Lue keskustelun säännöt.
Miksi kumppanin löytäminen 35+ naiselle Helsingissä on käytännössä mahdotonta?
28.09.2021 |
Olen pohdiskellut tätä jo monta vuotta. Ratkaisua tai kumppania ei ole löytynyt. Tosin parikymppisenä se oli minulle ihan yhtä vaikeaa. Silloin ei vielä ollut yleisesti muotia miesten parissa hankkia nuoria kumppaneita, joten ehkä itselläni on ollut huonoa onneakin syntymävuoteni osalta. Itse ihastuisin melkein jokaiseen, joka edes vähän ja mukavasti juttelee minulle, ikähaarukassa n. 30-70 vuotta. Olen hoikka ja muuten ihan ok, mutta ilmeisesti jotenkin liian tylsä ja ruma sitten kuitenkin.
T. N35+ Helsingistä
Kommentit (239)
Ap ei jaksa oikein mitään mutta silti pitäisi jonkun tupsahtaa ja olla samantien hinkumassa vakavaan parisuhteeseen. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Ilmeisesti et sitten parisuhteessakaan oikein jaksaisi mitään mutta miehen pitäisi jaksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin etsin aikoinaan naista kehä 3 ulkopuolelta kun olin lopen kyllästynyt itseään täynnä oleviin helsingin naisiin joilla oli jopa perus käytöstavat hakusessa. Seksiä heiltä sai mutta halusin jotain syvällisempää ja aitoa rakkautta. Löysin sitten naisen Kouvolasta enkä uskonut että hänen laisiaan naisia on enää olemassa. 4vuotta yhdessä ja en voisi olla onnellisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriteerisi miehelle ovat epärealistiset
+35v miehen kriteerit naisista:
- Hengittää (ei täysin välttämätöntä)
35+ helsinkiläismiehen kriteerit naisista:
- ikää maksimissaan 25 vuotta
-missin/mallin/instabeiben tai fitness-aktiivin laitettu ja fiksailtu ulkonäköMuut naiset saavat olla yksin, elleivät ole onnistuneet nappaamaan nykymiestään noin yli viisi vuotta sitten ja ovat edelleen saman kanssa yhdessä.
T. Ap
Jaa, ap olikin tällainen katkeroitunut tapaus. No sitten ei tarvitse ihmetellä, että saat jatkossakin olla yksin.
Olen erittäin katkera ja myönnän sen avoimesti.
T. Ap
Tämä ihmetyttää - miksi ap on katkera, vaikka ei edes etsi kumppania, onko koskaan etsinytkään?
Katkera siitä, kun kukaan mies ei heittäydy jalkoihin vain hänet nähdessään jossakin kaupassa tai kadulla. Jos sosiaalista elämää ei ole, seuranhakupalveluita ei käytä, eikä ota miehiin minkäänlaista kontaktia missään, ei ole mitään syytä valittaa.
Silloin saa olla yksin, kun kerran niin kovasti sitä haluaa.
Olen odotellut kumppania teini-iästä lähtien. Että siis sellainen ilmestyisi elämääni. Mutta en jotenkin osaa "etsiä" sellaista, kun se tuntuu niin epätoivoiselta.
Eivät muutkaan tee sen asian eteen mitään - heille vain jostain tulee ne kumppanit. Oletan, että he nyt vain ovat parempia kuin minä kumppanipotentiaaliltaan ja siksi heille jostain löytyy se kumppani ilman kummempaa vaivannäköä. Nuorempana ajattelin, että he nut vain ovat paremmannäköisiä, niin homma menee omalla painollaan.
T. Ap
Jep. Kumppaneita tupsahtelee vaan. Kaverille tupsahti vaimo Perusta. Toiselta puolen Suomea kotoisin oleva nainen tupsahti kaverilleni ja tups vaan muuttivat yhteen.
Toiset eivät löydä ketään aktiivisenkaan etsimisen jälkeen, ja sinä odottelet maagista tupsahdusta. 🤣
Ei taida olla kuin rupsahdus yksinäisenä edessä. 😂
Ja siis mulle vois nykyisin kelvata aika heikoillakin kriteereillä joku urospuolinen. Haluaisin vain hoitaa tämän epäkohdan kuntoon nopeasti ja vähällä vaivalla.
T. Ap
Laita kuvasi ja yhteystietosi tänne linkkinä, niin saat kohta satoja viestejä miehiltä.
