Hei kaikki asperger ja/tai ad(h)d ihmiset! Mitä teette tai olette tehneet työksenne?

Vierailija kirjoitti:

Olen valtion virastossa asiantuntijatehtävissä. Hyvin itsenäistä työtä, omat aikataulut ja työtehtävät pystyy tekemään aika lailla itse. Mulla on yliopistotausta, opiskelemassani alassa ei pahemmin ryhmätöitä ollut, kaikki puursivat itsekseen mikä mahdollisti opintomenestyksen ainakin omalla kohdalla. Iän ja ymmärryksen myötä omaa erilaisuutta on oppinut mukauttamaan muihin työrilanteissa, mutta edelleen satunnaiset verkostotyötehtävät yms. ovat vaikeita ja kuormittavia ja tarvin niistä palautumiseen paljon aikaa.

AS nainen 37v.

Mitä opiskelit yliopistossa? Kuulostaa aika hyvältä nimittäin. - toinen as nainen

Up

Toisen asteen opintoni ovat jääneet kahteen otteeseen kesken, sillä psyykkinen terveyteni on heitellyt paljon enkä saanut riittävää tukea koulussa. Onneksi sain lääkityksen ja oloni on kohentunut.

Nyt ajattelin lähteä iltalukioon ja opiskella asioita aivan omassa tahdissani. Haaveenani on se, että lähtisin lukemaan teologiaa yliopistoon ja alkaisin uskontotieteilijäksi. Uskontojen, erityisesti lahkojen, dynamiikka ja psykologia kiehtovat minua. Tähän varmaan vaikuttaa voimakkaasti minun perheeni ja sukuni voimakas lestadiolaistausta, Pohjois-Suomesta kun olen kotoisin. Itsekin olin ennen vl mutta jonkun aikaa sitten irtaannuin yhteisöstä sillä uskonto ei kuulu minun elämääni muuten kuin tutkimuksen aiheena.

M19, asperger

ADD täällä. En voi kertoa tarkkaa työhistoriaa, sillä se on hyvin tunnistettava. Sanotaanko näin, että laidasta laitaan. Tällä hetkellä mm. koodaus ja design.

Opiskelen parhaillaan ranskan kieltä pääaineenani ja viron kieltä ja maantiedettä sivuaineinani Helsingin yliopistossa. Aspergerin ansiosta mulla on hyvä kielipää ja tulevaisuudessa haluaisin opiskella vielä joitain mulle uusia kieliä kuten kiinaa tai japania tms. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä kääntäjänä ja kääntää myös muistakin kielistä kuin vain ranskasta ja virosta sillä oon opiskellut muitakin vieraita kieliä. Oon myös hyvä lukemaan kissoja ja koiria ja haluaisin työskennellä ehkä myös jossain eläinsuojeluyhdistyksessä. Meillä on ollut siis sukulaisilla ja perheessä kissoja ja koiria yhteensä jo vähän yli 20 vuoden ajan joten kokemusta niistä elukoista on. Vapaa-ajalla tykkään paljon piirtää Suomen eri kuntien vaakunoita lahjoiksi mun perheenjäsenille ja sukulaisille ja oon harrastanut tätä jo vuodesta 2005 lähtien. Oon alkanut kiinnostumaan viime vuosina yhä enemmän myös aspergerin oireyhtymästä ja yleisemmin psykologiasta ja opiskelen tällä hetkellä psykologian perusopintoja Helsingin avoimessa yliopistossa.

Kielten luennoilla pienet pari- ja ryhmäkeskustelut kuormittaa mua aika paljon, kun lähiopetuksen aikana keskustelupari pitää löytää nopeesti ja itse vasta mietin sopivia kysymystapoja parin löytymiseen, kun muut pulputtaa jo luontevasti keskenään. Mielestäni autismitietoisuutta tulis lisätä todella paljon yliopistossa eri tiedekunnissa, niin erilaisia ihmisiä arvostettaisiin paremmin. Toivottavasti asiat muuttuisi pikkuhiljaa autismiystävällisempään suuntaan yliopistoissa kautta Suomen tulevaisuudessa. Haluaisin oppia myös lisää sosiaalisia taitoja tulevaisuudessa.

T: 8-vuotiaana aspergerdiagnoosin saanut M27 (maaliskuun lopulla M28)

Data Scientist

En ihmettele naurua psykologian ja psykiatrian suhteen. Nehän on assien ydinongelma muiden ihmisten suhteen...

Opettaja, alakoulu.

Vierailija kirjoitti:

Laskin että ole tehnyt töita n. kymmenellä eri alalla. Opiskelut ovat jääneet kesken ja ammattia ei ole. Aikamoinen sissi tämän "vaivan" kanssa on saanut olla. Olen saanut diagnoosin muutama kuukausi sitten. M42

Sukulaisilla vissiin sitten sama juttu.

