Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan huolestuttava käytös
18.11.2014 |
Poika täyttää kohta 4 vuotta. On aina ollut hyvin temperamenttinen, herkkä ja vilkas lapsi. Nyt käytöshäiriöt ovat kuitenkin alkaneet häiritä jokapäiväistä elämää, varsinkin päiväkodissa. Lapsi hermostuu herkästi jos ei saa asioita tehtyä niinkuin ajatteli. Jos vaikka paita menee väärin päin, tai sukka on rutussa. Hermostuu, huutaa ja kiljuu. Jos en saa laannutettua juuri sillä hetkellä, huuto yltyy niin että naapurit hakkaa seiniä. Pikkuveljeään saattaa hermostuessaan läpsäistä tai tönäistä, ei kuitenkaan muita lapsia tai minua. En siitä niin olisi huolissani. Ei suostu pukemaan yleensä itse, vaikka osaakin. Yritin tarroilla palkitsemista, mutta se aiheutti vain suurempaa huutoa ja parkua, koska hermostui pukiessaan eikä siitä tullut mitään. Ja hermostui lisää kun ei saanut tarraa.
On alkanut pissaamaan tahallaan housuun, hymyilee vaan ja sanoo että tuli pissat housuun. Vaikka juuri kysyin pitääkö mennä vessaan.
On herkkä tuntemusten kanssa. Ruoka on kuumaa vaikka se olisi vain lämmintä. Vaatteet kutittavat herkästi. Pienetkin rytyt ja rypyt häiritsevät. Uusia vaatteita on vaikea suostutella päälle, kun ne tuntuvat hänestä kuulemma pahalta.
Piirtää ja kirjoittaa kirjaimia mielellään, osaa muutaman sanankin kirjoittaa. Katselee kirjoja pitkiäkin aikoja. Leikkii yksin ja yhdessä muiden kanssa pitkiäkin leikkejä. Osaa pukea, riisua ja viikata vaatteet jos vain haluaa. On kuiva ja osaa käydä itse vessassa, pyyhkimään huutaa tarvittaessa. Öisin tulee joskus pissa housuun, jos on juonut illalla paljon. Laulaa, tanssii, hyppii, pomppii normaalisti. Osaisi varmaan ajaa pyörällä jos olisi ollut aikaa kesällä opettaa. Keinuu, osaa melkein ottaa vauhtia itse. Katsoo mielellään piirrettyjä, mutta ruutuaika on rajoitettu Pikkukakkoseen. Pikku Kakkosestakin häntä pelottaa osa ohjelmista usein, esim. Oktonautit.
Ongelma on siis hermostuminen, josta lapsi ei pääse yli. Huuto yltyy ja poika saattaa huutaa tunninkin suoraa huutoa. Päiväkodissa ovat käyttäneet holding-otetta kun poika on kiemurrellut lattialla ja pelottanut muita lapsia huudollaan. En oikein tiedä on se nyt oikein... Mutta sillä on kuulemma rauhoittunut vartissa. Kotona rauhoittuu jos saa olla yksin ja keskustella minun kanssani. On hyvin periksiantamaton, jos haluaa jotain eikä saa, huutokohtaus alkaa. Nuorempi lapseni on ihan toista maata, rauhallinen lapsi joka ei pienistä hermostu. Vanhemman kanssa alkaa hermot olla lopussa, päiväkodissa olisi keskustelu tulossa asiasta.
Mutta onko tuo käytös normaalia? On pahentunut syksyn aikana uudessa päiväkotiryhmässä. Muutimme puoli vuotta sitten.
Kommentit (71)
Lukisit keskustelun ajatuksella:
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
No mitä jos pyytäisit sieltä hoitopaikasta teille vaikkapa vartin palaveriaikaa? Istuisitte ihan hetken syrjässä juttelemassa niin saisit jonkunlaisen kuvan onko se lapsesi käytös edes vakavaa.
