Miksi olette lopettaneet ystävyyden?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:26"]

Mä en oo lopettanut ystävyyttä kenenkään kanssa, mutta moni on lopettanut yhteydenpidon mun kanssa. Ajoittain mietin syitä ja sitä, pitäiskö ottaa selville. No kai mä sitten oon niin hirveä ihminen. Näillä mennään, ei auta.

[/quote]

Ei autakaan, jos et ole valmis kysymään ja miettimään, mitä voisit muuttaa.

Itsellä on jäänyt lapsuudenystävät taakse. Ensimmäisen kanssa lakkasi olemasta yhteisiä asioita, toinen ryhtyi huumenuoreksi ja vaikka lopulta palasi kannabistasolle,  on jäänyt jotenkin teiniksi kun muut ovat keski-iässä. Kolmas yritti viedä poikaystäväni. Onhan ne hiukan ylittämättömiä ongelmia. Sen jälkeisistä yksi on tullut hylättyä, koska sain tylytystä ja moralisointia kun olisin kaivannut kuuntelijaa, vaikka itse olin kuunnellut ummet ja lammet. Toinen on "kadonnut" ulkomaille. Mutta uusia löytyy.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:32"]

Ns ystävä yritti löytää minulle poikaystävää vaikka en pyytänyt sellaista. Hänellä olikin ilkeys mielessä. Kaikkia puukkojunkkareita tyrkytti. Ei onnistunut. Sitten löysin mieheni iha itse ja sekös häntä harmitti. Kaikkea ilkeää aina yritti ja teki. Hänellä itsellään oli murs mutta ei sellainen minkä hän halusi. Emme ole olleet tekemisissä sen jälkeen kun hän yritti ravintolassa porukalla ollessamme määrätä milloin saa mennä vessaan ja milloin pitää mennä tanssimaan ja heitä ennen ei saa mennä baaritiskille jne jne. Ja kaikki tuo vielä niin ilkeällä ja tympeällä tavalla sanottuna.

[/quote]

Mursu?

Kerran näin on käynyt. Itse olin tuolloin työtön ja koin että ystäväni ei ymmärtänyt minua lainkaan vaan vain hehkutti sitä kuinka kivan työn hän oli itse juuri saanut. Hän kerran myös kritisoi erästä toista ystävääni tämän huumeiden käytöstä ja kehtasi sanoa minulle päin naamaa ettei hänen mielestään yliopisto tai akateeminen opiskelu sopisi minulle. Tämä vain sillä perusteella etten koskaan koulussa ollut jaksanut lukea ja opiskella. Oli meillä joskus kivojakin aikoja yhdessä ja oltiin oltu ystäviä monta vuotta, mutta nuo jutut loukkasivat liikaa.

Laitoin sitten hänelle testiviestin että mielestäni hän oli itsekeskeinen omaan napaansa tuijottaja. Hän pyyteli myöhemmin anteeksi ja sanoi ettei ollut tahtonut loukata vaan esimerkiksi oli ajatellut että lahjani ovat muilla alueilla paremmat kuin akateemisessa maailmassa, mutta aivan sama minulle. Tuon jälkeen en enää koskaan vastannut hänen puheluihin tai viesteihinsä. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:37"]ä

 
[/quote]Kyllä olet ällö.

Lasten saannin, avioerojen yms. yhteydessä ihmisistä voi tulla esiin uusia puolia, jotka eivät miellytä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:37"]ä   [/quote]Kyllä olet ällö.

[/quote]

Sori. Lähti tuo ä viesti vahingossa, jotenkin onnistuin itse tekstin pyyhkimään ja pelkkä ä jäi jäljelle : )

Itse teksti meni näin: En ole lopettanut ystävyyttä kenenkään kanssa koskaan. Joidenkin kanssa on vain välit ajan kuluessa viileentyneet kun kummallakaan ei ole ollut aikaa tai energiaa pitää yhteyttä. Niiden oikeiden ystävien kanssa on selvitetty ja selvitetään vaikeudet ja erimielisyydetkin. (vaikka olenkin vähän konfrontaatioita pelkäävä ihminen ja tuollaiset epämukavammat keskustelut ahdistavat, niin silti pidän ystäviäni sen arvoisena)

Kavereina on usein voinut olla jos jonkinlaista narsistia tai ongelmatapausta, mutta ystävyydeksi se ei ole koskaan kehittynyt. En siis olekaan koskaan oikein ymmärtänyt tuollaista ystävyyden poikki laittamista. Jotenkin tuntuu että kyseessä ei ole ollut ystävyys tai sitten nuo poikkilaittajat ovat jotenkin itse elämässään niin hukassa että eivät osaa pitää tärkeitä ihmissuhteita kasassa esimerkiksi keskustelemalla. Joskus toki ystävätkin voivat mokata ja pahasti, mutta yleensä heille voi antaa toisen mahdollisuuden.

