Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitäisi "mennä epämukavuusalueelle"?
19.11.2014 |
En oikein ymmärrä tätä viime vuosien vouhotusta, että kaikkien pitäisi väkisin pakottaa itsensä tekemään epämiellyttäviä asioita muuten vain. Minä ainakin nautin elämästäni eniten, kun saan keskittyä niihin asoihin, joista pidän, joita osaan ja jotka ovat minulle tärkeitä. Toisaalta minulla ei ole myöskään mitään erityistä tarvetta olla erilainen kuin olen, vaan kelpaan itselleni tällaisena. Ehkä tämä liittyy jotenkin asiaan?
Kommentit (131)
Epämukavuusalue tarkoittaa sitä, että oppii uusia asioita. Jos tekee aina vain sitä, mitä jo osaa, ei koskaan kehity eikä opi lisää. Tuskin sä niin täydellinen olet, ettei siihen olisi varaa, vaikka itsestäsi tykkäätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:11"]Epämukavuusalue tarkoittaa sitä, että oppii uusia asioita. Jos tekee aina vain sitä, mitä jo osaa, ei koskaan kehity eikä opi lisää. Tuskin sä niin täydellinen olet, ettei siihen olisi varaa, vaikka itsestäsi tykkäätkin.
[/quote]
Samaa mieltä.
Se nyt on sellaista self help -jargonia. Kyllä ihminen saa töissä ja harrastuksissa aikaan parasta jälkeä nimenomaan omalla mukavuusalueellaan. Sieltä ne flow-kokemuksetkin löytyvät.
Minulle on toiminut epämukavuusalueelle astuminen. Työssä ja arjessa. Töissä esimerkiksi jättäisin joitakin asioita tekemättä siksi, että minulla on jokin henkilökohtainen ongelma. Sen jälkeen, kun kerran olen ylittänyt tällaisen ongelman, niin seuraavalla kerralla sitä ei ole.
Olen arjen tasolla saanut uusia kokemuksia sillä, että olen tehnyt vastoin hyvää fiilistäni, mutta siitä on seurannut jotakin parempaa.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:11"]
Epämukavuusalue tarkoittaa sitä, että oppii uusia asioita. Jos tekee aina vain sitä, mitä jo osaa, ei koskaan kehity eikä opi lisää. Tuskin sä niin täydellinen olet, ettei siihen olisi varaa, vaikka itsestäsi tykkäätkin.
[/quote]
Onko uusien asioiden oppiminen sinusta epämukavaa? Minusta se on päinvastoin erittäin mukavaa, kunhan opittava asia on minusta kiinnostavaa ja saan oppia omilla ehdoillani.
Kyllä tämä "jargon", niin kuin yllä sanottiin, liittyy minusta nimenomaan oman persoonallisuuden muutamiseen: rauhallisen pitäisi pakottautua räväkäksi, harkitsevan opetella spontaaniksi heittäytyjäksi, ekstrovertin erakoksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa arvostaa enemmän hyviä juttuja.
Tai mennä kohti pelkojaan, niin ne ei enää rajoita elämistä niin paljon.
Muutama yksinkertainen arjen esimerkki:
1. Olet ujo etkä selviä arjen tilanteista --> pakkohan sinun on mennä epämukavuusalueelle että opit selviämään.
2. Olet läski ja haluat laihtua. Sinun olisi järkevää liikkua ja joudut menemään omalle epämukavuusalueella (josta voi kyllä tulla mukavuusalue)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:11"]
Epämukavuusalue tarkoittaa sitä, että oppii uusia asioita. Jos tekee aina vain sitä, mitä jo osaa, ei koskaan kehity eikä opi lisää. Tuskin sä niin täydellinen olet, ettei siihen olisi varaa, vaikka itsestäsi tykkäätkin.
[/quote]
Onko uusien asioiden oppiminen sinusta epämukavaa? Minusta se on päinvastoin erittäin mukavaa, kunhan opittava asia on minusta kiinnostavaa ja saan oppia omilla ehdoillani.
Kyllä tämä "jargon", niin kuin yllä sanottiin, liittyy minusta nimenomaan oman persoonallisuuden muutamiseen: rauhallisen pitäisi pakottautua räväkäksi, harkitsevan opetella spontaaniksi heittäytyjäksi, ekstrovertin erakoksi. -ap
[/quote]
Temperamenttiaan ei tietenkään voi muuttaa, sehän on synnynnäinen. Mutta kyllä tuolla elämässä erottaa ne ihmiset, jotka eivät koskaan uskaltaudu mukavuusalueensa ulkopuolelle. Umpimielisiä, urautuneita pököpäitä. Kaikkein eniten se mukavuusalueen ulkopuolelle heittäytyminen hyödyttää silti itseä. Mistä tietää todelliset vahvuutensa, ellei koskaan uskalla mihinkään uuteen? Jospa niiitä flow-kokemuksia saisikin jostain muusta vielä paremmin?
