuri sitä tiettyä lajia. Onneksi edes samaa, niin saadaan kausimaksuissa alennusta. Vanhempi siirtyi kilpailemaan OMASTA HALUSTAAN 5-vuotiaana, nuorempi vähän myöhemmin. Jotkut ihmiset kun vaan tykkää tavoitteista, kilpailemisesta ym. Ja se pitää hyväksyä.
Enkä mä koe lasten harrastusten tukemisen olevan mikään taakka. Tosin mulle oli lapsia hankkiessa jo aivan selvää, että saavat halutessan harrastaa mitä tahansa laillista harrastusta, kouluttautua ihan siihen mihin itse tahtovat ym. En ymmärrä miten jollekin vanhemmalle tulee yllätyksenä, että lapsi yleensä haluaa harrastaa ja että ne harrastuskulut on aika iso osa lasten aiheuttamia kuluja.