Miksi kumppanin löytäminen 35+ naiselle Helsingissä on käytännössä mahdotonta?

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on enemmän sinkkunaisia kuin miehiä eli todennäköisyys löytää mies on huonompi. Moni mies etsii itseään nuorempaa kumppania eli sinulla voisi olla mahdollisuudet 40-50 v mieheen. Kannattaa ehdottaa katsella miehiä kehyskunnista, missä parempi tarjonta.

Ap ei halua muuttaa, tuskin kehyskuntalainen mieskään. Aloittaja haluaa pysyä omassa kuplassaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Tukholmassa on tämä täysin sama ongelma ja ellei ap ole tyyppiä Linda Lampenius niin ei ole minkäänlaista saumaa ruotsalaisten miesten kanssa. Ei kannata hukata aikaa siihen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Tukholmassa on tämä täysin sama ongelma ja ellei ap ole tyyppiä Linda Lampenius niin ei ole minkäänlaista saumaa ruotsalaisten miesten kanssa. Ei kannata hukata aikaa siihen suuntaan.

Eli köyhempiin maihin käy matka mammallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Miksi joku ruotsalainen mies kiinnostuisi suomalaisesta? Sehän olisi noloa miehen suvulle, jos joutuisi tyytymään keskitasoiseen suomalaiseen naiseen jonkun söpön ruotsalaisneidon sijaan. Miksi joku virolainen haluaisi suomalaisen naisen, kun siellä on omasta takaa erinomainen tarjonta?

Eli ei ole realistinen vaihtoehto. Sinänsä matkoilla kohtaan kyllä flirttiä jo kyseisissä maissakin, toisin kuin Suomessa, mutta flirtistä on todella pitkä matka ihan oikeaan seurusteluun.

T. Ap

No huh huh, että sulla on olematon itsetunto. Huonommuuden tunteesi ulottuu siis jopa kansalaisuuteen asti. Kuule ei ne ruotsalaiset tai virolaiset naiset ole mitenkään sen parempia kuin suomalaisetkaan, ja kyllä vaan ovat monetkin löytäneet näistäkin maista puolison itselleen. Ei siellä Ruotsissakaan kaikki ihmiset ole jotain rikkaita "bättre folkin" jäseniä, vaan siellä löytyy ihan tavallisia ihmisiä samalla lailla kuin Suomestakin.

Se täytyy sivusta sanoa, että tinderissä on "huippupoiminnat" välilehti, joka näyttää alueen suosituimmat profiilit kyseiseltä päivältä. En tiedä miltä se naisista näyttää, mutta ainakin Helsingissä asuvalle miehelle ne suosituimmat profiilit ovat melkein joka päivä virolaisten naisten profiileita (ikähaitari 30-40v. ja etäisyys 100km ovat omat asetukset)

Tämän perusteella siis vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että virolaiset naiset ovat todellakin suositumpia, kuin suomalaiset naiset.

Ehkäpä joku täällä osaisi sanoa, ovatko virolaiset miehet niin ikään valloittaneet kaikki suositumpien profiilien kärkipaikat Helsingissä? Itse en tätä pysty tarkastamaan tinderistä.

Ei Helsingissä ole virolaisia miehiä Tinderissä juuri lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Tukholmassa on tämä täysin sama ongelma ja ellei ap ole tyyppiä Linda Lampenius niin ei ole minkäänlaista saumaa ruotsalaisten miesten kanssa. Ei kannata hukata aikaa siihen suuntaan.

Eli köyhempiin maihin käy matka mammallakin.

Sitä kannattaa viimeiseen asti välttää ja voikin välttää, kun ottaa etäsuhteen jonkun peräkylän maanviljelijän kanssa. Ei yhdessä tarvitse välttämättä asua, suhteet ovat nykyisin monimuotoisempia. On myös muita länsimaita kuin Ruotsi ja Hollanti ja Saksa voivat olla vaihtoehtoja. Ruotsista on kaikkein vaikein löytää kumppania, koska he ovat niin ylpeitä omasta rodustaan.

