Lue keskustelun säännöt.
Mistä lastasi koskevista unelmista olet joutunut luopumaan?
18.11.2014 |
Tällaisesta olisin kiinnostunut kuulemaan ihmisiltä. Jotenkin sitä haaveili kaikesta kun lapset olivat pieniä ja ajatteli, että he ovat kovinkin erityisiä. Sitten yhtä äkkiä huomaakin, että nythän ne ovat teinejä eikä noilla juuri mitään erityislahjoja tai taitoja olekaan. Sen sijaan haasteita tuntuu olevan sitäkin enemmän... Eihän "taviksena" olossa mitään pahaa ole, mutta jotenkin tuntuu vaikealta välillä.
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:36"]
Mulla oli haave ja toive, että kun olen hyvä äiti (= pääosin mukava), lapsista tulee helppoja ihmisiä itselleen. Mutta kriittisyys ja aika negat tulevaisuudenkuvat näyttävät olevan ne päällimmäiset luonteenpiirteet.
Olen myös paljon miettinyt sitä, kuinka paljon ja kuinka pitkään omia lapsia on syytä kannatella elämässä, kun ovat jo omillaan tai nuoria aikuisia. Toivottavasti en joudu tällaisia asioita miettimään, vaan kukin löytäisi oman paikkansa ja _haluaisi_ muuttaa pois kotoa.
[/quote]
Juuri näin - lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Päästää pois itsenäistymään oikealla hetkellä jolloin läheiset välit säilyy vapaaehtoisesti
4
[/quote]
Näin minäkin toivoisin. Helsingissä vaan on lähes mahdoton saada asuntoa. Meilläkin kaksi jo aikaa sitten täysi-ikäistä, mutta asuntoja ei vaan ole, kohtuuhintaisia siis. Tämä mielestäni jarruttaa hirveästi itsenäistymistä pääkaupunkiseudulla. Samoin tietenkin työpaikkojen puute, noidankehä on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin että tyttäreni innostuisi harrastamaan musiikki, esim. soittaisi pianoa tai laulaisi kuorossa, koska minusta on niin ihana kuunnella taitavaa soitto ja laulua. Kaksi kerta kävi pianotunnilla, mutta sitten sanoi että ei kiinnosta. No ei tämä mikään pettymys kuitenkaan ollut, mutta se oli pieni sanaton haave, josta olen luopunut. Onneksi hän on löytänyt mieleisensä harrastuksen kuitenkin:).
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:12"]
En mistään. Lapseni, 8 ja 10, ovat omalla tavallaan kumipikin tosi mainioita tyyppejä ja lahjakkaita monissakin asioissa. Pikku hiljaa, kun ovat kasvaneet ja kehittyneet persoonina, sitä on toki saanut huomata, etteivät kaikki minun ajatukseni ole heidän mielestään hyviä. En silti ajattele, että minulla olisi millään tavalla oikeutta olla pettynyt, jos lapseni tekevät erilaisia valintoja kuin minä toivoisin. Pääasia on kuitenkin, että he ovat fiksuja pikku ihmisiä, jotka osaavat tehdä itsekin valintoja ja uskaltavat myös sanoa ääneen oman mielipiteensä.
[/quote]
Kiva kuulla, mutta mitä jos lapsesi "valinnat" olisivat huumeet, tupakka ja kalja? Se, että teini-ikäinen lapsesi ei halua mennä töihin, mutta ei myöskään opiskella, vaan makaa kaikki päivät nukkumassa, ja yöt valvomassa? Tai teini-ikäinen lapsesi samalla varastelee, pöllii autoja jne.? Tai lapsesi on neuroottinen, joka pesee maanisesti käsiään, ei suostu syömään kuin hyvin harvoja juttuja jne. Olet hakenut apua lapsellesi, joka vastustaa niitä henkeen ja vereen, ei suostu yhteistyöhön jne. Ajattelisitko samalla tavalla, että "pitää tyytyä vain lapsen valintaan"? Ja muut lapsesi ovat täysin normaaleja, saman kasvatuksen ja samalla tavalla tulleet kohdelluksi, joten vika ei ole sinussa kasvattajana?
[/quote]
Jopas oli ryöpsähdys. Vastasin kirjoituksessani lähinnä ap:n alkuperäiseen kysymykseen siitä, mistä unelmista olen joutunut luopumaan. En mistään.
En suoraan sanottuna ihan ymmärrä purkaustasi. Miksi pelkäisin ja murehtisin etukäteen varmuuden vuoksi kaikkea mahdollista kamalaa, mitä tulevaisuus saattaa mukanaan tuoda? Tällä hetkellä asiat ovat hyvin. Lapseni ovat loistavia tyyppejä, ei minulla ole heistä mitään valittamista.
35