Ongelmahan on että mielenkiinto ei pysy siinä yhdessä ja samassa ,vaan kun se mielenkiinto ,loppuu,niin se loppuu täysin, eikä sitä saa takas,ei mitenkään . Eli  ei oikein onnistu tutkijan urat.

En pysty edes kuvitteleen että eka lukis tutkinnon jostai aiheesta (useempi vuos),ja sitte pyssy siinä loppuiän,tai edes montaa vuotta.

Sama siis toistuu harrastuksissa, eka treenataan ja opitaan  kaikki ja eletään lajille ihan täysiä  pari-kolme vuotta, sitte yhtäkkiä herää aamulla ja miettii jotain muuta ja unohtuu tuo laji täysin,eikä se enää kiinnosta pätkääkään.

Tuo kaava myös seurustelusuhteissa.

t.toinen adhd+as.dg:t on

Itselläni ei ole virallista diagnoosia, vain piirteet on todettu, mutta kyllähän se aika selvää on, että virallinen autismikirjon häiriökin löytyy. Olen 38-vuotias nainen ja liiketalouden tradenomi, mutta olen kuitenkin ollut jo vuosia työttömänä. Opiskelin tradenomiksi Espoossa.Päivääkään koulutustani vastaavaa palkkatyötä en ole tehnyt. Olisin halunnut opiskella valtiotieteitä Helsingin yliopistossa, mutta en päässyt tuonne koskaan, vaikka useammankin kerran hain.

Torninosturin kuljettaja.

juon kaljaa

Sairaanhoitaja / AMK. Haaveissa käsi- ja taideteollisuusalan tutkinto.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Itse sain viime viikolla diagnoosin Ac/DC.

Saitko samalla diagnoosin että sulla on jotain luulosairautta? Esim luulet olevasi hauska?

Mies 53v, kolme yliopistotutkintoa (yksi ulkomailta). Kehitän biotuotteita kv firmalle. 22 alaista, joka joskus on se ongelma sillä olen kehittänyt prosesseja jo pitkään ja haluaisin tehdä ne aina samalla tavalla. Nuoret inssit/tohtorit luulee kehittävänsä pyörän uudelleen, joka ärsyttää suunnattomasti. Olen kuitenkin yrittänyt kehittää tapaa, jolla toimia sosiaalisten kontaktien ongelmissa.

Mielenkiintoinen ketju!

Olen kesäisin puutarhuri. Olen työskennellyt myös mm. sijaisopettajana, kouluavustajana, kahviloissa, myyjänä useilla eri aloilla, tiskaajana, siivoojana, tehdaspakkaajana, vihersisustajana, kirjastoapulaisena, tutkimushaastattelijana, tuote-esittelijänä, henkilökohtaisena avustajana, hyllyttäjänä, mökkitalkkarina, grillimyyjänä, suntiona ja hautausalalla.

Diagnoosin sain 30-vuotiaana. Lääkäri kommentoi tuolloin työuraani, että onpa tyypillinen adhd-tarina. Tuosta on nyt kymmenen vuotta. Tykkään työnteosta mutta ajatuskin samaan paikkaan juurtumisesta kammottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy kirjailijaksi. Tai

eläinlääkäriksi.

Ei missään nimessä eläinlääkäriksi, se on pelkkää asiakaspalvelutyötä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on että mielenkiinto ei pysy siinä yhdessä ja samassa ,vaan kun se mielenkiinto ,loppuu,niin se loppuu täysin, eikä sitä saa takas,ei mitenkään . Eli  ei oikein onnistu tutkijan urat.

En pysty edes kuvitteleen että eka lukis tutkinnon jostai aiheesta (useempi vuos),ja sitte pyssy siinä loppuiän,tai edes montaa vuotta.

Sama siis toistuu harrastuksissa, eka treenataan ja opitaan  kaikki ja eletään lajille ihan täysiä  pari-kolme vuotta, sitte yhtäkkiä herää aamulla ja miettii jotain muuta ja unohtuu tuo laji täysin,eikä se enää kiinnosta pätkääkään.

Tuo kaava myös seurustelusuhteissa.

t.toinen adhd+as.dg:t on

Luojan kiitos olenkin "normaali". Just tuo 2-3 vuotta eletään jollekin harrastukselle ja opetellaan aivan kaikki siitä. Sitten yhtäkkiä kaikki ohi.

"Ruohonjuuritason" töitä, kuten siivousta.  Ehkä olisin kyennyt johonkin muuhunkin, mielestäni minut tahallaan syrjäytettiin.  Jossain kohtaa alkoi korventaa kaikki siivelläeläjät, jotka vielä kehtasivat haukkua työläisiä jotka oikeasti elättivät heitäkin.  En ihmeemmin jaksa ihmisiä. 

Ompeluharrastus josta olen tykännyt.