Ystävän mielestä meillä oli kaikki huonoa tai rumaa. Jos oli tapetoitu, tapetti oli omituista, jopa akvaariokalat oli meillä kummallisia. Lapset oli liian lyhyitä tai liian pitkiä. Hiukset oli (lapsilla) liian pitkiä tai liian lyhyitä. Kattoa kun maalattiin sanoi,että kai tuo on alusmaali ja päälle tulee toista.Piha oli liian pieni(vaikka itsellä varmaan 10x pienempi). Meidän kissat oli omituisen näköisiä jne jne.Aina jäi vierailuista paha mieli. Joskus kyllä mietin ,että onko meillä todellakin niin erilainen maku vai halusiko vaan loukata.Enää ei olla väleissä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:18"]

Ystävä menetti työnsä ja hänen parisuhde alkoi rakoilla myös. Sinänsä todella harmillinen tilanne koska olisi varmasti tarvinnut tukea, mutta ei minunkaan resurssit ole rajattomat. Ystävien seurassa rentoudutaan ja ladataan akut, mutta työn yhden ihmisen seurasta tuli myrkyllistä. Pitää kuitenkin ajatella omaakin jaksamista.

[/quote]

hah, tässä todellinen ystävä!

Eräs ystäväni muutti naapuriin ja siitä se alamäki alkoi. Hän oli työtön ja itse opiskelin, kävin töissä ja harrastuksissa. Hän olisi halunnut nähdä koko ajan, eikä ymmärtänyt, että kun minulla on se viikon ainoa vapaailta niin haluaisin olla puolisoni kanssa tai nähdä joskus muitakin ystäviäni. Sitten hän alkoi pimpotella ovikelloa aina kun tiesi, että minulla on vapaailta. Hänellä oli aina jokin tekosyy tulla käymään ja jäi sitten siiderille kun huomasi, että meilläkin on puolisoni kanssa kaljat kädessä. Muiden ystävieni kanssa näen n. 1-2 kertaa kuussa ja se on riittävää, häntä olisi pitänyt tavata monta kertaa viikossa :(

Juuri lueskelin netistä muiden kokemuksia asiasta, olipa sattumaa että asiasta on tuore keskustelu :)

Itse olen tänä vuonna irtautunut kolmesta ystävästäni, ajoitus on osittain sattumaa ja osittain omaa "heräämistäni" näiden ystävien energiasyöppöyteen. Jälkeenpäin olen huomannut olevani ihan uusi ihminen, paljon positiivisempi eikä tarvitse enää harmitella kun tapaamiset tuntuivat velvollisuudelta.

Yksi ystäväni piti täysin asianmukaisena yrittää hyödyntää yritystäni hänen hämärähommiinsa. En oikein ymmärrä logiikkaa ja vielä vähemmän sitä kun hän raivostui kieltäydyttyäni asiasta. Koki oikeudekseen raivota ja määräillä minua. Raha on hänelle tärkeää ja on sen vuoksi valmis venyttämään lakia, ihmissuhteitaan sekä oikeuksiaan työpaikalla, itse en hyväksy tällaista ja se edesauttoi etääntymistäni hänestä jo aiemmin. Hän ei muutaman viimeisen vuoden aikana suostunut kuuntelemaan kenenkään mielipiteitä/perusteluja mistään asiasta, töissä, suhteissa, viihteellä, aina vain oli itse oikeassa ja nosti itseään muita paremmaksi. Muutaman kerran hän mainitsi että vähän harmittaa kun miestä ei ole löytynyt ja kavereitakin on aika vähän, näin jälkeenpäin en ole yhtään ihmetellyt. Vuosien varrella hän on alkanut aina helpommin käymään ihmisten "kimppuun", valittamaan, haukkumaan, arvostelemaan ja aina entistä voimakkaammin, ehkä on katkeroitunut jostain pikkuhiljaa..

Toisen ystäväni kanssa vaan erkaannuttiin, taisi olla melko molemminpuolista. Hän oli hyvin aktiivisen yhteydenpidon tyyppiä, enemmän päivittäin tyyppiä kun itse olen viikoittain. Ehkä hänkin suuttui kun en arki-iltana myöhään ymmärtänyt lähteä hänen luokseen. Itse taas en fyysisesti jaksa tuollaista ruumiillisen työn ja talon rakentamisen lisäksi kovin usein.

