Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan huolestuttava käytös
18.11.2014 |
Poika täyttää kohta 4 vuotta. On aina ollut hyvin temperamenttinen, herkkä ja vilkas lapsi. Nyt käytöshäiriöt ovat kuitenkin alkaneet häiritä jokapäiväistä elämää, varsinkin päiväkodissa. Lapsi hermostuu herkästi jos ei saa asioita tehtyä niinkuin ajatteli. Jos vaikka paita menee väärin päin, tai sukka on rutussa. Hermostuu, huutaa ja kiljuu. Jos en saa laannutettua juuri sillä hetkellä, huuto yltyy niin että naapurit hakkaa seiniä. Pikkuveljeään saattaa hermostuessaan läpsäistä tai tönäistä, ei kuitenkaan muita lapsia tai minua. En siitä niin olisi huolissani. Ei suostu pukemaan yleensä itse, vaikka osaakin. Yritin tarroilla palkitsemista, mutta se aiheutti vain suurempaa huutoa ja parkua, koska hermostui pukiessaan eikä siitä tullut mitään. Ja hermostui lisää kun ei saanut tarraa.
On alkanut pissaamaan tahallaan housuun, hymyilee vaan ja sanoo että tuli pissat housuun. Vaikka juuri kysyin pitääkö mennä vessaan.
On herkkä tuntemusten kanssa. Ruoka on kuumaa vaikka se olisi vain lämmintä. Vaatteet kutittavat herkästi. Pienetkin rytyt ja rypyt häiritsevät. Uusia vaatteita on vaikea suostutella päälle, kun ne tuntuvat hänestä kuulemma pahalta.
Piirtää ja kirjoittaa kirjaimia mielellään, osaa muutaman sanankin kirjoittaa. Katselee kirjoja pitkiäkin aikoja. Leikkii yksin ja yhdessä muiden kanssa pitkiäkin leikkejä. Osaa pukea, riisua ja viikata vaatteet jos vain haluaa. On kuiva ja osaa käydä itse vessassa, pyyhkimään huutaa tarvittaessa. Öisin tulee joskus pissa housuun, jos on juonut illalla paljon. Laulaa, tanssii, hyppii, pomppii normaalisti. Osaisi varmaan ajaa pyörällä jos olisi ollut aikaa kesällä opettaa. Keinuu, osaa melkein ottaa vauhtia itse. Katsoo mielellään piirrettyjä, mutta ruutuaika on rajoitettu Pikkukakkoseen. Pikku Kakkosestakin häntä pelottaa osa ohjelmista usein, esim. Oktonautit.
Ongelma on siis hermostuminen, josta lapsi ei pääse yli. Huuto yltyy ja poika saattaa huutaa tunninkin suoraa huutoa. Päiväkodissa ovat käyttäneet holding-otetta kun poika on kiemurrellut lattialla ja pelottanut muita lapsia huudollaan. En oikein tiedä on se nyt oikein... Mutta sillä on kuulemma rauhoittunut vartissa. Kotona rauhoittuu jos saa olla yksin ja keskustella minun kanssani. On hyvin periksiantamaton, jos haluaa jotain eikä saa, huutokohtaus alkaa. Nuorempi lapseni on ihan toista maata, rauhallinen lapsi joka ei pienistä hermostu. Vanhemman kanssa alkaa hermot olla lopussa, päiväkodissa olisi keskustelu tulossa asiasta.
Mutta onko tuo käytös normaalia? On pahentunut syksyn aikana uudessa päiväkotiryhmässä. Muutimme puoli vuotta sitten.
Kommentit (71)
Anna poikasi minulle. Kasvatan siitä kunnon suomalaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:55"]
Temperamentti luokitellaan 3 eri ryhmään, eli helpot, hitaasti lämpenevät ja "vaikeat". Lapsesi todennäköisesti kuuluu temperamentti ryhmään vaikea ja se ei tarkoita, että hänessä olisi mitään vikaa. Se on osa hänen luonnettaan ja mitä todennäköisemmin helpottuu kasvamisen myötä. Sinun ei kuulu alkaa jätä torumaan ja syyttämään mistään vaan tukea häntä ja hyväksyä hänen temperamenttinsa. Sinun pitäisi perehtyä enemmän kasvatuspsykologian oppeihin, niin ymmärtäisit, että pojassasi ei ole mitään vikaa!