Miehet ovat maakunnissa ja naiset kaupungeissa…Paitsi Keski-Pohjanmaalla ei ole ketään raitista vapaana…

Eikö ihmisillä olis hyvä olla jotain yhteistä kiinnostuksen kohteita muutakin kuin tarve saada huomiota? Esim harrastus. Sellainen jolla ei ole mitään mielenkiinnon kohteita elämässään on pystyynkuolleen tylsä. Sillä ei ole väliä mitä harrastaa vaan miten. Miten suhtaudut elämään, muihin ihmisiin ym. luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat maakunnissa ja naiset kaupungeissa…Paitsi Keski-Pohjanmaalla ei ole ketään raitista vapaana…

Kuka edes haluaisi raivoraitista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Tukholmassa on tämä täysin sama ongelma ja ellei ap ole tyyppiä Linda Lampenius niin ei ole minkäänlaista saumaa ruotsalaisten miesten kanssa. Ei kannata hukata aikaa siihen suuntaan.

Eli köyhempiin maihin käy matka mammallakin.

Sitä kannattaa viimeiseen asti välttää ja voikin välttää, kun ottaa etäsuhteen jonkun peräkylän maanviljelijän kanssa. Ei yhdessä tarvitse välttämättä asua, suhteet ovat nykyisin monimuotoisempia. On myös muita länsimaita kuin Ruotsi ja Hollanti ja Saksa voivat olla vaihtoehtoja. Ruotsista on kaikkein vaikein löytää kumppania, koska he ovat niin ylpeitä omasta rodustaan.

"Kunhan on joku"

Ap, on näillä näkymin läheisriippuvainen. Totaalinen turn-off.

Tjaa... onko se oikeasti mahdotonta...? Kun luulisi, että tuossa ikähaarukassa 30-40 vuotta on myös miehiä hakemassa seuraa. Itse olen kyllä varattu ja tiedostan olevani melko "kranttu" seurustelukumppanin suhteen, mutta arvelen kyllä monella muulla olevan riman selvästi matalammalla (lue: alempi kynnys ainakin seurustelusuhteen aloittamiseen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mies ja nainen saa joka iässä oman tasoisensa kumppanin. Ongelmat syntyvät siitä, kun niin moni tietämättään tavoittelee parempaa kuin on itse. Esim ap tapaisi jo tänään miehen, jos alkaisi katsella ikäisiään taviksen näköisiä ja vähän rumempia homssuisia miehiä, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota ulkonäköönsä ja menisi itse tekemään niille vieläpä aloitteen.

T. Keski-ikäinen nainen Helsingistä

Miksi minun pitäisi tehdä aloite? Joku nörttimies kelpaisi ja olisi kelvannut nuorempanakin, mutta miitä old school -nörttejä ei taida olla enää olemassakaan.

T. Ap

Oman pienen empiirisen kokemuksen mukaan iskemäni miehet ovat lähteneet mielellään toisillekin treffeille. Vastaavasti jos annan miehen tehdä kaiken alusta alkaen, eipä tullut jatkoa.

Saisit satoja miehiä jos haluaisit. Ongelma onkin että et halua niistä yhtäkään. Onko se sinun tai miesten syytä on kokonaan toinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mies ja nainen saa joka iässä oman tasoisensa kumppanin. Ongelmat syntyvät siitä, kun niin moni tietämättään tavoittelee parempaa kuin on itse. Esim ap tapaisi jo tänään miehen, jos alkaisi katsella ikäisiään taviksen näköisiä ja vähän rumempia homssuisia miehiä, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota ulkonäköönsä ja menisi itse tekemään niille vieläpä aloitteen.

T. Keski-ikäinen nainen Helsingistä

Miksi minun pitäisi tehdä aloite? Joku nörttimies kelpaisi ja olisi kelvannut nuorempanakin, mutta miitä old school -nörttejä ei taida olla enää olemassakaan.

T. Ap

Vai pitäisi arvon prinsessalle kaikki tuoda hopeatarjottimella eteen. Valitettavasti maailma ei toimi silleen. Maailma ei ole sinulle mitään velkaa. Ihan täytyy itse olla aktiivinen jos jotain haluaa saada aikaiseksi.

Mutta miesten kuuluisi tehdä aloite. Oma olettamukseni on sellainen, että jos nainen on tarpeeksi hyvännäköinen, hän saa aivan takuuvarmasti miehen. Eli mun pitää vain laittautua ja muuttua huomattavasti paremman näköiseksi ja sitten vain odotella lisää. Harmi vain, että näillä palstoilla kiistetään ulkonäön merkitys.