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:19"]
Muutama yksinkertainen arjen esimerkki:
1. Olet ujo etkä selviä arjen tilanteista --> pakkohan sinun on mennä epämukavuusalueelle että opit selviämään.
2. Olet läski ja haluat laihtua. Sinun olisi järkevää liikkua ja joudut menemään omalle epämukavuusalueella (josta voi kyllä tulla mukavuusalue)
[/quote]
Mutta jos on ok ujoutensa tai ylipainonsa kanssa, ei hirveästi löydy syytä mennä epämukavuusalueelle. Se epämukavuusalueelle hakeutuminen pitää olla itsestään lähtöisin, että se toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että voisi kehittyä. Tuollainen "rauhallisesta räväkäksi" -juttu ei mielestäni ole sitä, mitä epämukavuusalueelle menemisellä tarkoitetaan.
Esimerkki omasta elämästäni: Olen luonnostani aika laiska ja mukavuudenhaluinen. Vieraiden kielten opiskelu ei ole koskaan kiinnostanut minua ja on siksi ollut myös hankalaa. Ottaessani vastaan työn, jossa joudun käyttämään englantia, astuin todellakin epämukavuusalueelleni, ja vaikka se aluksi tuntui työläältä ja epämiellyttävältä, aloin pikkuhiljaa kehittyä. Tämä omalle epämukavuusalueelle astuminen on tuonut eteeni lukuisia uusia, hienoja mahdollisuuksia, jotka muuten olisivat menneet sivu suun!
Mukavuualueita voi löytää uusiakin kulkemalla epämukavuusalueiden poikki. Tyhmäksi ja kapealaiseksi jää jos toimii aina vain mukavuuslaatikossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti ei olekaan siinä, jos olet tyytyväinen siihen mitä olet. Jos sinä haluat muutosta, tulee sinun tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Ja yleensä se tarkoittaa omalta mukavuusalueelta poistumista.
Minä olen kyllä oppinut, että parhaat asiat tapahtuu kun poistuu omalta mukavuusalueeltaan. Helppoa se ei toki ole.
Pysykää te vaan siellä villatossualueella. Minä menen kivikkoon juoksemaan ilman kenkiä ja saan siitä toivottavasti hyvän mielen ja vähän jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti, kaikkea EI tarvitse kokeilla eikä aina tarvitse mennä sinne kivikkoon.
Asioita joutuu punnitsemaan, esim haluanko sitä mitä siitä seuraa niin paljon, että olen valmis kärvistelemään.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:09"]
En oikein ymmärrä tätä viime vuosien vouhotusta, että kaikkien pitäisi väkisin pakottaa itsensä tekemään epämiellyttäviä asioita muuten vain. Minä ainakin nautin elämästäni eniten, kun saan keskittyä niihin asoihin, joista pidän, joita osaan ja jotka ovat minulle tärkeitä. Toisaalta minulla ei ole myöskään mitään erityistä tarvetta olla erilainen kuin olen, vaan kelpaan itselleni tällaisena. Ehkä tämä liittyy jotenkin asiaan?
[/quote]
Velttoilevat pullamössöt eivät sinne epämukavuusaluelle mene ja sen huomaa.
Kasvua, kasvukipuja. Sitä on epämukavuusalueelle meneminen. Ei epämukavuusalueelle mennä epämukavuuden vuoksi vaan tavoitteiden, jotka saavuttaakseen edellyttää hieman epämukavuutta.
En olisi koskaan päässyt ihmisenä tähän pisteeseen jos en olisi pakottautunut tekemään asian eteen vähän töitä. Ja työ jatkuu hamaan loppuun asti. Kyllä sen luokkakokouksessa huomaa miten pienelle paikkakunnalle jääneet, nuorena perheeseen sitoutuneet, matkustelemattomat ihmiset ovat aivan eri kartalla kuin itse.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:19"]
Muutama yksinkertainen arjen esimerkki:
1. Olet ujo etkä selviä arjen tilanteista --> pakkohan sinun on mennä epämukavuusalueelle että opit selviämään.
2. Olet läski ja haluat laihtua. Sinun olisi järkevää liikkua ja joudut menemään omalle epämukavuusalueella (josta voi kyllä tulla mukavuusalue)
[/quote]
Mutta jos on ok ujoutensa tai ylipainonsa kanssa, ei hirveästi löydy syytä mennä epämukavuusalueelle. Se epämukavuusalueelle hakeutuminen pitää olla itsestään lähtöisin, että se toimisi.
[/quote]
Tämä on hyvä pointti. Annan käytännön esimerkin.