[/quote]
Älä ap missään nimessä noudata tätä neuvoa! Tai jos sen teet, niin olette pulassa viimeistään kun lapsi aloittaa koulun. Ellet ole jo seonnut ennen sitä. Vie lapsi psykiatrille tai neurologille.
Meillä jo 11-vuotias poika, joka ei pienenä ollut temperamenttinen, mutta muuten kuulosti jotenkin tutulta. Silloin mitä asiaa selvittelin, vaikutti aika asperger-piirteiseltä, mutta yllättäen eskari ja koulun alku sujuivat tosi hyvin myös sosiaaliselta kannalta. Pikkuveli on eri maata, ja aina on saanut enemmän olla "varuillaan" isomman lapsen kanssa, että millä tuulella on, miten reagoi mihinkin jne. Nyt yllättäen viitosluokalla ongelmat räjähtivät kotona käsiin (ei koulussa) ja on ollut väkivaltainen, mitkään arkirutiinit eivät suju yms. Nyt on ollut rauhallisempaa, kun yksi iso lasta stressannut asia poistui, mutta olen onnellinen, että olemme hakeneet apua koulupsykologilta, pääsemme lastenneurologille jne. Noita stressin aiheuttajia kun elämässä piisaa, eikä voi reagoida mottaamalla pikkuveljeä. Nyt oikein käsitän, kuinka tuo kehityskulku on alkanut jo pikkulapsi-iästä, tai kyse on ehkä vain luonteenpiirteistäkin, mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Lapsi ei osaa sanoittaa tunteitaan, kilahtaa helposti ja on aika joustamaton. Hänellä on oma visionsa miten asia pitää tehdä ja se pitää tehdä niin, riippumatta siitä, onko jo pakko lähteä jonnekin tms. Toisaalta rauhassa puuhaillessaan hän on oikein onnellinen ja kiva toisille, mutta kaikki mikä on "pakko", on lähtökohtaisesti ihan hirveää. Ja niitä pakkoja elämässä kuitenkin on.
Sanoisin, että hae apua vaikka tosiaan yksityiseltä, esim. lastenneurogilta (kun nuo aistijututkin ovat aika vahvoja). Jos mitään ei löydy, niin ei se ollut turha käynti sekään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:22"]
Herkkyys vaatteille, raivarit ja yletön äänenkäyttö voivat viitata neuropsykiatrisiin ongelmiin. TUTKITUTA lapsi! Ei missään perheneuvolassa, jossa lässytetään vuorovaikutuksesta tms, vaan ihan oikealla neurologilla tai lastenpsykiatrilla. Neuropsykiatriset ongelmat eivät johtu kasvatuksesta, eikä niitä ratkaista kasvatuksen keinoin.
Mitä kauemmin annat ajan kulua, sitä kuormittavampaa se on koko perheellenne. Riskinä on, että palat itse loppuun.
[/quote]
Olen vähän niinkuin jo palanut loppuun. Siksi täällä avaudun. En jaksa tehdä töitä, odotan taas pojan hoidosta hakua ja hoitajien "Oli taas huono päivä..." -kertomuksia.
Ja kaiken kruunaa yksinhuoltajuuteni. Jätin sen aluksi kertomatta, koska en olisi jaksanut lukea kommentteja "Mites teit lapsen jos et osaa kasvattaa" jne. Niitä yleensä yh:t täällä saa, toisinkuin muut saavat edellä olleita ymmärtäviä vastauksia. Ja ei, en tehnyt lapsia hetken mielijohteesta ensimmäisten vastaantulijoiden kanssa. Mies jätti 10 vuoden liiton jälkeen toisen naisen takia odottaessani kuopusta. Isä ei tapaa lapsiaan, koska ei kiinnosta. Poika ei edes isäänsä tunnu kaipaavan, ei ainakaan muistele mitenkään.
Varasin ajan lastenpsykiatrille. Jos muistan, palaan tänne kertomaan miten kävi.
Terveisiä vaan tutuille.
ap
[/quote]
Tsenppiä ap! On hyvä selvittää mistä on kysymys ja minusta vaikuttaa todellakin siltä, ettei tässä ole kasvatuksesta kysymys. Kun syy selviää, niin sitten on olemassa hoitokeinoja lapselle ja tukea sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ruokkisitte ne lapsenne kunnon ruoalla.
