Säälittää viikko-viikko systeemillä olevat lapset.

Jaa-. Olen tämän ennenkin kirjoittanut omista vuoroviikkolapsistani:

- lapsilla on omat huoneet molemmissa taloissa

- mitään muuta eivät lapset muuta kuin koulureppunsa ja tennismailansa

- lapseni ovat yli 12 v, ja kun olen sanonut, että voivat itse päättää asumisensa, ovat he päättäneet jatkaa vuoroviikoin

- myös minulla itselläni on kaksi kotia. Asun joka toisen viikon uuden mieheni luona. Mikä tässä muka on vaikeaa???

Jos välimatka vanhempien välillä on pieni niin kyllähän tuo voi toimiakin. Meillä on yli 100 km isän luo. Varmaan säälit munkin lapsia kun joutuvat raukat matkustamaan joka 2. vkl iskän luo. Mua säälittää kulissiliitoissa ja riitaisissa perheissä asuvat lapset. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:02"]

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[/quote]

Vuoroviikko on paras vain silloin, kun lapsi asuu kotia ja vanhemmat vuorottelee. Jostain syystä aikuiset ei halua nähdä sitä muuttamisen vaivaa.

Todella hankala toteuttaa käytännössä. Lapselle tuokin voi olla jopa hämmentävämpää! [/quote]

Mua säälittää tyhmien vanhempien lapset.

Vanhempana on ihanaa olla joka toinen vko rauhassa!:)

Mitä muuttamista se on jos lapsella on 2 omaa kotia? Ja uskon että kun lapset on isompia ja isä ja äiti asuvat lähekkäin, voi lapset kulkea kotien väliä itsenäisesti eikä tarvi enää ees niin laskea että sun viikko ja mun viikko. Tärkeintä on että asiat sovitaan riitelemättä ja vanhemmilla on samanlaiset kasvatusperiaatteet. Se ei toteudu kaikissa ydinperheissäkään.

Eiköhän viikko-viikko systeemissä kannata huomioida lasten ikä ja se asuvatko vanhemmat samalla alueella, että lasten on helppo tulla ja mennä. Lisäksi vaikuttanee se kuinka vanhemmat on väleissä, molemmilla tulee varmaan olla tarjota lapsille huoneet jne molemmissa kodeissa. En usko että voi olla niin rankka ratkaisu ollenkaan, jos asiat on etukäteen pystytty miettimään lasten etua ajatellen. Ärsyttää tämä vko vko vastustus, ettekai nyt oikeesti kuvittele pitävänne jotain yhteiskämppää exän kanssa joka ei ole kummankaan oma? Suomessa jaksetaan aina jauhaa negatiivista, Ruotsissa homma on ollut pitkään jo suositeltava asumismuoto erotilanteessa. Minusta lapsen tulee saada olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon, riippuen iästä tietysti ( esim koululaiset), pienten kohdalla varmaan pitää miettiä erikseen, ja ehkä mennä viikko viikolla vasta myöhemmin.

Enemmän säälittää lapset, jotka vieraannutetaan toisesta vanhemmastaan. Hyvä keino siihen on muuttaa, vaikka toiseen valtioon.

Taas tämä ydinperheellisen syyllistävä huuto. Ei jaksa edes selittää omaa kantaansa kun kaikki eronneet tuntuu tällä palstalla olevan pahoja ihmisiä ja eroperheiden lapset leimattu onnettomiksi. Hohhoijaa.

Kyllähän moni viettää pitkiäkin aikoja mökillä, kaupunkiasunnossa, tunnen monia ihmisiä, joilla on kaupunki ja maaseutuasunto, luulisin että hekin ovat kotonaan molemmissa. Miksi siis ei lapsi kahdessa kodissa, joissa on rakastavia ihmisiä ympärillä, tietenkään se ei poista toisen vanhemman/perheen ikävää silloin kun on toisen luona.

Minulla lapset 13 ja 11 ja haluavat itse myös asua vuorotellen kummallakin, väliä pari sataa metriä joten ei ole edes ongelma hakea, jos jotain haluaa hakea toisesta kodista. Kysyin heiltä kun olivat pienempiä, että onko joku kodeista enempi koti. Vastaus oli "EI VAAN KUMPIKIN koti on meidän koti". 

Suomessa toteutettu tutkimus osoittaa, että vuoroviikkolapset kokevat erolapsista tilanteen kaikkien lähemmäs ydinperhettä (luonnollisesti), toisin kuin vain joka toinen vkl vanhempaansa näkevät.