[/quote]
Juu, keskustelu on tulossa. Siksi olen huolestunut, kun pyysivät keskustelua päiväkodin puolesta.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Olen siinä kuvassa että JOS lasta joutuu pitämään holding-otteessa niin silloin pitäisi ottaa jo esiin joku asiantunteva mukaan tutkimaan lasta. Teidän tapauksessa lapsi on kahdesti ollut siinä tilanteessa. Sen käsitän että lapsi kiukuttelee vartin -sitten rauhoittuu, eli oliko se sinun lapsi otteessa vartin VAI oliko mahdollisesti ihan sylissä ja meinasi huitasta hoitajaa jolloin lasta vähän pideltiin kiinni? Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
[/quote]
Lapsi on ollut holding-otteessa useastikin päiväkodissa. Lapsi ei ole yrittänyt lyödä hoitajaa, kierii maassa ja rimpuilee lähinnä. Siis lapsi kiukuttelee vaikka tunnin jos ei laiteta sivuun tai oteta syliin pitoon. Pidossa rauhoittuu vartissa.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Ymmärrän että olet yh. Mutta kamalaa avautumista miten mies petti ja jätti. Sätitkö miehen toimintaa lapsien ollessa kotona?
[/quote]
Ei, en säti miehen toimintaa lasten kuullen, yritän puhua hänestä positiivisesti. "Kamala" avautumiseni oli vain taustatietoja välttääkseni kyseisessä tekstissäni mainitut yleistykset yksinhuoltajista ja heidän lisääntymisestään.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Entä oletko sinä itse "vähän yli" noitten vaatteiden kanssa? Peset niitä suu vaahdoten kun tulee jotain uusia vaatteita?
[/quote]
Nyt en ymmärrä. En ole mikään muotiblogimamma. Puuvillapipolla kun ei talvipakkasilla pärjää ja uudet housut on ostettava kun vanhat ylttää just just polveen.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Sinä olet se ainoa aikuinen vapaalla josta lapset ottaa mallinsa. Onko sinulla asiat kunnossa?
Minä en kyllä suoriltaan sanoisi että kotona lapsi "uskaltaa olla itsensä" ja lapsi tsemppaa hoidossa/koulussa kun ap.nkin lapsi reagoi myös siellä hoidossa. Väitän että kyse on siitä miten te toimitte ja onko vanhemmilla auktoriteettia. Jos lapsi osaa pukea muttei nappaa niin lapsihan teillä päättää asiat.
Puhut paljon siitä että voi voi kun kulta lussukka vaan kieltäytyy.
[/quote]
öööö... :D En voi kun nauraa. Näin se menee: Lapsi ei pue. Pyydän pukemaan. Lapsi ei pue. Houkuttelen pukemaan. Lapsi ei pue. Lahjon pukemaan. Lapsi ei pue. Kiristän pukemaan. Lapsi ei pue. Uhkailen pukemaan. Lapsi ei pue. Teen jotain muuta välissä. Puen itseni. Puen kuopuksen. Lapsi ei pue. Huudan pukemaan. Lapsi ei pue. Autan pukemaan. Lapsi ei pue. Puen lapsen, koska olemme taas myöhässä. Ja aikaa menee parhaimmillaan 1,5h.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Sanoit että lapsi osaisi varmaan pyöräilläkin jos OLISIT OPETTANUT. Niin, eli et ole opettanut. Lapsi osaa pukea, muttei sitten suostu. Sinä sitten puet. Okei.
[/quote]
Hmmm.. Makes no sense to me. Olin koko kesän töissä ja lapset hoidossa, koitimme pyöräillä, poikaa kiinnosti skeittaus enemmän. En pakottanut opettelemaan pyöräilyä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Väkivaltaan pitäisi aina puuttua, vaikka se onkin kohde VAAN pikkusisarus. Niin, onneksi ei kukaan vieras tai sinä -kuulostaa kyllä kamalalle!
[/quote]
Siis puutun tottakai siihen että vahingoittaa veljeään! Tässä tarkoitin sitä että on sentään kehittynyt niin ettei lyö ketä vaan kun suuttuu. Mietipä normaalia 10-vuotiasta: Kotona riidellessä saattaa lyödä veljeään, mutta tuskin koulussa suuttuessaan lyö opettajaa? Tätä tarkoitin.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Kun lapsi rutisee ettei saanut tarraa -niin annatko sen silti? Hiljennät lapsen ja viet sen tehtävän idean. Pystytkö SINÄ toimimaan ohjeiden ja suunnitelmien mukaan?
