Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte??!!!
16.11.2014 |
Kolme pientä lasta ja lepoa et saa kuin öisin. Jos ei jollain tule pissa sänkyyn tai tule muuta asiaa keskellä yötä, niin sitten et lepää edes silloin. Menee totaalisesti hermot pienimpäänkin kitinään, en jaksa sitä jatkuvaa riitelyä ja kinastelua ja toisen satuttamista. EN JAKSA!!! Olen niin ahdistunut ja väsynyt.
Mies kyllä on lasten kanssa ja vie heitä eri paikkoihin, saan valita jäänkö kotiin vai lähdenkö mukaan. Eilenkin, kun olisin voinut nauttia yksinolosta, katsoin kelloa koko ajan ja pelkäsin koska ne tulee takaisin.
Onneksi huomenna on maanantai ja pääsee töihin muutamaksi tunniksi eroon näistä..
Miten te muut selviätte pikkulapsielämästä?!! Apua...
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 20:51"]
Kommentteja?
[/quote]
joo on varmasti raskasta. MUTTA SINULLA ON MIES SIELLÄ APUNA!!!!! Pääset siis vaikka joka helvetin päivä pariksi tunniksi omille menoilles päätä tyhjentämään tai aina kun tuntuu että nyt tarvii tauon. Aliarvioimatta sitä että sinulla on raskasta, niin miten helvetissä kehtaat valittaa..minulla ei ole miestäkään ja kasi lasta hoidan yksin jatkuvasti ja ei sitä lepoa yölläkään tule kun pienempi valvottaa paljon. Anteeksi mutta vituttaa aivan suunnattomasti tuo sinun asenne. tsemppiä.
Ei ole pakko jaksaa. Nyt heti alat itsekkäämmäksi ja lähdet vaikka huomenna uimahalliin yksin. Uit ja saunot KAIKESSA RAUHASSA. Kyllä se perhe pärjää ilman sinuakin. Ystäväni sanoi ihanasti : ei korvaamattomia ihmisiä ole olemassakaan, ne on hautausmaalla.
Ja otat säännöllisesti omaa aikaa. Haahuilet vaikka kaupungilla, mitä ikinä tykkäät tehdä. Ja mikä on rentouttavaa. Varaa huone hotellista ja mene sinne lataamaan akkuja. Huomattavasti helpompaa taas olla perheensä kanssa kun on saanut hetken taukoa. Mutta jotain sun on tehtävä. Ei auta valittaa jos ei jaksa/halua tehdä mitään oman hyvinvointinsa ja jaksamisen eteen. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 20:51"]
Kommentteja?
[/quote]
joo on varmasti raskasta. MUTTA SINULLA ON MIES SIELLÄ APUNA!!!!! Pääset siis vaikka joka helvetin päivä pariksi tunniksi omille menoilles päätä tyhjentämään tai aina kun tuntuu että nyt tarvii tauon. Aliarvioimatta sitä että sinulla on raskasta, niin miten helvetissä kehtaat valittaa..minulla ei ole miestäkään ja kasi lasta hoidan yksin jatkuvasti ja ei sitä lepoa yölläkään tule kun pienempi valvottaa paljon. Anteeksi mutta vituttaa aivan suunnattomasti tuo sinun asenne. tsemppiä.
[/quote]
No buhuu, kaksi lasta, onpa raskasta! Me käydään molemmat töissä, lapsia poimitaam hoidosta ja koulusta jne. Ruoka pitää tehdä itse alusta saakka koska on allergisia, lapsilla on rutiinit ja nukkumaanmenoajat (varsinkin pienimmälle tärkeitä. Töistä kun päästään, juostaan paikasta toiseen porukkaa hakemassa, ruuanlaittoon, toinen vahtii lapsia koska tätä yhtä ei voi jättää kahden muun kanssa kolmin. Sitten onki jo ilta ja iltapesut, ja taas siihen tarvitaan kaksi aikuista, koska tämä yksi järjestää omaa ohjelmaa (kiellettyä) sitä mukaa kun ehtii). Ohi onkin jo ilta ja SITTEN voi huokaista sen pari tuntia kun lapset on sängyssä, ohi! Meniki samoin ku sinulla! Paitsi että perheellisellä ei ole sitä vapaata vkonloppua viikon päätteeksi, muuta kuin äärimmäisen harvoin. Ja äiti se kaikkien asiat muistaa ja pääasiassa hoitaa, vaikka avioliitossa olisikin. Ei nyt millään pahalla, mutta en näe yh.n elämää tippaakaan raskaampana kuin perheellisen. Samanlaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:27"]Ei ole pakko jaksaa. Nyt heti alat itsekkäämmäksi ja lähdet vaikka huomenna uimahalliin yksin. Uit ja saunot KAIKESSA RAUHASSA. Kyllä se perhe pärjää ilman sinuakin. Ystäväni sanoi ihanasti : ei korvaamattomia ihmisiä ole olemassakaan, ne on hautausmaalla.