Ainoastaan katkerat naiset jumittavat Suomessa vuoroviikkojen yleistymistä koska haluavat maksimoida eksältä nyhtämänsä elarit ja se ei vuoroasumisessa onnistu. Ruotsissa jo aivan tuiki tavallinen käytäntö.

Lapsi ja ihminen ylipäätään voi olla onnellinen hyvin monella lailla eläen. Tärkeintä on että on perusturvallisuus kunnossa ja lapsella on välittäviä aikuisia ympärillä. Jokainen järjestää lapsensa elämän niin hyvin kuin osaa ja pystyy. Luulen että tilastoja katsomalla eniten ongelmia on kuitenkin ydinperheiden lapsilla. Heidän hoitoaan yms ei edes "tarvi" miettiä eikä sitä onko lapsi onnellinen, kun oletetaan että kaikki on hyvin koska isä ja äiti ja lapsi asuvat saman katon alla. Sama mitä sen katon alla tapahtuu.

Meillä viikko- viikko systeemi, mutta niin, että lapset asuu omakotitalossamme ja me vanhemmat vuorottelemme vanhassa kodissa vuoroviikoin. Emme kumpikaan olisi hyväksyneet, että lasten täytyy seilata, kun ero johtuu meistä... Tää on hyvä systeemi. Suosittelen!!

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:50"]

Minulla lapset 13 ja 11 ja haluavat itse myös asua vuorotellen kummallakin, väliä pari sataa metriä joten ei ole edes ongelma hakea, jos jotain haluaa hakea toisesta kodista. Kysyin heiltä kun olivat pienempiä, että onko joku kodeista enempi koti. Vastaus oli "EI VAAN KUMPIKIN koti on meidän koti". 

Suomessa toteutettu tutkimus osoittaa, että vuoroviikkolapset kokevat erolapsista tilanteen kaikkien lähemmäs ydinperhettä (luonnollisesti), toisin kuin vain joka toinen vkl vanhempaansa näkevät.

Ainoastaan katkerat naiset jumittavat Suomessa vuoroviikkojen yleistymistä koska haluavat maksimoida eksältä nyhtämänsä elarit ja se ei vuoroasumisessa onnistu. Ruotsissa jo aivan tuiki tavallinen käytäntö.

[/quote]

Tuo tutkimushan on moneen kertaan lytätty, koska se on lähtökohtaisesti vuoroviikkoja suosiva. Siinä on haastateltu lapsia, joilla ei ole kokemusta kuin vuoroviikkoilusta ja ydinperheestä, joten heillä ei ole perspektiiviä muihin elämistapoihin. Haastattelukysymykset oli johdattelevia eikä tutkija tuonut lainkaan esille lasten kertomia negatiivisia pieniä asioita.

Vuoroviikkoelämän on todettu aiheuttavan erilaisia mielenterveysongelmia, jotka toki liitetään ensisijaisesti avioeroon eikä elämisen tyyliin.

Jos viikko/viikko -systeemi on todella hyvä, niin miksi sitä ei määrätä pakolliseksi kaikille perheille?

Yleensä vuoroviikkoasumista kritisoi kaikkein eniten ne, joilla ei ole siitä mitään kokemusta. Mulla on kokemusta toisena vanhempana vuoroviikkosysteemistä, perinteisestä "lapset isällä joka toinen vkl"-systeemistä, sekä siitä, kun lapset eivät näe isää ollenkaan. Olen siis äiti. Kaikkein parhaiten kaikki toimi vuoroviikkosysteemissä. Nyt jo teinit lapset (15- ja 16-vuotiaat) muistelevat vieläkin lämmöllä sitä aikaa, kun asuivat myös isällään. Tämä oli heti eron jälkeen ja sitä kesti pari vuotta. Lapset olivat eka- ja tokaluokkalaiset tuolloin. Heillä tosiaan muutti vain koulureppu ja ulkovaatteet, jotkut harrastusvälineet. Lapset olivat tosi tarkkoja, että vuorottelu meni tasan tarkkaa tasan. Jos joskus muutettiin päivä suuntaan tai toiseen, piti se oikaista mahdollisimman pian.

Mun mielestä vuoroviikkosysteemi onnistuu, kun vanhemmat asuu lähekkäin ja on väleissä. Jos välit on kovin riitaisat, kuten meilläkin oli välillä, homma mutkistuu heti. Jossain vaiheessa teimme vaihdon aina siten, ettemme me vanhemmat tavanneet. Lapset meni suoraan koulusta toisen luo, toinen vanhempi tiputti tavarat toisen kuistille. Meni se kohtuullisesti niinkin. Tärkeää on kuitenkin se kommunikointi vanhempien välillä. Lasten pitää myös olla jo siinä iässä, että voivat jollakin tasolla liikkua itsenäisesti, eli vähintäänkin kouluikäisiä. Tuona aikana lapsilla oli tasavertaiset välit molempiin vanhempiin ja he saivat viettää sekä arkea, että pyhää molempien kanssa. 