Mammat mättää lapsiin rasvatonta muka-ruokaa ja sitten ihmetellään käytöshäiriöitä.
Aistiyliherkkyys ei tarkota että.pitäisi olla huolissaan. Jos poika muuten kehittyy, niin sitä on turha murehtia. Meillä on samanlainen tyttö. Hermostuu helposti, huutaa ja itkee kovaa. Kaikki pienetkin äänet häiritsi, ruoka piti olla oikein lautasella, vaatteiden kanssa tarkkaa jne. Neuvolalääkäri sanoi, että jos ei helpota 6v mennessä niin tutkitan tarkemmin. Nyt täytti 6v ja neuvolan testit meni loistavasti. Viimeisen vuoden aikana n moni asia helpottanut valtavasti, ja luulen että edistys jatkuu. Toki vieläkin on todella tarkka pukeutumisesta ja ruokailu on tarkkaa puuhaa, mutta uskon että nuokin on vaan opittuja tapoja. Jotkut ihmiset on vaan herkepiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:56"]
Mun mielestä kuulostaa sinänsä ihan normaalilta lapselta, jolla on vain ongelmia omien tunteiden ja pettymysten kanssa. Hän on siis helposti tulistuva. Mulla on 4v tyttö, joka on aika samantapainen, tosin ei olla muutettu, eikä hoitajat käytä holdingia. Meillä auttaa parhaiten lempeys ja keskustelu jälkikäteen. Toisaalta myös se, että annetaan pettyä, vaikka sietokyky on matala ja huuto kova.
[/quote]
Entäs jos lapsi villintyy/raivostuu leikkipuistossa/kaupassa? Kotona Vielä menee, ei voi juosta päättömästi mihinkään, mutta jos pitäisi esim. uimahallista poist lähteä ja lapsi nyt vaan on päättänyt, ettei hän halua lähteä eikä ymmärrä, että miksi ihmeessä pitäisi, hänhän haluaa vielä uida, on pakko ottaa joko holding otteeseen tai jos saan jotenkin vietyä rimpuilevan lapsen autoon, niin sitten niin. Mieluummin jälkimmäisellä tavalla, mutta aina ei ole edes sitä autoa, jos ollaan bussilla menty. Onneksi meillä ei ole näitä enää niin usein, koska osaan ennakoida puhumalla ja välttämällä tiettyjä paikkoja, mutta ei ole paljon aikaa kun lapsi ei halunnut lähteä ja otin syliin, hakkasi päällään minua, oli pakko pitää lujemmin kiinni ettei voi niin tehdä, huusi raivosi, rimpuili, potki jaloillaan. Kysyin aina välillä, laittaako hän kengät jalkaan. Ei suostu, ei todellakaan. Päästin irti, juoksi takaisin sinne mistä tultiinkin, juoksin perään, takaisin syliin, raivo ei poistu. Lopulta luovutin ja säätin muiden ihmisten korvia, yritän laittaa lapsen kenkiä jalkaan, ei onnistu, potkii ne pois, takin saa puoliksi....jnejne. Joku vieras samanikäinen lapsi kävelee ohi ja kysyy mikä ihme tuolla lapsella on. Halusin ulos, sain jotenkin laitettua lapselle vaatteet. Lopun aikaa pyöri ulkona maassa, ei suostunut pitämään kädestä kiinni vaan heittäytyi maahan tai juoksi minua karkuun. Otin syliin huutavan rimpuilevan lapsen ja päästiin vihdoin autolle. Lopulta olin itse ihan loppu ja väsynyt, samoin lapsi. Onko nämä kohtaukset ihan normaaleita 4,5 vuotiaalle? Ei siis näe, kuule, katso silmiin, ota kontaktia mitenkään kohtauksen aikana, vaan on aivan sekaisin. Ei auta siis rauhallinen puhe suoraan silmiin, kun ei tunnu edes kuulevan mitään. Monesti tosin liittyy väsymykseen, mutta voiko laittaa pelkästään sen piikkiin? Aluksi yritin jutella lempeästi ja varoitella etukäteen, että lähdetään kohta ja niin edelleen. Yleensä onneksi pelkästään ennakoimalla vältetään noita, mutta yksikin väärä liike niin helvetti on irti.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:37"]
Jospa ruokkisitte ne lapsenne kunnon ruoalla.