[/quote]
Ei. En anna tarraa! Mistä niin keksit?
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
MITEN NE NAAPURIT TÄHÄN KUULUU? Sinä tässä herkältä tunnut. Mikä ihme se on että lapsi sitten on pihalla kun sillä ei ole sitä VANHEMAA sanomassa ettei tule tarraa tänään kun 1) vedit siskoa lättyyn 2) sotkit 3) kieltäydyit tottelemasta.
[/quote]
Naapurit vaan mainitsin, kuvaillessani huudon voimakkuutta ja kestoa. Kyllä meillä torutaan ja rangaistaankin edellämainituista asioista. Mistä päättelit ettei niin tehdä??
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Tee selvät muutama sääntö ja niitä noudatetaan. Meillä on 1) ei rumaa puhetta 2) ei väkivaltaa ja 3) ei rikota tavaroita.
Sitten se lapsi nähdään ihmisenä, kun tekee hyvin: saa kiitosta.
[/quote]
Niin meilläkin toimitaan. Sulla ei joko ole lapsia, tai ne on vässyköitä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Jos lapsi pissaa housuunsa vaikka "juuri äsken kysyit mennäänkö vessaan" niin lapsi on silti 3- vuotias ja moni lapsi on yhä tuossa iässä vaipoissa. VAADIT liikaa.
[/quote]
En tästä ole niinkään itse huolestunut, ajattelin että se on vaan uhmaa. Mutta päiväkodissa ottivat asian puheeksi ja luotan varmaan liikaa ammattilaisiin.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:58"]
Kehutko lasta kun tekee hyvin? Niitä kiitoksia ja kehuja VOI viljellä pienistäkin asioista. Näin korostat miten hyvä lapsi on ja taitava! Jos lapsi saisi vaikka yhdestä kivasta päivästä tarran niin kolmesta arkipäivän hyvästä päivästä pääsette perjantaina uimaan tms. Ja päivään voi vaikka usuttaa monta tehtävää jotka kaikki ei tartte mennä hyvin, mutta vaikka kolme viidestä niin päivä on ollut hyvä: aamulähtö tarhaan, kotimatka, ruokailu, iltapesu ja iltapala vaikka. Voitte sitten käydä niitä läpi (puhu lapselle ymmärrettävästi). Miten paljon olet lapselle läsnä? Entä oletko vähän liikaa iholla?
Minusta voisit soittaa neuvolaasi ja jutella asiasta, lähete toimintaterapeutille tulee helpolla. Jos lapsi kieltäytyy toimimasta ohjeesi mukaan -niin hmmmm.. Kuuleekohan se lapsi?
Jos olet kotona niin onko lapsella mitä tekemistä: käykö kiusaamassa sisarrustaan koska on TYLSÄÄ?
Sitten kaikki riitely kanssasi on huomiohakua.
Muutolla on varmasti osasyy tilanteeseen. Mutta se että sanot ettei lapsi kaipaa isäänsä -ja hei: teet tämän päätelmän, etkä kysele lapselta asiasta! Onko sinulla minkälainen suhde lapseesi?
Onko sinulla iltaisin lapsien kanssa tekemistä vai meneekö aikasi sitten kotitöihin yms. Välillä lapsi sitten häiritsee ja kieltäytyy. Tämä ajatus ihan siitä että "lapsesi osaisi ajaa pyörällä, muttet sitten ehtinyt opettaa" -eli mitä sinä ehdit?
[/quote]
Mitäs luulet meneekö iltaisin aikaa kotitöihin?? Ei ole aupairia valitettavasti. Järjestän lapsille aina tekemistä yhdessä vapaapäivinä. Tarrapalkintohomma ollut käytössä, ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni jäi kiinnostamaan sellainen asia, onko poika kovaääninen ja/tai koko ajan äänessä päiväkodissa niin, että hoitajat olisivat asiasta huomauttaneet? ADHD-lapset ovat usein koko ajan äänessä eivätkä helposti hallitse äänenkäyttöään. Ja usein ADHD-lapsilta löytyy myös aistiyliherkkyyttä.
