Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan huolestuttava käytös
18.11.2014 |
Poika täyttää kohta 4 vuotta. On aina ollut hyvin temperamenttinen, herkkä ja vilkas lapsi. Nyt käytöshäiriöt ovat kuitenkin alkaneet häiritä jokapäiväistä elämää, varsinkin päiväkodissa. Lapsi hermostuu herkästi jos ei saa asioita tehtyä niinkuin ajatteli. Jos vaikka paita menee väärin päin, tai sukka on rutussa. Hermostuu, huutaa ja kiljuu. Jos en saa laannutettua juuri sillä hetkellä, huuto yltyy niin että naapurit hakkaa seiniä. Pikkuveljeään saattaa hermostuessaan läpsäistä tai tönäistä, ei kuitenkaan muita lapsia tai minua. En siitä niin olisi huolissani. Ei suostu pukemaan yleensä itse, vaikka osaakin. Yritin tarroilla palkitsemista, mutta se aiheutti vain suurempaa huutoa ja parkua, koska hermostui pukiessaan eikä siitä tullut mitään. Ja hermostui lisää kun ei saanut tarraa.
On alkanut pissaamaan tahallaan housuun, hymyilee vaan ja sanoo että tuli pissat housuun. Vaikka juuri kysyin pitääkö mennä vessaan.
On herkkä tuntemusten kanssa. Ruoka on kuumaa vaikka se olisi vain lämmintä. Vaatteet kutittavat herkästi. Pienetkin rytyt ja rypyt häiritsevät. Uusia vaatteita on vaikea suostutella päälle, kun ne tuntuvat hänestä kuulemma pahalta.
Piirtää ja kirjoittaa kirjaimia mielellään, osaa muutaman sanankin kirjoittaa. Katselee kirjoja pitkiäkin aikoja. Leikkii yksin ja yhdessä muiden kanssa pitkiäkin leikkejä. Osaa pukea, riisua ja viikata vaatteet jos vain haluaa. On kuiva ja osaa käydä itse vessassa, pyyhkimään huutaa tarvittaessa. Öisin tulee joskus pissa housuun, jos on juonut illalla paljon. Laulaa, tanssii, hyppii, pomppii normaalisti. Osaisi varmaan ajaa pyörällä jos olisi ollut aikaa kesällä opettaa. Keinuu, osaa melkein ottaa vauhtia itse. Katsoo mielellään piirrettyjä, mutta ruutuaika on rajoitettu Pikkukakkoseen. Pikku Kakkosestakin häntä pelottaa osa ohjelmista usein, esim. Oktonautit.
Ongelma on siis hermostuminen, josta lapsi ei pääse yli. Huuto yltyy ja poika saattaa huutaa tunninkin suoraa huutoa. Päiväkodissa ovat käyttäneet holding-otetta kun poika on kiemurrellut lattialla ja pelottanut muita lapsia huudollaan. En oikein tiedä on se nyt oikein... Mutta sillä on kuulemma rauhoittunut vartissa. Kotona rauhoittuu jos saa olla yksin ja keskustella minun kanssani. On hyvin periksiantamaton, jos haluaa jotain eikä saa, huutokohtaus alkaa. Nuorempi lapseni on ihan toista maata, rauhallinen lapsi joka ei pienistä hermostu. Vanhemman kanssa alkaa hermot olla lopussa, päiväkodissa olisi keskustelu tulossa asiasta.
Mutta onko tuo käytös normaalia? On pahentunut syksyn aikana uudessa päiväkotiryhmässä. Muutimme puoli vuotta sitten.
Kommentit (71)
Kuulo kannattaa kyllä tarkistuttaa, ettei ole ns. liimakorva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika kauhealta. Kannattaa oikeasti käyttää tutkimuksissa, itse varaisin ajan jo tänään.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:45"]
Kuulostaa aika kauhealta. Kannattaa oikeasti käyttää tutkimuksissa, itse varaisin ajan jo tänään.
[/quote]
Voisin mennä yksityiselle, mutta mihin varaan ajan? Neurologille, psykologille, lastenlääkärille, psykoterapeutille? Olen vähän pihalla noiden aloista, mihin tällaisen lapsen kanssa kuuluu mennä? ap
Mun mielestä kuulostaa sinänsä ihan normaalilta lapselta, jolla on vain ongelmia omien tunteiden ja pettymysten kanssa. Hän on siis helposti tulistuva. Mulla on 4v tyttö, joka on aika samantapainen, tosin ei olla muutettu, eikä hoitajat käytä holdingia.
