Noloa tunnustaa: Käytän edelleen samoja huonekaluja kuin muuttaessani pois kotoa
Niin joo, ja olen päälle 40-vuotias
Välillä asunnon ulkonäkö kieltämättä kyllästyttää aika lailla ja tekisi kieltämättä mieli alkaa uusimaan sisustusta, mutta sitten taas tunnen, että olisin ihan hirveä rahantuhlaaja, kun nämä vanhatkin huonekalut ovat vielä ihan kunnossa.
Toisaalta olen myös miettinyt, että voisin maalata jotain huonekaluistani, mutta minulla ei ole oikein mitään paikkaa kyseisen urakan suorittamiseen, ellen tee sitä asunnossani, enkä tiedä, olisiko se mitenkään järkevä ajatus.
Kommentit (23)
Mitäs noloa tuossa on? Hienoa, että et ole tuhlaillut ihan vain että olis ihqu trendikäs koti.
Mua ei yhtään nolota tunnustaa, että mun ruokapöytä on valmistettu 30-luvulla.
Mulla on edelleen äidin mulle ostama pirkka-astiasto päivittäisessä käytössä, kun muutin pois 20 vuotiaana. Oon kans 40...
Mulla puolet huonekaluista kulkeneet suvussa jo useita vuosikymmeniä ja puolet uusia. Mitä sitten??
Olen yli kolmekymmentä ja nukun vielä samalla patjalla ja sängyllä jonka ostin silloin kuin muutin omaan kämppään. Nukun ainakin yli 16-vuotta vanhalla. Kiitos kokoomuksen politiikan ei ole varaa ostaa uutta.
Mitä noloa siinä on? Itselläni on isovanhemmilta ja vanhemmilta perittyjä retrokalusteita 1970 - 1980 luvuilta, sain ne 1990-luvulla muuttaessani omaan kämppään eikä ole mitään aikomusta luopua niistä...
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät sitä nolona?
Kaitpa se lähinnä, kun olen ollut niin aikaansaamaton
ap.
Ei tuossa ole mitään noloa. Olet fiksu kun et osta tarpeetonta tavaraa.
Niin on mullakin ja olen 58. Mummo sattui kuolemaan niihin aikoihin kun olin alle kaksikymppinen ja muutin omilleni. Näin mulle sitten tuli mummon kamat. Sänky ei sentään mutta näillä on menty eikä yhtään hävetä.
Mulla on sohva vuodelta -96. Maksoi 12 000 markkaa. Kotimainen, runko massiivipuuta. Kaipaa uutta verhoilua, muuten ok.
Jaa, itse en ole tajunnut että on noloa jos huonekalut kestää käyttöä. Minulla on sohvakalustokin lapsuuden kodin peruja, taitaa olla 50-luvulta. Uusin huonekalu on isännän tv-tuoli, kohta 10 vuotta. Mitä sitä toimivaa vaihtamaan.
Ei siinä minusta ole mitään noloa, monilla on vanhoja huonekaluja eikä mikään trendikoti.
Me emme ole koskaan olleet trendien perään, meillä on isovanhemmiltamme perittyjä huonekaluja suurin osa, tai sitten käytettyinä Tori:sta tms. ostettuja. Rahat menee taloon ja pihaan tms., ja tykkäämme retrotyylisistä huonekaluistamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät sitä nolona?
Kaitpa se lähinnä, kun olen ollut niin aikaansaamaton
ap.
Onko ne sun huonekalut sitten ihan käyttökelvottomia, vai miksi pidät sitä aikaansaamattomana ettet ole hommanut uusia? Tai siis, miksi tarvitsisit mielestäsi uudet?
Mitä noita uusimaan trendien mukaan, nyt uudet ovat jo parin vuoden päästä vanhanaikaisia taas. Turhaa rahan ja tavaran kulutusta jos entisetkin toimivat.
Minua taas ei nolota yhtään. Olen aina rakastanut vanhoja huonekaluja, nämä mitä minulla on ovat laadukasta puutyötä. Muutama isoisieini tekemiä, äitini vanhoja <3
Jossain vaiheessa n. kymmenen vuotta sitten oli aikakausi, kun lapseni sanoi, että senkun sisustat mummolatyylillä, kunhan hänen huonetta se ei koske ( eikä koskenut). Nyt pari vuotta sitten vei muutamia vanhoja huonekaluja omaan kotiinsa ja sanoi, että " meidän sisustusmaut ovatkin paljon lähentyneet".
Ei niitä huonekaluja tarvii uusia jos sisarukset uusii tai naapurit.
Ei kai siinä mitään jos muutit 39v pois kotoa.