En nimittäin periaatteesta halua olla aloitteellinen, sillä se sotkisi parisuhdedynamiikan. Saisin vaivoikseni sellaisen miehen, joka olisi passiivinen ja tyytyisi minuun laiskuuttaan (jos siis itse hoitaisin suhteen edistämiseen liittyvät asiat). Monenkin parisuhdeoppaan perusteella miehen pitää saada olla se "saalistaja".

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Tukholmassa on tämä täysin sama ongelma ja ellei ap ole tyyppiä Linda Lampenius niin ei ole minkäänlaista saumaa ruotsalaisten miesten kanssa. Ei kannata hukata aikaa siihen suuntaan.

Olin juuri sanomassa samaa. Ruotsissa suomalaisnaisia pidetään metsäläisinä juntteina joita saa hävetä eikä niitä kehdata esitellä kavereille eikä varsinkaan vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mies ja nainen saa joka iässä oman tasoisensa kumppanin. Ongelmat syntyvät siitä, kun niin moni tietämättään tavoittelee parempaa kuin on itse. Esim ap tapaisi jo tänään miehen, jos alkaisi katsella ikäisiään taviksen näköisiä ja vähän rumempia homssuisia miehiä, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota ulkonäköönsä ja menisi itse tekemään niille vieläpä aloitteen.

T. Keski-ikäinen nainen Helsingistä

Miksi minun pitäisi tehdä aloite? Joku nörttimies kelpaisi ja olisi kelvannut nuorempanakin, mutta miitä old school -nörttejä ei taida olla enää olemassakaan.

T. Ap

Oman pienen empiirisen kokemuksen mukaan iskemäni miehet ovat lähteneet mielellään toisillekin treffeille. Vastaavasti jos annan miehen tehdä kaiken alusta alkaen, eipä tullut jatkoa.

Miksi? Mä oletan jopa ihan chattaillessa, että mies pitää keskustelua yllä. Eli jos mies ei ole kommentoinut mitään, en missään nimessä koskaan laita viestiä. Jos keskustelu hiipuu siihen, niin ei voi mitään. En todella, siis todella halua olla lainkaan aloitteellinen. Olen lukenut parisuhdeoppaani oikeasti ihan pilkuntarkasti ja haluan noudattaa niitä. Kyllä sitten joskus tärppää ehkä.

Vielä sellainenkin, että olen myös saattanut tulkita ne osittain väärinkin eli tarvitsisin jonkun Mars ja Venus -kirjojen idoihin perehtuneen "parisuhdegurun" henkilökohtaista parisuhdecoachausta, jotta tulkisisin ne kirjan opit täysin oikein.

Oma veikkaus on se, että niissä oletetaan silti, että nainen on vähän flirttaileva myös ja tekee selväksi jotenkin hienovaraisesti kiinnostuksensa ja sinkkuutensa, vaikkei sitä kirjoissa mainitakaan. Itse olen aina todella asiallinen ja jopa muodollinen, enkä edes osaa flirttailla.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Tukholmassa on tämä täysin sama ongelma ja ellei ap ole tyyppiä Linda Lampenius niin ei ole minkäänlaista saumaa ruotsalaisten miesten kanssa. Ei kannata hukata aikaa siihen suuntaan.

Olin juuri sanomassa samaa. Ruotsissa suomalaisnaisia pidetään metsäläisinä juntteina joita saa hävetä eikä niitä kehdata esitellä kavereille eikä varsinkaan vanhemmille.

Tämä on täysin totta. Vaikka olisi hoikka, ihan perusnätti ja tyylikäs (kuten olen ollut parhaimmillani ja voisin olla periaatteessa edelleenkin), niin ei se vain riitä. Se hienoinen aksentti tai tietyt, peitellytkin "itäiset" kasvonpiirteet kavaltavat suomalaisuuden ja se on siinä. Lisäksi ujo luonne (omalla kohdallani) sinetöi sen, ettei edes kykene sulautumaan mihinkään sosiaalisiin ympyröihin kivasti. Eli siis ei ole mitään saumaa suomalaisnaiselle Ruotsissa edes teoriassa.