Meillä auttaa parhaiten lempeys ja keskustelu jälkikäteen. Toisaalta myös se, että annetaan pettyä, vaikka sietokyky on matala ja huuto kova.
Tosta ääni jutusta. Meillä lapsella oli monta korvatulehdusta, parit putket jne.
Huomasin että hermostui kovasta taustahälystä ja esimerkiksi junassa. 3 vuotis neuvolassa pyysin kuulotarkastuksen (se tehdään yleensä vasta 5v neuvolassa). Kuuolo oli priima. Menin korvalääkärille ja hänkin tutki ja totesi että kuulo ei ole alentunut mutta kuulo on hyvin herkkä.
Meillä on tarvittaessa kuulosuojaimet käytössä. Ne ovat päiväkodissakin mukana ja esimerkiksi ukkosella lapsella on ne päällä. Joku ilman paine juttu hänellä on. Kuulosuojaimet auttavat.
Laittaisin lapun seinää hakkaaville naapureille. Pahoittelisin siinä lapsen huutoa ja metelöintiä ja kertoisin että parhaani yritän häntä rauhoitella. Jos se seinään hakkaaminen jatkuisi saattaisin napata huutavan lapsen kainaloon ja mennä ihan naapurin ovikelloa rinkuttamaan ja sanomaan että olen pahoillani kun lapsi huutaa mutta tuo seinään hakkaaminen aikuisiltä ihmisiltä on tarpeetonta ja häiritsevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:39"]Kiitos vastauksista :) Vähän parempi mieli aamuisen huudon ja naapureiden seinään paukuttelun jäljiltä. Poika ei siis suotunut pukemaan ja lopulta kun puin niin siitä huuto kun sukka jäi kenkään ruttuun ja puin uuden talvihatun. Terveisiä vaan naapureille, poika huusi ihan täysiä rapussa ja pihalla autoon asti.
Poika saattaa myös huvikseen huutaa kurkku suorana ja laittaa sormet omiin korviin. Mölisee myös siansaksaa ihan huvikseen ja tykkää äänekkäistä leikeistä. Olen miettinyt tuota äänijuttua että olisko kuulossa vikaa? On kärsinyt kymmenistä korvatulehduksista ja putket ollut kahdesti.
On ikäisekseen hyvin pitkä. Siis käyrällä 3+. Tuntemattomat odottavat usein erilaista käytöstä, koska luulevat yli 5-vuotiaaksi. On siis vielä 3, ei edes ihan neljää...
ap
[/quote]
Mä en edes vaadi lapsia pukemaan itse ja mun vastaavalla tavalla käyttäytyvä tyttö on kohta 5v. Osaa kyllä pukea ja se on tärkein...
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:45"]
Kuulostaa aika kauhealta. Kannattaa oikeasti käyttää tutkimuksissa, itse varaisin ajan jo tänään.
[/quote]
Voisin mennä yksityiselle, mutta mihin varaan ajan? Neurologille, psykologille, lastenlääkärille, psykoterapeutille? Olen vähän pihalla noiden aloista, mihin tällaisen lapsen kanssa kuuluu mennä? ap
[/quote]
Voit varata ajan ihan hyvin vaikka perheneuvolaankin. Sinänsä minusta se on ihan se ja sama, mikä ongelman aiheuttaa, kunhan sen kanssa voidaan elää ja lapsessa pystytään näkemään hyvä. Plus että häntä pystytään arjessa ohjaamaan oikeaan.
Noin muuten voit varata yksityiseltä vaikka lasten psykiatrille tai neurologille, kummalle nyt saat ajan. Tuon ikäisillä kai parhaiten omat vanhemmat tukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolasta voisi saada apua käytöksen ongelmaan ja vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Tavallisesta neuvolasta ehkä lähetteen - jos on varaa, varmaan yksityispuoleltakin, mutta olisiko lastenlääkäri hyvä yleisalkupiste. Voi sitten kirjoittaa lähetteitä neurologille, psykologille, toimintaterapeutille jne vähän sen mukaan.
Ai niin, ja pakollinen kirjavinkki kaikkien herkästi hermostuvien lasten vanhemmille: Ross Greene: Tulistuva lapsi. Meitä auttoi. Oma lapsi siis ei aisteiltaan mitenkään hirmu herkkä, ja pärjäsi pääasiassa hyvin, mutta sitten kun ei osaa jotain tai suuttui, siitä oli todella oksat pois. Tuosta kirjasta löytyi hyviä vinkkejä. Siinä lähtökohtana on se että lapsi käyttäytyy niin hyvin kun osaa, ja sitten siis itsehillintää ja turhautumisen hallintaa voi opetella lapsen kanssa siinä missä muitakin taitoja.