Ei tänne saa edes linkata mitään yhteystietoja, enkä usko, että saisin sen kummemmin viestejäkään.
T. Ap
Onko aina pakko tehdä kuten vaaditaan.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei jaksa oikein mitään mutta silti pitäisi jonkun tupsahtaa ja olla samantien hinkumassa vakavaan parisuhteeseen. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Ilmeisesti et sitten parisuhteessakaan oikein jaksaisi mitään mutta miehen pitäisi jaksaa?
Olen vain rehellinen. Eikös rehellisyys ole hyve? 🙂 En trollaa sanaakaan tässä ketjussa, vaan ajattelen aidosti siten kuin kirjoitan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriteerisi miehelle ovat epärealistiset
+35v miehen kriteerit naisista:
- Hengittää (ei täysin välttämätöntä)
35+ helsinkiläismiehen kriteerit naisista:
- ikää maksimissaan 25 vuotta
-missin/mallin/instabeiben tai fitness-aktiivin laitettu ja fiksailtu ulkonäköMuut naiset saavat olla yksin, elleivät ole onnistuneet nappaamaan nykymiestään noin yli viisi vuotta sitten ja ovat edelleen saman kanssa yhdessä.
T. Ap
Jaa, ap olikin tällainen katkeroitunut tapaus. No sitten ei tarvitse ihmetellä, että saat jatkossakin olla yksin.
Olen erittäin katkera ja myönnän sen avoimesti.
T. Ap
Tämä ihmetyttää - miksi ap on katkera, vaikka ei edes etsi kumppania, onko koskaan etsinytkään?
Katkera siitä, kun kukaan mies ei heittäydy jalkoihin vain hänet nähdessään jossakin kaupassa tai kadulla. Jos sosiaalista elämää ei ole, seuranhakupalveluita ei käytä, eikä ota miehiin minkäänlaista kontaktia missään, ei ole mitään syytä valittaa.
Silloin saa olla yksin, kun kerran niin kovasti sitä haluaa.
Olen odotellut kumppania teini-iästä lähtien. Että siis sellainen ilmestyisi elämääni. Mutta en jotenkin osaa "etsiä" sellaista, kun se tuntuu niin epätoivoiselta.
Eivät muutkaan tee sen asian eteen mitään - heille vain jostain tulee ne kumppanit. Oletan, että he nyt vain ovat parempia kuin minä kumppanipotentiaaliltaan ja siksi heille jostain löytyy se kumppani ilman kummempaa vaivannäköä. Nuorempana ajattelin, että he nut vain ovat paremmannäköisiä, niin homma menee omalla painollaan.
T. Ap
Jep. Kumppaneita tupsahtelee vaan. Kaverille tupsahti vaimo Perusta. Toiselta puolen Suomea kotoisin oleva nainen tupsahti kaverilleni ja tups vaan muuttivat yhteen.
Toiset eivät löydä ketään aktiivisenkaan etsimisen jälkeen, ja sinä odottelet maagista tupsahdusta. 🤣
Ei taida olla kuin rupsahdus yksinäisenä edessä. 😂
Ja siis mulle vois nykyisin kelvata aika heikoillakin kriteereillä joku urospuolinen. Haluaisin vain hoitaa tämän epäkohdan kuntoon nopeasti ja vähällä vaivalla.
T. Ap
🤣😂 Nyt alkoi kiinnostamaan, tai, hei, nyt ei enää kiinnosta ollenkaan. 🤣😂
Myönnän olevani epätoivoinen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei jaksa oikein mitään mutta silti pitäisi jonkun tupsahtaa ja olla samantien hinkumassa vakavaan parisuhteeseen. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Ilmeisesti et sitten parisuhteessakaan oikein jaksaisi mitään mutta miehen pitäisi jaksaa?
Olen vain rehellinen. Eikös rehellisyys ole hyve? 🙂 En trollaa sanaakaan tässä ketjussa, vaan ajattelen aidosti siten kuin kirjoitan.
T. Ap
No oletko miettinyt sitten mitä annettavaa sulla on parisuhteeseen, jos asenne on tuo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei jaksa oikein mitään mutta silti pitäisi jonkun tupsahtaa ja olla samantien hinkumassa vakavaan parisuhteeseen. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Ilmeisesti et sitten parisuhteessakaan oikein jaksaisi mitään mutta miehen pitäisi jaksaa?