Mammat mättää lapsiin rasvatonta muka-ruokaa ja sitten ihmetellään käytöshäiriöitä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:37"]
Jospa ruokkisitte ne lapsenne kunnon ruoalla.
Mammat mättää lapsiin rasvatonta muka-ruokaa ja sitten ihmetellään käytöshäiriöitä.
[/quote]
Okei, onneksi tiedät meidän ruokavalionkin. Meillä käytetään kermaa ja oivariiniakin. Mutta hui, juomme rasvatonta maitoa! ap
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:56"]
Mun mielestä kuulostaa sinänsä ihan normaalilta lapselta, jolla on vain ongelmia omien tunteiden ja pettymysten kanssa. Hän on siis helposti tulistuva. Mulla on 4v tyttö, joka on aika samantapainen, tosin ei olla muutettu, eikä hoitajat käytä holdingia. Meillä auttaa parhaiten lempeys ja keskustelu jälkikäteen. Toisaalta myös se, että annetaan pettyä, vaikka sietokyky on matala ja huuto kova.
[/quote]
Entäs jos lapsi villintyy/raivostuu leikkipuistossa/kaupassa? Kotona Vielä menee, ei voi juosta päättömästi mihinkään, mutta jos pitäisi esim. uimahallista poist lähteä ja lapsi nyt vaan on päättänyt, ettei hän halua lähteä eikä ymmärrä, että miksi ihmeessä pitäisi, hänhän haluaa vielä uida, on pakko ottaa joko holding otteeseen tai jos saan jotenkin vietyä rimpuilevan lapsen autoon, niin sitten niin. Mieluummin jälkimmäisellä tavalla, mutta aina ei ole edes sitä autoa, jos ollaan bussilla menty. Onneksi meillä ei ole näitä enää niin usein, koska osaan ennakoida puhumalla ja välttämällä tiettyjä paikkoja, mutta ei ole paljon aikaa kun lapsi ei halunnut lähteä ja otin syliin, hakkasi päällään minua, oli pakko pitää lujemmin kiinni ettei voi niin tehdä, huusi raivosi, rimpuili, potki jaloillaan. Kysyin aina välillä, laittaako hän kengät jalkaan. Ei suostu, ei todellakaan. Päästin irti, juoksi takaisin sinne mistä tultiinkin, juoksin perään, takaisin syliin, raivo ei poistu. Lopulta luovutin ja säätin muiden ihmisten korvia, yritän laittaa lapsen kenkiä jalkaan, ei onnistu, potkii ne pois, takin saa puoliksi....jnejne. Joku vieras samanikäinen lapsi kävelee ohi ja kysyy mikä ihme tuolla lapsella on. Halusin ulos, sain jotenkin laitettua lapselle vaatteet. Lopun aikaa pyöri ulkona maassa, ei suostunut pitämään kädestä kiinni vaan heittäytyi maahan tai juoksi minua karkuun. Otin syliin huutavan rimpuilevan lapsen ja päästiin vihdoin autolle. Lopulta olin itse ihan loppu ja väsynyt, samoin lapsi. Onko nämä kohtaukset ihan normaaleita 4,5 vuotiaalle? Ei siis näe, kuule, katso silmiin, ota kontaktia mitenkään kohtauksen aikana, vaan on aivan sekaisin. Ei auta siis rauhallinen puhe suoraan silmiin, kun ei tunnu edes kuulevan mitään. Monesti tosin liittyy väsymykseen, mutta voiko laittaa pelkästään sen piikkiin? Aluksi yritin jutella lempeästi ja varoitella etukäteen, että lähdetään kohta ja niin edelleen. Yleensä onneksi pelkästään ennakoimalla vältetään noita, mutta yksikin väärä liike niin helvetti on irti.
[/quote]
Meillä sujuu hyvin menot ja tulot kodin ulkopuolella. Mutta kotona ja päiväkodissa siirtymät on juuri kuvailemaasi huutoraivoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:37"]
Jospa ruokkisitte ne lapsenne kunnon ruoalla.
Mammat mättää lapsiin rasvatonta muka-ruokaa ja sitten ihmetellään käytöshäiriöitä.