[/quote]
Hyvin sanottu :D
Ap
Tää ei sua lohduta, mutta oli kaukaa viisas, ja tein lapset 4-5 vuoden ikäeroilla. Ja opetin heti vauvasta alkaen nukkumaan omassa sängyssä ja koko yön. Sekä leikkimään edes hetken yksin. Näillä konsteilla kestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:39"]
Ja sitten tällä palstalla halveksitaan yksinhuoltajia ("luusereita") kun hoitavat koko paketin yksin: työt, kodin, lapset, kaiken.
[/quote]
Minä en ainakaan halveksi yksinhuoltajia, en täällä enkä irl.
Mutta en myöskään jaksa niiden "yksinhuoltajien" valitusta elämän raskaudesta joilla lapset on joka toisen viikonlopun isällään ja vielä illan per viikko hyvällä tuurilla siihen päälle. Heillä on omaa aikaa enemmän kuin yhdelläkään ydinperheen äidillä, myös siihen lepäämiseen.
Pitäisi aina muistaa se, että varsinkin tällä palstalla se yh ei suinkaan aina tarkoita sitä, että on 24/7 yksin vastuussa niistä lapsista vaan parhaimmillaan se tarkoittaa äitiä jolla on ne lapset vain joka toisen viikon luonaan.
[/quote]
Niin ja sitten on myös minunlaisia yksinhuoltajia, jolla on onneton tukiverkosto, eikä saa lapsiaan lähes koskaan hoitoon. En kehtaa kavereitakaan rasittaa omilla menoillani, joten ei auta kuin odottaa, että lapset kasvavat.
Samaa väsymystä ja toivottomuutta oli täälläkin päässä, kunnes tajusin, että kaikki on asenteesta kiinni. Elämän lottoarvonnassa minulla on kuitenkin käynyt onni, kun saan asua sodattomassa maassa, minulla on ihmisen oikeudet, vaikka olenkin nainen ja saan kasvattaa lapseni itse, eikä tarvitse pelätä/stressata mitään oikeasti isoja juttuja.
Aloin syömään terveellisempää ruokaa, jolloin jaksoin paremmin ja muistuttamaan itseäni joka päivä kuinka onnekas olen, kun lapseni ovat terveitä, saamme olla turvassa ja on rahaa hankkia ruokaa ja vaatteita.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:29"]Meillä on 2, 5 ja 7 ja olen kotiäiti, ihan hyvin jaksan. Helpottaa, kun ei ota niin vakavasti kaikkea, lukee vaikka sen lehden välittämättä niistä kitinöistä, sanoo vaan että odota, äitillä on nyt tämä kahvi ja lehti tässä, palaan asiaan kohta jos ei ketään satu. Ja mahat on hyvä pitää täynnä, se helpottaa :) Meillä isommat voi jo komentaa pihalle riehumaan ja tekee pienimmän kanssa sitten jotain, haravoi tms, hyödyllistä mistä itse tykkää. Aina ei tarvitse olla viihdytyskone.
[/quote]
Varmasti ihanaa ja kuulostaa hyvältä. Niinkuin tuolla aiemmin jo joku kirjoitteli, kaikki lapset vaan ei ole samanlaisia. Ei me aikuisetkaan olla samanlaisia. Lasten geeniperimä toiselta puolelta on vilkkaanlainen, toiselta ei. Itsekkin kuvittelin olevani kahden ensimmäisen jälkeen täydellinen kasvattaja. Kolmas näytti että se mikä toimii yhdelle tai kahdelle, ei välttämättä toimi kolmelle.
Jos pienin lapsistamme olisi "tavallinen", uskon etten olisi niin väsynyt. Vaan kun ei ole. Kaksi muuta viihtyvät ja pystyvät normaaliin elämään, kolmas tarvitsee aikuisen koko ajan lähelleen. Muuten käy toisten päälle, rikkoo ja sotkee leikit. Päivästä toiseen.
