Hei kaikki asperger ja/tai ad(h)d ihmiset! Mitä teette tai olette tehneet työksenne?

Historian opettajaksi itseäni unelmoin, mutta vuoteni vietin kehitys-, projekti- ja asiantuntija tehtävissä vienti/tuonti alalla.

Hetkellä oma yritys: kahvila.

Koulu oli helppo. Samoin kielet ja matematiikka.

Olen tajunnut, että mikäli omaksuu minkä tahansa alan yksityiskohdat niin pystyy mihin vaan. Ja detaileissa me ollaan hyviä.

Kunhan mielenkiinto säilyy. Itselleni ikuisuus on noin 5 vuotta.

Valitettavasti myös sosiaalisuutta ei riitä jaettavaksi töihin ja kotiin. Jompikumpi näistä kärsii.

Asperger M 46

Jätin kouluja kesken. Haahuilin yli vuosikymmenen ajan. Opiskelin yhden itselleni väärän alan tutkinnon, jolla en tietenkään päässyt työtehtäviin, joissa voisin toteuttaa itseäni oikeastaan millään tavalla.

Pidän etenkin kirjoittamisesta, syvällisestä syy-seuraussuhteiden pohdiskelusta ja tilastoista. Pääsin opiskelemaan psykologiaa, koska ala on yksi erityiskiinnostuksenkohteistani ja sillä motivaatiolla kykenin syvään fokukseen muutaman viikon ajan pääsykokeisiin lukiessa. Sisäänpääsy oli lopulta niin helppoa, että uskon näiden tiettyjen ominaisuuksieni edesauttaneen asiaa ja olevani vihdoin oikealla alalla.

Nyt alkaa toinen vuosi opintoja ja olen tähän mennessä ollut tyytyväinen valintaani. Työelämä jo hieman jännittää, mutta uskon, että löydän vielä paikkani.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on että mielenkiinto ei pysy siinä yhdessä ja samassa ,vaan kun se mielenkiinto ,loppuu,niin se loppuu täysin, eikä sitä saa takas,ei mitenkään . Eli  ei oikein onnistu tutkijan urat.

En pysty edes kuvitteleen että eka lukis tutkinnon jostai aiheesta (useempi vuos),ja sitte pyssy siinä loppuiän,tai edes montaa vuotta.

Sama siis toistuu harrastuksissa, eka treenataan ja opitaan  kaikki ja eletään lajille ihan täysiä  pari-kolme vuotta, sitte yhtäkkiä herää aamulla ja miettii jotain muuta ja unohtuu tuo laji täysin,eikä se enää kiinnosta pätkääkään.

Tuo kaava myös seurustelusuhteissa.

t.toinen adhd+as.dg:t on

Tuon tunnistan itsessäninin, 2-3 vuotta uppoutuminen johonkin aiheeseen on todella intensiivistä, sitten katkeaa kuin kanan lento.

Olin jättää amiksen kesken, kun loppui kiinnostus alaan viimeisenä vuotena.

Olin ollut elektroniikan pauloissa jo yläasteen lopun, joten ei enää lopussa virta piisannut.

Tosin näin jälkikäteen tajuan, että kärsin elämäni ensimmäisestä vakavasta masennusjaksosta tuolloin.

Olin luokkani kiusaama, en löytänyt paikkaani nuorison menoissa, uhkasin hyvää vauhtia syrjäytyä, harkitsin jopa vakavasti elämäni lopettamista.

Sain rämmittyä kouluni loppuun, sieltä pois pääseminen oli sellainen helpotus, että se jo nosti minua.

Löysin myös parisuhteen, joka yhä jatkuu.

Tein aluksi tilapäistöitä, pimeää keikkaa naapurin kenttäsirkkelillä, sitten perunan nostoa.

Sitten löytyikin 1. työsuhde elektroniikkateollisuudessa.