[/quote]
Okei, onneksi tiedät meidän ruokavalionkin. Meillä käytetään kermaa ja oivariiniakin. Mutta hui, juomme rasvatonta maitoa! ap
[/quote]
Sepä se, ymmärrys puuttuu.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:37"]
Jospa ruokkisitte ne lapsenne kunnon ruoalla.
Mammat mättää lapsiin rasvatonta muka-ruokaa ja sitten ihmetellään käytöshäiriöitä.
[/quote]
[/quote]
Meillä käytetään ihan meijerivoita, kevytmaitoa, joskus jopa sitä punaista, en rasvassa säästele, mutta muuten teen terveellistä ruokaa, paljon kasviksia ja muuta. Ja lapseni on siis tuo yksi näistä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:56"]
Mun mielestä kuulostaa sinänsä ihan normaalilta lapselta, jolla on vain ongelmia omien tunteiden ja pettymysten kanssa. Hän on siis helposti tulistuva. Mulla on 4v tyttö, joka on aika samantapainen, tosin ei olla muutettu, eikä hoitajat käytä holdingia. Meillä auttaa parhaiten lempeys ja keskustelu jälkikäteen. Toisaalta myös se, että annetaan pettyä, vaikka sietokyky on matala ja huuto kova.
[/quote]
Entäs jos lapsi villintyy/raivostuu leikkipuistossa/kaupassa? Kotona Vielä menee, ei voi juosta päättömästi mihinkään, mutta jos pitäisi esim. uimahallista poist lähteä ja lapsi nyt vaan on päättänyt, ettei hän halua lähteä eikä ymmärrä, että miksi ihmeessä pitäisi, hänhän haluaa vielä uida, on pakko ottaa joko holding otteeseen tai jos saan jotenkin vietyä rimpuilevan lapsen autoon, niin sitten niin. Mieluummin jälkimmäisellä tavalla, mutta aina ei ole edes sitä autoa, jos ollaan bussilla menty. Onneksi meillä ei ole näitä enää niin usein, koska osaan ennakoida puhumalla ja välttämällä tiettyjä paikkoja, mutta ei ole paljon aikaa kun lapsi ei halunnut lähteä ja otin syliin, hakkasi päällään minua, oli pakko pitää lujemmin kiinni ettei voi niin tehdä, huusi raivosi, rimpuili, potki jaloillaan. Kysyin aina välillä, laittaako hän kengät jalkaan. Ei suostu, ei todellakaan. Päästin irti, juoksi takaisin sinne mistä tultiinkin, juoksin perään, takaisin syliin, raivo ei poistu. Lopulta luovutin ja säätin muiden ihmisten korvia, yritän laittaa lapsen kenkiä jalkaan, ei onnistu, potkii ne pois, takin saa puoliksi....jnejne. Joku vieras samanikäinen lapsi kävelee ohi ja kysyy mikä ihme tuolla lapsella on. Halusin ulos, sain jotenkin laitettua lapselle vaatteet. Lopun aikaa pyöri ulkona maassa, ei suostunut pitämään kädestä kiinni vaan heittäytyi maahan tai juoksi minua karkuun. Otin syliin huutavan rimpuilevan lapsen ja päästiin vihdoin autolle. Lopulta olin itse ihan loppu ja väsynyt, samoin lapsi. Onko nämä kohtaukset ihan normaaleita 4,5 vuotiaalle? Ei siis näe, kuule, katso silmiin, ota kontaktia mitenkään kohtauksen aikana, vaan on aivan sekaisin. Ei auta siis rauhallinen puhe suoraan silmiin, kun ei tunnu edes kuulevan mitään. Monesti tosin liittyy väsymykseen, mutta voiko laittaa pelkästään sen piikkiin? Aluksi yritin jutella lempeästi ja varoitella etukäteen, että lähdetään kohta ja niin edelleen. Yleensä onneksi pelkästään ennakoimalla vältetään noita, mutta yksikin väärä liike niin helvetti on irti.
[/quote]
Meillä sujuu hyvin menot ja tulot kodin ulkopuolella. Mutta kotona ja päiväkodissa siirtymät on juuri kuvailemaasi huutoraivoa. ap
[/quote]
Ehkä se vika onkin siellä päiväkodissa? Sano päiväkodille, että ongelmat ovat nimenomaan siellä päiväkodissa? Vai näyttääkö lapsi siis sinulle raivoansa kotona?
