Miten te jaksatte??!!!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:08"]Miksi niitä on pitänyt kolme väsätä jos noin ahistaa? Oisit ottanut marsun.

Perkele ensin työnnetään lapsia maailmaan liukuhihnalta ja sitten vingutaan kun ne on niin rasittavia ja elämä raskasta kun pitää hoitaa niitä kakaroita

[/quote]

Kyllä vanhemmat saa väsyä. Sinä olet idiootti.
[/quote]

Nykyvanhemmat on semmosia kermaperseitä, että ekan vastoinkäymisen jälkeen ollaan vinkumassa miten on raskasta ja ahistaa eikä jaksa ees kotona siivota kun lapsi herättää yöllä. Ap on oppikirjaesimerkki tällaisesta vinkujasta.

[/quote]

Voi huokaus. Onneksi sinä olet noinkin herttainen ihminen. Suukkoja ja haleja!
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:29"]Meillä on 2, 5 ja 7 ja olen kotiäiti, ihan hyvin jaksan. Helpottaa, kun ei ota niin vakavasti kaikkea, lukee vaikka sen lehden välittämättä niistä kitinöistä, sanoo vaan että odota, äitillä on nyt tämä kahvi ja lehti tässä, palaan asiaan kohta jos ei ketään satu. Ja mahat on hyvä pitää täynnä, se helpottaa :) Meillä isommat voi jo komentaa pihalle riehumaan ja tekee pienimmän kanssa sitten jotain, haravoi tms, hyödyllistä mistä itse tykkää. Aina ei tarvitse olla viihdytyskone.
[/quote]

Varmasti ihanaa ja kuulostaa hyvältä. Niinkuin tuolla aiemmin jo joku kirjoitteli, kaikki lapset vaan ei ole samanlaisia. Ei me aikuisetkaan olla samanlaisia. Lasten geeniperimä toiselta puolelta on vilkkaanlainen, toiselta ei. Itsekkin kuvittelin olevani kahden ensimmäisen jälkeen täydellinen kasvattaja. Kolmas näytti että se mikä toimii yhdelle tai kahdelle, ei välttämättä toimi kolmelle.

Jos pienin lapsistamme olisi "tavallinen", uskon etten olisi niin väsynyt. Vaan kun ei ole. Kaksi muuta viihtyvät ja pystyvät normaaliin elämään, kolmas tarvitsee aikuisen koko ajan lähelleen. Muuten käy toisten päälle, rikkoo ja sotkee leikit. Päivästä toiseen.
Ja ihan ollaan käyty psykologin kanssa ja toimintaterapeutin kanssa juttelemassa hänestä. Ei poista silti sitä että raskasta on, väsyn, en jaksa ja oikeastaan vaan odotan sitä että lapset kasvaa. Samalla suren sitä etten jaksa olla lapsille sellainen äiti kuin haluaisin. Tehdään paljon yhdessä, käydään pakoissa, matkustellaan, harjoitellaan rauhallista & kiireetöntä oleilua kotona (mikä on kaikista vaikeinta toisen hyppiessä sähköjäniksenä ympäriinsä). Tiedän, olen huono äiti, tänään jaksamiskynnys vaan on erityisen korkealla. Kiitos niille jotka jaksaa tsemppausviestejä laittaa ♡
Ap

Surullista, että ap ei nauti lapsistaan. Tuntevatko lapset olevansa rakastettuja? Jääkö heille tunne onnellisesta lapsuudesta, vai kireästä ilmapiiristä? Jääkö äidille olo onnistuneesta äitiydestä, vai kaoottisista vuosista? Uskon, että haasteita voi olla. Pitää silti muistaa että lasten ehdoilla elämä on järjestettävä silloin kun lapset ovat pieniä. Mitä jos miettisin sen päivän uudelleen, mitä milloinkin tapahtuu. Joutuvatko lapset tappelemaan äidin huomiosta? Onko ilmapiiri negatiivinen? Auttaisiko vaikka tunnin intensiivinen läsnäolo ja leikki lasten kanssa, jonka jälkeen olisivat rauhallisempia?

Kolmen lapsen äitinä tuntuu oikeasti pahalta sekä ap:n että lasten puolesta. Kolme lasta on suuri onni, ihana iso perhe ja siitä pitäisi pystyä olemaan onnellinen. Minun lapset avat jo isoja, mutta muistot lapsuusajasta pääosin ovat lämpimiä. 

