Hei kaikki asperger ja/tai ad(h)d ihmiset! Mitä teette tai olette tehneet työksenne?

Ryhdy kirjailijaksi. Tai eläinlääkäriksi.

Laskin että ole tehnyt töita n. kymmenellä eri alalla. Opiskelut ovat jääneet kesken ja ammattia ei ole. Aikamoinen sissi tämän "vaivan" kanssa on saanut olla. Olen saanut diagnoosin muutama kuukausi sitten. M42

Somevaikuttaja, toimitusjohtaja ja teknologiamiljardööri, molemmat löytyy.

T: Elon Musk

toimittaja, sarjakuvapiirtäjä. ihan sopivia duuneja.

Ilmastovaikuttaja, somevaikuttaja, hyväntekijä, terve esikuva nuorelle naisille

T: Greta Thunberg

Kääntäjä. Ihan paras työ. Kontakteja ympäri maailmaa, mutta kaikki netin kautta, ketään ei tarvitse tavata, aikataulut ja työn määrän päätän itse, ja työt teen tietysti kotona. Ja tällä jopa tienaa hyvin.

Itse sain viime viikolla diagnoosin Ac/DC.

Jos sulle on ehdotettu tutkijan uraa ja olet kiinnostunut erilaisista asioita, niin siitä vaan syvemmälle mihin tahansa kiinnostavan aiheen pariin. 

Niin olen itse tehnyt, olen saanut diagnoosin kypsällä iällä.

Olen menestynyt urallani, koska teen kaiken yksin, olen erittäin pikkutarkka, enkä pysty ulkoistamaan oikeastaan mitään, koska osaan mielestäni kaiken itseni työllistävän erikoisalan pyörittämisessä paremmin kuin joku palkattu tai laskuttava huithapeli.

Pointti on tässä se, että mahdollinen lahjakkuutesi on siinä kiinnostuneisuudessa ja intohimossa siihen aiheeseen, ei haittaa mikä se on, koska tule menestymään, siksi hankit kaiken tiedon alastasi.

Ihmiset näkevät että olet sydämellä mukana ja antavat anteeksi monta assien asiaa, itselläni on paha tapa luennoida aiheestani, ja voisin jatkaa tauotta vaikka tunteja, ja asiakkaat vääntelevät tuoleissaan, mutta sitten kuitenkin soittavat uudestaan kun sanovat ettei kukaan tiedä ja osaa kuten meikäläinen.

Minulla on ollut monia hassuja kiinnostuksenkohteita, lisäksi kuvallinen ilmaisu.

Luova ala, jos ja kun saat sen rahallisesti kannattmaan, niin saat tehdä rauhassa.

Hyllytys kaupassa oli ihan kauheaa hommaa. Niin tylsää mutta kumminkin vaati sen verran keskittymistä että mitään mielenkiintoista ei voi esimerkiksi ajatella loppuun asti samalla. Kaikkia töitä en kerro täällä mutta tuota en välttämättä voi suositella.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain viime viikolla diagnoosin Ac/DC.

Eikö homous ole jo poistunut tautiluokituksesta?!!

Pikkutarkkaa toimistotyötä itseäni kiinnostavalla alalla. Etätyö on bonusta, ei tarvitse tavata ketään.

Mulla on AS-diagnoosi. Olen suorittanut yliopistossa lisensiaatin tutkinnon, mutta en ole koskaan saanut oman alani töitä. Epäilen sen johtuvan siitä, että suoriudun huonosti työhaastatteluista ja sosiaaliset taitoni on muutenkin huonot.

Työskentelen vartijana lähinnä öisin. Työ on itsenäistä ja saan olla yleensä rauhassa omien ajatusteni kanssa. Sosiaalista kanssakäymistä on vain vähän. Työni on todella tylsää. Olen saanut pelkästään positiivista palautetta esimiehiltäni, mutta tahtoisin kovasti tehdä jotain muuta.

Siivoustyötä enimmäkseen, saa tehdä usein yksin vuoronsa...

Ei ole virallista diagnoosia, mutta vahvat perusteet pitää itseäni as-ihmisenä. 13v lapsi sai juuri add ja as-diagnoosit, eipä ihme jos add olisi minullakin.

Peruskoulu alkoi vaikeasti(vaikka luin sujuvasti mennessäni kouluun), en tahtonut osata keskittyä, vanha(20- luvulla syntynyt) opettaja lähetti minut koulupsykologille(varmaan lähettääkseen apukouluun...).

Psykologi totesi älykkyyteni hyväksi, mutta omituisuuksieni takia lähetti perheneuvolan kallonkutistajalle, jossa pari kertaa käytiin.

Noista käynneistä jäi mustaa valkoiselle pari konekirjoitusliuskaa, joissa on kuvattiin kuin oppikirjaesimerkki aspergerpojasta.

Psykologi keskittyi puimaan äitisuhdetta...

