Säälittää viikko-viikko systeemillä olevat lapset.

Onneksi mä olen nuoruudessani ollut fiksu ja valinnut sellaisen miehen, josta ei tarvitse ikinä erota. Säälin eroperheitä ja uusioperheitä, vaikka niin ei saisikaan sanoa. Toki jos mieheni yhtäkkiä sairastuisi skitsofreniaan tai tulisi muita kohtalokkaita mielenterveysongelmia, rupeaisi väkivaltaiseksi tai muuta ratkaisevaa, niin erottaisiin. Mutta mun mies on täydellinen ja rakastan häntä vuosi vuodelta enemmän. Näen jatkuvasti pareja, jotka eroavat ihan pienen ajan jälkeen. Millä ihmeen hepposilla perusteilla jengi avioituu?? Ja toinen asia, en ikinä hankkisi lapsia ihmisen kanssa, josta en ole 100% varma. 

2

Miten sun säälittely auttaa näitä lapsia tai ylipäätään ketään?

Ei se aina ole oma valinta. Meillä isä ja sossu päätti että vuoroviikko-systeemi on ainoa vaihtoehto. Tätä kesti vuosia, lapset 7 ja 13. Nyt olen taistellut että näkevät isänsä joka toinen viikonloppu. olisi voinut ehkä toimia, mutta isä arvaamaton ja työnarkomaani.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 20:19"]

Kokeilkaa mammat ihan oikeasti kahdessa paikassa asumista. Miten kätevä se onkin lähteä hakemaan vaikka työpapereita tai vaatteita toisesta kodista, kun eihän sinne ole kuin kilometri verran matkaa! Pakkaa tärkein omaisuutesi kerran viikossa kapsäkkeihin, sillä lupauksista huolimatta et omista kaikkea kaksin kappalein. Noudata vuoroviikoin eri päivärytmiä ja ruokavaliota. Katso lempisarjojasi vain joka toinen viikko. Yritä muistaa mitä saat missäkin kodissasi tehdä. Älä kuvittelekaan vetoavasi siihen, että jokin on sallittua toisessa kodissasi. t. vuoroviikkoasumisen kokenut

[/quote]

Meillä on sama päivärytmi ja suunnilleen samanlainen ruokavalio ja samat säännöt molemmissa kodeissa. Jos jotain unohtuu, niin tekstari vain ja tuodaan. Ulkovaatteet, koulukirjat ja harrastusvälineet (paitsi polkupyörät, niitä on tuplasti) kulkevat kodista toiseen, muuten molemmissa kodeissa on kaikki mitä lapset tarvitsevat.

Minäkään en osaa kuvitella miten lapset voisi vieraannuttaa toisesta vanhemmasta. En todellakaan pidä kaikesta mitä ex sanoo tai tekee, mutta hänkin haluaa parasta lapsillemme. Toisiamme kunnioittamalla homma hoituu. Lapset ovat tyytyväisiä näin. Alakouluikäisiä ovat.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 20:25"]

Joillekin voi sopia mutta herkemmät lapset saattavat ahdistua ja tuntea turvattomuutta.

[/quote]

Kuten myös siitä, että yhtäkkiä toinen vanhempi häipyy jonnekin, ja häntä sitten tapaillaan joskus silloin tällöin. 

Totta hitossa vanhempien ero on aina pa**a juttu ja vanhempien on valittava kahdesta pahasta pienempi. Erolasten ongelmat voivat johtua niin miljoonasta asiasta, joista asumis- ja tapaamisjärjestelyt ovat vain osa. Esim. eroa edeltäneet ongelmathan voivat myös vaikuttaa kehitykseen yms. yms.

Vuoroasumista on myös muunlaista kuin viikko-viikko. Itse pidän hyvänä omien lasteni kohdalla sitä että saavat elää myös isänsä kanssa, vaikka ero tulikin kun kuopus oli vielä pieni. Lasten asuminen on muokkautunut tietysti tässä ajan mittaan ja heidän kasvaessaan, ja olen todella tyytyväinen että heillä on nyt isompina läheinen suhde isäänsä. 

Tokihan on heitä täydellisiä ihmisiä, jotka eivät koskaan voisi edes harkita perheen perustamista sellaisen kumppanin kanssa, joka joskus vaikka jättää. 

Se täydellisten ihmisten täydellisyys voi joskus saada särön ja puoliso voi sittenkin lähteä, vaikka oli niin sataprosenttisen turvallinen.

On kyllä harvinaisen tyhmä aloitus niin kuin muutkin vastaavat "säälin ihmisiä jotka ovat erilaisia / eri elämäntilanteessa kuin minä". Ihan erityisen tyhmä täytyy olla jos ylenkatsoo eronneita ja uusioperheitä. Miten täällä oikeasti voi olla näin junttia porukkaa?