Kyllä lapset on varmasti erilaisia (erityislapsista en puhu nyt ollenkaan), mutta niin on myös niiden lasten vanhemmat! Ja moni oikeasti kuvittelee kasvattavansa lapset hyvin, mutta tekevät tietämättään koko ajan pieniä virheitä. Ja vanhemmat eivät aina pidä samaa linjaa jne. Usein näkee kylässä ihan hyvillä ystävillä kasvatuksellisia juttuja, mitkä itse tekisin toisin. Ja mistä te "vaativien" lasten vanhemmat edes tiedätte, miten me "helppojen" lasten vanhemmat olemme omamme kasvattaneet? Ei se perustyä, mikä kotona tehdään näy ulkopuolisille! Sääntöjen ja kurin lisäksi siihen kuuluu myös todella iso osa aitoa läsnäoloa, kuuntelua, rakkautta, kannustusta, rauhallisia kotihetkiä jne. Miten voitte väittää, että kasvatatte omanne samanlailla? Varmasti käyttäytymiseen vaikuttaa monta seikkaa, mutta lopulta vanhemmilla on todella iso rooli siinä.

Tsemppiä ap! Mä pääsen huomenna työmatkalle lepäämään!!!!! Pari yötä hotellissa 12h unia, huonepalvelu, pitkät lenkit.

2

Ja täb keskustelun vois poistaa. Menee asiattomaks.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:50"]Kyllä lapset on varmasti erilaisia (erityislapsista en puhu nyt ollenkaan), mutta niin on myös niiden lasten vanhemmat! Ja moni oikeasti kuvittelee kasvattavansa lapset hyvin, mutta tekevät tietämättään koko ajan pieniä virheitä. Ja vanhemmat eivät aina pidä samaa linjaa jne. Usein näkee kylässä ihan hyvillä ystävillä kasvatuksellisia juttuja, mitkä itse tekisin toisin. Ja mistä te "vaativien" lasten vanhemmat edes tiedätte, miten me "helppojen" lasten vanhemmat olemme omamme kasvattaneet? Ei se perustyä, mikä kotona tehdään näy ulkopuolisille! Sääntöjen ja kurin lisäksi siihen kuuluu myös todella iso osa aitoa läsnäoloa, kuuntelua, rakkautta, kannustusta, rauhallisia kotihetkiä jne. Miten voitte väittää, että kasvatatte omanne samanlailla? Varmasti käyttäytymiseen vaikuttaa monta seikkaa, mutta lopulta vanhemmilla on todella iso rooli siinä.
[/quote]

Jos kaksi on kasvatettu rakkaudella ja "tavallisesti", mutta kolmannen kanssa ei onnistu samta huomionosoitukset, yksilöajat, sylittelyt, tekemiset, niin kyllä KASVATUKSESSA on vikaa!! Voi pyhä yksinkertaisuus!!! Siitä tiedän että teen oikein, kun kaksi lasta on "normaaleja". Hekin vain väsyvät tämän kolmannen käytökseen, minkä ymmärrän paremmin kuin hyvin, väsynhän itsekkin ja he ovat sentään pieniä lapsia. Ja he saavat suurimman osan kuitenkin, kaikki osumat mitä pienin aiheuttaa ja heudän lelut ja leikit rikkoo. Ja kyllä erityislapsi on tämä pienin. Kahden isomman kanssa on ihanaa viettää aikaa, ja hyvinä päivinä tai ei kokonaisesta päivästä voi puhua, on pienimmänkin kanssa hyviä hetkiä.

Koen riittämättömyyden tunnetta. Kaikki on tehty "niinkuin kuuluu", elämä on silti yhtä taistelua. Olisin halunnut kuulla teiltä esimerkkejä kuinka jaksatte silloin kun tilanne on jokin, et pysty sitä muuttamaan, mutta jaksaa pitää. Kuinka selviätte siitä?
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:51"]Tsemppiä ap! Mä pääsen huomenna työmatkalle lepäämään!!!!! Pari yötä hotellissa 12h unia, huonepalvelu, pitkät lenkit.
[/quote]
Ihanaa! Nauti täysin sydämin! :) Itsekkin olen nyt yksin kotona. Mies lähti lasten kanssa. Väsynyt, itken ja kirjoitan tänne, mutta yksin ♡
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:08"]Miksi niitä on pitänyt kolme väsätä jos noin ahistaa? Oisit ottanut marsun. Perkele ensin työnnetään lapsia maailmaan liukuhihnalta ja sitten vingutaan kun ne on niin rasittavia ja elämä raskasta kun pitää hoitaa niitä kakaroita [/quote] Kyllä vanhemmat saa väsyä. Sinä olet idiootti. [/quote] Nykyvanhemmat on semmosia kermaperseitä, että ekan vastoinkäymisen jälkeen ollaan vinkumassa miten on raskasta ja ahistaa eikä jaksa ees kotona siivota kun lapsi herättää yöllä. Ap on oppikirjaesimerkki tällaisesta vinkujasta. [/quote] Voi huokaus. Onneksi sinä olet noinkin herttainen ihminen. Suukkoja ja haleja! Ap

[/quote]

No älä ny ihan oikeesti viitti vinkua. Käyt töissä ja mies kuskaa lapsia pois kotoa että sä saat olla yksin mutta mikään ei riitä kun pitää itkeä ja märistä. Oisit ostanut kolme baby born-nukkea niin oisi helpompaa.yhyy ja byää. 