Olen lapsesta asti inhonnut hiihtämistä. En ole koskaan osannut hiihtää, se ei tunnu luontevalta, enkä löydä siitä juuri mitään myönteistä. Varmaankin voisin vielä aikuisiällä pakottautua ladulle ja kestää hiihdon opetteluun liittyvän epämukavuuden, nolostumsen, tylsyyden ja . Tämän seurauksena voisin varmasti opetella sietämään hiihtämistä. Olisin siis "kehittynyt ihmisenä" ja "laajentanut osaamistani". Mutta entä sitten? Olisinko onnellisempi, jos hiihtäminen ei olisi minusta sietämätöntä vaan ainoastaan vähän epämukavaa? Tulisiko minusta hiihtäjänä parempi ihminen, vaikka en todellisuudessa arvosta hiihtämistä tai hiihtotaitoa? Olisiko hiihtämään opettelu hyvää käyttöä ajalleni, vaikka olen pärjännyt elämässä täydellisen hyvin hiihtämättä kouluaikojen jälkeen metriäkään?
Joidenkin mielestä tällainen "itsensä voittaminen" on arvo sinänsä. Tuollainen "Jotta voisi kehittyä" -ajattelu olettaa, että avain onnellisuuteen on siinä, että tulee toisenlaseksi kuin jo on. Itse en usko kumpaankaan väitteeseen. Minulle on täysin okei, vaikka en koskaan oppisi hiihtämään tai nauttimaan hiihtämisestä. Siitä ei ole minulle mitään haittaa, enkä varmasti ole sen takia vähemmän onnellinen.
Onnelliseksi tulee hyväksymällä itsensä sellaisena kuin on, ei muuttumalla väkisin toisenlaiseksi. -ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:28"]
Pointti ei olekaan siinä, jos olet tyytyväinen siihen mitä olet. Jos sinä haluat muutosta, tulee sinun tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Ja yleensä se tarkoittaa omalta mukavuusalueelta poistumista.
[/quote]
Ja mitä sitten, kun olet muuttunut? Ihminen, joka ei hyväksy itseään, löytää aina jotakin muutettavaa. -ap
En pysty käsittämään miten joku ei välitä ihmeemmin kehittyä ihmisenä. Ettekö te lue kirjoja, tutkiskele tai pohdiskele elämän eri ilmiöitä? Ettekö te harjoittele mitään? Katsotteko koskaan peiliin?
Löysin toisenkin hyvän tekstin aiheesta.
HYVÄ JA VOIMAVARAT
Aluksi on hyvä tarkastella missä on paljon tyydytystä, täyttymystä ja hyvää. Varmasti jollakin alueella on enemmän tai vähemmän hyvää. Hyvästä kannattaa olla kiitollinen. Kannattaa ensin ankkuroitua hyvään ja rauhaan. Huomata, että nyt on elossa ja vaikka tilanne olisi mikä – on olemassa. Löytää kokemus täyteydestä ehkäpä rintakehän alueella.
Sitten voi tutkia onko elämässä joitakin elämänalueita, joilta erityisesti saa voimavaroja. Näitä ovat elämänalueet, jotka tuntuvat hyviltä ja jotka ovat tärkeitä ja jotka vievät vähän tai vain kohtalaisesti voimavaroja. Niitä kannattaa arvostaa ja juhlia! Suurimmat kiitollisuuden aiheet kannattaa kirjoittaa ylös.
Kokemus täyteydestä, hyvästä ja kiitollisuudesta mahdollistaa sen, että haastavat elämänalueet voi kokea enemmänkin seikkailuna ja haasteena laajentaa hyvää eikä vain puutteesta nousevana kiivaana taisteluna saavuttaa edes jonkinlainen tyytyväisyys. Jos vain kiinnittää huomiota epätyydyttäviin elämänalueisiin, tulee takuulla kokemaan lisää tyytymättömyyttä, koska huomio askartelee tällöin juuri tyytymättömyyden kokemuksessa.
On aivan eri asia lähteä saavuttamaan uutta ja muuttamaan elämään, jos voi kokea sen laajentumisena ja seikkailuna omasta hyvästä valtakunnasta uusille tuntemattomille maille.
On tärkeää löytää rauhallinen halu ja inspiraatio muuttaa elämää vielä paremmaksi ja täyteläisemmäksi eli kasvaa ja vapautua pakonomaisesta tarpeesta tehdä kaikesta täydellistä tai päästä puutteen kokemuksesta. Tietyn impulssin seuraaminen johtaa suurella todennäköisyydellä saman lisääntymiseen. Hyvä seuraaminen lisää hyvää ja pelon seuraaminen pelkoa. Parasta on siis toimia sisäisen täyttymyksen tilasta!
-ap