Tutun kuuloista, meillä pojan 3v9kk vastaavan oireilun aiheuttaa refluksi..Oli myös korvakierrelapsi samasta syystä..Googlaa sopisko oireet refluksiin, monella refluksikolla on aistiyliherkkyksiä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan minulta lapsena. Olin todella tarkka vaatteista - raivosin jos esimerkiksi hiha ei ollut täsmälleen suorassa rukkasen alla ja revin puolet vaatteista pois kun ahdistuin siitä, jos ne eivät istuneet hyvin tai tuntuneet mukavalta. Edelleen aikuisena turhaudun jos vaikka sukka menee ruttuun aina kun yritän laittaa kenkää jalkaan, turhautuminen ja raivo puskevat pintaan hetkeksi. Olen vain yksinkertaisesti tempperamenttinen, olen aina hermostunut todella nopeasti, toisaalta myös lepyn ainakin näin vanhempana hetkessä. Jos jokin ei onnistu, turhaudun voimakkaasti. Äitini kertoman mukaan hän teki juuri kuten ylempänä ehdotettiin, puhui rauhallisesti ja tarvittaessa piti tiukasti sylissä. Ihan normaali aikuinen minusta on kasvanut - turhaudun edelleen helposti, mutta osaan hallita tunnetta, kyllä se teidän lapsikin oppii.
Käyttäytyikö lapsi samalla tavalla edellisessä päiväkotiryhmässä? Vai ilmenikö vasta uudessa ryhmässä? Voi olla vaan sopeutumisvaikeuksia, lapsillakin voi ilmetä stressiä suurista muutoksista elämässä.
Ja meillä on temperamenttinen 3-vuotias, joka repii suutuspäissään kaikki vaatteet päältä jos sukka ei mene heti hyvin jalkaan... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:06"]
Tutun kuuloista, meillä pojan 3v9kk vastaavan oireilun aiheuttaa refluksi..Oli myös korvakierrelapsi samasta syystä..Googlaa sopisko oireet refluksiin, monella refluksikolla on aistiyliherkkyksiä myös.
[/quote]
Refluksi ei ole. ap
Herkkyys vaatteille, raivarit ja yletön äänenkäyttö voivat viitata neuropsykiatrisiin ongelmiin. TUTKITUTA lapsi! Ei missään perheneuvolassa, jossa lässytetään vuorovaikutuksesta tms, vaan ihan oikealla neurologilla tai lastenpsykiatrilla. Neuropsykiatriset ongelmat eivät johtu kasvatuksesta, eikä niitä ratkaista kasvatuksen keinoin.
Mitä kauemmin annat ajan kulua, sitä kuormittavampaa se on koko perheellenne. Riskinä on, että palat itse loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:18"]
Käyttäytyikö lapsi samalla tavalla edellisessä päiväkotiryhmässä? Vai ilmenikö vasta uudessa ryhmässä? Voi olla vaan sopeutumisvaikeuksia, lapsillakin voi ilmetä stressiä suurista muutoksista elämässä.
Ja meillä on temperamenttinen 3-vuotias, joka repii suutuspäissään kaikki vaatteet päältä jos sukka ei mene heti hyvin jalkaan... :D
[/quote]
Lapsi ei ollut niin hankala edellisissä ryhmissä. Päiväkotiryhmiä on ollut vuoden sisällä 4, koska lasta on pompoteltu ryhmästä ja varahoitopaikasta toiseen. Nyt ollut samassa ryhmässä 3,5kk.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:22"]
Herkkyys vaatteille, raivarit ja yletön äänenkäyttö voivat viitata neuropsykiatrisiin ongelmiin. TUTKITUTA lapsi! Ei missään perheneuvolassa, jossa lässytetään vuorovaikutuksesta tms, vaan ihan oikealla neurologilla tai lastenpsykiatrilla. Neuropsykiatriset ongelmat eivät johtu kasvatuksesta, eikä niitä ratkaista kasvatuksen keinoin.
Mitä kauemmin annat ajan kulua, sitä kuormittavampaa se on koko perheellenne. Riskinä on, että palat itse loppuun.
[/quote]
Olen vähän niinkuin jo palanut loppuun. Siksi täällä avaudun. En jaksa tehdä töitä, odotan taas pojan hoidosta hakua ja hoitajien "Oli taas huono päivä..." -kertomuksia.