2

Ap hyvä, sinä et aloituksessa maininnut, että kolmas on erityslapsi ja minä sanoin, etten puhu nyt erityislapsista. Enkä välttämättä ollenkaan ottanut juuri sinuun tilanteeseen kantaa, vaan minua ärsyttää suunnattomasti, että hyvin käyttäytyvien lasten vanhempien (jotka nauttivat lapsistaan) kasvatusta mitätöidään systemaattisesti. Eihän se nyt niin voi mennä! Koen tehneeni paljon töitä ja olemme tehneet monta ratkaisua lasten hyvinvointi mielessä. Esim. asuminen, työ jne. Silloin, kun oli rankkaa teimme ihan konkreettisia muutoksia työkuvioihin, kävimme perheneuvolassa yhden lapsen oirehtimisen takia ja tarkastelimme parisuhdettakin ammattilaisen kanssa. Teimme paljon töitä ja muutoksia, jotka näkyivät hyvin selkeästi lasten hyvinvoinnissa ja käyttäytymisessä! Kenellä on oikeus väittää nyt, että lapsemme nyt ovat vain sattumalta helppoja?

Up

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:24"]Ap hyvä, sinä et aloituksessa maininnut, että kolmas on erityslapsi ja minä sanoin, etten puhu nyt erityislapsista. Enkä välttämättä ollenkaan ottanut juuri sinuun tilanteeseen kantaa, vaan minua ärsyttää suunnattomasti, että hyvin käyttäytyvien lasten vanhempien (jotka nauttivat lapsistaan) kasvatusta mitätöidään systemaattisesti. Eihän se nyt niin voi mennä! Koen tehneeni paljon töitä ja olemme tehneet monta ratkaisua lasten hyvinvointi mielessä. Esim. asuminen, työ jne. Silloin, kun oli rankkaa teimme ihan konkreettisia muutoksia työkuvioihin, kävimme perheneuvolassa yhden lapsen oirehtimisen takia ja tarkastelimme parisuhdettakin ammattilaisen kanssa. Teimme paljon töitä ja muutoksia, jotka näkyivät hyvin selkeästi lasten hyvinvoinnissa ja käyttäytymisessä! Kenellä on oikeus väittää nyt, että lapsemme nyt ovat vain sattumalta helppoja?
[/quote]

Ehkä teillä ei niin ollutkaan, että on ns. helppoja. En myöskään väittänyt niin. Mainitsin hetu alussa että yksi lapsi on haastavampi. Vierastan erityislapsi sanaa.
Ap

Oletko töissä ja lapset päiväkodissa? Ratkaisu on työelämä ja lapset päiväkotiin. No se työ ja ilta lasten kanssa on rankkaa, mutta yritä saada SAIKKU jonkun pikkuasian takia. Makaat yksin kotona saikulla ja haet lapset päiväkodista sitten mahdollisimman myöhään. Kyllä sen muutaman tunnin jaksaa sitten lapsia eikä tarvitse miettiä, mihin aikaan lapset tulevat takaisin. ;)

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:24"]Ap hyvä, sinä et aloituksessa maininnut, että kolmas on erityslapsi ja minä sanoin, etten puhu nyt erityislapsista. Enkä välttämättä ollenkaan ottanut juuri sinuun tilanteeseen kantaa, vaan minua ärsyttää suunnattomasti, että hyvin käyttäytyvien lasten vanhempien (jotka nauttivat lapsistaan) kasvatusta mitätöidään systemaattisesti. Eihän se nyt niin voi mennä! Koen tehneeni paljon töitä ja olemme tehneet monta ratkaisua lasten hyvinvointi mielessä. Esim. asuminen, työ jne. Silloin, kun oli rankkaa teimme ihan konkreettisia muutoksia työkuvioihin, kävimme perheneuvolassa yhden lapsen oirehtimisen takia ja tarkastelimme parisuhdettakin ammattilaisen kanssa. Teimme paljon töitä ja muutoksia, jotka näkyivät hyvin selkeästi lasten hyvinvoinnissa ja käyttäytymisessä! Kenellä on oikeus väittää nyt, että lapsemme nyt ovat vain sattumalta helppoja? [/quote] Ehkä teillä ei niin ollutkaan, että on ns. helppoja. En myöskään väittänyt niin. Mainitsin hetu alussa että yksi lapsi on haastavampi. Vierastan erityislapsi sanaa. Ap

[/quote]

Ap:n kanssa samaa mieltä. Erityisyyden raja on niin häilyvä, että juuri sen molemmin puolin mahtuu lapsia, jotka voitaisiin "diagnosoida" kummalle tahansa puolelle. 