Kolmas ystäväni on sortunut johonkin negatiivisuuden kierteeseen. Aina joku asia on huonosti ja elää sellaista sitten kun -elämää. Sitten kun otan koiran on niin mukavaa lenkkeillä sen kanssa, sitten kun muutan omakotitaloon niin saan touhuta pihalla, sitten kun vaihdan auton niin matkanteko on paljon mukavampaa. Nyt valittaa kun koira on ärsyttävä, vanhemmat ei kouluta sitä, talossa on liikaa hoidettavaa, kaikki maksaa niin paljon, auto tuntuu liian isolta, se kuluttaa liian paljon.. Lista on loputon, hänellä ihan oikeasti olisi paljon iloittavaa, yhden ihmisen palkalla tuo kaikki on jo huikea saavutus. Huomasin itsekin muuttuvani hänen seurassa samanlaiseksi, valitin asioista ja ihmisistä, näin keskeneräiset tai huonosti tehdyt asiat ensin. Tämän ystäväni kanssa toivon ystävyyden vielä elpyvän.

Kaikkien kanssa on ollut tosi kivaa n. 10v. sitten, parikymppisenä juhlimme, opiskelimme ja hengailimme. Tuntuu että he haluaisivat elämän olevan edelleen sellaista ja itse olen muuttunut, teen kovasti töitä urani eteen ja yritän vakauttaa taloudellista puolta. Ehkä sekin vaikuttaa että he ovat sinkkuja ja itse olen naimisissa, en tiedä? Toisaalta mietin että ehkä vika on minussa kun kolme ystävyyttä loppuu niin lyhyen ajan sisällä, mitäköhän he ajattelevat että olen tehnyt väärin?

Olen lopettanut ystävyyssuhteita ihan omaa kypsymättömyyttäni. Olen ollut mustavalkoinen, tuomitseva ja ankara heidän valintojaan kohtaan. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, millaisessa elämäntilanteessa esimerkiksi uupunut pienen vauvan äiti on, millaista masennus on jne. Parikymppisenä lapsettomana en sitä ymmärtänyt. Oma elämä oli ollut sillä lailla helppoa, että minun oli vaikea ymmärtää miksi joku sekoilee päivänselvien asioiden kanssa, koska oma lapsuus oli ehjä.

Toisaalta, on minuunkin katkaistu välit. Kun sain sitten aikanaan omassa kaveripiirissä ensimmäisenä lapsen, minua ei yhtäkkiä pyydetty enää mihinkään. Lapsen saaminen heidän mielestään kamala virhe ja minä sitten sellainen säälittävä mammero, sinne meni ystävyys. Se oli kova paikka, koska en tosiaan esimerkiksi puhunut lapsestani mitään missään heidän kanssaan, mut ilmeisesti riitti että on lapsen tehnyt. Myös työttömäksi jääminen on heijastunut ystävyyssuhteisiin, monen oli vaikea suhtautua siihen, näki kauas että he olisivat halunneet kysyä, että mitä oikein kämmäsit ja mikä sussa on vikana, kun et saa töitä. Tämä oli siis ennen lamaa, sen jälkeen työttömyys on osunut heistä useamman kohdalle.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:11"]

Eräs ystäväni muutti naapuriin ja siitä se alamäki alkoi. Hän oli työtön ja itse opiskelin, kävin töissä ja harrastuksissa. Hän olisi halunnut nähdä koko ajan, eikä ymmärtänyt, että kun minulla on se viikon ainoa vapaailta niin haluaisin olla puolisoni kanssa tai nähdä joskus muitakin ystäviäni. Sitten hän alkoi pimpotella ovikelloa aina kun tiesi, että minulla on vapaailta. Hänellä oli aina jokin tekosyy tulla käymään ja jäi sitten siiderille kun huomasi, että meilläkin on puolisoni kanssa kaljat kädessä. Muiden ystävieni kanssa näen n. 1-2 kertaa kuussa ja se on riittävää, häntä olisi pitänyt tavata monta kertaa viikossa :(

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Miten olen toiminut väärin?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:11"]

