Sairaanhoitajat lähtevät joukolla sairaanhoitajan hommista - mutta minne?

Minun tuntemani alaa vaihtaneet sairaanhoitajat ovat lähteneet opiskelemaan uutta alaa. Toisin kuin yleisesti tunnutaan ajattelevan on sairaanhoitajissa paljon erittäin hyvin koulussa menestyneitä ihmisiä. Itsellänikin lukion päättötodistuksen ka 9,0 ja pari laudaturia kirjoitettuna. Kollegani ovat olleet myös fiksuja yleissivistykseltään sekä hyvin perillä yhteiskunnallisista asioista.

Siksipä jatko-opintoihin hakeutuminen korkeammille opintoasteille onnistuu myös helpohkosti. Niin tein minäkin ja lähdin opiskelemaan valtiotieteelliseen, kohta olen jo valmis sosiaalityöntekijä. Yleinen kokemukseni on jo nyt, että sairaanhoitajan työnteon mentalitettia arvostetaan muillakin aloilla, samoin joustamis- sekä ongelmanratkaisukykyä.

Vierailija kirjoitti:

Itse suuntasin oikikseen ja pidän itseäni hyvin tavallisena. Kun on nähnyt riittävän paljon pa*kaa, niin taviskin virittäytyy pänttäämään ihan mihin vain päästäkseen irti elämänsä suurimmasta virheestä (hoitoalalta).

Tietenkin uuden alan valintaa ohjasi työnkuvan ja palkkatason lisäksi suuresti työllisyysnäkymä, kutsumushommat on nähty. Tuskin kukaan alanvaihtaja lähtee kovin kehnolla suunnitelmalla opiskelemaan. Ja kerran hoitoalan työllistyminen on niin kadehdittavaa, niin miksipä työttömät humanistit eivät suuntaa sairaanhoitajiksi (neulakammo on ~kaikilla alussa ja se menee takuulla ohi).

Mikä ihmeen neulakammo? Sairaanhoitajana olen kyllä kohdannut ihan muita "kammoja", esim. veriulosteen haju. Ei ole muuttunut vuosien varrella yhtään paremmaksi. Ei sairaanhoitajan tehtävät ole pelkkää neulojen kanssa puuhastelua, monessa paikassa labra ottaa näytteen. Tosin heissäkin on sairaanhoitajia, mutta se on nyt eri tarina se.

Alalta lähtee  väkeä, ei se ole pelkkä palkkakysymys. Joillekin hoitamisen etiikan katoaminen riittää syyksi hakeutua henkisesti vähemmän rasittaviin tehtäviin, oli palkka mikä oli.

Minä hain opiskelemaan hoitotyön ohessa liiketaloutta. Opintojen aikana irtisanouduin vakkarityöstä ja siirryin määräaikaiseen pestiin. Sen jälkeen sain vakipaikan vakuutusalalta. Olihan se ihan helvetin rankkaa tehdä töitä täydet tunnit, opiskella ja pyörittää perhettä, mutta kyllä sitä muutaman vuoden jaksoi.

Lähdin pois hoitoalalta, vaihdoin tekstinkäsittelijäksi. Ero jaksamiseen on huima. Ei enää väsytä ja aikaa jää myös omalle elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole sekuntiakaan katunut alanvaihtoa.

Et tietenkään kadu, koska se johti sinulla mielekkäämpään elämään, mutta alanvaihto ei tarkoita, että elämä välttämättä muuttuisi paremmaksi. On minullakin venäjän maisterin tutkinto, jonka opiskelin, koska joka paikassa hehkutettiin, kuinka venäjän osaajista on ankara pula, kunnes totuus vasta opintojen aikana rupesi selviämään. Totuus on se, että meitä ei tarvita.

Alanvaihto on hyppäys pimeään, koska sen enempää työllistymisestä kuin viihtymisestäkään ei etukäteen tiedä. Jollekin muutos on onnenpotku, toiselle uusi katkera todellisuus.

Kun täällä hehkutetaan, että mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin sairaanhoitajan työ, niin ei sitä voi tietää ennen kuin kokeilee, mutta kun kokeilee ja tekee kokeilun loppuun saattamiseksi kovan työn, niin samalla ei kannata odottaa, että palkinto on varma. Uusi työ voi osoittautua aivan yhtä huonoksi tai huonommaksikin kuin entinen.