Mutta voihan olla, ettei taustalla ole mitään neurologista sairautta kuitenkaan. Lapsihan voi olla myös todella hankala käytökseltään esim. silloin, jos hän ei tunne saavansa riittävästi huomiota päivittäin vanhemmiltaan tai on tottunut saamaan tahtonsa läpi kiukkuamalla.
Melko usein käy niin, että pikkulapsivaiheen vaikeudet helpottuvat kouluiässä. Ajatellaan, ettei tässä mitään häikkää olekaan, vaikka vähän vielä onkin. Verrataan tilannetta siihen hankalaan aikaan. Sitten murrosiässä saattaa tulla todella voimakkaita oireita. Siksi suosittelen aina avun hakemista pikkulapsi-ikäisenä, jos yhtään siltä tuntuu. Pitää vaan löytää se hyvä ammatti-ihminen, joka osaa tutkia ja tulkita lapsen käytöstä. Sitten osataan tukea lasta ja ehkä on hyötyä jostakin terapiastakin. Mutta, jos asioiden annetaan vaan mennä ja odotellaan, niin tilanne voi sitten äkillisesti pahentua. Kyllä nuo aistiherkkyydet ja siirtymien vaikeudet kuulostavat sen verran voimakkailta, että tutkiminen on aiheellista. Myös äidin oman jaksamisen kannalta on hyvä saada apua. Minulla on työni kautta kokemusta ko. asioista, joten en ihan mutu-tuntumalla tätä kirjoita. Onko sinulla, ap, ollenkaan mahdollisuutta omaan aikaan ilman lapsia? Sitä kyllä tarvitsisit!
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:37"]
Jospa ruokkisitte ne lapsenne kunnon ruoalla.
Mammat mättää lapsiin rasvatonta muka-ruokaa ja sitten ihmetellään käytöshäiriöitä.
[/quote]
[/quote]
Hei Ap, älä vielä säikähdä. Ongelmat helposti korostuvat ja tuntuvat suuremmilta kun niihin keskittää kaikki ajatukset ja energian. Lapsesi vaikuttaa kirjoituksen perusteella temperamenttiselta mutta ihan normaalilta alle 4-vuotiaalta.
Yksinhuoltajuutesi vaikuttaa ainakin siinä, että teidän perheessä lapsilla on vain se yksi aikuinen jonka pitäisi aina rakastaa ja osoittaa rakkautta, jaksaa koko ajan ja huomioida molemmat pienet. Jos oma mieheni on työmatkalla niin kyllä vain on arki raskaampaa ja se heijastuu lapsiinkin, 2 ja 4,5 vuotiaat. Samoin jos meillä on ollut viikonloppu täynnä ohjelmaa niin helposti tulee isommalle pissa housuun yöllä. Ja ikää on jo 4,5v!
Lapsesi on kuitenkin vielä 3, oikeasti pieni vaikka näyttääkin isommalta. Tämä varmaan ongelma tarhassakin. Isokokoiselta odotetaan enemmän (=liikaa) kuin pieniltä.
Ehdottaisin arjen rauhoittamista niin paljon kuin mahdollista. Toivottavasti ei kuulosta lässyttämiseltä, mutta yhdessä lukemista ja muita rauhallisia perusjuttuja. Sanot ääneen lapsen olevan rakas.
Minkä ikäinen pienempi on? On selvää että hän vie enemmän aikaa pienuutensa vuoksi. Näin meilläkin ja välillä se harmittaa isompaa. Selitän aina silloin että hänkin sai samanlaista palvelua (esim. syöttäminen aikaisemmin) pienenä. Paljon syliä ja juttelua.
Meillä on auttanut myös "tasavertainen" keskustelu lapsen kanssa siitä, miten ongelma tulisi ratkaista. Vanhempi päättää tottakai ja rajat on, mutta lasta ei saa mitätöidä ja kohdella alamaisena. Konkreettinen esimerkki: Pukemisesta ei tule mitään. Lopulta lapsi huutaa ja minä olen vihainen. Huutaen puetaan. Ulkona pyydetään puolin toisin anteeksi, kerron että lähteminen oli harvinaisen inhottavaa, miten ensi kerralla toimittaisiin ettei olisi niin kamalaa? Puettaisiinko reippaasti? Seuraavalla pukemiskerralla muistutan siitä kuinka paha mieli viimeksi tuli ja anna ratkaisuksi nopean pukemisen. Tätä on vähän vaikea selittää, tarkoitus ei siis ole laittaa lasta päättämään tai neuvotella lapsen kanssa, mutta antaa kuitenkin lapsellekin ääni. Vanhempi määrää muttei pomota.