Olen vain rehellinen. Eikös rehellisyys ole hyve? 🙂 En trollaa sanaakaan tässä ketjussa, vaan ajattelen aidosti siten kuin kirjoitan.
T. Ap
No oletko miettinyt sitten mitä annettavaa sulla on parisuhteeseen, jos asenne on tuo?
Olisin valmis kattavaan elämänmuutokseen, jos löytäisin miehen. Eli olisin valmis muuttamaan ulkonäköäni parempaan suuntaan miehen toiveiden mukaisesti, sivistämään itseäni monipuolisesti, menemään eri elämän osa-alueilla epämukavuusalueelle jne. Haluaisin tukea ja ilahduttaa, tehdä kumppanini onnelliseksi ja jakaa arkea.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei jaksa oikein mitään mutta silti pitäisi jonkun tupsahtaa ja olla samantien hinkumassa vakavaan parisuhteeseen. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Ilmeisesti et sitten parisuhteessakaan oikein jaksaisi mitään mutta miehen pitäisi jaksaa?
Olen vain rehellinen. Eikös rehellisyys ole hyve? 🙂 En trollaa sanaakaan tässä ketjussa, vaan ajattelen aidosti siten kuin kirjoitan.
T. Ap
No oletko miettinyt sitten mitä annettavaa sulla on parisuhteeseen, jos asenne on tuo?
Olisin valmis kattavaan elämänmuutokseen, jos löytäisin miehen. Eli olisin valmis muuttamaan ulkonäköäni parempaan suuntaan miehen toiveiden mukaisesti, sivistämään itseäni monipuolisesti, menemään eri elämän osa-alueilla epämukavuusalueelle jne. Haluaisin tukea ja ilahduttaa, tehdä kumppanini onnelliseksi ja jakaa arkea.
T. Ap
Ja näitä asioita et voi tehdä nyt; eikös sitä pitäisi ennemminkin pyrkiä elämään itselleen hyvää elämää ja se mies on sitten kirsikka kakun päällä jos sellainen löytyy, eikä toisinpäin? Oletko ajatellut, että miehet haluavat naisen, joka on sinut itsensä kanssa, eikä sellainen joka alkaa muuttumaan vaatimusten mukaan. Mitään omaa ajatusta elämästä, ulkonäöstä, toiveista ei ole olemassa? Hassuja juttuja sulla, ei kukaan halua mitään perässä vedettävää lapamatoa
Vierailija kirjoitti:
Aloitus ei ole provo. Olen harmitellut tilanmettani jo useamman vuoden ja sama ongelma oli teininä ja parikymppisenä, jolloin olin yhtä hissukkamainen ja sulkeutunut, ja ulkonäön huolenpidon osalta boheemi kuten nykyisinkin.
Vaati todella radikaalia elämänmuutosta vuosia sitten, jotta sain miehet kiinnostumaan itsestäni eli parin vuoden ajan kiinnitin huomiota ulkonäkööni, meikkasin ja pidin huolta ulkonäöstäni ja kiinnitin huolta pukeutumiseen, minkä myötä tuli aina vähän positiivisempaa feedbackia kaikkialta, mikä taas vaikutti itsetuntoonikin. Sisimmässäni olen silti aina se vähän nolo nörtti, joten en haluaisi olla liian "perusnätti" tai huoliteltukaan, jotta ulkokuori olisi synkassa sisimpäni kanssa.
Lisäksi ne ehkä olivat muutenkin ehkä tämän ainoan elämäni parhaat vuodet ulkoisesti, jotem parikin miestä kiinnostui ja onnistuin löytämään kumppanin. En vain jaksaisi välittää ulkonäöstä, laittaa hiuksiani tai meikata nätisti. Haluaisin saada olla vähän ujo ja umpimielinen, boheemisti pukeutuva oma itseni ja silti löytää kumppanin (joku kaltaiseni nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu minusta koskaan).
T. Ap
Älä nyt ainakaan toista kertaa lähde tuolle meikkauslinjalle. Jos et luontaisesti ole sellainen, jota kiinnostaa meikkaus ja hiustenlaitto ja muodinmukaiset vaatteet, niin tuohon kuvioon lähtemällä vedät vain vääränlaisia ihmisiä puoleesi. Sinun pitää löytää kumppani, joka tykkää sinusta ilman meikkejä ja vielä parempi jos hän ei itsekään ole mikään muodin orja.