Eräs ystäväni muutti naapuriin ja siitä se alamäki alkoi. Hän oli työtön ja itse opiskelin, kävin töissä ja harrastuksissa. Hän olisi halunnut nähdä koko ajan, eikä ymmärtänyt, että kun minulla on se viikon ainoa vapaailta niin haluaisin olla puolisoni kanssa tai nähdä joskus muitakin ystäviäni. Sitten hän alkoi pimpotella ovikelloa aina kun tiesi, että minulla on vapaailta. Hänellä oli aina jokin tekosyy tulla käymään ja jäi sitten siiderille kun huomasi, että meilläkin on puolisoni kanssa kaljat kädessä. Muiden ystävieni kanssa näen n. 1-2 kertaa kuussa ja se on riittävää, häntä olisi pitänyt tavata monta kertaa viikossa :(

[/quote]

Mä kans ihmettelen alapeukkuja. Ei ystävyys ole sitä että toiseen ripustaudutaan!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:11"]

Eräs ystäväni muutti naapuriin ja siitä se alamäki alkoi. Hän oli työtön ja itse opiskelin, kävin töissä ja harrastuksissa. Hän olisi halunnut nähdä koko ajan, eikä ymmärtänyt, että kun minulla on se viikon ainoa vapaailta niin haluaisin olla puolisoni kanssa tai nähdä joskus muitakin ystäviäni. Sitten hän alkoi pimpotella ovikelloa aina kun tiesi, että minulla on vapaailta. Hänellä oli aina jokin tekosyy tulla käymään ja jäi sitten siiderille kun huomasi, että meilläkin on puolisoni kanssa kaljat kädessä. Muiden ystävieni kanssa näen n. 1-2 kertaa kuussa ja se on riittävää, häntä olisi pitänyt tavata monta kertaa viikossa :(

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Miten olen toiminut väärin?

[/quote]Et mitään. Täällä nyt alapeukutetaan usein ihan käsittämättömistä syistä. Takertuminen ja tukahduttaminen ei ole sama kuin ystävyys, omat rajat pitää vetää ja pitää ja sinä et sillä ole loukannut häntä. Ihmisen pitää pystyä olemaan myös itsenäinen ja sietämään omaa seuraansa ja yksinäisyyttä (naapuria tarkoitan), ei voi olettaa että toinen on olemassa itseä varten AINA kun siltä tuntuu.

Hän ei kunniottanut yksityisyyttäsi, tosin ei varmaan tajunnut sitä itse, mutta silti.

Eräs tuttavani alkoi koko ajan lähettelemään mitä ihmeellisempiin aikoihin viestejä, joissa kysyi neuvoja asioihin, jotka olisi voinut kysyä seuraavana aamunakin eikä puolilta öin. Hän laittoi minun viakseni, kun hän ei osannut tehdä asiaa oikein, vaikka en ollut siihen antanut mitään neuvoakaan. Viesti oli niin törkeä, että ajattelin, että nyt saa riittää. Varsinkin, kun kesällä tilattu ja toimitettu juttukin on häneltä yhä maksamatta. Mitta vaan tuli täyteen. Itse yritän olla kohtelias ja ystävällinen, enkä sano/kirjoita ihmisille ihan mitä vaan. En enää tämänikäisenä jaksa sitä, että minua kohdellaan miten sattuu ja käytetään oikeastaan hyväksi ilman mitään vastavuoroisuutta. 

Pari kertaa olen joutunut päättämään ystävyyden. Näissä tilanteissa muhun on tarrautunut tiukasti ihminen, jonka kanssa olisin kyllä voinut olla jonkin asteen kaveri, mutten mikään paita- ja peppusydänystävä. Nämä olivat erilaisia kuin minä arvomaailmoiltaan ja hyvin hallitsevia ja kahlitsevia. Mun olisi heidän mielestä pitänyt muuttua heidän vuokseen. Omaksua heidän omasta mielestään ainoat oikeat arvonsa ja elämäntapansa ja lisäksi olla aina heidän käytettävissään palveluhenkisesti. Yritin ensin rajojen pitämistä ja etäisyydenottoa, mutta olivat niin kaikki tai ei mitään -tyyppejä että lopulta oli pakko lopettaa kanssakäyminen kokonaan.

Ystävyys perustui toisen ihmisen elämän tapahtumien kuuntellun ja vatvomiseen - kuuntelin juttuja jopa täysin itselleni vieraista henkilöistä. Mitään yhteistä emme tehneet tai luoneet, itse en ole kiinnostunut ystävyydestä, jossa kumpikin vain tulee kertomaan tapahtumista _muualta_ elämästään - ihan puistattaa. Minulle ystävyys on juurikin sitä _elämistä_ ystävän kanssa.