Lapsesi on varmaan oppinut saavansa takuuvarmaa huomiota pukeutumistilanteissa (huomiota se negatiivinenkin huomio on) ja siksi kiukuttelee aina sukkien ja muiden kanssa. Itse varmaan peruuttaisin vaatimuksissa ja pukisin alle 4v. lapsen. Ja selittäisin samalla rauhassa ja ystävällisesti että tarhassa on sitten toiset käytännöt koska siellä on paljon lapisa eivätkä hoitajat voi pukea lapsia.
Vierastan tuota lapsen määrittelyä diagnoosin hakemisen kautta. Lapsi itse kokee sen herkästi siten, että hän on ongelma ja hän on syyllinen kaikkeen. Perheneuvola olisi varmaan parempi paikka näin alkuun kuin lapsen vieminen psykiatrisiin tutkimuksiin. Lapsen käytöshäiriö ovat lähes aina perheen ongelmista johtuvia. Teillä väsymys ja riittämätön aika saattavat rasittaa. Onko isovanhempia tai muita läheisiä joiden kanssa voisit sopia vaikka parin tunnin hoidosta viikottain? Saisit levähtää ja lapset saisivat positiivista huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta pukemisruljanssista tuli minulle väkisinkin mieleen ADHD-lapset. Kuvailit hyvin tarkkaan ja osuvasti tilannetta, mikä sopii ainakin monelle ADHD-lapselle. Sellaisella lapsella tarkkaavaisuuden ja ajan hahmottamisen vaikeus aiheuttavat juuri tuollaista käytöstä, vaikka se ehkä aikuisen silmin saattaakin näyttääkin siltä, että lapsi käyttäytyy aivan tahallaan noin. Usein sellaisella lapsella esim. käsien pesulle meno saattaa kestää ja kestää ruokapöydästä poistuessa, ja edelleen itse käsien peseminen vessassa myös kestää ja kestää..
Minusta ap tarvitset apua ja tukea itsekin. Ei ole helppo osa joutua yksinhuoltajaksi kahden pienen lapsen kanssa. Toivottavasti sinulla on jotain sukulaisia lähettyvillä tai ytäviä, jotka ovat apunasi. Poika on todennäköisesti ihan terve lapsi, jolla voimakas tahto. Oma jaksamisesi ja ikävät kokemuksesi näkyvät lapsissakin, halusit, tai et. Lapset ymmärtävät vasrin pieninä hyvin paljon vanhempien tilasta ja ajatuksista, liiankin paljon. Voimia sinulle. Ehdotin jossain viestissä lastenpsykiatria, mutta luettuani viimeisimmät kirjoituksesi suosittelen perheneuvolaa ja perhetyöntekijää aluksi. Ihan mitä vaan, kunhan alatte voida paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Sieltä saat vastauksen miksi poikasi käyttäytyy noin
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:46"]
Melko usein käy niin, että pikkulapsivaiheen vaikeudet helpottuvat kouluiässä. Ajatellaan, ettei tässä mitään häikkää olekaan, vaikka vähän vielä onkin. Verrataan tilannetta siihen hankalaan aikaan. Sitten murrosiässä saattaa tulla todella voimakkaita oireita. Siksi suosittelen aina avun hakemista pikkulapsi-ikäisenä, jos yhtään siltä tuntuu. Pitää vaan löytää se hyvä ammatti-ihminen, joka osaa tutkia ja tulkita lapsen käytöstä. Sitten osataan tukea lasta ja ehkä on hyötyä jostakin terapiastakin. Mutta, jos asioiden annetaan vaan mennä ja odotellaan, niin tilanne voi sitten äkillisesti pahentua. Kyllä nuo aistiherkkyydet ja siirtymien vaikeudet kuulostavat sen verran voimakkailta, että tutkiminen on aiheellista. Myös äidin oman jaksamisen kannalta on hyvä saada apua. Minulla on työni kautta kokemusta ko. asioista, joten en ihan mutu-tuntumalla tätä kirjoita. Onko sinulla, ap, ollenkaan mahdollisuutta omaan aikaan ilman lapsia? Sitä kyllä tarvitsisit!