Sanot, että nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu. Minä haluaisin haastaa tämän näkemyksen, että eivät kiinnostu. Uskoisin, että tässä on sellaista molemminpuolista ongelmaa, ettei osata nähdä siinä vastapuolessa kiinnostumisen merkkejä. Ja ollaan molemmin puolin vähän ujoja eikä uskalleta ilmaista sitä omaa kiinnostusta suoraan.
Olen itse aina osannut flirttailla ja ilmaista mielenkiintoni. Mutta minullekin on käynyt niin, että mies on jutellut bussipysäkillä, sitten juteltiin bussissa ja hän pyysi puhelinnumeroni, myöhemmin hän soitti ja juteltiin ja käytiin elokuvissakin. Ja vasta elokuvien jälkeen hän tuli ihmetelleeksi, ettei minulla ole poikaystävää. Ja minä kerroin, että onhan minulla. En ollut tajunnut, että hän oli sillä tavalla kiinnostunut, vaikka jälkeenpäin kaikki tuntuu tietenkin itsestäänselvältä. Mutta ihmiset voi olla näinkin sokeita, jos heille ei sano suoraan!
Oman nörttini löysin lopulta netin kautta, IRC kanava #42 (vuonna 1999). Meidän nörttitytär (ei meikkaa eikä laita hiuksia, osa vaatteista ostettu miesten osastolta) löysi oman nörttinsä nörttilukiossa ja meni naimisiin ensimmäisen poikaystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei tapahdu jos vain odottaa. Ilmeisesti ap oletat, että kauniit ihmiset saavat lähestymisyrityksiä kaupassa, kadulla, kirjastossa, kaikkialla. Ei se ole niin. Väitän että Suomessa hyvin harva nainen on saanut tuntemattomalta suomalaiselta vakavastiotettavaa treffiehdotusta missään muualla kuin baarissa tai netissä. Olin nuorena kaunis, mutta minulla oli myös tuo sama asenne että miehen on tehtävä aloite. Istuin tiukan asiallisena murjottaen eikä niitä lähestymisiä tullut koskaan, mikä murjoi itsetuntoni murskaksi kun tavallisemman näköisiä kavereitani kuitenkin lähestyttiin baareissa. Siitä tulin entistä pelokkaammaksi osoittamaan olevani saatavilla. Olin sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. Sitten jotenkin aloin ymmärtää että minun on myös tehtävä jotain ja elämääni tuli myös muita asioita jotka nostivat itsetuntoani. Näiden myötä uskalsin alkaa näyttämään miehille sitä vihreää valoa, ensin hyvin pienesti mutta sitten enemmän kun reaktiot eivät olleetkaan niitä "hyi yök mikä lehmä et kai kuvitellut että sinusta kiinnostuisin" -tyyppisiä mitä olin pelännyt niin paljon että olin käärinyt sen virkamiesmäisen asiallisuuden tai jätkämäisen kaverillisuuden suojakseni.
Ulkonäkö on pariutumisessa paljon pienempi asia kuin mitä varsinkin tällä palstalla annetaan ymmärtää. Yleensä ihmiset ymmärtävät fantasioiden ja todellisuuden eron, ja todellisessa elämässä ne asiat joita puolisossa arvostetaan ovat jotain muuta kuin huippuhyvä ja laitettu ulkonäkö. Minä löysin miehen kun olin 40-vuotiaana rumimmillani ja lihavimmillani. Sen jälkeen olen laihtunut ja takaisin saatu elämänilo on saanut minut laittautumaankin, mistä mieheni varmasti tykkää mutta ei se ole hänelle mikään kynnyskysymys. Luulenpa vielä, että niitä kaikkein kauneimpia lähestytään vähiten, koska moni katsoo ettei ole mitään toivoa kuitenkaan eikä uskalla. Lisäksi kauniisiin liittyy paljon myös negatiivisia stereotypioita ja pelkoja.