Ja kaiken kruunaa yksinhuoltajuuteni. Jätin sen aluksi kertomatta, koska en olisi jaksanut lukea kommentteja "Mites teit lapsen jos et osaa kasvattaa" jne. Niitä yleensä yh:t täällä saa, toisinkuin muut saavat edellä olleita ymmärtäviä vastauksia. Ja ei, en tehnyt lapsia hetken mielijohteesta ensimmäisten vastaantulijoiden kanssa. Mies jätti 10 vuoden liiton jälkeen toisen naisen takia odottaessani kuopusta. Isä ei tapaa lapsiaan, koska ei kiinnosta. Poika ei edes isäänsä tunnu kaipaavan, ei ainakaan muistele mitenkään.
Varasin ajan lastenpsykiatrille. Jos muistan, palaan tänne kertomaan miten kävi.
Terveisiä vaan tutuille.
ap
Oletko nuoremman lapsen kanssa kotona? Jos olet, niin voisiko tämä vanhempikin lapsi olla kotona kanssasi. Voisi rauhoittaa tilannetta, kun saisi olla rauhassa kotona. Päiväkoti selkeästi pahentaa tilannetta :(
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:49"]
Oletko nuoremman lapsen kanssa kotona? Jos olet, niin voisiko tämä vanhempikin lapsi olla kotona kanssasi. Voisi rauhoittaa tilannetta, kun saisi olla rauhassa kotona. Päiväkoti selkeästi pahentaa tilannetta :(
[/quote]
En ole kotona. Olen töissä. Molemmat lapset hoidossa. En kuulu vanhempiin jotka laittavat lapset hoitoon ollessaan kotona hoitamassa lapsia, yhtälö ei käy oikeustajulleni. ap
Temperamentti luokitellaan 3 eri ryhmään, eli helpot, hitaasti lämpenevät ja "vaikeat". Lapsesi todennäköisesti kuuluu temperamentti ryhmään vaikea ja se ei tarkoita, että hänessä olisi mitään vikaa. Se on osa hänen luonnettaan ja mitä todennäköisemmin helpottuu kasvamisen myötä. Sinun ei kuulu alkaa jätä torumaan ja syyttämään mistään vaan tukea häntä ja hyväksyä hänen temperamenttinsa. Sinun pitäisi perehtyä enemmän kasvatuspsykologian oppeihin, niin ymmärtäisit, että pojassasi ei ole mitään vikaa!
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:55"]
Temperamentti luokitellaan 3 eri ryhmään, eli helpot, hitaasti lämpenevät ja "vaikeat". Lapsesi todennäköisesti kuuluu temperamentti ryhmään vaikea ja se ei tarkoita, että hänessä olisi mitään vikaa. Se on osa hänen luonnettaan ja mitä todennäköisemmin helpottuu kasvamisen myötä. Sinun ei kuulu alkaa jätä torumaan ja syyttämään mistään vaan tukea häntä ja hyväksyä hänen temperamenttinsa. Sinun pitäisi perehtyä enemmän kasvatuspsykologian oppeihin, niin ymmärtäisit, että pojassasi ei ole mitään vikaa!
[/quote]
En ollutkaan itse huolissani asiasta aiemmin. Päiväkodissa ovat ja haluavat että teen asialle jotain. Meillä siis keskustelu tämän "kiertävän erityistarkkailijan" kanssa tulossa. Nyt olen äärimmäisen huolestunut että jotain vakavaa vikaa lapsessa, kun päiväkodissa sanovat että lapsen kanssa on ongelmia. ap
17 jatkaa vielä...
Meillä tyttö on kokenut aina sosiaaliset tilanteet raskaiksi. Ei halua lähteä iltaisin koulun jälkeen kavereille vaan puuhailee mielummin kotona rauhassa. Jos on liian vilkas viikko (synttäreitä, kyläilyn tms.) loppu viikko on yhtä itkua ja huutoa. Muistakaa siis rauhoittaa kotona olo aikaa mahdollisimman paljon.
Meidän tyttö oppi lukemaan ja kirjoittamaan jo 4-vuotiaana ja ne ovat olleet lempiharrastukset siitä lähtien. Lapsen lempipaikkoja ovat koti, kirjasto ja kirkko. Kirkossa on käyty kyllä vain jouluna ja joissain erikois tilaisuuksissa. Lapsi kaipaa siis paljon rauhaa.