T. Ap

Outo ajatus ettei Helsingissä olisi sinkkumiehiä. Tänne muutetaan usein työn tai opintojen perässä ja sitten asutaan yksin ja odotetaan sitä oikeaa 35-vuotiasta sinkkunaista. Helsingissä on ihan valtavasti yhden hengen talouksia. On myös valtavasti harrasteita joista jotkut on sellaista yksin tekemistä mutta osa hyvinkin yhteisöllisiä. On puutyökurssia, eräretkeilykurssia, kielikursseja (aika naisvaltaisia kyllä) purjehduskursseja (onpa jopa sinkkuveneilijät, joka keräilee purjehdusgasteja vain sinkuista), on baareja, on keskusteluryhmiä ja kielivaihtoryhmiä, kirjaston kirjakerhoja...kannattaako odotella kotisohvalla?

Tapasin muuten oman puolisoni eräässä harrasteryhmässä. Menin vaan juttelemaan. Siitä asti oltu kimpassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Tämä aloitus onkin provo, jossa yritetään uskotella naisille, että niiden on otettava vanhempi mies tai kilt*imies. En tiedä, mikä näitten aloitusten tarkoitus on.

Aloitus ei ole provo. Olen harmitellut tilanmettani jo useamman vuoden ja sama ongelma oli teininä ja parikymppisenä, jolloin olin yhtä hissukkamainen ja sulkeutunut, ja ulkonäön huolenpidon osalta boheemi kuten nykyisinkin.

Vaati todella radikaalia elämänmuutosta vuosia sitten, jotta sain miehet kiinnostumaan itsestäni eli parin vuoden ajan kiinnitin huomiota ulkonäkööni, meikkasin ja pidin huolta ulkonäöstäni ja kiinnitin huolta pukeutumiseen, minkä myötä tuli aina vähän positiivisempaa feedbackia kaikkialta, mikä taas vaikutti itsetuntoonikin. Sisimmässäni olen silti aina se vähän nolo nörtti, joten en haluaisi olla liian "perusnätti" tai huoliteltukaan, jotta ulkokuori olisi synkassa sisimpäni kanssa.

Lisäksi ne ehkä olivat muutenkin ehkä tämän ainoan elämäni parhaat vuodet ulkoisesti, jotem parikin miestä kiinnostui ja onnistuin löytämään kumppanin. En vain jaksaisi välittää ulkonäöstä, laittaa hiuksiani tai meikata nätisti. Haluaisin saada olla vähän ujo ja umpimielinen, boheemisti pukeutuva oma itseni ja silti löytää kumppanin (joku kaltaiseni nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu minusta koskaan).

T. Ap

Tottakai parisuhteen löytyminen vaatii sinulta elämänmuutosta! Olet 10-20 vuotta nyt toiminut sillä tavalla kuin olet toiminut. Selvästi sillä tavalla elämällä ei löydä rakkautta ja romantiikkaa. Silloin ainoa oikeaa johtopäätös on tehdä asialle jotain! Jos jäät odottamaan vielä lisää seuraavat 10-20 vuotta niin miksi lopputulos olisi yhtään erilainen?

Ehh, eli mun pitää alkaa laittaa hiukset siististi ja hoitaa ihoa sekä ostaa kauniita vaatteita? En saisi enää unohtaa välillä hiusten pesua ja skipata kampaamokäyntejä tai kulkea reikäisissäkin vaatteissa tarvittaessa. Mun mielestä on ihanaa saada olla harmaavarpunen ja sellainen vähän säälittävän näköinen tapaus. Ei kiinnostaisi sellainen puunaaminen pätkän vertaa. Tosin näyttää siltä, että pakkohan se vain on alistua miellyttämään massoja.

T. Ap

Siis joku kassialma etsii ammattifutaria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mies ja nainen saa joka iässä oman tasoisensa kumppanin. Ongelmat syntyvät siitä, kun niin moni tietämättään tavoittelee parempaa kuin on itse. Esim ap tapaisi jo tänään miehen, jos alkaisi katsella ikäisiään taviksen näköisiä ja vähän rumempia homssuisia miehiä, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota ulkonäköönsä ja menisi itse tekemään niille vieläpä aloitteen.

T. Keski-ikäinen nainen Helsingistä

Miksi minun pitäisi tehdä aloite? Joku nörttimies kelpaisi ja olisi kelvannut nuorempanakin, mutta miitä old school -nörttejä ei taida olla enää olemassakaan.