No mitä jos pyytäisit sieltä hoitopaikasta teille vaikkapa vartin palaveriaikaa? Istuisitte ihan hetken syrjässä juttelemassa niin saisit jonkunlaisen kuvan onko se lapsesi käytös edes vakavaa.
Olen siinä kuvassa että JOS lasta joutuu pitämään holding-otteessa niin silloin pitäisi ottaa jo esiin joku asiantunteva mukaan tutkimaan lasta. Teidän tapauksessa lapsi on kahdesti ollut siinä tilanteessa. Sen käsitän että lapsi kiukuttelee vartin -sitten rauhoittuu, eli oliko se sinun lapsi otteessa vartin VAI oliko mahdollisesti ihan sylissä ja meinasi huitasta hoitajaa jolloin lasta vähän pideltiin kiinni? Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Ymmärrän että olet yh. Mutta kamalaa avautumista miten mies petti ja jätti. Sätitkö miehen toimintaa lapsien ollessa kotona?
Entä oletko sinä itse "vähän yli" noitten vaatteiden kanssa? Peset niitä suu vaahdoten kun tulee jotain uusia vaatteita?
Sinä olet se ainoa aikuinen vapaalla josta lapset ottaa mallinsa. Onko sinulla asiat kunnossa?
Minä en kyllä suoriltaan sanoisi että kotona lapsi "uskaltaa olla itsensä" ja lapsi tsemppaa hoidossa/koulussa kun ap.nkin lapsi reagoi myös siellä hoidossa. Väitän että kyse on siitä miten te toimitte ja onko vanhemmilla auktoriteettia. Jos lapsi osaa pukea muttei nappaa niin lapsihan teillä päättää asiat.
Puhut paljon siitä että voi voi kun kulta lussukka vaan kieltäytyy.
Sanoit että lapsi osaisi varmaan pyöräilläkin jos OLISIT OPETTANUT. Niin, eli et ole opettanut. Lapsi osaa pukea, muttei sitten suostu. Sinä sitten puet. Okei.
Väkivaltaan pitäisi aina puuttua, vaikka se onkin kohde VAAN pikkusisarus. Niin, onneksi ei kukaan vieras tai sinä -kuulostaa kyllä kamalalle!
Kun lapsi rutisee ettei saanut tarraa -niin annatko sen silti? Hiljennät lapsen ja viet sen tehtävän idean. Pystytkö SINÄ toimimaan ohjeiden ja suunnitelmien mukaan?
MITEN NE NAAPURIT TÄHÄN KUULUU? Sinä tässä herkältä tunnut. Mikä ihme se on että lapsi sitten on pihalla kun sillä ei ole sitä VANHEMAA sanomassa ettei tule tarraa tänään kun 1) vedit siskoa lättyyn 2) sotkit 3) kieltäydyit tottelemasta.
Tee selvät muutama sääntö ja niitä noudatetaan. Meillä on 1) ei rumaa puhetta 2) ei väkivaltaa ja 3) ei rikota tavaroita.
Sitten se lapsi nähdään ihmisenä, kun tekee hyvin: saa kiitosta.
Jos lapsi pissaa housuunsa vaikka "juuri äsken kysyit mennäänkö vessaan" niin lapsi on silti 3- vuotias ja moni lapsi on yhä tuossa iässä vaipoissa. VAADIT liikaa.
Kehutko lasta kun tekee hyvin? Niitä kiitoksia ja kehuja VOI viljellä pienistäkin asioista. Näin korostat miten hyvä lapsi on ja taitava! Jos lapsi saisi vaikka yhdestä kivasta päivästä tarran niin kolmesta arkipäivän hyvästä päivästä pääsette perjantaina uimaan tms. Ja päivään voi vaikka usuttaa monta tehtävää jotka kaikki ei tartte mennä hyvin, mutta vaikka kolme viidestä niin päivä on ollut hyvä: aamulähtö tarhaan, kotimatka, ruokailu, iltapesu ja iltapala vaikka. Voitte sitten käydä niitä läpi (puhu lapselle ymmärrettävästi). Miten paljon olet lapselle läsnä? Entä oletko vähän liikaa iholla?