[/quote]
Juuri tätä tarkoitin, kun jollain numerolla kirjoitin 11-vuotiaasta pojastani, jolla oli pienenä maallikon silmin paljon asperger-piirteitä, koulun alku sujui hyvin ja jätin huolet sikseen, ja nyt on ryöpsähtänyt ongelmat silmille. Onneksi nyt on taas vähän rauhallisempaa ainakin välillä, mutta tajusin, että nyt on pakko hakea apua. En voi alkaa 15-vuotiaan kanssa enää vääntämään suihkussa käymisestä tai siitä, saako pikkuveljeä lyödä, kun äkkiä keittää yli. Monet asiat korjaantuvat aikanaan, kehitys kulkee omaa tahtiaan, ja siihen tuudittauduin silloin pojan aloittaessa koulun. Nyt näen, että samat piirteet, kuten joustamattomuus, se ettei häneen saa kontaktia "kohtauksen" aikana ja kyvyttömyys sanoa reilusti, milltä tuntuu, eivät muutu mihinkään, vaikka kehitys hioo käytöstä. Nyt 11-vuotiaalta vaaditaan sosiaalisissa kuvioissa jo eri käytöstä kuin 7-vuotiaalta eikä 15-vuotiaana käy laatuun se, mikä 11-vuotiaalle voi olla vielä just ja just normaalia. Eli jos samat piirteet aiheuttavat vuodesta toiseen ongelmia, tilanne ei helpotu itsekseen - vain ne tilanteet muuttuvat, missä ongelmat näkyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna hankkisin asiasta tietoa niin paljon kuin mahdollista, sillä vain tiedolla voi torjua pelkoa ja epäilystä - aiheellista tahi aiheetonta!
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:22"]
Herkkyys vaatteille, raivarit ja yletön äänenkäyttö voivat viitata neuropsykiatrisiin ongelmiin. TUTKITUTA lapsi! Ei missään perheneuvolassa, jossa lässytetään vuorovaikutuksesta tms, vaan ihan oikealla neurologilla tai lastenpsykiatrilla. Neuropsykiatriset ongelmat eivät johtu kasvatuksesta, eikä niitä ratkaista kasvatuksen keinoin.
Mitä kauemmin annat ajan kulua, sitä kuormittavampaa se on koko perheellenne. Riskinä on, että palat itse loppuun.
[/quote]
Olen vähän niinkuin jo palanut loppuun. Siksi täällä avaudun. En jaksa tehdä töitä, odotan taas pojan hoidosta hakua ja hoitajien "Oli taas huono päivä..." -kertomuksia.
Ja kaiken kruunaa yksinhuoltajuuteni. Jätin sen aluksi kertomatta, koska en olisi jaksanut lukea kommentteja "Mites teit lapsen jos et osaa kasvattaa" jne. Niitä yleensä yh:t täällä saa, toisinkuin muut saavat edellä olleita ymmärtäviä vastauksia. Ja ei, en tehnyt lapsia hetken mielijohteesta ensimmäisten vastaantulijoiden kanssa. Mies jätti 10 vuoden liiton jälkeen toisen naisen takia odottaessani kuopusta. Isä ei tapaa lapsiaan, koska ei kiinnosta. Poika ei edes isäänsä tunnu kaipaavan, ei ainakaan muistele mitenkään.
Varasin ajan lastenpsykiatrille. Jos muistan, palaan tänne kertomaan miten kävi.
Terveisiä vaan tutuille.
ap
[/quote]
Nämä kaikki mitä kerrot vaikuttaa varmasti pojan olemiseen ja käyttäytymiseen! Lapsen tilanteen kannalta ei voi tehdä johtopäätöksiä, pelkän aloituksen perusteella, teillä on perheessä siis tapahtunut vaikka mitä, mikä voi olla lapsen hankaluuksien taustalla.. Tätyy siis tietää perheen tilanteesta ja historiasta enemmän. Toivottavasti saatte apua!