T. Ap

Oman pienen empiirisen kokemuksen mukaan iskemäni miehet ovat lähteneet mielellään toisillekin treffeille. Vastaavasti jos annan miehen tehdä kaiken alusta alkaen, eipä tullut jatkoa.

Ja siis miten mies edes isketään? Mulla ei ole sellaisesta aavistustakaan. Suhtaudun yleensä miehiin kuin veljiin tai sukulaismiehiin eli juttelen asiaa ja small talkia ja olen hyväntuulinen sekä muodollisen kohtelias, mutta ei siinä ole minkäänlaista viritettä muuten, enkä yleensä edes kiinnostu kenestäkään parisuhdemielessä, vaan tulee sellainen olo, että mies voisi olla vaikka isoveljeni tai isäni tms. Ei sellainen herätä mitään viboja.

Ja vaikka joskus olisin kiinnostunutkin tai vähän ihastunut, niin sellaisia suunnilleen pelkään ja välttelen sekä oletan, että ei se mies kuitenkaan minusta pidä, sillä olen liian ruma kuitenkin jne.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Tämä aloitus onkin provo, jossa yritetään uskotella naisille, että niiden on otettava vanhempi mies tai kilt*imies. En tiedä, mikä näitten aloitusten tarkoitus on.

Aloitus ei ole provo. Olen harmitellut tilanmettani jo useamman vuoden ja sama ongelma oli teininä ja parikymppisenä, jolloin olin yhtä hissukkamainen ja sulkeutunut, ja ulkonäön huolenpidon osalta boheemi kuten nykyisinkin.

Vaati todella radikaalia elämänmuutosta vuosia sitten, jotta sain miehet kiinnostumaan itsestäni eli parin vuoden ajan kiinnitin huomiota ulkonäkööni, meikkasin ja pidin huolta ulkonäöstäni ja kiinnitin huolta pukeutumiseen, minkä myötä tuli aina vähän positiivisempaa feedbackia kaikkialta, mikä taas vaikutti itsetuntoonikin. Sisimmässäni olen silti aina se vähän nolo nörtti, joten en haluaisi olla liian "perusnätti" tai huoliteltukaan, jotta ulkokuori olisi synkassa sisimpäni kanssa.

Lisäksi ne ehkä olivat muutenkin ehkä tämän ainoan elämäni parhaat vuodet ulkoisesti, jotem parikin miestä kiinnostui ja onnistuin löytämään kumppanin. En vain jaksaisi välittää ulkonäöstä, laittaa hiuksiani tai meikata nätisti. Haluaisin saada olla vähän ujo ja umpimielinen, boheemisti pukeutuva oma itseni ja silti löytää kumppanin (joku kaltaiseni nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu minusta koskaan).

T. Ap

Tottakai parisuhteen löytyminen vaatii sinulta elämänmuutosta! Olet 10-20 vuotta nyt toiminut sillä tavalla kuin olet toiminut. Selvästi sillä tavalla elämällä ei löydä rakkautta ja romantiikkaa. Silloin ainoa oikeaa johtopäätös on tehdä asialle jotain! Jos jäät odottamaan vielä lisää seuraavat 10-20 vuotta niin miksi lopputulos olisi yhtään erilainen?

Ehh, eli mun pitää alkaa laittaa hiukset siististi ja hoitaa ihoa sekä ostaa kauniita vaatteita? En saisi enää unohtaa välillä hiusten pesua ja skipata kampaamokäyntejä tai kulkea reikäisissäkin vaatteissa tarvittaessa. Mun mielestä on ihanaa saada olla harmaavarpunen ja sellainen vähän säälittävän näköinen tapaus. Ei kiinnostaisi sellainen puunaaminen pätkän vertaa. Tosin näyttää siltä, että pakkohan se vain on alistua miellyttämään massoja.

T. Ap

Siis joku kassialma etsii ammattifutaria?

En jaksa selittää, mutta inhoan sanaa "kassialma". Olen varreltani ihan hoikka ja siro, mutten jaksa panostaa ulkonäkööni kuin vain sen välttämättömän, sillä on jotenkin ihan turhaa vaivautua sinkkuna mihinkään. Jos minulla olisi mies, niin sitten pukeutuisin sen miehen iloksi nätisti. Ei kiinnosta futaritkaan tai urheilulliset miehet, vaan joku hoikahko nörtti olisi kiva.

T. Ap