Olen opettaja ja kyllä sen luokassa huomaa, että lapset on hyvin erilaisia. On niitä, jotka on luonnostaan äärimmäisen rauhallisia ja pohdiskeleviä, jotka tekevät kaiken todella rauhassa. Ja sitten on niitä, jotka haluavat olla koko ajan liikkeessä ja äänessä ja ovat koko ikänsä leikkineet hyvin toiminnallisia leikkejä. 

Itselläni on kolme lasta ja jo siitä otannasta pystyn päättelemään, että jotkut lapset on helppo kasvattaa verrattuna toisiin. Kasvatusta toki jokainen lapsi vaatii. On kuitenkin ihan eri asia onko lapsi esim 2-3-vuotiaana aggressiivisesti sisarusten kimpussa kiinni pienemmästäkin mahdollisesta vastoinkäymisestä vai tyytyykö vain itkemään. 

Laske kymmeneen, käy enemmän ulkona yksin, vaikka istut kahvilassa juoden kuuman kaakaon. Aika menee loppujen lopuksi jopa surullisen nopeasti! Kyllä vielä oot onnellinen ja tyytyväinen että jaksoitpa kuitenkin! Mullakin on välillä niin hermot koetuksella 2v uhmailijan kanssa, mut pari tuntia yksinään kaupungilla ja taas jaksaa! Mun äiti oli 3 lapsen yh, väsynyt ja v.mäinen eikä näyttäny koskaan rakkautta, arvaa muistelenko hyvällä? Niimpä.. Muista halata lapsiasi, ja näyttää että välität!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:24"]Ap hyvä, sinä et aloituksessa maininnut, että kolmas on erityslapsi ja minä sanoin, etten puhu nyt erityislapsista. Enkä välttämättä ollenkaan ottanut juuri sinuun tilanteeseen kantaa, vaan minua ärsyttää suunnattomasti, että hyvin käyttäytyvien lasten vanhempien (jotka nauttivat lapsistaan) kasvatusta mitätöidään systemaattisesti. Eihän se nyt niin voi mennä! Koen tehneeni paljon töitä ja olemme tehneet monta ratkaisua lasten hyvinvointi mielessä. Esim. asuminen, työ jne. Silloin, kun oli rankkaa teimme ihan konkreettisia muutoksia työkuvioihin, kävimme perheneuvolassa yhden lapsen oirehtimisen takia ja tarkastelimme parisuhdettakin ammattilaisen kanssa. Teimme paljon töitä ja muutoksia, jotka näkyivät hyvin selkeästi lasten hyvinvoinnissa ja käyttäytymisessä! Kenellä on oikeus väittää nyt, että lapsemme nyt ovat vain sattumalta helppoja? [/quote] Ehkä teillä ei niin ollutkaan, että on ns. helppoja. En myöskään väittänyt niin. Mainitsin hetu alussa että yksi lapsi on haastavampi. Vierastan erityislapsi sanaa. Ap

[/quote]

Ap:n kanssa samaa mieltä. Erityisyyden raja on niin häilyvä, että juuri sen molemmin puolin mahtuu lapsia, jotka voitaisiin "diagnosoida" kummalle tahansa puolelle. 

Olen opettaja ja kyllä sen luokassa huomaa, että lapset on hyvin erilaisia. On niitä, jotka on luonnostaan äärimmäisen rauhallisia ja pohdiskeleviä, jotka tekevät kaiken todella rauhassa. Ja sitten on niitä, jotka haluavat olla koko ajan liikkeessä ja äänessä ja ovat koko ikänsä leikkineet hyvin toiminnallisia leikkejä. 

