Mistä syystä et enää haluaisi olla tekemisissä aikuisen lapsesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos esim kuulisin, että he odottavat, että kuolisin ja saisivat perintönsä. Myös jokintosi paha loukkaaminen voisijihtaa siihen, että ajattelisin, että ei sitten. Ei ole pakko olla tekemisissä minun kanssa. Yksi lapsista vähän koettelee, vähän samoin kuin itse olen koetellut vanhempieni kärsivällisyyttä.

Just

Minut on hylätty uskonnon vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Minut on hylätty uskonnon vuoksi

Jos saisin tietää että poikani on harrastanut anaaliseksiä jonkun transvestiitin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti jos syyllistyisi murhaan tai seksuaalirikokseen.

Olet satavarmasti nainen. Luultavasti lapseton.

Entä jos lapsesi olisi ns. narkomaani?

Hoitoonohjaus olisi osoittautumut tuloksettomaksi. Lapsi varastaisi tavaroitasi, myydäkseen ne eteenpäin ja ostaakseen päihteitä. Varastaisi tai uhkailisi tai käyttäytyisi muuten agressiivisesti sinua kohtaan saadakseen rahaa. Säilyttäisi huumausaineita kodissasi. Välillä myös velanperijät kävisivät myös sinun oven takanasi vaatimassa kuittaamaan lapsesi huumevelat.

Kauanko kylenisit tukea lastasi oman jaksamisen kustannuksella?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapsesi olisi ns. narkomaani?

Hoitoonohjaus olisi osoittautumut tuloksettomaksi. Lapsi varastaisi tavaroitasi, myydäkseen ne eteenpäin ja ostaakseen päihteitä. Varastaisi tai uhkailisi tai käyttäytyisi muuten agressiivisesti sinua kohtaan saadakseen rahaa. Säilyttäisi huumausaineita kodissasi. Välillä myös velanperijät kävisivät myös sinun oven takanasi vaatimassa kuittaamaan lapsesi huumevelat.

Kauanko kylenisit tukea lastasi oman jaksamisen kustannuksella?

Tämä. Moni ei tajua, ettei kaikki aikuiset lapset ole turvallista seuraa. On lapsia, joita voi tavata vain julkisilla paikoilla tai ei lainkaan.

Omaani en hylkää mistää syystä.

Olen sanonut että vankilaan jos menet, en tule katsomaan. Että elä miten elät, mutta vankilaan en tule.

Tämä oli murkkuiän pahimmillaan kun yhäiti oli vanha kaikkis ja jarruna kaikelle kivalle.

Uskoi ja alkoi miettimään mitä oikein tekee.

en kokonaan hylkäisi, mutta jos yhteydenpito menee yksipuoliseksi ja vastukset kysymyksiin yksi tai nollatavuisiksi ja raha on motiivi yhteydenpitoon - niin en tiedä, ehkä annan olla---en hylkää, tukenut ja tsempnnut olen lastani löytämään polun pään elämälleen---mutta kun on vaan niin hastavaa.

Olin juuri vastaamassa, että olen katkaissut välini narkkarilapseeni. 5 vuotta on häntä yritetty auttaa kaikin keinoin, on tehty lasuja ja ollaan oltu terapiassa ym. Mikään ei silti muutu. Hän lupailee kaikenlaista mutta mitään muuta ei ole vailla kun rahaa. Nyt on taas joutumassa asunnottomaksi mutta enää en auta häntä muuttamaan tai hankkimaan uutta asuntoa. Nyt makaa niinkin petaa. Omaan kotiini en häntä ota asumaan missään tapauksessa.

Yhden kerran meille on jo käyty kostamassa hänen asioitaan (tuhottiin omaisuutta), nyt kuulemma velanperijät on taas perässä ja pelkää henkensä puolesta. Minä pelkään, milloin on joku meidän pihalla odottamassa ja vaatimassa rahaa.

Olen alkanut kallistua sille kannalle, ettei hän tuosta ikinä selviä vaan menee vaan syvemmälle. Välillä jopa odotan, että olisi poliisit ovella kertomassa ikäviä uutisia. Loppuisi tämä paska vihdoinkin.

Jos aikuinen lapseni on kanssani eri mieltä uskonnollisista kysymyksistä, en puhu hänelle, en tervehdi häntä enkä vastaa hänen puheluihinsa. Tämä on todellista rakkautta.

T. jehovantodistaja

Vierailija kirjoitti:

Minut on hylätty uskonnon vuoksi

Niin minutkin.