Heti kun isä muutti kauemmas ja vuoroviikkoilusta luovuttiin, alkoi isän etääntyminen. Toki tässä oli isässä se suurin "vika" eli ei ollut aktiivinen. Pikkuhiljaa välit on etääntyneet edelleen, isompina lapset eivät enää halunneetkaan isän luo, se tuntui vaivalloiselta juuri siksi, että sitä oli niin harvoin. Isällä vain kyläiltiin, vaikka siellä omat huoneet edelleen olikin.

Nämä on perhekohtaisia juttuja, mutta eipä kannata tuomita, jos ei ole kokemusta. Voin kyllä hyvin ymmärtää senkin, ettei vuoroviikottelu kaikille sovi. Ei kuitenkaan kannata yleistää.

En ole eroperheestä, mutta lapsena minua kiehtoi ajatus kahdesta kodista :) Kaksi omaa huonetta, sehän vasta jännää olisi ollut! Eli ainakaan omalla kohdallani en näkisi viikko-viikko -systeemiä niin ikävänä lapsenkaan kannalta, kunhan vain välimatka kahden kodin välillä on inhimillinen (eli n. kilometri tai alle).

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:36"]

Jaa-. Olen tämän ennenkin kirjoittanut omista vuoroviikkolapsistani:

- lapsilla on omat huoneet molemmissa taloissa

- mitään muuta eivät lapset muuta kuin koulureppunsa ja tennismailansa

- lapseni ovat yli 12 v, ja kun olen sanonut, että voivat itse päättää asumisensa, ovat he päättäneet jatkaa vuoroviikoin

- myös minulla itselläni on kaksi kotia. Asun joka toisen viikon uuden mieheni luona. Mikä tässä muka on vaikeaa???

[/quote]

Onko lapsilla kaikkea tuplasti? Vaatteita, meikkejä, harrastusvälineitä, kihartimia, tietokoneita ym mitä nyt tuon ikäisillä voi olla? Ostoksille mentäessä kaikkia ostetaan molempiin koteihin?

En itsekään kannata vuoroviikkosysteemiä. Olen eronnut ja asun lasteni kanssa. Isä saa tavata heitä kuinka paljon haluaa, kunhan se ei sotke arkirytmiämme. 

Mun mielestä tämä on paras ratkaisu lasten kannalta. Heillä on yksi vakituinen koti ja toinen paikka minne voivat mennä ja olla isänsä kanssa. Isä on myös kotiimme tervetullut ja saa osallistua lasten arkeen vaikka eivät hänen luona olekaan.

Välimme eivät ole mitkään parhaat mahdolliset mutta lasten vuoksi koitamme tulla toimeen.

Miksi lapsista pitäisi tehdä heittopusseja kahden kodin välillä tai vaihtoehtona pitää sitä ettei etävanhempi saisi olla lasten kanssa kuin ainoastaan silloin kun on tapaamisviikonloppu?

Vaikka se toisen naama kuinka ottaisi päähän tavalla tai toisella niin kai sitä nyt lasten vuoksi voisi joustaa?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 20:40"]

Onneksi mä olen nuoruudessani ollut fiksu ja valinnut sellaisen miehen, josta ei tarvitse ikinä erota. Säälin eroperheitä ja uusioperheitä, vaikka niin ei saisikaan sanoa. Toki jos mieheni yhtäkkiä sairastuisi skitsofreniaan tai tulisi muita kohtalokkaita mielenterveysongelmia, rupeaisi väkivaltaiseksi tai muuta ratkaisevaa, niin erottaisiin. Mutta mun mies on täydellinen ja rakastan häntä vuosi vuodelta enemmän. Näen jatkuvasti pareja, jotka eroavat ihan pienen ajan jälkeen. Millä ihmeen hepposilla perusteilla jengi avioituu?? Ja toinen asia, en ikinä hankkisi lapsia ihmisen kanssa, josta en ole 100% varma. 

[/quote]

Miten voi olla näin kylmä ihminen? Sulla ei ole paskankaan hajua siitä, miksi joku eroaa. Jos olisin yhtä kylmä kuin sinä, toivoisin sinun heräävän Ruususen unesta ja kokevan vaikkapa avioeron. Siihen en tosin pysty.