Ja vielä haluan sanoa sen, että ainakin 40 + ikäluokassa Helsingissäkin on vapaita miehiä runsaasti. Tyypillisesti he ovat toisella kierroksella ja heidän kanssaan on helppo muodostaa suhde kun lapsiasiaa ei enää tarvitse pohtia, ne on joko tehty tai päätetty jättää tekemättä. Jos lapset on tehty, ne alkaa jo pärjätä omillaan ja suhteelle on aikaa. Pieleen menneet liitot ovat opettaneet paljon ja ollaan realistisimmin silmälasein liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei jaksa oikein mitään mutta silti pitäisi jonkun tupsahtaa ja olla samantien hinkumassa vakavaan parisuhteeseen. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Ilmeisesti et sitten parisuhteessakaan oikein jaksaisi mitään mutta miehen pitäisi jaksaa?
Olen vain rehellinen. Eikös rehellisyys ole hyve? 🙂 En trollaa sanaakaan tässä ketjussa, vaan ajattelen aidosti siten kuin kirjoitan.
T. Ap
No oletko miettinyt sitten mitä annettavaa sulla on parisuhteeseen, jos asenne on tuo?
Olisin valmis kattavaan elämänmuutokseen, jos löytäisin miehen. Eli olisin valmis muuttamaan ulkonäköäni parempaan suuntaan miehen toiveiden mukaisesti, sivistämään itseäni monipuolisesti, menemään eri elämän osa-alueilla epämukavuusalueelle jne. Haluaisin tukea ja ilahduttaa, tehdä kumppanini onnelliseksi ja jakaa arkea.
T. Ap
Mutta et ole valmis tekemään yhtään mitään löytääksesi puolison. Tämänlainen pasiivisuus on pahinta myrkkyä mitä voi kuvitella saattaa. Kukaan ei sinun puolestasi etsi puolisoa ja järjestä treffejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät miehet on jo parisuhteissa, joten siirry sinkkumiehistä varattuihin vähän vanhempiin, vaihtavat mielihyvin kehen tahansa nuorempaan joka tulee tyrkylle.
En allekirjoita tuota. Olen avioliitossa (21v.) ja meillä on teini-ikäiset lapset. Geenilotossa on ilmeisesti käynyt tuuri koska naisten kanssa on aina juttu luistanut ja naisten aloitteesta flirttiä piisaa.
En kuitenkaan ole vaimoa vaihtamassa tai aio vieraissa käydä. Avioliitossa on ollut ne normaalit ylä- ja alamäet, eli tekosyitä käydä vieraissa olisi vuosien varrella riittänyt milloin mistäkin syystä.
Haluttomuuteni pidättäytyä avioliiton ulkopuolisista suhteista ei niinkään johdu siitä että näissä toisissa naisissa olisi jotakin vialla. Päinvastoin monet heistä olisivat olleet hyvinkin mieluista seuraa muutenkin kuin vain fyysisesti, ja olen aina arvostanut heidän rohkeuttaan laittaa itsensä likoon kun ovat päättäneet flirttailla minulle.
Avioliitto ja perhe on kuitenkin monisäikeisempi kokonaisuus jossa puolisoiden toiminta vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin paitsi siinä hetkessä, mutta myös tulevaisuudessa.
Esim. haluanko antaa 17 vuotiaalle tyttärelleni miehen mallin joka ei pidä lupauksiaan tai arvosta rakastamiaan ihmisiä? Minkälaiset kerrannaisvaikutukset sillä olisi hänen kehitykseensä ihmisenä jos hän joutuisi käsittelemään tilanteen jossa varsin voimakkaalla tavalla käy ilmi ettei isään voikkaan luottaa?
Pelkistetysti voisi sanoa että kun tekee päätöstä siitä mihin flirtin antaa johtaa, niin yhdessä vaakakupissa on vartin varvi ja toisessa vaakakupissa koko elämä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kanssa erosin vastikään näin 36-vuotiaana ja lapsettomana naisihmisenä, ja parin kuukauden katselemisen jälkeen luovutin treffailun ja tinderin suhteen, vaikken ollut sinne edes vielä ehtinyt. Luin muiden kokemusia treffailusta ja tinderin pelailusta, ja huomasin, että olen mielummin yksin kuin pariudun tuolla tavalla. En käydä millään turhilla treffeillä vain katsomassa, että kiinnostaako jompaa kumpaa edes yhtään, enkä halua tinderin kautta sopia kenenkään kanssa mitään tapaamisia vain kuvan perusteella.
Nykyajan treffailu ja parisuhteen etsiminen on pahempaa kuin työnhaku työttömänä, kuulostaa niin kauhealle, että jätän mielummin parisuhteet kokonaan väliin kuin hyppään tuohon pyörään mukaan.