Peruskoulu lähti sujumaan hyvin alkuvaikeuksien jälkeen, 8,9ka tuli oikeastaan mitenkään ponnistelematta, fysiikka ja kemia kympit.

Menin amikseen heikkovirtapuolelle, kun oli aihe niihin aikoihin pakkomielteisen kiinnostuksen kohde.

Tein sitten elektroniikkateollisuudessa erilaisia tuotannon töitä, lopuksi 5v tuotekehityksessä kapea-alaista suunnittelua.

Nyt olen parikymmentä vuotta ollut maanviljelijä.

Olen koodari. Menestyn ihan hyvin. Hieman sosiaalinen pitää olla, mutta muuten saa uppoutua työhön ja tehdä yksin.

Minulla ei ole mitään diagnoosia, mutta löydän itsestäni vähän ADD piirteitä. En koe sopivani moneenkaan ammattiin. Lukiossa tykkäsin käydä, koska siellä sai lukea paljon ja kirjoittaa. Se sopi minulle, vaikka jotkut aineet vaikeita. Yliopisto kiinnostaa itseäni, mutta en ole sinne päässyt. Toisaalta olen aika hajamielinen ja haaveilen usein joten en ole aina niin tehokas tekemään tai jaksa stressiä ja kiirettä. Tykkään tehdä omalla tahdilla. Taidejutuista pidän, kuten musiikki, maalaus tai soittaminen yleensäkin. Toisaalta vaikka olen niitä harrastanut niin en usko ammattina niihin kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyllytys kaupassa oli ihan kauheaa hommaa. Niin tylsää mutta kumminkin vaati sen verran keskittymistä että mitään mielenkiintoista ei voi esimerkiksi ajatella loppuun asti samalla. Kaikkia töitä en kerro täällä mutta tuota en välttämättä voi suositella.

Samanlainen kokemus piirilevyjen optisesta testauksesta 3-vuorona.

Kauheaa... ajatus karkasi, ja pinosin vialliset ja ehjät sekaisin toistuvasti(erityisesti yövuorossa), sitten piti testata uusiksi...

Onneksi pääsin tuotantodokumenttien editoijaksi, em. homma oli kidutusta.

Olen ollut valokuvaaja, olin hyvä siinä. Teknisesti tarkka ja yliherkkyys ihmisille oli vain plussaa. Sain aina kehuja, kuinka hyviä ilmeitä ihmisillä on kuvissani. Olen ollut tarkkailija koko ikäni. Sitten olen ollut graafikkona mainostoimistossa. Työn kiireys oli liikaa minulle, (joutui tekemään ja miettimään monta asiaa yhtäaikaa), mutta sain välillä kehuja asiakkailta, kun tein työt hyvin.

Tutkija yksin omassa kopperossaan ON vanhentunut käsitys. Tiimityötä ja yhteistyötä tarvitaan koko ajan enemmän, myös perinteisen individualistisilla humanisti- ja yhteiskuntatieteiden aloilla.

Siitä huolimatta minulle aspergerina juuri se ala on sopinut hyvin. Koska tieteellisellä yhteistyöllä on selkeät tavoitteet, yhteistyö on ihan eri juttu kuin satunnainen sosialiseeraaminen.

Adhdta mulla ei kyllä ole ja voisin kuvitella, että keskittymiskyvyttömyys tai kyvyttömyys viedä asioita loppuun olisivat tällä alalla iso ongelma. Assina taas omia vahvuuksiani on se, että olen itsepäisen jumittuneen sitkeästi jaksanut soutaa maaliin muutaman aika epåtoivoisenkin projektin.

Olen erityisopettaja. Aspergerdiagnoosi tullut nuorella aikuisiällä, mutta lapsena ja nuorena olen kyllä jo oireillut. Käynyt nuorisopsykiatrian poliklinikalla yms. En ymmärrä miksi kukaan ei tutkinut minua nuorena vaikka kaikenlaista tukea sain. Olen tosin nainen, joten se saattaa vaikuttaa siihen, että sosiaaliset taidot hieman paremmat kuin keskiverrolla aspergerillä. Työ on kyllä todella kuormittavaa ja iltaisin en jaksa mitään ylimääräistä. Työ kuitenkin antaa paljon minulle. Todennäköisesti jossain vaiheessa siirryn johonkin vähemmän sosiaaliseen työhön, sillä en usko jaksavani tätä loppuelämän ajan. Raskain vaihe oli kuitenkin opiskeluvaihe, sillä silloin jouduin tekemään ryhmätöitä ilman oikeaa tarkoitusta. On ihan eri asia pitää palaveria oikeasti tärkeistä asioista kuin tehdä ryhmätyötä ilman, että kaikilla on selkeä ja havaittava päämäärä siinä. Opinnot kestivätkin minulla normaalia pidempään. Suosittelen siis seuraamaan omia mielenkiinnon kohteita.