Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte??!!!
16.11.2014 |
Kolme pientä lasta ja lepoa et saa kuin öisin. Jos ei jollain tule pissa sänkyyn tai tule muuta asiaa keskellä yötä, niin sitten et lepää edes silloin. Menee totaalisesti hermot pienimpäänkin kitinään, en jaksa sitä jatkuvaa riitelyä ja kinastelua ja toisen satuttamista. EN JAKSA!!! Olen niin ahdistunut ja väsynyt.
Mies kyllä on lasten kanssa ja vie heitä eri paikkoihin, saan valita jäänkö kotiin vai lähdenkö mukaan. Eilenkin, kun olisin voinut nauttia yksinolosta, katsoin kelloa koko ajan ja pelkäsin koska ne tulee takaisin.
Onneksi huomenna on maanantai ja pääsee töihin muutamaksi tunniksi eroon näistä..
Miten te muut selviätte pikkulapsielämästä?!! Apua...
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 14:22"]
Toinen vie usein isompia tai jää niiden kanssa kotiin, että hekin saisivat olla rauhassa tältä yhdeltä. Niin ihana, loistavan nokkela, huumorintajuinen, viisas ja mahtava kuin tämä pieni nopea mies onkin, niin on todella raskasta aloittaa kaikki aina alusta joka päivä. Yö ikään kuin nollaa muistin ja aamulla kaikki alkaa taas alusta. Jos "normaali lapsi" oppii siitä että jostain asiasta sanotaan ja ohjeistetaan vaikkapa 20 kertaa, vaatii tämä lapsi 500 toistoa. Jumittuu myös itsepintaisesti erinäisiin asioihin, menee sekaisin jos päiväjärjestys muuttuu, tulee vaikka yllätysvieraita. En siis näytä lapsille kuinka väsynyt olen, vaan hammasta purren mennään. Kiitos konkreettisista vinkeistä mitä voisi tehdä.
[/quote]
Hyvä AP, haastavalla lapsellasi on ilmiselvästi autismin kirjoon liittyviä piirteitä. Kysyt mitä voisi tehdä? Olen ostanut kirjakaupasta mainion autistisen lapsen perheelle tarkoitetun käsi- ja työkirjan. Siinä on huippuhyvää tietoa lapsen ohjaamisesta sekä siitä, mistä mikäkin johtuu. Kirjassa on esimerkkinä esim. lapsen oman työpisteen (siis kouluikäisen lapsen) rajaaminen pahveilla niin, että lapsi ei jatkuvasti saa sen ulkopuolelta sekoittavia ärsykkeitä. Älä yritä suhtautua lapseesi, niinkuin hän olisi normaali (oppisi samoista neuvoista ja esimerkeistä kuin muutkin). Hän ei ole. Hän elää aistiärsykkeiden maailmassa, joita hän ei pysty tulkitsemaan ja ohjaamaan. Viisainta siis a) hankkia tietoa ja ohjeita autistisen lapsen kanssa toimimisesta; b) pyrkiä jäsentämään elämä niin, että se ei sisällä lapselta reagointia vaativaa informaatiota eikä yllätyksiä; c) turvautua toistoon ja rutiineihin joihin lapsi haluaa takertua, ne ovat ainoa pelastus, vaikka tuntuisivatkin kummallisilta. Autistilla ei ole joustavuutta, sopeutumiskykyä, toisten huomioonottamista, kykyä kommunikaatioon, kykyä omien tunteiden ilmaisuun siinä missä muilla ihmisillä. Sitä ei ehkä myöskään koskaan kehity. Jäljelle jää siis vain harjoitella elämää niillä eväillä mitä on. Mitä tulee erityislapsen turhautuneeseen raivoon tilanteessa, jossa hän tajuaa, että ei voi osallistua leikkiin toisten kanssa, ei osaa ilmaista itseään eikä kykene kommunikaatioon, siitä minä en tiedä mitään. En muista tämän kirjan nimeä, ehkä netistä etsimällä löytyy.
Kokemukseni autismista ovat puolisostani, aikuisesta autistista, joka ei muutu eikä kehity. Mukava mies muuten. Yllätysvieraita kohdatessaan voi mennä vaikka tajuttomaksi. Mainitsemani kirja auttoi minua merkittävästi ymmärtämään, mikä on mahdollista ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatti hankkia niitä muksuja.
Voisit olla vaikka Thaimaassa loikoilemassa ittekseks. Ehkäisy kunniaan, räkänokkia on jo tarpeeksi.
Kukaan ei ole pakottanut tekemään niitä lapsia.