Minäkin olen tätä kuviota sivusta seurannut suuren hämmentyneisyyden ja huolen vallassa siinä kohtaa kun tyttäreni oli teini-iässä. Suoraan sanottuna pelotti koko ajatuskin, että tytär joutuisi etsimään seuraa tuollaisessa kuviossa, missä pyöritellään useita ihmisiä samaan aikaan ja sitoutuminen on so last season. Tähän vielä yhdistettynä pornon liikakulutus ja siitä seuraavat erektiovaikeudet oikean naisen kohdalla, jos edes jaksaa se seksi oikean naisen kanssa kiinnostaa, kun joutuu näkemään vähän vaivaa.
Kun tyttäreni sitten alkoi lukiossa seurustella ja alkoi näyttää siltä, että jämähtää siihen ensimmäiseen poikaystäväänsä, niin mietin kyllä että onko tämäkään hyvä. Mutta jos miettii tuota Tinder-kuviota vaihtoehtona, niin taitaa se ensimmäisen poikaystävän kanssa naimisiinmeno ole sittenkin se pienempi paha. Sulhasen isoäiti hehkutti minulle tyttäreni häissä, että hänkin meni samanikäisenä (vähän vaille 19v) naimisiin ja on ollut kohta 60 vuotta naimisissa :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sulla ongelma , mulla ei ole ollut koskaan ongelmaa , etteikö miestä löytyisi parisuhteeseen. Olen naimisissa ja vieläkin on yrittäjiä tosissaan.Mene itseesi ja hahmottele , mikä sussa on oikeesti vialla !
Vierailija kirjoitti:
Mitäh? Ai siis nainen saisi muka olla boheemikin ja silti kelpaisi muka miehille? Olen aina luullut, että naisen olisi oltava sellainen täyden kympin superyksilö, että kelpaa miehille. Ei minua tosiaan lähesty normaalissa Suomi-arjessa koskaan kukaan ja Tinderissä tai deittipalstoilla en ole ollut koskaan eläissäni. En myöskään käy baareissa, eikä minulla ole minkäänlaista ystäväpiiriäkään. En harrasta mitään sosiaalisuutta vaativaa myöskään.
T. Ap
Kerropa, mitä sinun arki on? Ei ole ystäväpiiriä eikä sosiaalisia harrastuksia. Käyt töissä ja ruokakaupassa ja lopun ajan olet kotona? Vai käytkö myös ulkoilemassa? Jos kuviosi on tällainen, niin vähänpä siinä jää tilaa miehille tutustua ja lähestyä. Ja sinun kohdallasi näkisin, että työjärjestys on tämä. Sinuun pitäisi ensin päästä tutustumaan, että voisi ihastua ja uskaltaisi lähestyä. Nämä ulkonäköön perustuvat lähestymiset kun eivät sinun kohdallasi ole mahdollisia.
Sinun pitäisi muuttaa arkeasi niin, että tulisi yhdessäoloa toisten ihmisten kanssa, niitä tutustumisia ja kohtaamisia. Luontevimmin se kai tapahtuisi jonkun harrastuksen parissa. Tosin ne miesnörtitkin taitavat pitkälti pysytellä omissa oloissaan, joten yhtälö on hieman hankala.
Kumppanin löytyminen epärealistisilla kriteereillä on käytännössä mahdotonta.
Ei mummojen kuuluisi asua Helsingissä! Menkää muualle.
Ei ole totta jos olet hoikka ja ihan o.k. Ottajia on varmasti jonoksi asti mutta ei ne tule kotoa hakemaan. Lisäksi kun naiset ovat pelotelleet miehet häirintäsyytteillä ja muulla metoo-sekoilulla ei miehet uskalla enää lähestyä kuten ennen. Aloitteen teko on siis siirtynyt ainakin osittain naisille. Eli siitä vaan rohkeasti miehiä pokaamaan. Ei tarvitse naisen kauan yrittää kun tärppää. M50
Mistä löytyisi mies, joka murtautuisi Ap:n kotiin pyytämään hänet treffeille, kun hän ei sieltä poistu eikä suostu etsimään netistä seuraa?
🤣😂 Nyt alkoi kiinnostamaan, tai, hei, nyt ei enää kiinnosta ollenkaan. 🤣😂