Esimerkiksi koodariunelmat ovat minusta sikäli käsittämättömiä, että niitä puhuvat ihmiset, jotka ovat aikaisemmin tehneet ihmisläheistä työtä. Näinköhän he sittenkään viihtyisivät tuijottamassa ruutua ja ratkaisemassa loogisia ongelmia?

Kehotan alanvaihtajia realismiin. Jos matemaattiset aineet eivät suju, eikä uusi työllistysmissuunnitelma liity koviin luonnontieteisiin tai tekniikkaan, kannattaa olla harkitsevainen uuden opintoalan valinnassa.

Ainahan voi palata hoitajaksi. Toinen juttu on se, että moni valitsee nuorena puolivahingossa jonkin alan vaikka ei ole täysin varma siitä - ja miten voisi ollakaan jos ei ole tietoa siitä mitä työ oikeasti on. Osa voi haluta vaihtaa koska tuntee olevansa parempi juuri täysin toisentyyppisessä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Insinöörialalle näitä ainakin yrittää. Sitä en ymmärrä että kuvittelevat hakiessaan saavansa vähintään puolet tutkinnosta suoritettua sairaanhoitajatutkinnolla, vaikka kyseessä on täysin erilainen ala, ja tekniikan alueiden osaamista ei ole lainkaan. Melko vääristynyt käsitys insinöörialasta ja omista taidoista.

No itse opiskelin teknistä alaa yliopistossa, ja omasta mielestä ainakin ensimmäinen vuosi oli 75-prosenttisesti kaikkea täyteshaibaa joka ei liittynyt alaan mitenkään. Oli kielikurssia; oli kestävän kehityksen kurssia; oli tutkimusmetodikurssia; jne. Joten ihan realistista että saa osan opinnoistaan korvattua, tuli miltä alalta tahansa!

Välillä kyllä mietityttää että miksi Yliopistoistakin on tehty niin "yleissivistäviä" kun lähes kaikki ovat lukiopohjalta tulleita ja ovat jo käyneet osansa pilipalikursseista. Ammattikorkeissa sama homma: ei pysty keskittymään omaan pääaineeseensa kun täytyy juosta "organisaatiometodit" yms konsulttien kehittämillä höpölöpökursseilla ainiaan :/

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdin Norjaan sairaanhoitajaksi.

Ei vissiin lasketa alan vaihdoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden entisen sairaanhoitajan, joka työskentelee nykyään vartijana. Muutaman viikon koulutus, palkka n. 2000-2500 €/kk lisistä riippuen, työt on enimmäkseen leppoisaa istuskelua, jonka aikana voi vaikka lukea kirjoja. Ei vaihtaisi takaisin hoitoalalle, vaikka palkka tuplattaisiin. 

Vartiontialan haaste onkin mieltä puuduttava tylsyys. Suomessa on lopulta aika vähän jänskäalueita, missä tapahtuu.

Totta puhut. Työskentelin lukion jälkeen vuoden vartijana, ja se tylsyys oli sanoinkuvaamatonta. Henkisesti hajottavampaa työtä saa hakea kuin sellainen, jossa ollaan vaan tyhjän panttina norkoilemassa, mutta täytyy kuitenkin olla aina valmiina toimimaan vaikka toimintaa tulee ehkä kerran kuussa jos sitäkään. 

Vartijana voi tietysti päästä mielenkiintoisiinkin paikkohin, mutta jos ei ole todella rautaista osaamista, siihen vaaditaan joko suhteita tai tuuria. Suhteet voi säilyä eläkeikään asti, mutta tuuri loppuu varmasti aikanaan ja sen jälkeen edessä on alanvaihto tai henkinen lobotomia. 

Olen samaa mieltä siitä että tylsä työ jossa ei tapahdu mitään on puuduttavaa ja pitkän päälle haastavaa jaksaa. Sen sijaan ottaisin silti sen mieluummin kuin nykyisen tilanteeni (ei-hoitoala) jossa juostaan pää kolmantena jalkana yhteen ja toiseen suuntaan, tulostavoitteet on liian korkeat ja sydän lyö ylilyöntejä stressin takia.

Kumpikaan ei tietenkään ole hyvä tilanne, mutta jos valita pitää niin otan mieluummin sen tylsyyden jolloin ainakin vältyn stressin aiheuttamilta sydänongelmilta.