Mun sukulaiselle tuli ero 3v sitten lapsen ollessa 4vuotias. Heillä on viikko-viikko systeemi, eikä lapsi ole reagoinut mitenkään. Isä asuu yksin ja äiti 8km päässä uuden miehen kanssa. Kun vanhemmat sopii tietyt pelisäännöt, niin arki sujuu.. en ymmärrä vauhotusta kahdesta kodista. Itse erolapsena viihdyin molemmilla vanhemmilla vaikka meillä oli 240km ero.. Silloin vietin lomat ja viikonloput isällä ja arjet äitillä. Sukulaiset molemmat asuu lähellä lapsen päiväkotia, joten miksi se ei toimisi kun ei sotke rytmejä?

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:02"]

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[/quote]

Tutkimukset eivät tue väitettäsi.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:02"]

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[/quote]

Säilyyhän se, mutta millä hinnalla. Suhde voisi säilyä myös joka toinen viikonloppu -tapaamistahdilla.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:02"]

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[/quote]

Kyllä se säilyy muutenkin, jos vaan vanhemmat niin haluavat (harmittavan moni nykyään ei halua). Viikko-viikko-systeemi... No, tunnen ainoastaan yhden tällaisen lapsen, joten en voi yleistää, mutta hän on vaikea. Menee ja tulee miten tykkää, koulu menee huonosti, on jotenkin raasu koko tyttö. Tokaluokkalainen siis kyseessä.

Jotenkin ajattelisin, että lapselat puuttuu se turvallisuuden tunne viikko-viikossa. Molemmilla vanhemmilla on kuitenkin jokseenkin erilainen ajatusmaailma ja erilaiset kasvatusperiaatteet. joka viikko lapsi siis joutuu uudestaan sopeutumaan "uusiin" sääntöihin, elää tavallaan kahta eri elämää. Mten se voisi olla hyvä lapselle? Ja miten voi tuntea olevansa kotonaan, kun ei ehdi asettua ikinä kunnolla? Jotekin surullista.

#5 pahoittelee kirjotusvirheitä! ;)

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:02"]

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[/quote]

Vuoroviikko on paras vain silloin, kun lapsi asuu kotia ja vanhemmat vuorottelee. Jostain syystä aikuiset ei halua nähdä sitä muuttamisen vaivaa.

Pelkkä ajatuskin, että joutuisi itse asumaan joka toinen viikko muualla kauhistuttaa. Oma koti sen verran tärkeä paikka. Mutta mikäs minä olen sanomaan mikä on kellekin parhaaksi.

Viikko-viikko systeemi on erolapsille kamala. Etenkin näissä perheissä jossa äiti ja isä on löytänyt jo uudet kumppanit ja mahdollisesti uusia rakkautenhetelmiäkin syntynyt. On äitipuolta ja isäpuolta...joka viikko joudutaan tottumaan eri sääntöihin, tapoihin, sisarpuoliin... monella tällaisella reissaavalla lapsella ei ole edes omaa huonetta/tilaa missä olla vaan nukutaan niin olohuoneessa sohvalla kuin jossain lattialla. Elämä on yhtä hurlumheitä.

Työni puolesta olen näitä erolapsia seurannut ja uskallan sanoa, että aikapommi tikittää näissä lapsissa. 10 vuoden päästä on paljon masentuneita/huonostivoivia nuoria joka puolella. Niitä on jo nyt, mutta homma on lisääntymään päin. Miettkää hieman ihmiset elämäänne.

Teille jotka vastutatte viikko&viikko asumista, niin voisitteko ITSE nähdä lapsianne vain joka 2. viikonloppu? On oikeasti todella vaikea rakentaa suhdetta lapseen jos häntä näkee vain väillä  pe. illasta koulun jälkeen ja su. iltana pitää jo palauttaa lähivanhemmalleen...

Lisäksi teini-ikäisenä monilla on v-loppu menoja (harrastuksia, turnauksia, kaverien kanssa hengailua) jolloin sen etävanhemman luona ei enää niin paljon vietetä aikaa vaan ollaan muissa menoissa. On helppo kritisoida viikko&viikko asumista jos itse elää joko lähi- tai ydinperheenvanhempana, ne jotka näkevät lapsiaa paljon harvemmin kärsivät koko ajan ikävästä kun perheenjäsen on "kateissa" suurimman osan ajasta.

Viikko&viikko ei aina ole niin että ollaan 7 päivää ja 7 päivää, vaan se voidaan jakaa toisinkin, esim. 3 päivää ja 4 päivää, tai 5 päivää ja 5 päivää, tai vaikka 14 päivää ja 14 päivää. tmv. EDELLYTTÄEN että vanhemmat asuvat suht lähellä toisiaan.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:02"]

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[/quote]

Mieti hetki miltä itsestäsi tuntuisi, jos pitäisi viikon välein muuttaa.

On olemassa myös aikuisia jotka elää etäsuhteessa, matkustaa viikonlopuiksi kumppanin luo yms. Monesti sitä kutsutaan seurusteluksi kun tavataan ja vietetään aikaa jommankumman luona.