Itselläni on kolme lasta ja jo siitä otannasta pystyn päättelemään, että jotkut lapset on helppo kasvattaa verrattuna toisiin. Kasvatusta toki jokainen lapsi vaatii. On kuitenkin ihan eri asia onko lapsi esim 2-3-vuotiaana aggressiivisesti sisarusten kimpussa kiinni pienemmästäkin mahdollisesta vastoinkäymisestä vai tyytyykö vain itkemään. 
[/quote]

Kiitos :,)
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 13:14"]Laske kymmeneen, käy enemmän ulkona yksin, vaikka istut kahvilassa juoden kuuman kaakaon. Aika menee loppujen lopuksi jopa surullisen nopeasti! Kyllä vielä oot onnellinen ja tyytyväinen että jaksoitpa kuitenkin! Mullakin on välillä niin hermot koetuksella 2v uhmailijan kanssa, mut pari tuntia yksinään kaupungilla ja taas jaksaa! Mun äiti oli 3 lapsen yh, väsynyt ja v.mäinen eikä näyttäny koskaan rakkautta, arvaa muistelenko hyvällä? Niimpä.. Muista halata lapsiasi, ja näyttää että välität!
[/quote]

Muistan halata ja rakastan kyllä. En tiuski koko ajan ja ole vihainen. Vetäydyn tai yritän vetäytyä esim keittiöhommiin mahdollisuuksien mukaan. Vastuuta jaetaan miehen kanssa, mutta olemme vaan niin väsyneitä jatkuvaan taisteluun tämän yhden lapsen kanssa, ja hänen aiheuttamien lieveilmiöiden takia. Toinen vie usein isompia tai jää niiden kanssa kotiin, että hekin saisivat olla rauhassa tältä yhdeltä. Niin ihana, loistavan nokkela, huumorintajuinen, viisas ja mahtava kuin tämä pieni nopea mies onkin, niin on todella raskasta aloittaa kaikki aina alusta joka päivä. Yö ikään kuin nollaa muistin ja aamulla kaikki alkaa taas alusta. Jos "normaali lapsi" oppii siitä että jostain asiasta sanotaan ja ohjeistetaan vaikkapa 20 kertaa, vaatii tämä lapsi 500 toistoa. Jumittuu myös itsepintaisesti erinäisiin asioihin, menee sekaisin jos päiväjärjestys muuttuu, tulee vaikka yllätysvieraita. En siis näytä lapsille kuinka väsynyt olen, vaan hammasta purren mennään. Kiitos konkreettisista vinkeistä mitä voisi tehdä. Onko jollain jotain ajatusta tai matraa jota toistaa mielessään tiukan paikan tullen? Kun kaikki voimat ja vähän päälle on käytetty, ja sinulta vaaditaan vielä vähän lisää..?
Kyllä monesti olen miettinyt, ettänkun kaikesta tästä selviän (mikäli hengittäminen tämän yhden lapsen varjossa tulee koskaan olemaan mahdollista), kuinka rauhallinen ja seesteinen ihminen sitä on? Uskomatonta kuinka paljon se pinna ja voimat venyy jos on pakko. Pelkään vaan sitä päivää kun en enää jaksa. Kuka sitten jaksaa?
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:39"]

Ja sitten tällä palstalla halveksitaan yksinhuoltajia ("luusereita") kun hoitavat koko paketin yksin: työt, kodin, lapset, kaiken. 

[/quote]

Minä en ainakaan halveksi yksinhuoltajia, en täällä enkä irl.

Mutta en myöskään jaksa niiden "yksinhuoltajien" valitusta elämän raskaudesta joilla lapset on joka toisen viikonlopun isällään ja vielä illan per viikko hyvällä tuurilla siihen päälle. Heillä on omaa aikaa enemmän kuin yhdelläkään ydinperheen äidillä, myös siihen lepäämiseen.

Pitäisi aina muistaa se, että varsinkin tällä palstalla se yh ei suinkaan aina tarkoita sitä, että on 24/7 yksin vastuussa niistä lapsista vaan parhaimmillaan se tarkoittaa äitiä jolla on ne lapset vain joka toisen viikon luonaan.
[/quote]

Niinpä! Ja vaikka sen väliajan hoitaisi lasta 24/7, on helpotus taas tulossa koko viikonlopun yksinolon ja levon muodossa. Aikamoista luxusta olisi perheelliselle kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa sellainen.
[/quote]

Mikä estää perheellistä neuvottelemasta samanlaista jakoa lastenhoidosta? Kummallekin 1 vapaavkl, 2 perhevkl kuussa ja lopunkin aikaa on vielä se kumppani siinä apuna ja tukena.

T:: katkera ja poikki oleva yh, joka on odottanut taas kuin kuuta nousevaa sitä paria tuntia omaa aikaa minkä tapaamiset meillä kestävät, jota ei nyt tulekaan koska lapsen isä teki oharit. En jaksais, mut ei ole vaihtoehtojakaan.