ADHD ja juttua sekä virtaa riittää loppumattomiin. Myyn vakuutuksia yrittäjänä, titteli vakuutusasiamies  palkka on 15000€/kk

Vierailija kirjoitti:

juon kaljaa

Olet siis oluttehtaan koemaistaja? ;)

Mulla on samanlainen kuin eräällä aikaisemmalla, eli olen nyt kuntouttavassa työtoiminnassa puutyöpajalla 4 päivää/viikko, ja kohta mulla on haku puusepän koulutukseen.

Mulla oli äidinkieli ysiluokan päättötokarissa täysi kymppi ja tykkään lukea paljon, mutta siitä huolimatta mä en haaveile akateemisesta ammatista. Puutöissä mua viehättää työvaiheiden loogisuus ja "yksi vauhe kerrallaan" -tahti, ja olen kyllä tykännyt paljon noista hommista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen kuin eräällä aikaisemmalla, eli olen nyt kuntouttavassa työtoiminnassa puutyöpajalla 4 päivää/viikko, ja kohta mulla on haku puusepän koulutukseen.

Mulla oli äidinkieli ysiluokan päättötokarissa täysi kymppi ja tykkään lukea paljon, mutta siitä huolimatta mä en haaveile akateemisesta ammatista. Puutöissä mua viehättää työvaiheiden loogisuus ja "yksi vauhe kerrallaan" -tahti, ja olen kyllä tykännyt paljon noista hommista.

"yksi vaihe kerrallaan" -tahti* ;)

Mutta kun Asperger ole enää tautiluokituksissa.

Aspergerin perintö on hieman kyseenalainen, koska sen on luonut natsitiedettä, eugeniikkaa ja rotuoppia harjoittava epäobjektiivinen tutkija.

Olen koodari (asperger), mutta ei tämä helppoa ole. En ole ollenkaan matemaattis-loogisesti lahjakas eikä kiinnostakaan nämä asiat. Pärjään jotenkin kun teen pirusti ilmaista ylityötä kompensoidakseni lahjojen puutetta. Iän myötä lisäksi alkanut enemmän ja enemmän korpeamaan vaadittu sosiaalisuus. En tahdo enää jaksaa kaikkia höpöhöpö tiimipalavereja ja firman juhlia ja kissanristiäisiä. Alan vaihto harkinnassa mutta ei hajuakaan että minne. Työt joissa ei tarvi olla ollenkaan sosiaalinen ovat vähissä.

Olen vailla työtä ja koulutusta ollut 20 vuotta. TE-toimisto ei tue opiskelua alalle joka kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin perintö on hieman kyseenalainen, koska sen on luonut natsitiedettä, eugeniikkaa ja rotuoppia harjoittava epäobjektiivinen tutkija.

Ei se sitä luonut vaan löysi. Samoihin aikoihin mm. Yhdysvalloissa tehtiin samanlaisia havaintoja (Leo Kanner).

Olen opettaja. Minulla on aspergerdiagnoosi, ei ADHD:tä eikä ADD:tä. Mielenkiinnonkohteeni on aina ollut vuorovaikutus, joten sitä pääsen havainnoimaan päivittäin. Se toki on myös työn kuormittavin osuus ja sen vuoksi en jaksa työn lisäksi mitään muuta. Jaksan kuitenkin innostua työstäni aina uudestaan ja kehittää sitä. Lasten kanssa sujuu aina hyvin, työkavereiden kanssa on ajoittain ollut vaikeaa, mutta aina voi ottaa etäisyyttä.

Erityisen taitava olen tukea tarvitsevien lasten kanssa.

Minulla on ADHD ja työskentelen siivoojana. Olen opiskellut neljä korkeakoulututkintoa, mutten työllisty niillä. Haluaisin vaihtaa alaa joka päivä, sillä siivoustyö on raskasta minulle ja kaipaisin enemmän vaihtelua. Olen suunnitellut opiskelevani viidennen tutkinnon.