Tylsyydessä vaanii mielenterveyden ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Jos näet hoitajan juomassa kahvia niin jo alkaa huuto että ei ne muuta tee kun kahvia kittaa ja laiskottelee. Se 10min kahvitauko voi olla päivän ainoa,lakisääteisistä viis veisataan. Oikeasti,monessa työpaikassa työolot on ihan sairaat. Juokset perse hiessä koko päivän ja silti et ehdi tehdä välttämättä edes pakollisia hommia. Alaa vaan vaihtamaan mahdollisimman moni niin jos alkais tulla arvostusta.

Siellä kahvitauolla on myös työttömiä, ei ne ole opiskelijoita niinkuin te luulette. Hoitajat piti tunnin kahvitauot.

Koodauksen perusteet on helppo oppia, mutta toimivia kunnollisia kokonaisuuksia osaa tehdä vain harva. Huonosti tehtyjä ja bugisia ohjelmia on markkinat täynnä. Eikä isot firmat kovin kummoisesti maksa, lisäksi saattaa yllättää se, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan, oletetaan että sähköpostit luetaan sunnuntaisin ja ylitöitä voi olla paljon. It-alan työt on harvassa paikassa 8-16 työtä. Niitäkin on, mutta pitää olla jo näyttöä että sille tasolle pääsee hyvällä palkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suuntasin oikikseen ja pidän itseäni hyvin tavallisena. Kun on nähnyt riittävän paljon pa*kaa, niin taviskin virittäytyy pänttäämään ihan mihin vain päästäkseen irti elämänsä suurimmasta virheestä (hoitoalalta).

Tietenkin uuden alan valintaa ohjasi työnkuvan ja palkkatason lisäksi suuresti työllisyysnäkymä, kutsumushommat on nähty. Tuskin kukaan alanvaihtaja lähtee kovin kehnolla suunnitelmalla opiskelemaan. Ja kerran hoitoalan työllistyminen on niin kadehdittavaa, niin miksipä työttömät humanistit eivät suuntaa sairaanhoitajiksi (neulakammo on ~kaikilla alussa ja se menee takuulla ohi).

Todella moni työtön humanisti on jo opiskellut hoitoalalle.

Jep, joka aikuisten lähihoitajaryhmästä löytyy joku maisteri, voi olla tohtorikin.

Sairaanhoitajissa on vähemmän, koska sh-opinnot ovat niin pitkät, ettei yhden korkeakoulututkinnon suorittanut työtön pysty järjestämään niihin rahoitusta, ja hoitoalan amk:hon on toiskertalaisena todella haastava päästä, koska hakijoita on niin paljon. Pisterajat nousevat taivaisiin.

Meillä oli ryhmässä maistereita, ja opinnot voi hyvin suorittaa alle kahden ja puolen vuoden (loppuaikana kahden vuoden työkkärituen loputtua voi tehdä keikkaa). Pääsykokeet ovat ilmeisesti muuttuneet jonkin verran muutaman vuoden takaisista todistus- ja matikkapainotteisemmiksi mutta itse pääsin kyllä heittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti inisemällä huonosta palkasta ja kiireestä hoitajat ovat menettäneet sen vähäisenkin alan arvostuksen. 

Alan vaihtaminen sairaanhoitajan koulutuksella ei ole helppoa, vaatii uuden ammatin opiskelua melkein aina. Varsinkin naiset käyttävät opiskeluun aikaa työhistoriansa aikana jopa enemmän kuin varsinaiseen työntekoon. Se on kovin vaikeaa löytää se "mun juttu"!! Ilmainen koulutus mahdollistaa paljon resurssien tuhlausta!

Eipä paljon kiinnosta teidän arvostus. Sillä ei laskuja makseta. Mulle teidän arvostus on yks paskan haikee. Kuka jollakin arvostuksella elää? Senkö pitäisi riittää?! Haloo! Pätäkkää pöytään tai loputkin hoitajat lähtee. Itse lähden joka tapauksessa tai no, voisin harkita jäämistä jos peruspalkka nousee sinne 3000€. Alle sen turha kuvitella. En ikinä valitsisi hoitoalaa uudelleen enkä suosittele kenellekään. Onneksi pääsin opiskelemaan!

Ja ilmaisutyylistäsi johtuen olen samaa mieltä, ihan vain työkavereitten ja asiakkaitten/potilaitten näkökulmasta, onneksi pääsit opiskelemaan.  Toivottavasti et nyt sitten joudu asiakaspalvelutehtäviin, sielläkään en haluaisi sinuun törmätä. Työn arvostus - edes itse arvostaen - heijastuu myös henkilösuhteisiin ja työmoraaliin. Nähty juttu, ei asenteet parane palkankorotuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insinöörialalle näitä ainakin yrittää. Sitä en ymmärrä että kuvittelevat hakiessaan saavansa vähintään puolet tutkinnosta suoritettua sairaanhoitajatutkinnolla, vaikka kyseessä on täysin erilainen ala, ja tekniikan alueiden osaamista ei ole lainkaan. Melko vääristynyt käsitys insinöörialasta ja omista taidoista.