Ja ihan ollaan käyty psykologin kanssa ja toimintaterapeutin kanssa juttelemassa hänestä. Ei poista silti sitä että raskasta on, väsyn, en jaksa ja oikeastaan vaan odotan sitä että lapset kasvaa. Samalla suren sitä etten jaksa olla lapsille sellainen äiti kuin haluaisin. Tehdään paljon yhdessä, käydään pakoissa, matkustellaan, harjoitellaan rauhallista & kiireetöntä oleilua kotona (mikä on kaikista vaikeinta toisen hyppiessä sähköjäniksenä ympäriinsä). Tiedän, olen huono äiti, tänään jaksamiskynnys vaan on erityisen korkealla. Kiitos niille jotka jaksaa tsemppausviestejä laittaa ♡
Ap
[/quote]Heippa ap, vastailen tähän vielä kun lainasit mun viestiä. Kuinka ollakaan, meillä on kaksivuotias myös "erityislapsi". Niin pieni vielä, ettei mitään diagnoosia ole, mutta tosiaan on hyvin toisenlainen kun nuo kaksi vanhempaa lasta. Helppoa hänessä on se, että hän sentään nukuu öisin! Mutta joo, meillä on aidattu piha, siksi otin tuon haravoimisen esimerkiksi :D Meteliä ja meininkiä on ja on kova puremaan yms. Mutta ehkä meillä omat tilat isommilla (turvaportit) on se pelastus, en minäkään ole ihan sellainen äiti kun haluaisin. Mutta kahvini juon "rauhassa" välittämättä kiljumisesta yms. Tsemppiä sulle, toivotaan että helpottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan kanssa ja hammasta purren...Mutta onko sulla elämässä muuten asiat hyvin, kun otat tuon noin raskaasti? Oletko alamaissa, stressaantunut - oletko onnellinen? Tarvitsisit ehkä itsellesi kivaa tekemistä vapaa-ajalla ja toisaalta koko perheen voimin jotain arkirutiineista poikkeavaa.
Tarvitsisin. Käyn itsekseen tosi harvoin harrastamassa ja ystävien kanssa illanvietoissa. Täytyisi alkaa harrastaa viikoittain pari kertaa viikossa, jos olisi voimia siihen. Yksi lapsista erityisen haastava ja vie voimia koko perheeltä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, olen äärimmäisen stressaantunut. Missään ei saa hetken rauhaa.
Ap
Ihan kuin minun kynästäni! Mä oon vielä toistaseks kotonakin. Voimat ihan loppu! Haluisin vaan nukkua ja nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:32"]Ihan kuin minun kynästäni! Mä oon vielä toistaseks kotonakin. Voimat ihan loppu! Haluisin vaan nukkua ja nukkua.
[/quote]
Töihin meno on auttanut kyllä. Ei tarvitse KOKO aikaa kuunnella ja selvittää ja kestää. Työajan ulkopuolella- samaa paskaa kuin ennenkin.
Ap
Kyllä tämä on raskasta, mutta kun lapset vähän kasvavat niin myös erittäin palkitsevaa. Jos sulla on nuorin 2-3v niin se on raskasta aikaa kun välit sisaruksiin on usein yhtä tappelua. Sen jälkeen helpottaa. Huolehdii omasta jaksamisesta ja ota aikaa viikottain itsellesi. Omasta mielestäni iltatoimet ja nukuttaminen oli kolmen pienen kanssa raskainta, joten pari kertaa viikossa jätin homman miehelle ja tulin kotiin vasta kun ainakin olivat sängyssä.
En kestäisi. Siksi meillä vain 1 lapsi. Toista harkitaan, kun eka on vähintään 4-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:32"]Ihan kuin minun kynästäni! Mä oon vielä toistaseks kotonakin. Voimat ihan loppu! Haluisin vaan nukkua ja nukkua.
[/quote]
Töihin meno on auttanut kyllä. Ei tarvitse KOKO aikaa kuunnella ja selvittää ja kestää. Työajan ulkopuolella- samaa paskaa kuin ennenkin.
Ap
[/quote]
Varmaan auttaa. Mul menee hermot, kun koko ajan tapellaan, nahistellaan, satutetaan toisia, kannellaan, kiukutellaan, kitistään ja ylipäätään mikään ei ole ikinä hyvin.
Ja sitten tällä palstalla halveksitaan yksinhuoltajia ("luusereita") kun hoitavat koko paketin yksin: työt, kodin, lapset, kaiken.
Odotin lasten hakkimisessa kunnes olin valmis isäksi. Helppo kestää ja elämä on ihanaa. Tänäänkin saa peuhata koko päivän lasten kanssa kun vaimolla menoja.
Niin no mikä estää. Varmaan se että rakkaalleen haluaa vain parasta, eikä siitä nyt vaan mitään tulis et kaks kertaa kuussa toinen on koko vkonlopun jossain lasten kanssa. Missä? Millä rahalla?
Ja aikataulut ne on perheellisilläkin mihin pitää ehtiä, ja olla kahdessa paikassa tai useammassa yhtä aikaa jos mahdollista.