Minusta voisit soittaa neuvolaasi ja jutella asiasta, lähete toimintaterapeutille tulee helpolla. Jos lapsi kieltäytyy toimimasta ohjeesi mukaan -niin hmmmm.. Kuuleekohan se lapsi?
Jos olet kotona niin onko lapsella mitä tekemistä: käykö kiusaamassa sisarrustaan koska on TYLSÄÄ?
Sitten kaikki riitely kanssasi on huomiohakua.
Muutolla on varmasti osasyy tilanteeseen. Mutta se että sanot ettei lapsi kaipaa isäänsä -ja hei: teet tämän päätelmän, etkä kysele lapselta asiasta! Onko sinulla minkälainen suhde lapseesi?
Onko sinulla iltaisin lapsien kanssa tekemistä vai meneekö aikasi sitten kotitöihin yms. Välillä lapsi sitten häiritsee ja kieltäytyy. Tämä ajatus ihan siitä että "lapsesi osaisi ajaa pyörällä, muttet sitten ehtinyt opettaa" -eli mitä sinä ehdit?
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:11"]Kuulostaa ihan minulta lapsena. Olin todella tarkka vaatteista - raivosin jos esimerkiksi hiha ei ollut täsmälleen suorassa rukkasen alla ja revin puolet vaatteista pois kun ahdistuin siitä, jos ne eivät istuneet hyvin tai tuntuneet mukavalta. Edelleen aikuisena turhaudun jos vaikka sukka menee ruttuun aina kun yritän laittaa kenkää jalkaan, turhautuminen ja raivo puskevat pintaan hetkeksi. Olen vain yksinkertaisesti tempperamenttinen, olen aina hermostunut todella nopeasti, toisaalta myös lepyn ainakin näin vanhempana hetkessä. Jos jokin ei onnistu, turhaudun voimakkaasti. Äitini kertoman mukaan hän teki juuri kuten ylempänä ehdotettiin, puhui rauhallisesti ja tarvittaessa piti tiukasti sylissä. Ihan normaali aikuinen minusta on kasvanut - turhaudun edelleen helposti, mutta osaan hallita tunnetta, kyllä se teidän lapsikin oppii.
[/quote]
Aivan sama juttu mulla! Kuvailit juuri mua lapsena. Pukeminen oli yhtä huutoa, kun koin, että vaatteet repsottivat. Ja minäkin olen ihan normaali :)
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:18"]
Käyttäytyikö lapsi samalla tavalla edellisessä päiväkotiryhmässä? Vai ilmenikö vasta uudessa ryhmässä? Voi olla vaan sopeutumisvaikeuksia, lapsillakin voi ilmetä stressiä suurista muutoksista elämässä.
Ja meillä on temperamenttinen 3-vuotias, joka repii suutuspäissään kaikki vaatteet päältä jos sukka ei mene heti hyvin jalkaan... :D
[/quote]
Lapsi ei ollut niin hankala edellisissä ryhmissä. Päiväkotiryhmiä on ollut vuoden sisällä 4, koska lasta on pompoteltu ryhmästä ja varahoitopaikasta toiseen. Nyt ollut samassa ryhmässä 3,5kk.
[/quote]
Luulenpa, että olet asian ytimessä! Temperamenttiselle/herkälle lapselle tuossa on ihan liikaa muutoksia! Ei ihme, että reagoi!
Meillä on pian 11v täyttävä kuopus, jolla on vaatteiden kanssa ja ruokailujenkin kanssa ollut samaa kuin ap:n lapsella. Myös temperamenttia löytyy, pienenä saattoi pahimmillaan jopa purra veljeään kun hermostui, vaatteiden kanssa saattoi saada raivarin jne. Koulussa menee muuten hyvin, mutta keskittymisen kanssa on välillä heikkoa. On kuitenkin erittäin lahjakas esim.kielissä ja oppi itsekseen lukemaankin ennen koulun alkua. Edelleen on hiukan nirsonlainen ruoan suhteen, vaikka ihan samat sapuskat on tarjottu kuin vanhemmille sisaruksille, vaatteet pitää olla tietynlaiset, sukat ei saa kiristää jne. Voithan sinä käydä lapsen kanssa psykologilla tms. mutta veikkaanpa että ihan "normaali" lapsesi on, meitä nyt vaan sattuu olemaan erilaisia, kaikkien ei tarvitse edes olla samasta puusta veistettyjä. Tsemppiä!