No itse opiskelin teknistä alaa yliopistossa, ja omasta mielestä ainakin ensimmäinen vuosi oli 75-prosenttisesti kaikkea täyteshaibaa joka ei liittynyt alaan mitenkään. Oli kielikurssia; oli kestävän kehityksen kurssia; oli tutkimusmetodikurssia; jne. Joten ihan realistista että saa osan opinnoistaan korvattua, tuli miltä alalta tahansa!

Välillä kyllä mietityttää että miksi Yliopistoistakin on tehty niin "yleissivistäviä" kun lähes kaikki ovat lukiopohjalta tulleita ja ovat jo käyneet osansa pilipalikursseista. Ammattikorkeissa sama homma: ei pysty keskittymään omaan pääaineeseensa kun täytyy juosta "organisaatiometodit" yms konsulttien kehittämillä höpölöpökursseilla ainiaan :/

Jos opiskelee avoimen puolella sen tekniikan alan kursseja jo etukäteen, mihin aikoo hakea, silloin voi saada osan opinnoista korvattua. Samoin kannattaa tehdä matematiikkaa ja fysiikkaa. Hoitoalan lääkelaskukurssilla ei tekniikan puolella pitkälle pötkitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti inisemällä huonosta palkasta ja kiireestä hoitajat ovat menettäneet sen vähäisenkin alan arvostuksen. 

Alan vaihtaminen sairaanhoitajan koulutuksella ei ole helppoa, vaatii uuden ammatin opiskelua melkein aina. Varsinkin naiset käyttävät opiskeluun aikaa työhistoriansa aikana jopa enemmän kuin varsinaiseen työntekoon. Se on kovin vaikeaa löytää se "mun juttu"!! Ilmainen koulutus mahdollistaa paljon resurssien tuhlausta!

Eipä paljon kiinnosta teidän arvostus. Sillä ei laskuja makseta. Mulle teidän arvostus on yks paskan haikee. Kuka jollakin arvostuksella elää? Senkö pitäisi riittää?! Haloo! Pätäkkää pöytään tai loputkin hoitajat lähtee. Itse lähden joka tapauksessa tai no, voisin harkita jäämistä jos peruspalkka nousee sinne 3000€. Alle sen turha kuvitella. En ikinä valitsisi hoitoalaa uudelleen enkä suosittele kenellekään. Onneksi pääsin opiskelemaan!

Ja ilmaisutyylistäsi johtuen olen samaa mieltä, ihan vain työkavereitten ja asiakkaitten/potilaitten näkökulmasta, onneksi pääsit opiskelemaan.  Toivottavasti et nyt sitten joudu asiakaspalvelutehtäviin, sielläkään en haluaisi sinuun törmätä. Työn arvostus - edes itse arvostaen - heijastuu myös henkilösuhteisiin ja työmoraaliin. Nähty juttu, ei asenteet parane palkankorotuksilla.

Itse asiassa olen äärimmäisen pidetty työssäni työkavereiden ja asiakkaiden parissa. Työuraa on takana yli 20v. Älä huoli, olen pedannut jatkon niin etten jatkossa tee asiakastyötä. Arvostan kyllä omaa työtäni, mutta pelkällä muiden arvostuksella en jaksa vetää paskalla palkalla eläkeikään saakka. Ja mitään kehittymismahdollisuuksia ei ole, olen saavuttanut kaiken mitä voin. Sori vaan, mutta sun arvostuksesi ei vaan riitä siihen. Enkä usko, että kovin moni muukaan konkari jaksaa. Päteviä hoitajia kävelee ulos koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti inisemällä huonosta palkasta ja kiireestä hoitajat ovat menettäneet sen vähäisenkin alan arvostuksen. 

Alan vaihtaminen sairaanhoitajan koulutuksella ei ole helppoa, vaatii uuden ammatin opiskelua melkein aina. Varsinkin naiset käyttävät opiskeluun aikaa työhistoriansa aikana jopa enemmän kuin varsinaiseen työntekoon. Se on kovin vaikeaa löytää se "mun juttu"!! Ilmainen koulutus mahdollistaa paljon resurssien tuhlausta!