Ehkä jos hänestä tulisi toivoton rapanarkki, joka varastelisi meiltä ja käyttäytyisi meitä kohtaan jatkuvasti väkivaltaisesti. Sitten ehkä olisi pakko.

Muuta tilannetta en äkkiseltään keksi.

Kuka utelee?

Vierailija kirjoitti:

Kuka utelee?

Ei sellaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista ole.

Ei niin

Minä en enää ole tekemisissä oman mielenterveyteni takia. Tytär oli normaali, kunnes muutti omilleen poikaystävän luo ollessaan 18. Soittelimmekin ihan normaalisti muutaman kk ajan, sitten alkoi olla, ettei vastannut aina puhelimeen. Yhden kerran purskautti sitten kauhean litanian keksimiään täysin perättömiä juttuja, miten olen häntä lyönyt, haukkunut ja kaltoinkohdellut. Oli joutunut kuulemma ihan terapiaan. Sanoin, että minä en ole tuollaista tehnyt. Omassa kodissani lapsuudessa oli kyllä ruumiillista ja muunlaista kuritusta, mutta en ole lapsilleni mitään tehnyt. Tytär jatkoi tilille vaatimista, olemattomista asioista. Lopulta totesin, että menen itse ihan rikki näistä asioista enkä kestä enää, parempi ettei olla tekemisissä enää kun kerran olen niin paha. Tyttärellä nykyään lapsiakin, mutta ei ole edelleenkään lähestynyt minua, mikä on lasten puolesta surullista.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapsesi olisi ns. narkomaani?

Hoitoonohjaus olisi osoittautumut tuloksettomaksi. Lapsi varastaisi tavaroitasi, myydäkseen ne eteenpäin ja ostaakseen päihteitä. Varastaisi tai uhkailisi tai käyttäytyisi muuten agressiivisesti sinua kohtaan saadakseen rahaa. Säilyttäisi huumausaineita kodissasi. Välillä myös velanperijät kävisivät myös sinun oven takanasi vaatimassa kuittaamaan lapsesi huumevelat.

Kauanko kylenisit tukea lastasi oman jaksamisen kustannuksella?

Mun lapseni oli narkomaani. En olisi hylännyt kokonaan jos olisi varastanut kotoaan, käyttäytynyt väkivaltaisesti tai muuten ollut uhkaava jotenkin. Mutta ihan varmasti olisin pistänyt rajat kotona käymiselle. Onneksi mitään noista ei tapahtunut ja ehdot sanelin että kotona ollessaan ei aineita käytetä, jos niin tapahtuu se on lähtö omille kämpilleen heti. Uskomatonta mutta se toimi. Eli mun ei tarvinnut koskaan pelätä mitään. Paitsi tietenkin sitä koska lapsi kuolee.

(Tänäpäivänä lapsi selvinnyt, opiskelee ja päihteetöntä elämää takana pitkä aika, on iloinen ja asiat hyvin. Siitä kiitän joka aamu).

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri vastaamassa, että olen katkaissut välini narkkarilapseeni. 5 vuotta on häntä yritetty auttaa kaikin keinoin, on tehty lasuja ja ollaan oltu terapiassa ym. Mikään ei silti muutu. Hän lupailee kaikenlaista mutta mitään muuta ei ole vailla kun rahaa. Nyt on taas joutumassa asunnottomaksi mutta enää en auta häntä muuttamaan tai hankkimaan uutta asuntoa. Nyt makaa niinkin petaa. Omaan kotiini en häntä ota asumaan missään tapauksessa.

Yhden kerran meille on jo käyty kostamassa hänen asioitaan (tuhottiin omaisuutta), nyt kuulemma velanperijät on taas perässä ja pelkää henkensä puolesta. Minä pelkään, milloin on joku meidän pihalla odottamassa ja vaatimassa rahaa.

Olen alkanut kallistua sille kannalle, ettei hän tuosta ikinä selviä vaan menee vaan syvemmälle. Välillä jopa odotan, että olisi poliisit ovella kertomassa ikäviä uutisia. Loppuisi tämä paska vihdoinkin.

Ymmärrän sua. Mutta yritä silti jaksaa toivoa että lapsesi selviää. Oma lapseni selvisi ja tunnen muutaman muunkin jotka ovat täysin pohjalta ponnistaneet normaaliin elämään. Ainahan ei ikävä kyllä näin käy mutta toivo ei maksa mitään. Tsemppiä sulle.