Eipä paljon kiinnosta teidän arvostus. Sillä ei laskuja makseta. Mulle teidän arvostus on yks paskan haikee. Kuka jollakin arvostuksella elää? Senkö pitäisi riittää?! Haloo! Pätäkkää pöytään tai loputkin hoitajat lähtee. Itse lähden joka tapauksessa tai no, voisin harkita jäämistä jos peruspalkka nousee sinne 3000€. Alle sen turha kuvitella. En ikinä valitsisi hoitoalaa uudelleen enkä suosittele kenellekään. Onneksi pääsin opiskelemaan!

Ja ilmaisutyylistäsi johtuen olen samaa mieltä, ihan vain työkavereitten ja asiakkaitten/potilaitten näkökulmasta, onneksi pääsit opiskelemaan.  Toivottavasti et nyt sitten joudu asiakaspalvelutehtäviin, sielläkään en haluaisi sinuun törmätä. Työn arvostus - edes itse arvostaen - heijastuu myös henkilösuhteisiin ja työmoraaliin. Nähty juttu, ei asenteet parane palkankorotuksilla.

Joka hoitajaketjussa tulee jossain vaiheessa tämä sama: hoitajien typistäminen massaksi, joka on yhtä samaa lässynlässyneteeristä Florence N:n inkarnaatiota. Hoitajalle on vapaallakin sallittu vain yksi tyyli ilmaista itseään.

Lisänä tämä ah niin huvittava: enpä haluaisi tuollaisen hoidettavaksi, alalle vain sopivia jne. Mulla on sulle uutisia: tulet olemaan kiitollinen jokaisesta alalla pysyvästä hoitajasta. Heistä on nimittäin pula. Ja työtä tehdään palkan takia, se on työn määritelmä. Arvostukselle ihan sama minustakin. t.eri

On täysin varma asia, että jos ei osaa käyttäytyä kohteliaasti keskusteluketjussa, niin ei varmasti osaa kunnioittaa kanssaeläjiään oikeassakaan elämässä.

Kas kun kunnioitus on syvemmistä arvoista ja vakaumuksesta kumpuava asia, joka heijastuu ihmisen kaikkeen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

On täysin varma asia, että jos ei osaa käyttäytyä kohteliaasti keskusteluketjussa, niin ei varmasti osaa kunnioittaa kanssaeläjiään oikeassakaan elämässä.

Kas kun kunnioitus on syvemmistä arvoista ja vakaumuksesta kumpuava asia, joka heijastuu ihmisen kaikkeen tekemiseen.

Narsisti ei kirjoita viestejä mihinkään, hän sanoo ilkeästi kahden kesken ja jälkikäteen en ole sanonut, en ole tehnyt. Nykyään voi onneksi kännykällä äänittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin varma asia, että jos ei osaa käyttäytyä kohteliaasti keskusteluketjussa, niin ei varmasti osaa kunnioittaa kanssaeläjiään oikeassakaan elämässä.

Kas kun kunnioitus on syvemmistä arvoista ja vakaumuksesta kumpuava asia, joka heijastuu ihmisen kaikkeen tekemiseen.

Narsisti ei kirjoita viestejä mihinkään, hän sanoo ilkeästi kahden kesken ja jälkikäteen en ole sanonut, en ole tehnyt. Nykyään voi onneksi kännykällä äänittää.

Siinä on narsisti nolona kun muut ihmiset kuulee mitä narsisti puhuu selän takana, kuin 2 eri persoonaa.

Arvostettu? Hyväpalkkainen?

Voi hyvää päivää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koodareiksi. Kuka vaan oppii koodaamaan.

Ei opi. Toinen oppii helpommin koodaamaan, toinen helpommin sairaanhoitajaksi jne.

Samaa mieltä. Ei opi. Esimerkiksi minä en oppisi koodaamaan, koska ei ole älyä tarpeeksi.

Ja mitä hoitajiin tulee, niin ovat todellakin liian aliarvostettuja. Tekevät hienoa työtä. Kaikista ei olisi siihen hommaan! Aliarvioijat voisivat itse mennä kuukaudeksi kokeilemaan miltä tuntuu heidän vuorotyönsä ja loputon kiire työpaikalla. Plus mahdolliset hankalat ja joissain tapauksissa aggressiiviset potilaat.

Itse en ole hoitaja syystä, että minusta ei olisi siihen työhön. Myönnän sen. Ja samalla nostan hattua heille jotka siinä työssä jaksavat pakertaa.